Kieroutunutta tulkintaa

Eli koska Karjalan palautus ei ole ajankohtaista niin keskustelunkaan siitä ei tarvitse olla avointa? Melkoisen kieroutunut näkemys. Karjala-kysymys koskettaa kaikkia suomalaisia, ei vain niintä jotka haluavat Karjalan palauttaa.

Enkö todellakaan saisi keskustella Karjalan palautuksesta ihan kenen kanssa haluan vaikka saunan lauteilla kaljatölkki kädessä kutsumatta Nimierkkiä mukaan? Kuka on kieroutunut, uffaffaa? Karjala-kysymys koskettaa niitä suomalaisia, jotka eivät halua Karjalaa takaisin vasta sitten, kun palautus alkaa näyttää oikeasti mahdolliselta. Silloin on toki käytävä avointa keskustelua asiasta ja haettava ratkaisuja, jotka ovat hyväksyttäviä suomalaisten enemmistölle. Tällä hetkellä palautus ei tosiaan vaikuta hirveän ajankohtaiselta, joten kannattajien ja vastustajien kannattaisi panostaa keskusteluun hiukan eri tavoin. Nimierkin vaivannäkö antaa vaikutelman kuin palautus olisi jotenkin realistinen uhka.

Tulkinta, että tässä suorastaan puolustettaisiin KareliaForumin toimintaa, on sekin outo. Nuo Nimierkin esittämät vastaväitteet palautusta vastaan eivät ole mikään jymyuutinen. Blogin kanta on selkeästi se, että vastaväitteet on otettava vakavasti ja niihin on sekä tarpeen että mahdollista löytää toimivia ratkaisuja. KareliaForumilla ratkaisuja ei ole etsitty eikä löydetty, se on forumin pahin vika, ei se, kirjoitetaanko siellä nimellä vai nimimerkillä.

Valitettavasti asia ei ole ihan näin

Kilpailevan blogin pitäjä kommentoi KareliForumin 'uudistusta':

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että näin forumin takana olevat tahot (ProKarelia, Jääkärien Perinneliitto, JP 27:n Perinneyhdistys ja Vapaussodan Perinneliitto) saavat suljetuksi keskustelusta Karjalan palautusta vastustavat nimimerkki-kirjoittelijat. Jostain syystä kun oman nimen käyttö ei ole suosittua tällä puolella Karjala-kysymyksen internetkeskustelua. Onko tuo ihme, kun lukee esim. millaisia sivustoja Seppo Lehtokin tehtailee niistä ihmisistä, joiden kanssa hän on joutunut törmäyskurssille.

Olisihan nimittäin täysin kohtuullista, oikein ja autuaallista ylläpitää forumia, jossa Karjalan palautusta ei saa vastustaa. Jos ette usko, yrittäkääpä mennä kannattamaan Karjalan palautusta jollekin vasemmistolaiselle nettiforumille. Taatusti tulee kenkää ja heti. Saman tulee toki päteä toisinkin päin, forumin perustajalla on täysi oikeus sanella säännöt. Jos palautus tulee joskus ajankohtaiseksi, tilanne on toki aivan toinen: silloin tarvitaan avointa keskustelua, jossa kaikki näkemykset pääsevät esille. Sitä ennen
on kuitenkin täysin perusteltua keskustella palautuksen edellytyksistä ilman, että keskustelua kammetaan intiaanien asemaan tai muuhun yhtä oleelliseen. Ikävä kyllä, jo vuosia se ihmisryhmä, jota on yritetty sulkea pois keskustelusta, eivät ole olleet palautuksen vastustajat vaan väärin ajattelevat palautuksen kannattajat. Esimerkiksi tässä blogissa on erinäisiä kertoja yritetty selittää, mikä ProKarelian nykylinjassa on pielessä. Reaktio on aina ollut vaikeneminen ja mutina ihmisoikeuksista, ei virallisen näkemyksen asiallinen perustelu. Palautuksen vastustajilla ei todellakaan ole mitään uutta ja oleellista kerrottavaa, sen sijaan kannattajia kannattaisi välillä kuunnella,

Se siitä

KARELIAFORUM

TIEDOTE 22.03.2007

Forumia julkaiseva taho ilmoittaa seuraavaa:

Forumin tavoitteeksi asetettiin rakentava keskustelu Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautukseen liittyvistä kysymyksistä. Tavoitteena oli tuottaa asiallista aineistoa siitä, mitä palautus vaikuttaa. Mielipiteet puolesta ja vastaan ovat olleet yhtä hyväksyttäviä. On toivottu, että mielipiteet perustellaan.

