Merivaltaushölmöilyn odotettu loppu

Hallitus ei myönnä lupaa Nord Streamin kaasuputkihankkeen kapulointiin tarkoitetulle kaivosvaltaukselle.
---
Kaivosviranomaisen mukaan lupaa ei pidä myöntää, koska valtaushakemusta ei ole tehty kaivostoimintaa varten vaan muissa tarkoituksissa.

Päätös on täysin linjassa KHO:n ennakkopäätöksen kanssa, jonka ProKarelian puuhamies itse antoi:

Kaivosvaltaushakemus oli tehty ajankohtana, jolloin valtaushakemuksen tekijän julkisesti vastustama kierrätyskeskushanke oli jo ollut suunnitteilla. Valtaus kohdistui kierrätyskeskusta koskevan asemakaavaehdotuksen ydinalueelle, pääosin jätteenkäsittelyn korttelialueelle. Vaikka hakija oli kertomansa mukaan valinnut valtauksen kohteen geologin avustuksella, hän ei ollut esittänyt selvitystä mainitsemistaan, asiassa merkityksellisiksi katsomistaan 1960-luvulta lähtien suoritetuista geologisista tutkimuksista, havainnoista ja löydöksistä. Hakijan esittämät seikat kaivoskivennäisten olemassaolon otaksunnan tueksi olivat näin jääneet puutteellisiksi ja yleisluonteisiksi.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen oli ilmeistä, että valtausta ei ollut tehty kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden käyttämistä varten, vaan muussa tarkoituksessa kuin mihin valtaus kaivoslain mukaan on käytettävissä.

On oikeasti hyvä, ettei kaivoslakia anneta väärinkäyttää sen enempää kiristykseen kuin nimbyilemiseenkään. Hölmöily ei taatusti parantanut Karjalan palautuksen uskottavuutta. Ainoa voittaja oli mukana huseerannut asianajaja, joka sai palkkionsa eikä poikkeuksellisesti tällä kertaa (ainakaan vielä) varoitusta asianajajaliitolta. Yritetäänköhän seuraavaksi tavalliseen tapaan häiriköidä EIT:tä?

Viipuri mielessäin...

Tulipa taas tyhjennettyä tällaisia Viipurin nimellä ja Viipurin linnan kuvalla varustettuja lakritsipusseja. Tuossa tummemmassa liehuu Suomen lippukin tornissa. Vaikkei Karjalaa saataisikaan takaisin lakupala kerrallaan, on ilahduttavaa, että tälläkin pienimuotoisella tavalla pidetään yllä tietoisuutta siitä, että Viipuri on osa Suomen kansallista perintöä - kiusa se on pienikin kiusa. Samalla asialla ovat liikeyritykset, jotka ovat itsepäisesti säilyttäneet Viipurin nimessään, mieleeni tulee ainakin Viipurin kukka ja Viipurin hautaustoimisto. Sitten ovat vielä seurat ja yhdistykset kuten Viipurilainen osakunta, Viipurin lauluveikot, Viipurin urheilijat ja Viipurin nyrkkeilijät (jonka riveissä itsekin olen varhaisnuoruudessani ehtinyt huitoa). Viipurin linnan 700-vuotisjuhlan kunniaksi 90-luvun alussa julkaistu postimerkki oli myös hieno ele. Ajankohta julkaisuun olikin otollinen: muutamaa vuotta aikaisemmin ei olisi uskallettu - ja tiedä häntä uskallettaisiinko enää...

Tasapuolisuuden vuoksi lyötäköön toistakin osapuolta

Profetiamme lähestyy edelleen toteutumistaan: Tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen selvitys Suomen tyhmimmän pastorin toilauksista on valmistunut.

Ps. kirkkoherra on toiminut lupauksensa mukaisesti sen jälkeen kun sai skannattua tuomiokapitulin asiapaperit: selvitys kelpasi kirkkoherralle perseensä pyyhkimiseen.

Tämäkin saattaa edistää profetian toteutumista:

Molarin esimies piispa Mikko Heikka tunnetaan kovan linjan oikeistolaisena, samaten hänen kaksi poikaansa Taneli ja Henrikki Heikka.

Haetaan kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjala

Aikoja sitten ja ansiosta edesmennyttä KareliaForumia lukeneet muistavat varmaan sen vallanneen häirikkölauman. Kyllä, palautusta vastustavia häiriköitä oli, ja olen heidät aikaisemmissa postauksissa noteerannut. Nyt kuitenkin palasivat jälleen mieleen palautusta kannattaneet häiriköt, etunenässä tunnettu matkakirjailija, eräs sekopää, joka kuvitteli omistavansa maatilan Käsnäselässä ja nyttemmin oikealla nimellään Uudessa Suomessa häiriköivä uusnatsi. Kaikille oli yhteistä se, että asia-argumentteja ei kuunneltu eikä esitetty, vaan eri mieltä olevat leimattiin sosialisteiksi tms. Forumin moderaattori vaikutti silloin suhteellisen järkevältä ihmiseltä, jolta vain puuttui sisua ja selkärankaa puuttua asiattomuuksiin. Ikävä kyllä kyseinen henkilö on nyttemmin surullisen selvästi omaksunut KareliaForumin häiriköiden elkeet, mikä nähtiin jälleen räikeästi Uudessa Suomessa. Keskustelu ei koskenut suoraan Karjalan palautusta, vaan sotasyyllisyyttä. Eräs kommentaattori, jonka näkemyksiä en suinkaan jaa kirjoitti:

