Ukraina

 Nyt ollaan sitten tässä vaiheessa

Parikymmentä vuotta toveri Putinin touhuja ja retoriikkaa seurattuani en
ole erityisen yllättynyt viime päivien tapahtumista. Draaman kaarihan on
suoraan diktaattorien käsikirjasta: ensin otetaan haltuun
tiedotusvälineet, tukahdutetaan poliittinen oppositio ja vapaa
kansalaistoiminta, sitten aletaan kaikenlaisilla kepulikonsteilla
ahdistella naapurimaita ja aiheuttaa häiriötä muuallakin maailmassa ja
lopulta lähdetään tosissaan rynnimään isolla armeijalla rajojen yli.
Koko ajan suolletaan tökeröitä valheita ja vainoharhaisia sepustuksia,
joilla törkeyksiä yritetään perustella - ja kaikki on tietysti aina
muiden syytä, kun niin kauheasti uhkaavat kilttiä, viatonta Venäjää.
Pitääkin Suomella olla tuollainen monsteri naapurina. Onneksi edes
Baltia on Natossa. Siihen suuntaanhan Putinin katse seuraavaksi kääntyy,
ellei käy niin onnekkaasti, että juuttuu Ukrainan mutaan pitemmäksikin
aikaa, jolloin Venäjän kansa voisi alkaa tosissaan saada tarpeekseen
sotapolitiikasta ja diktatuurista.

Mulla tuli just vähän oksennusta suuhun

 Venäjällä on edelleen ymmärtäjänsä, sekä vasemmalla:

Venäjä kärjisti Ukrainan kriisin sotilaallisesti nykyiseen pisteeseen osoittaakseen, ettei Euroopan vakautta ja turvallisuutta voida taata ilman, että Venäjä tulee kuulluksi sen luomisessa. Samalla maa tuli osoittaneeksi ehkä tahtomattaan, että sotilaalliseen voimaan perustuva turvallisuusjärjestelmä tuottaa hauraan ja epävakaan voimatasapainon. Sitä horjuttavat säännöllisesti uudet ja kehittyneemmät asejärjestelmät ja valtioiden taloudellisen voiman ja intressien muutokset. Tämä näkyy USA–EU–Kiina–Venäjä-välisissä suhteissa ja niiden jännitteissä.

Ukraina on joutunut kärsijän asemaan tässä geopoliittisessa kamppailussa. Osittain se johtuu Ukrainan omista valinnoista, mutta suurimmaksi osaksi syynä on ollut sen joutuminen suurempien valtioiden ristiriitojen areenaksi. Käytössä on ollut sotilaallinen, taloudellinen, psykologinen ja kybervaikuttaminen. Media on toistanut Moskovan ja Washingtonin vastakkaista sanomaa melko kritiikittömästi jakolinjan molemmin puolin. Poikkeuksiakin on, mutta useimmiten kriittiset äänet ovat pieniä toimijoita. Niihin on kuulunut myös itse Ukrainan johto, joka on pitänyt amerikkalaisten arvioita Venäjän hyökkäyksestä haitallisena hypetyksenä.

Sotajoukkojen liikkeelle paneminen Itä-Ukrainan tilanteessa synnyttää uhan. Mutta vaikka Itä-Ukrainan kriisin ratkaiseminen on akuutti ongelma, se ei ole kuitenkaan ongelmista suurin. Kyse on lopulta koko eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä. Venäjä uskoo voivansa pysäyttää jo pitkään vastustamansa Naton laajenemisen itselleen tärkeimmillä alueilla asevoimiensa kasvaneilla muskeleilla.

Toisaalta on hyvä muistaa, ettei Venäjän intressien ottaminen huomioon ole niin tavatonta kuin nyt on annettu ymmärtää. Edellisen kerran Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyys oli esillä vuonna 2007, kun Yhdysvallat ajoi sitä. Venäjän vastustuksen vuoksi suuret eurooppalaiset jäsenvaltiot estivät hyväksymisen Naton Bukarestin huippukokouksessa. Kompromissina kokous päätti pitää oven auki Ukrainan ja Georgian myöhemmälle hyväksymiselle.

 

Että oikealla:

 

Jos olisimme nyt natossa, niin Helsinki-Vantaalta olisi lähdössä tuhansia nuoria suomalaisia miehiä kuolemaan.

Vastoin heidän omaa tahtoaan ja korruptoituneen puolustusministeri Kaikkosen tahdosta. Muistaahan vielä kaikki herra Kaikkosen saamat tuomiot Nuorisoasuntosäätiön rahojen käytöstä.

Oli keskustalta suuri riski laittaa tämmöisellä taustalla oleva mies ministeriksi. onko raha vaikuttimena kun Kaikkonen

on työntämässä aseitamme Ukrainan Natseille. On lisäksi olemassa pelko, että nämä aseet päätyisivät Natsien kautta esimerkiksi terroristeille. Ja näin aseet palautuisivat Suomeen ISIS-terroristien haltuun.

