Lomasaari

Sattui käsiini vanha nuottivihko, jossa on nuotit Seiskarin valssi -nimiseen kappaleeseen. Painovuotta ei ollut merkitty, mutta epäilemättä se on peräisin ajalta ennen sotaa. Vihkosen takakannessa oli nimittäin aiheeseen liittyvä matkailumainos.

Sitaatti

Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa haastateltiin historioitsija Teemu Keskisarjaa. En välttämättä ole hänen kanssaan samaa mieltä ihan joka asiasta, mutta ainakin tämä lause osui täysillä ja jäi pyörimään mieleeni: "Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.

Kappas Troitskia

Venäläinen toisinajattelija vertaa Suomea Baltian maihin, jotka ovat paljon riippuvaisempia Venäjästä, mutta siitä huolimatta tekevät itsenäisempää Venäjä-politiikkaa kuin Suomi.
–Baltian maat eivät pelkää kritisoida Venäjää, tai toimia vastoin sen toiveita.
Suomea ja Baltiaa erottaa kuitenkin Nato-jäsenyys.
–Niin, Suomen todellakin kannattaisi liittyä Natoon, erityisesti siksi, että sillä on Putinin Venäjän kaltainen naapuri.
–Älkää välittäkö siitä, että Putinin Venäjä pelottelee teitä Nato-jäsenyyden seuraamuksista, sehän on pelkkää kiristämistä, olkaa rohkeampia ja vaatikaa vaikka Karjalaa takaisin samoin perustein kuin Venäjä otti Krimin.
Troitski muistuttaa Karjalan olevan Suomeen historiallisesti kuuluva alue, jonka Stalin otti väkivalloin.
–Vaatikaa sitä takaisin ja katsokaa, mitä Putin sanoo - totta kai hän väittää vaateitanne laittomiksi, mutta sanokaa hänelle, että mitäs sinä teit Krimille.

Putinin pahin pelko

Putinistisivusto julkaisi parahiksi kuvallisen esityksen siitä, mitä Putin eniten pelkää ja uskoo estäneensä:

Oli siinä todellakin jotain takana

Kuten jo viime vuosikymmenellä arvelimmekin, puheissa Karjalan palautusmahdollisuudesta 90-luvulla todellakin oli jotain totuutta takana. Ei voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Suomessa olisi ollut presidenttinä Koiviston sijasta Kekkonen, eikä varsinkaan sitä, miten asiat olisivat kehittyneet, jos Karjala todella olisi saatu takaisin. Mielenkiintoisin kohta jutussa on kuitenkin tämä:

Perussyy Venäjän Karjala-pohdintoihin vuonna 1991 oli Fjodorovin mukaan rahan sijaan poliittinen: pelättiin ”suomalaismielisen nationalismin” kasvua Karjalassa. Se olisi voinut johtaa esimerkiksi kansanäänestykseen alueen autonomiasta.

Moneen kertaan on nähty, että Putin pelkää kaikkein eniten juuri Venäjän hajoamista, ja on Kaukasuksella onnistunut pysäyttämään sen vai kyseenalaisin keinoin, jotka eivät voi toimia ikuisesti. Jos Venäjällä todella alkaa tapahtua jotain, meidän pitäisi olla valmiina.

Taas merkkejä hajaannuksesta Venäjällä

Yksi venäläismielinen sivusto julistaa Putinin suurinpiirtein petturiksi:

Russia and “Israel” are allies, so much so that one can even speak about them as a singular political entity nowadays using the neologism “Putinyahu’s Rusrael“. The hyperlinked source in the preceding sentence is chock full of proof supporting this assertion, but the smoking gun if one was even needed at this point came on Monday during the Herzliya Conference, a yearly security forum held in the self-professed “Jewish State”. Mossad chief Yossi Cohen made it clear just how important of an ally “Israel” regards Russia as being when he credited “channels of communication with the Kremlin” for contributing to what he described as the “one-time window of opportunity” to clinch an “Israeli”-Arab peace deal “for the first time in Middle East history”, with Reuters quoting him as saying the following:

“The Mossad today espies a rare opportunity, perhaps for the first time in Middle East history, to arrive at a regional understanding that would lead to a comprehensive peace accord. Common interests, the fight against rivals such as Iran and Jihadist terrorism, the close relations with the White House and channels of communication with the Kremlin all combine to create what might be a one-time window of opportunity.”