”Jatkosodan syyt voisi ehkä tiivistää seuraavaan tapaan:
1. Tärkeimpänä talvisodan, johon olimme syyttömät, aiheuttama trauma ja menetykset.
2. Myöhemmät hermopaineet (Baltian bolsevisointi kesällä 1940, elokuun sotahuhut, Moltovin Berliinin käynti marraskuussa, tammi-helmikuun nikkelikriisi) ja niistä johtuva epäluottamus maiden kesken.
3. Neuvostoliiton liennytyskäänteen myöhästyminen.
4. Pelko ehdottoman puolueettomuuden tuomasta kahden rintaman sodasta ainakin Lapissa ja Suomenlahdella. Ulkopoliittisten vaihtoehtojen puute.
5. Saksalaisten pienet pyynnöt (sitominen) ja suuret lupaukset (Karjala). Ainutkertaiseksi käsitetty tilaisuus korvauksen saamiseen.
6. Pika-asutuksen vaikeudet, joista sotarakaisu vapauttaisi.
7. Suomen varautumisista huolimatta Neuvostoliiton aloite, ilmaoffensiivi 25.6.1941, jota käytettiin ulkopoliitttisesti hyväksi. Tämän vuoksi esim. Englanti ei julistanut tässä vaiheessa Suomelle sotaa.
8. Suomen aktiivisuutta on ehkä vaikea ymmärtää lyhyellä aikavälillä, mutta helppo pitemmällä.”

(Jokipii, Jatkosodan synty, s.624-625)

Minusta tuohon ei ole juuri mitään huomautettavaa. Mutta blogisti antaa leimakirveen heilua täysin holtittomasti:

V.Hariselle: #88. Sinä olet saanutkin mieleisesti opettajan Jokipiistä. Jos Jokipii ei löydä jatkosodalle mitään muista kuin suomalaisia syitä, niin kovasti on poika asenteellinen. Joutuu hänen tutkijanetiikkansa ja -kykynsäkin kyseenalaistamaan.

Hän jopa johtaa suomalaiset syyllisiksi talvisotaan ja siitä aiheutuneisiin traumoihin ja menetyksiin. Jos tässä on kaikki, niin huh.

Mitäs jos lukisit välillä vähän vähemmän vasemmalle kallellaan olevia tutkijoita?

Ei helvetti, ei tuollaiselle ole mitään oikeutusta. ProKarelia on valitettavasti henkisessä konkurssissa, ja jostain pitäisi nyt saada uudet miehet tilalle.

Sotasyyllisyystuomioiden purkaminen, miten ja varsinkin miksi

ProKarelia on taas jatkanut sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta jauhamista sekä omilla sivuillaan että Uudessa Suomessa. Jostain syystä se, että KKO ei todellakaan voi kumota tuomioita perustuslain vastaisina ei tunnu millään menevän perille:

N-E:lle: #62. Kuule, sinun pitäisi nyt mennä sisäluvun ja luetun ymmärtämisen kurssille. Minä olen useampaan kertaa todennut, että sotasyyllisyyslaki säädettiin muodollisesti oikealla proseduurilla.

Kyllä se voi olla perustuslain vastainen. Ei taannehtiva laki oikein tai väärin laadittuna ole perustuslain mukainen. Vaihda sinä nyt vuorostasi joku asianajaja avuksesi.

Sinä voit V.Harisen kanssa olla Suomen syyllisyyden kannalla ja varmasti tehdä Suomesta talvisodankin hyökkääjän. Kummallinen maa se Suomi, kun puolusti itseään.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytty laki tekee poikkeuksen perustuslakiin. Se ei silloin ole perustuslain vastainen eikä KKO voi sitä sellaisena purkaa. Sen purkamiseksi pitäisi säätää uusi takautuva laki perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämä olisi toki mahdollista, mutta jostain syystä sitä ei vaadita. Ehkä siksi, että tunnettu asianajaja ei silloin pääsisi kirjoittamaan laskua.

Oleellisempi kysymys on kuitenkin, miksi tuomiot sitten pitäisi yli 60 vuoden jälkeen purkaa. Ryti, Rangell, Linkomies ja Kivimäki armahdettiin jo 1949. Kaikki ovat jo vuosikymmeniä sitten kuolleet ja haudattu suunnilleen arvovaltaisimpaan paikkaan, mitä Suomesta löytyy. Kuolemanjälkeinen rehabilitointi ei välttämättä synnytä hirveän myönteisiä assosiaatioita.

Jos tuomiot purettaisiin, seuraisiko siitä käytännössä jotain hyvää? Minä tai yleensä enemmistö suomalaisista ei ole koskaan pitänyt tuomioita oikeudenmukaisina ja tuomittuja oikeina rikollisina. Tuomioiden kumoaminen ei muuttaisi mitään. Tuomioiden kannattajiakin toki löytyy, esimerkiksi hörönaurettavasta antifasistisesta komiteasta. Muuttuisiko safkalaisten kanta tuomioiden kumoamisesta? No aivan varmasti ei.

Aivan erityisesti tuomioiden kumoaminen ei vaikuttaisi kenekään kantaan Karjalan palautukseen. Jokainen, joka pitää sotasyyllisyyttä relevanttina Karjalan palautuksen kannalta on automaattisesti menetetty tapaus, jota ei kannata yrittääkään käännyttää palautuksen kannattajaksi. Miksi siis ProKarelia harrastaa tällaista henkistä masturbaatiota?