Mutta takaisin Natoon. Meidän Nato-Natsihenkiset upseerimme työntäisivät varusmiehemme kaikista pahimpiin paikkoihin

tässä sodassa, missä meillä ei ole osaa eikä arpaa. Upseerimme ovat nykyisin yhtä ahneita ulkomaisille viroille kuin korruptoituneet poliitikkomme. Kauas on menty rehellisistä, isänmaallisista upseereistamme noin kymmenen vuoden aikana. Jopa suomenliput on näitten toimesta vaihdettu Natsi-EU-merkiksi asepuvuissamme.

Vaihtoon tämmöiset upseerit!

 

Jos tilanteesta jotain hupia on löydettävissä, se lienee siinä, että sekä persujen että Vasemmistoliiton pakka on nyt todella sekaisin, ja loikkaukset SKP:hen ja VKK:hon todennäköisiä. Toivottavasti Venäjälle matkustaa sen verran ruumispusseja, että venäläiset tajuavat, että tämä ei ollut hauska juttu.

Kommarit pistävät aina vain paremmaksi

 Tämä Kulttuurivihkojen sivuilla julkaistu flatus cerebri alkaa olla kaiken huippu:

Tällä hetkellä näyttää Yhdysvaltojen keino dominanssinsa säilyttämiseen olevan se, että se kykenisi yllyttämään Venäjän sotilaalliseen vastaiskuun ja väittämään sitten, että tämän vastaiskun kostaminen on tärkeämpää kuin mikään puhtaasti kansallinen taloudellinen etu. Poliittisten asioiden alivaltiosihteeri Victoria Nuland totesi ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa 27. tammikuuta: ”Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan tavalla tai toisella, Nord Stream 2 ei etene.” Nyt näyttää, että Yhdysvallat yrittää kiristää tilannetta Ukrainan osalta katkeamispisteeseen. EU:sta ja Euroopasta ei väliksi, kuten Nuland ilmaisi ytimekkäästi vuonna 2014 sen, kuka sanelee Naton jäsenten politiikkaa: ”Fuck the EU”.

 

Googletus paljasti, että kirjoittaja on varmaankin tämä sankari.  Toivottavasti kirjoittaja ymmärtää varoittaa entisiä(?) työantajiaan tästä amerikkalaisten katalasta juonesta. Venäjähän voisi tehdä sen tyhjäksi vetämällä joukot pois Ukrainan rajalta. Kyllä silloin imperialistia harmittaisi!

Kommarit joutuvat näyttämään korttinsa

 Voisi luulla, että kommarit eivät olisi enää Venäjän kavereita, kun Venäjällä ei ole enää sosialismia. Vanhojen tuttujen tapausten lisäksi muutkin alkavat paljastamaan korttejaan kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkaa näyttää entistäkin todennäköisemmältä. Osittain asetutaan enemmän vain USA:ta ja NATOa vastaan:

Pohjoisamerikkalainen imperialismi on edelleen maailman vahvinta, ja Venäjä kutistuu sen vieressä geopoliittisella pelilaudalla. Toisin kuin Nato, joka on laajentunut Venäjän rajoille, ei Venäjä ole mikään eksistentiaalinen uhka tai ylivoimainen kilpailija Yhdysvallan imperialismille.  Vaikka Venäjä on vaatimattomampi, ”pelkästään” alueellinen imperialistinen valtio, olisi silti naiivia ajatella, että se istuisi toimettomana, kun Nato piirittää maata tukikohdilla, järjestää jatkuvia sotaharjoituksia sen rajojen tuntumassa, asettaa diplomaattisia ja kaupallisia kiristyskeinoja jne. Venäjän Ukrainan-politiikka, joka laukaisi myös Suomen liberaalien sotahimot, tule nähdä tässä laajemmassa geopoliittisessa kontekstissa, samoin kuin Suomen tapaus itse. Vain suomalaisten liberaalien patrioottien kapeassa näkökulmassa pääasiallinen kysymys ja tekijä poliittisessa analyysissa voisi olla pienen valtion, kuten Suomen tai Ukrainan, koskemattomuus.

 

Osittain sitten toistetaan ihan suoraan Venäjän narratiivia (Pääsinpä käyttämään muotisanaa!):

Ukrainan kommunistisen puolueen pääsihteeri Petro Symonenko sanoo, että läntisten tiedustelupalvelujen suunnittelema "Euroopan uudelleenjako" johtaa sotaan Venäjän kanssa. Asiasta kertoo Morning Star.

Hän varoitti vastikään muodostetusta Britannian, Yhdysvaltojen ja Puolan militaristisesta liitosta, joka on lisäksi liittoutunut Ukrainaa hallitsevan natsioligarkkihallinnon kanssa.

Pääsihteeri sanoo, että viimeisin hyökkäys toteutettiin "kansainvälisen pääoman käskystä, Yhdysvaltojen ja Naton suojeluksessa Euroopan alueellisen uudelleenjaon vuoksi". Symonenkon mukaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tekee aktiivisesti yhteistyötä CIA:n, MI6:n ja muiden länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa.

– Puhumme erityisesti hänen tapaamisistaan MI6:n johtajan kanssa Lontoossa vuonna 2020 ja CIA:n johtajan kanssa Kiovassa tammikuussa 2022, hän lisää.

 

Pitkällä tähtäimellä tästä touhusta ei seuraa hyvää Venäjällekään, mutta mitä ikävyyttä meille muille tulee sitä ennen?