Kommarit joutuvat näyttämään korttinsa

 Voisi luulla, että kommarit eivät olisi enää Venäjän kavereita, kun Venäjällä ei ole enää sosialismia. Vanhojen tuttujen tapausten lisäksi muutkin alkavat paljastamaan korttejaan kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkaa näyttää entistäkin todennäköisemmältä. Osittain asetutaan enemmän vain USA:ta ja NATOa vastaan:

Pohjoisamerikkalainen imperialismi on edelleen maailman vahvinta, ja Venäjä kutistuu sen vieressä geopoliittisella pelilaudalla. Toisin kuin Nato, joka on laajentunut Venäjän rajoille, ei Venäjä ole mikään eksistentiaalinen uhka tai ylivoimainen kilpailija Yhdysvallan imperialismille.  Vaikka Venäjä on vaatimattomampi, ”pelkästään” alueellinen imperialistinen valtio, olisi silti naiivia ajatella, että se istuisi toimettomana, kun Nato piirittää maata tukikohdilla, järjestää jatkuvia sotaharjoituksia sen rajojen tuntumassa, asettaa diplomaattisia ja kaupallisia kiristyskeinoja jne. Venäjän Ukrainan-politiikka, joka laukaisi myös Suomen liberaalien sotahimot, tule nähdä tässä laajemmassa geopoliittisessa kontekstissa, samoin kuin Suomen tapaus itse. Vain suomalaisten liberaalien patrioottien kapeassa näkökulmassa pääasiallinen kysymys ja tekijä poliittisessa analyysissa voisi olla pienen valtion, kuten Suomen tai Ukrainan, koskemattomuus.

 

Osittain sitten toistetaan ihan suoraan Venäjän narratiivia (Pääsinpä käyttämään muotisanaa!):

Ukrainan kommunistisen puolueen pääsihteeri Petro Symonenko sanoo, että läntisten tiedustelupalvelujen suunnittelema "Euroopan uudelleenjako" johtaa sotaan Venäjän kanssa. Asiasta kertoo Morning Star.

Hän varoitti vastikään muodostetusta Britannian, Yhdysvaltojen ja Puolan militaristisesta liitosta, joka on lisäksi liittoutunut Ukrainaa hallitsevan natsioligarkkihallinnon kanssa.

Pääsihteeri sanoo, että viimeisin hyökkäys toteutettiin "kansainvälisen pääoman käskystä, Yhdysvaltojen ja Naton suojeluksessa Euroopan alueellisen uudelleenjaon vuoksi". Symonenkon mukaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tekee aktiivisesti yhteistyötä CIA:n, MI6:n ja muiden länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa.

– Puhumme erityisesti hänen tapaamisistaan MI6:n johtajan kanssa Lontoossa vuonna 2020 ja CIA:n johtajan kanssa Kiovassa tammikuussa 2022, hän lisää.

 

Pitkällä tähtäimellä tästä touhusta ei seuraa hyvää Venäjällekään, mutta mitä ikävyyttä meille muille tulee sitä ennen?