Karjala takaisin, mutta miten?

Ongelmahan on se, että keskustelua Karjalan palautuksesta dominoivat kaikenlaiset sekopäät, fanaatikot ja typerykset, ja siksi koko asia uhkaa menettää lopunkin uskottavuutensa. Tilanne on kohta se, ettei normaaliälyinen ihminen kehtaa esiintyä Karjalan palautuksen kannattajana pelätessään leimautumista joksikin puolihulluksi. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin mieluusti vaikka loppuikäni umpihullun kirjoissa, jos Karjalan palautus sitä edellyttäisi; ikävä kyllä en vain usko, että Karjala saadaan takaisin hihhuloimalla. En myöskään usko ns. sotilaalliseen ratkaisuun. Sota tai sodalla uhkailu on älyttömyyden huippu. Sota aiheuttaa niin paljon vahinkoa ja kärsimystä sen kaikille osapuolille pitkälle tulevaisuuteen, että sitä pitää viimeiseen asti välttää. Vaikka ei asian humanistisesta puolesta perustaisikaan, tajuaa jokainen täysjärkinen pelkästään väestötilastoja vertaamalla millaista edesvastuutonta uhkapeliä sodanlietsojat pelaavat. Vastapelurilla vielä ydinaseet ässänä hihassa! Eivätkä amerikkalaiset taatusti ryntää apuun, heillä on tarpeeksi ongelmia muutenkin. Ainoa järkevä tapa saada Karjala takaisin on saada se sovinnolla, rauhallisesti, kärsivällisesti, kompromissejakin tehden. Se ei ole mukavaa, ei nopeaa, ei sankarillista eikä ihan oikeudenmukaistakaan, mutta jos Karjala todella halutaan takaisin, täytyy löytää keinoja, joilla se oikeasti voidaan saada takaisin