Blogi täyttää kolme vuotta - Missä on ProKarelian uho?

Blogi todellakin täyttää tänään kolme vuotta. Lukijamäärät tuntuvat olleen enimmäkseen kasvussa, tosin kovin, kovin loivassa. Varsinainen vaikutus Karjala-keskusteluun ei ole ollut kehuttava. Esimerkiksi vaivautuminen Kansallisarkistoon tutkimaan Porkkala-komitean papereita ei aikaansaanut muuta reaktiota kuin että ProKarelia keksi valehdella aiheesta suoraan ja myöhemmin jopa tarjoutui perustelemaan kantaansa erillistä laskua vastaan. Karu todellisuus hävittyjen oikeusjuttujen muodossa alkaa kuitenkin mahdollisesti tehdä sen, mihin blogissa esitetyt asiaperusteet eivät pystyneet. ProKarelian kannanotto NORD STREAM - MISSÄ SAKSAN UHO? tyytyy vain esittämään kohtuullisen asiallista kritiikkiä kaasuputkihanketta kohtaan. Sehän tosiaan vaikuttaa pikemminkin Venäjän vainoharhaisuuden kuin järkevien perusteiden tuotokselta. Silmiinpistävää on, että sanallakaan ei mainita enää älyttömyyksiä siitä, että putki kulkisi suomalaisten omistamien maiden halki. Myöskään ei mainita putken häiritsemiseksi keksittyä idioottimaista "kaivosvaltausta".

Vaikeneminen älyttömyyksistä ei kuitenkaan riitä. Umpikujasta on peräännyttävä näkyvästi. Paitsi että voodoo-oikeustiede on julkisesti hylättävä, etuosto-oikeus on palautettava ProKarelian palautussuunnitelmaan. Suomalaisten enemmistöä tuskin kiinnostaa, ovatko jonkun isovanhemmat kokeneet yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä. Sen sijaan kyllä kiinnostaa, kestäisikö Suomen julkinen talous Karjalan palautuksen. Jos olen väärässä, Eduskunta voi Karjalan palautuksen yhteydessä helposti säätää lain, jolla lahjoitetaan maata evakoiden jälkeläisille. Sitä ennen pitäisi pikemminkin esittää valmiutta rahoittaa Karjalan palautusta kuin vaatia pikavoittoja, muuten Karjalan palautus ei saa koskaan suomalaisten enemmistön kannatusta.

Ei vieläkään mennyt perille

Patentteihin ja immateriaalioikeuksiin keskittyvä Sedyhin on ilmeisesti kokonaan unohtanut myös Venäjän ratifioimat kansainväliset omistukseen liittyvät lait ja sopimukset. Ne yksiselitteisesti kertovat, että suomalaiset ovat omistaneet ja yhä omistavat Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten metsät ja kiinteistöt.

Tätä asiaa on mm. professori, ent. kansliapäällikkö Kauko Sipponen hyvin selkeästi eräissä tilaisuuksissa tuonut esille. Hän toteaa, että julkisoikeudellisesti Karjala on tällä hetkellä Venäjän hallinnoimaa aluetta. Mutta yksityisoikeudellisesti suomalaiset edelleen omistavat alueella olevat kiinteistöt. Tämä julkis- ja yksityisoikeudellinen ero on tarpeen muistaa.

Asiantuntija Sedyhinkin kannattaisi opiskella Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sopimuksia sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäistä lisäpöytäkirjaa. Ehkäpä ko. sopimukset antaisivat hänelle lisää valaistusta maastopukukysymykseenkin.

ProKareliankin kannattaisi lukea nuo sopimukset ajatuksella läpi, ja varsinkin katsoa niiden allekirjoituspäivämäärät. EIT heitti jo odotetusti omaisuudenpalautushaasteen Ö-mappiin, joten se yksikäsitteisyys on pikemminkin toisin päin. Kauko Sipponenkaan ei voi asiaa vain "todeta", vaan "extraordinary claims need extraordinary evidence". ProKarelia on nyt maalannut itsensä nurkkaan omaisuushölmöilyllä, ja Karjalan palautuksen uskottavuus on todella vähissä. Avoin virheen tunnustaminen olisi hyvä idea.

Puutullit ja Karjala

Vaikka asia lienee sanomattakin selvä, niin väännetään vielä rautalangasta: Venäjä olisi nostanut puutulleja, vaikka Suomessa ei kukaan koskaan olisi viitannut puolella sanallakaan Karjalan palautukseen. Eikä siellä enää mitään kaverihintoja harrasteta, jopa Valko-Venäjälle myytävän öljyn hintaa on nostettu. Väyrynenkin kuvitteli pystyvänsä sopimaan asiasta toverillisesti vanhaan malliin, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin.

Desanttihälytys

Suoli24 paljasti äskettäin mielenkiintoisen vanhan ystävämme oikeussosiologian dosentin hengentuotteen:

Kukaan ei ole huomannut, että Venäjä on sodassa Suomeakin vastaan. Jostakin syystä Venäjä on päättänyt hävittää yhden tärkeimmistä teollisuudenaloistamme nostamalla puutulleja. Seurauksena on musta syksy 2008. Työttömien armeijat tuskin ymmärtävät nousta kapinaan. Ministerit ja diplomaatit eivät tietenkään ole saaneet mitään aikaiseksi, koska heitä ei asia kiinnosta. Kysehän ei ole heidän työpaikoistaan. Väyrynen heräsi selvittelemään asiaa melko myöhään. Meitä on jälleen kerran siunattu ennätyksellisen vähä-älyisillä poliitikoilla. Se on omaa syytämme, sillä jokaisella kansalla on juuri sellaiset johtajat, jotka he ansaitsevat. Valitettavasti kansa joutuu aina myös maksamaan johtajiensa virheistä.

Myös Saimaan kanavan vuokra on nostettu tähtitieteellisiin lukemiin. Miksi? Venäjällä olisi varmasti varaa myydä puuta Suomelle halvemmallakin kaverihintaan. Mutta se ei sitä tee. Se voisi tehdä, sillä asialla ei ole sille mitään todellista taloudellista eikä poliittistakaan merkitystä. Tuntuu siltä, että Suomi saa nyt maksaa jostakin. Suomalaiset diplomaatit, kenraalit ja poliitikot ovat vuosien varrella osanneet ärsyttää venäläisiä vaatimalla Karjalaa takaisin. Se on kyllä huomattu itänaapurissa. Suomen historian tyhmin poliitikko Riitta Uosukainen on peräti vaatinut Karjalaa takaisin tyhjänä. Hän ei edes ymmärtänyt pyytää anteeksi. Nyt se on jo myöhäistä.

Onkohan dosentin uusin hengentuote painettu Virossa sen takia, että venäläisetkin ovat alkaneet tajuta jotain? Kovin moni suomalainen ymmärsi väärin, mitä Uosukainen todellisuudessa sanoi, joten ei tietenkään ole mikään ihme, että dosentiltakin meni täysin ohi. Dosentin oma kielenkäyttö muuten on hauskassa dialektisessa suhteessa hänen loputtomaan intoonsa nostaa kunnianloukkaussyytteitä.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että eräs dosentin melko harvalukuisen ihailijakerhon jäsenistä kelpaa kirjoittajaksi ProKarelialle.

Päivän videoleike

Löytyipä tuollaista reipasta asevelitoimintaa.