Palautussuunnitelman tilapäinen katoaminen näkyvistä ei johtunut katumuksesta ja synnintunnosta, vaan teknisestä häröstä, joka sattui, kun olin tekemässä tekstiin pientä täsmennystä täällä olleen kommentin takia. Maininta äänioikeuden menetyksestä tarkoitti itsehallintoelimen vaaleja. Venäjän kansalaisten pysyvä äänioikeus niissä tekisi Karjalasta jonkinlaisen yhteishallintoalueen eikä moinen olisi ainakaan ensisijainen tavoite. Sen sijaan kunnallisvaaleissa kaikki pysyvästi asuvat ulkomaalaiset toki saisivat äänestää.
EU:hun kuulumista koskeva kohta näytti synnyttäneen kummallisen väärinkäsityksen, jota pitää oikoa. EU:n jäsenet ovat toki itsenäisiä valtioita, ja Suomihan on jo EU:n jäsen. Useilla EU:n jäsenvaltioilla on kuitenkin alueita, jotka kuuluvat EU:hun vain rajoitetusti tai ei lainkaan. Pitkällä tähtäimellä Karjalan pitäisi kuulua EU:hun Suomen osana, mutta aluksi se ei millään pystyisi täyttämään EU:n vaatimuksia. Koska jokseenkin kaikenlaisista erityisalueista on jo ennakkotapauksia ja kysymyksessä olisi vain tilapäisjärjestely, tästä ei varmaankaan tulisi tositilanteessa ongelmaa.
Muuten kommentteja näytti tulevan vähän ja ne olivat valitettavasti sitä mitä odotinkin. Todellisuudentajun puutetta kauheimmillaan osoitti syytös huonosta neuvottelutaktiikasta: vaatimuksista tinkimisestä. Ikävä kyllä minä en ole neuvottelemassa Karjalan palautuksesta, kukaan ei ole. Kumpikaan osapuoli ei pidä neuvotteluja, saati sitten sopimusta, mahdollisena. Silloin on todellakin aika tinkiä vaatimuksista ja pyrkiä osoittamaan kompromissin mahdollisuuksia, ei esittää kummallekin puolelle tasapuolisesti yhä epärealistisempia vaatimuksia.
EU:hun kuulumista koskeva kohta näytti synnyttäneen kummallisen väärinkäsityksen, jota pitää oikoa. EU:n jäsenet ovat toki itsenäisiä valtioita, ja Suomihan on jo EU:n jäsen. Useilla EU:n jäsenvaltioilla on kuitenkin alueita, jotka kuuluvat EU:hun vain rajoitetusti tai ei lainkaan. Pitkällä tähtäimellä Karjalan pitäisi kuulua EU:hun Suomen osana, mutta aluksi se ei millään pystyisi täyttämään EU:n vaatimuksia. Koska jokseenkin kaikenlaisista erityisalueista on jo ennakkotapauksia ja kysymyksessä olisi vain tilapäisjärjestely, tästä ei varmaankaan tulisi tositilanteessa ongelmaa.
Muuten kommentteja näytti tulevan vähän ja ne olivat valitettavasti sitä mitä odotinkin. Todellisuudentajun puutetta kauheimmillaan osoitti syytös huonosta neuvottelutaktiikasta: vaatimuksista tinkimisestä. Ikävä kyllä minä en ole neuvottelemassa Karjalan palautuksesta, kukaan ei ole. Kumpikaan osapuoli ei pidä neuvotteluja, saati sitten sopimusta, mahdollisena. Silloin on todellakin aika tinkiä vaatimuksista ja pyrkiä osoittamaan kompromissin mahdollisuuksia, ei esittää kummallekin puolelle tasapuolisesti yhä epärealistisempia vaatimuksia.
No comments:
Post a Comment