Forum ei ole täyttänyt asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi forum nykyisessä muodossa suljetaan 25.03.2007 klo 24:00.

Forum avataan tiistaina 10.04.2007 00:00 siten muutettuna, että vain oikealla nimellä varustetut puheenvuorot hyväksytään. Nimimerkkejä ei hyväksytä. Miten henkilöllisyys varmistetaan, ilmoitetaan ko. ajankohtana.

Parhaat kiitokset asiallisesti tälle forumille kirjoittaneille. Toivotamme heidät tervetulleiksi jatkamaan keskustelua pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta pääsiäisen jälkeen.

Karelianisti
Administrator
Forumia julkaisevan tahon valtuuttamana

Eiköhän tästä seuraa keskustelun lopullinen kuoleminen. Omalla nimellä kirjoittaminen ei todellakaan takaa asiallisuutta, se on nähty jo vuosia sitten. Tämä blogi kyllä jatkaa, ja yrittää jatkossakin antaa ihan oikeita perusteluja näkemyksilleen. KareliaForumillakin olisi kannattanut kysellä enemmän niiden asiaperustelujen kuin nimien perään.

No niin

Niinhän siinä sitten kävi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut käsiteltäväkseen Karjalaan jääneiden kiinteistöjen palautusta. Seuraavaksi sitten pitäisi kuulemma vedota venäläisiin oikeusistuimiin, kuulostaapa lupaavalta.
Periaatteessahan on positiivista että edes jotakin yritetään, mutta kyllä tämä kiinteistöjuridiikka on alusta pitäen ollut ihan väärä linja. Asian saaminen kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (mikä ei siis onnistunut), sen tekemä myönteinen päätös ja ennen kaikkea Venäjän pakottaminen tuota päätöstä noudattamaan ei ole uskottavaa - ja vaikka näin tapahtuisikin, jäisi Karjala edelleen Venäjän haltuun, mikään ei olisi muuttunut, sillä voivathan suomalaiset nytkin ostaa kiinteistöjä rajan takaa, jotkut ovat ostaneetkin. Minua kuitenkin kiinnostaa nimenomaan Karjalan palauttaminen Suomelle, ei se kuka omistaa jonkin talon. Siksi Karjalaa pitäisi pyrkiä käsittelemään valtiollisena kysymyksenä eikä yksityisten ihmisten kiinteistöbisneksenä.

Pietarin turvallisuus jälleen kerran

Taas on kaivettu esiin näkemyksiä, joiden mukaan Karjalan menetys ja sen palautuksen mahdottomuus johtuvat Kannaksella kulkevan rajan aiheuttamasta hirmuisesta uhasta Leningradin/Pietarin kaupungin turvallisuudelle.

Ensinnäkin olisi jo aika lopullisesti romuttaa kommunistien propagandamyytti, jonka mukaan talvisota aluemenetyksineen olisi muka johtunut tuosta "uhasta" ja suomalaisten jääräpäisestä haluttomuudesta sitä korjata. Neuvostoliiton ekspansiivinen politiikka bolshevismin levittämiseksi, jo kauan ennen rajaneuvottelujen aloittamista tehdyt suunnitelmat Suomen miehittämiseksi, Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja, Baltian maiden kaappaus, Mainilan laukausten lavastaminen, Kuusisen hallituksen asettaminen jne. osoittavat selvästi mistä Stalinin ulkopolitiikassa oli kysymys. Leningradin turvallisuus oli pelkkä kömpelö veruke, suunnilleen yhtä uskottava kuin jos Saksan hyökkäystä Puolaan olisi perusteltu huolella Breslaun turvallisuudesta.

Nykyaikaan siirrettynä argumentti Pietarin turvallisuudesta muuttuu täydellisen absurdiksi. Ydinaseiden, itsemurhaterroristien ja elektronisen sodankäynnin aikakaudella ei todellakaan ole mitään sotilaallista merkitystä sillä kulkeeko pienen, rauhallisen naapurimaan raja muutama kymmenen kilometriä lähempänä vai kauempana suurvaltanaapurin isosta kaupungista. Maailmassa on varmasti tuhansia paikkoja, joissa valtioiden välinen raja kulkee lähellä jotakin jomman kumman osapuolen tärkeää asutuskeskusta - ei se ole mikään omituinen poikkeustilanne, jota pitää ruveta aseita kalistamalla korjaamaan. Sitä paitsi ne Karjalan-palautussuunnitelmat, joita tässä blogissa on koetettu kehitellä, eivät edes edellytä rajan tunkemista Pietarin esikaupunkien tuntumaan.