Toinen, joka yleensä julkaisee ihan samojen kirjoittajien samoja juttuja kiistää:

 This Spring saw a sudden increase in the volume of articles in the so-called “alternative media and blogosphere” about Putin “selling out” Syria or Iran to the Israelis and their US patrons, or both. What was particularly interesting about this campaign is that it was not triggered by any kind of event or statement by Putin or any other senior Russian decision-makers. True, Israeli politicians made numerous trips to Russia, but each time they walked away without anything tangible to show for their efforts. As for their Russian counterparts, they limited themselves to vague and well-intentioned statements. Nonetheless, the “Putin sold out to Netanyahu” campaign did not stop. Every meeting was systematically interpreted as The Clear Proof that the Zionists control the Kremlin and that Putin was doing Netanyahu’s bidding. The fact that this campaign began ex nihilo did not seem to bother most observers. Soon I started getting steady streams of emails asking me to react to these articles. My reply was always the same one: let’s do the opposite of what these supposed “specialists” are doing and wait for the facts to come out and only then form an opinion.

Vanha kommari taas asialla

Ei suoranaisesti liity Karjalaan, mutta vanha kommarituttavamme demonstroi taas Venäjän propagandan luotettavuutta:

Cernican kylän opettaja Miomir Savic kuvasi päiväkirjoissaan serbien tragediaa päivästä toiseen aina siihen saakka kun hänet itse tapettiin elokuun 31. päivänä 2003 hänen istuessaan pienen, oman kylänsä serbialaisen kahvilan edustalla suunnittelemassa seuraavan kouluvuoden ohjelmaa.
Albaaniterroristit heittivät käsikranaatin kahvilaan ja juoksivat pois. Miomir haavoittui vakavasti ja hän menetti verta jaloistaan. Ihmiset yrittivät auttaa häntä mutta Yhdysvaltojen KFOR-joukot estivät auttajia lähestymästä häntä. Miomir makasi maassa kaksi tuntia vuotaen hengiltä. Albaani-lääkintähenkilökunta läheisestä terveyskeskuksesta, kirurgi ja kolme hoitajaa rukoilivat KFOR-joukkoja antamaan luvan auttaa. Sitä ei tullut. KFOR ei auttanut kuolevaa, mutta ei antanut kenenkään muunkaan auttaa.

Googletus paljastaa, että albaaniterroristit todella tappoivat Miomir Savicin. Loppu onkin sitten vahavasti paranneltua, ainakin serbien oman verkkolehden mukaan:


Last night, the Serbian Orthodox Diocese of Raska and Prizren received urgent news of a new attack on Serbs in ethnically mixed village of Cernica (pr. Tsernitsa) near Gnjilane (pr. Gneelaneh), 40 km southeast from the Provincial capital Pristina. First explosion occurred around 19.50, Sunday evening. Local sources claim that unknown person hurled an explosive device from a deserted house on a group of Serbs who were standing in front of the local village store, in the centre of the village. Five Serb males sustained wounds in this explosion. One of the injured, Miomir Savic (born 1968) was transported by KFOR helicopter with very serious injuries to the U.S. Camp Bondsteel, three males were transported with unknown injuries to Vranje hospital (South Serbia) and another male was hospitalized in Gnjilane regional hospital.

Jytinää Eestissä

Meno Virossa on mennyt kovin levottomaksi, kun perinteisesti venäjänkielisten suosiossa ollut Keskustapuolue otti hallitukseen oikeistopopulisen EKRE:n. Toisaalta EKRE on kutsunut kylään Putinin sydänystävän Marine Le Penin, toisaalta vaaditaan takaisin Petserinmaata ja Narvajoen itärantaa.

Nyt alkaa näyttää siltä, että Venäjä on todella kriisiytymässä

Evaluating the current internal political situation in Russia and its foreign policy course, it’s possible to say that the Russian leadership has lost its clear vision of national development and a firm and consistent policy, which are needed for any great power. Another explanation of this is that the Russian leadership is facing pressure from multiple agents of influence, which stand against vision of a powerful independent state seeking to act as one of the centers of power on the global stage. One more factor, often pointed out by experts, is the closed crony-caste system of elites. This system led to the creation of a leadership, which pursues its own narrow clannish interests. Apparently, all of these factors influence Russian foreign and domestic policies in one way or another.

The aforementioned large-scale anti-corruption campaign, regarding the people’s show-me attitude towards its result, could be a sign of a new emerging trend, which would lead to a purge of the corrupt elites and to strategic changes in Russian domestic policy.

It is highly likely that Russia will face hard times in the next two years (2019-2020) and face various threats and challenges to its economy, foreign policy course and even to its statehood.

Tämä ei siis ole mistään länsimielisestä lähteestä, vaan netin vastenmielisimmiltä putinistisvuilta.

ProKarelian uusi älyttömyys

ProKarelia on taas keksinyt uuden hölmöyden, jolla voi tuhota Karjalan palautuksen uskottavuutta. Kuin tuulahdus 70-luvulta:



 STALIN TESTASI TELEPATIAA

Tämä HuK Hannu Hartolan artikkeli on myös videona mm. seuraavilla sivuilla: Karjalan Kuvalehti, Pro Karelia ry, Karelia Klubi ry ja YouTube-palvelu.

Eräät venäläiset lehdet kertoivat kuuluisista ajatustenlukijoista. Wolf Messing syntyi Puolassa, mutta joutui pakenemaan sieltä Neuvostoliittoon natsihyökkäyksen tieltä.

