Kommentti Karjalasta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli haastateltu Karjalan tasavallan johtajaa Andrei Nelidovia. Nelidov pitää Karjalaa Suomen luontaisena yhteistyökumppanina ja lähialueyhteistyötä tärkeänä. Suomalaisia matkailijoita ja investoijia kaivataan. Karjalan kielen opetustakin Nelidov väitti tuettavan, vaikka suurin osa väestöstä ei siitä olekaan kiinnostunut. Huomiota kiinnitti lausuma, joka Venäjällä rehottavan historianvääristelyn keskellä edustaa harvinaista rehellisyyttä: "Jokaisen Karjalassa pitää kunnioittaa historiaa ja tietää, että asumme alueella, joka on aina kuulunut näille kansoille [karjalaiset, vepsäläiset, suomalaiset], jotka nyt muodostavat kymmenen prosenttia väestöstä."

Elämän tarkoitus

Venäjän TV:ssä on tänä iltana (taitaa olla tätä kirjoittaessa jo käynnissä) suuri keskustelu Talvisodasta. Kuka siellä esiintyykään suomalaisena asiantuntijana kuin ystävämme vääryystieteen desantti. Tässä näkyy selkeästi desantin ja koko hörönaurettavan safkan elämän tarkoitus: tuottaa propagandaa Venäjän sisäiseen käyttöön. Suomesta sentään onneksi löytyy suhteellisen harvoja niin tyhmiä ihmisiä, että jopa safkan jutut menevät täydestä.

Huomenna ilmestyy kirja - miksi

ProKarelia näkyy huomenna julkaisevan uuden kirjan, jota kommentoitakoon jo etukäteen:

Tarton rauhan 90-vuotispäivänä 14.10.2010 julkaistaan uusi kirja: Karjalan ja Petsamon palautus. Kirjan tekijän, päätoimittaja Veikko Saksin, alustus käsittelee sotasyyllisyysasiaa, josta oikeusministeri on vasta julistanut perustuslain vastaisia tuomioita hyväksyvän lausunnon.

Eikö oikeusministerin, oikeuskanslerin tai muiden oikeusviranomaisten tarvitsekaan välittää siitä, että maassamme on yhä voimassa mittavia perustuslain rikkomisia, joiden korjaamiseen ei kiinnitetä mitään huomiota?

Suosivatko oikeusministeri, valtioneuvosto ja presidentti perustuslain vastaista toimintaa laajemminkin kansalaisten oikeudeksi?

Asiaahan on tullut käsiteltyä aiemminkin, mutta ehkä pitää kerrata. Perustuslaki ei ole (toisin kuin ehkä USA:ssa) mikään pyhä asia. Perustuslakia voidaan muuttaa tai siihen tehdä poikkeuksia yksinkertaisesti säätämällä lakeja perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sotasyyllisyystuomiot perustuvat perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyyn lakiin, ja ne voidaan kumota vain samanlaisella. Karjalan palautuksen kannalta tällä ei olisi mitään merkitystä. Jos joku oikeasti pitää sotasyyllisyystuomioita oikeina, hän toki varmasti myös vastustaa Karjalan palautusta, mutta tuomioiden purkaminenkaan ei saisi häntä muuttamaan mieltään.

Kirja-uutuus käsittelee sotasyyllisyyttä, sotaan syyllisyyttä, evakkojen omaisuuden restituutiota ja palautuskysymystä kansallisten ja kansainvälisten sopimusten ja lakien pohjalta.

Kuten jo lukemattomia kertoja on tullut toistettua, omaisuuuden restituution vaatimus tekee laakista Karjalan palautuksesta hyvin harvojen ihmisten harrastuksen, joka ei ikinä voi toteutua ilman vallankaappausta (joka varmaan sisältäisi sellaisia perustuslain rikkomisia, jotka eivät perustuisi perustuslain säästämisjärjestyksessä säädettyihin lakeihin).

Kirjan yhtenä peruskysymyksenä on se, ovatko väkivallan ja sillä uhkaamisen avulla synnytetyt sopimukset sitovia ja arvokkaita ja luovatko ne sitä syvää luottamusta, mikä on kaiken inhimillisen toiminnan perusta.

Valitettavasti, jos lähdettäisiin siitä, että väkivallan ja sillä uhkaamisen avulla syntyneet sopimukset eivät olisi sitovia, maailma muuttuisi aika sekasortoiseksi paikaksi. Luottamusta ne eivät tietenkään luo. Siksi niitä olisi hyvä muuttaa. Muuttamisen lähtökohta ei kuitenkaan voisi olla se, että sopimuksen eivät ole päteviä, vain se, että ne ovat huonoja.

Achtung, Juden!

Erinäisten Karjalan palautuksen vastustajien suhtautuminen juutalaisiin ja Israeliin on ollut johdonmukaisen epäjohdonmukaista, asia on ollut tässä blogissa esillä kerran jos toisenkin. Tökkäsipä silmiin Ha'aretzissa ilmestynyt suomalaisen kirjoittama juttu Suomen juutalaisista sodissa. Karjalan palautusta se ei sentään käsittele, mutta mainitsee toki Viipurin tärkeänä Suomen juutalaisten keskuksena. Meidän on syytä julkaista linkki, safka ei sitä taatusti tee.