Helsingin Kuolemajärvi-kerhon puheenjohtaja Juha Ylitalo kirjoitti 13.1. Helsingin Sanomien yleisönosastossa lepsuilusta luovutetun alueen paikannimistön käytössä tiedotusvälineissä. Tuo kirjoitus on täyttä asiaa.
Virheet - kuten Kuolemajärven muuttuminen Kuolemanjärveksi Helsingin Sanomien talvisota-aiheisessa artikkelissa - kielivät lähinnä tietämättömyydestä ja huolimattomuudesta, mutta ikävämmän vaikutuksen tekee sodan jälkeen annettujen venäläisten nimien käyttö paikkakunnista, joilla on vuosisatojen aikana vakiintunut suomenkielinen nimi. Näistä nimistä täytyy edelleen pitää kiinni jo periaatteellisistakin syistä. Sitä paitsi monilla kiistattoman ulkomaisillakin paikkakunnilla on perinteinen suomenkielinen nimi; suomeksihan puhutaan Tukholmasta, Kööpenhaminasta, Hampurista jopa Kapkaupungista, miksei siis myös Ensosta ja Koivistosta?
Vieraan valloittajan kolonialistisen nimeämispolitiikan myötäilyä kuvaa mielestäni hyvin eräs Friedrich Nietzscheltä peräisin oleva ilmaus: henkisesti oksettavaa matelemista.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Täyttä asiaa. Mutta onpa tässä tultu sentään jossain määrin eteenpäin Neuvostoliitto-vainaan aikaisesta rähmällään olosta. Suomen ennätys taisi olla eräällä nimeltä mainitsemattomalla taiteilijalla, joka kansainvälisille markkinoille suunnatussa henkilöesittelyssään ilmoitti syntyneensä Zelenogorskissa, Neuvostoliitossa.
Mutta nyt syömään Vyborgin rinkeliä Kondratjevon polkan säestyksellä, ennen kuin Svetogorsk-Gutzeitin miehet ehtivät paikalle!
Tästä sainkin hyvän aiheen omaan bloggaukseeni, siis siihen Molari-bloggauksen jälkeiseen.
Post a Comment