Puolassa piileksinyt Messing joutui poliisien vangitsemaksi. Hän kuitenkin pakeni.

Monivaiheisen paon jälkeen Messing saapui Neuvostoliittoon, jossa hän hankki elantonsa telepaattisilla näytöksillä.

Stalin antoi hänelle kolme tehtävää. Ensimmäisenä tehtävänä oli nostaa valtionpankista 100 000 ruplaa tyhjällä paperinpalalla. Messing ojensi kassanhoitajalle vihostaan repäisemänsä tyhjän paperin.

Kassanhoitaja katsoi paperia ja alkoi lataa setelinippuja kapsäkkiin.

Onnistuneen tehtävän jälkeen Messing latoi rahat takaisin kassanhoitajalle, joka katsoi shekiksi luulemaansa tyhjää paperia ja kaatui kohtauksen saaneena.

Toisena tehtävänä oli saapua ilman kulkulupaa vartioituun työhuoneeseen. Myös tästä tehtävästä Messing selvisi helposti.

Kolmantena tehtävänä oli saapua Stalinin huvilalle ilman passia ja kulkulupaa. Messing kulki suoraan paikalle hämmästyneen Stalinin eteen vartijain kumartaessa ja palvelijain kohteliaasti väistyessä.

Messing pakotti ajatuksillaan vartijat näkemään, että hän oli turvallisuuspäällikkö Berija. Palkinnoksi Stalin antoi Messingille luvan vapaasti liikkua Neuvostoliitossa.



Tällaisesta huijarista en ollut ennen kuullutkaan, vaikka Wikipedia näyttää tuntevan. Seuraavaksi tuleekin sitten tutumpi hahmo:



 Tiibetiläinen lama Lobsang Rampan kirjoihin kuluu mm. Third Eye, mikä kertoo näkijän elämästä Tiibetissä.

Edellisen jatkeena The Rampa Story kertoo näkijän lähdöstä Tiibetistä vuonna 1927 toteuttaakseen totuuden kertomisen aurasta.

Rampan kirjoissa on raakoja kohtauksia mm. kiinalaisten, venäläisten ja japanilaisten sotilaiden toimista sotien aikana, kirjaa ei aikanaan käännetty suomeksi.

Tiibetin lamat jo kuukausia aiemmin olivat alkaneet siirtää Tiibetin arvokkainta kulttuuriperintöä; muinaisia kirjoituksia, patsaita ja ihmeellisiä taitoja omaavia lamoja, Himalajan vuoriston korkeuksiin.

Täältä oltiin telepaattisessa yhteydessä Lobsang Rampaan, joka tuolloin asui Detroitissa.

Rampan matka Tiibetistä johti ensin Kiinaan koulutettavaksi, sieltä japanilaisten vankeuteen ja sitten Neuvostoliittoon. Näkijä kouluttautui Chunkingissa lääkäriksi, lentäjäksi ja kirurgiksi.

Rampa oli erityisesti koulutettu Tiibetissä aurojen tulkintaan.

Järkyttävimpiä kokemuksia näkijän matkalla Neuvostoliitossa olivat Siperian verenhimoiset suuret koirat, mastiffit, joista oli tullut niin verenhimoisia tappaessaan ja syödessään rajaloikkareita, että ne repivät kolme hoitajaansakin.

Rampa lähetti koirille telepattisen sanoman, että hän oli koirien ystävä, arvosti niitä ja oli niiden isäntänsä, minkä jälkeen koirissa tapahtui hämmästyttävä muutos.

Moskovaan päästyään Stalinin kätyrit veivät hänet Ljubjankan vankilaan kidutettavaksi

Rampa salasi oudot taitonsa vierailta, mikä ehkä olisi johtanut Stalinin testeihin Messingin tapaan.

Näkijän matka jatkui sitten Ranskan kautta USA:han ja sieltä vuosien kuluttua Intiaan ja kotiin Tiibetiin.

Rampa oli tullut jo vanhaksi ja raihnaiseksi, hänen oli siirryttävä uuteen ruumiiseen toteuttaakseen kesken jääneen tehtävänsä.

Englannissa asui mies, joka halusi luopua ruumiistaan. Rampa siirtyi täysi-ikäiseen ruumiiseen.

Sieltä matka jatkui Kanadaan uudelta ruumiiltaan perimänsä, nyt apulaisenaan toimivan "vaimonsa" ja kahden siamilaisen kissansa kanssa. Rampa itse eli selibaatissa tiibetiläisten lamojen tapaan.




Tässä sentään mainitaan tuo 'uuteen ruumiiseen siirtyminen', joka piti keksiä, kun pian kävi ilmi, että 'T Lobsang Rampa' olikin  putkimiehen poika Plymptonista. 

Hirveää pötyä surkealla suomen kielellä. Miksi?