Kekkonen, Vennamo ja Karjala

Helsingin Sanomien 50 vuotta sitten julkaistujen juttujen palstalla oli pari viikkoa sitten siteerattu Urho Kekkosen vaalipuhetta, jossa mainittiin itärajan siirrosta. Dokumentoitakoot nuo lauseet nyt tännekin:

"Lopuksi haluaisin kosketella herra Vennamon esittämää vaatimusta, että olisi viritettävä neuvottelut Suomen rajan siirtämisestä idässä ainakin Saimaan kanavaan saakka. Minulla ei ole aihetta salata, että olen vuosien mittaan monta kertaa avoimesti ja rehellisesti kuin ystävien kesken keskustellut ja neuvotellut yhteistä rajaamme koskevasta asiasta Neuvostoliiton johtomiesten kanssa, viimeksi ei kovin pitkä aika sitten. Suomen esittämät näkökohdat eivät kuitenkaan ole saavuttaneet Neuvostoliiton hyväksymistä."

Tämän verran siis Helsingin Sanomien referoimana. Jos koko puheen jaksaisi kaivaa esiin jostain arkistosta, voisi siitä löytyä enemmänkin tekstiä aiheesta, mutta asiahan tuli näistäkin lauseista selväksi. Kekkonen piti rajansiirtoa esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa ja ainakin vielä 60-luvun lopussa kertoikin siitä julkisesti, vieläpä Vennamon innoittamana. Karjalan - tai  edes osan siitä - palautus pysyi Kekkosen unelmana loppuun asti, mutta 70-luvulla siitä puhuminen sekä neuvostojohdon kanssa että varsinkin julkisuudessa vaikeutui. Neuvostoliitossa 60-luvun suojasää päättyi ja maa jämähti pysähtyneisyyden aikaan Brežnevin yksinvallan vakiintuessa. Brežnev oli jäyhä mies, jonka kanssa Kekkonen ei koskaan päässyt samanlaiseen henkilökohtaiseen suhteeseen kuin Hruštšovin, jonka aikana Porkkala palautettiin ja itärajan siirtokin häämötti mahdollisuutena. Kekkonen tuli yhä varovaisemmaksi Neuvostoliiton suhteen, jopa ylivarovaiseksi, mutta yritti kuitenkin vaivihkaa pitää kulissien takana hengissä rajansiirtoasiaa. Kekkonen ja Vennamo ajautuivat poliittisiksi vihamiehiksi, vaikka Karjalan-kysymyksessä olivatkin pohjimmiltaan samoilla linjoilla - Viipurin läntisestä vaalipiiristä eduskuntaan päässyt Kekkonen ja Jaakkimassa syntynyt, Viipurissa koulunsa käynyt Vennamo.

Ehdotus Valamon aarteiden hinnaksi

Valamo-dokumentin mukaan Venäjällä kuullaan aika ajoin puheenvuoroja, joiden mukaan luostarin aarteet olisi saatava takaisin Suomesta Venäjälle ”hinnalla millä hyvänsä”.

Presidentti Vladimir Putin antaa tuoreessa tv-dokumentissa epäsuorasti ymmärtää, että hän ei aio käynnistää Suomen kanssa neuvotteluja Laatokan Valamon luostarista pelastettujen arvoesineiden palauttamiseksi takaisin Venäjälle.

 Ehkä Putin on haluton esimerkiksi siksi, että ainakin minulle tulee  heti mieleen sopiva hinta: Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala.   Jos Valamo on niin tärkeä, Venäjä pitäköön kaikin mokomin sen, ja miksei Konevitsan myös. Muustakin voidaan varmasti sopia. Nuo kaupungit ovat Suomelle ehdottomasti tärkeimmät, jos raja olisi alunperin vedetty niiden itäpuolelle, jatkosotaa ei olisi koskaan tullut.

Kiittäisit Viroakin, Putin

Putiniin on iskenyt hämmästyttävä rehellisyyden puuska:

Venäjän presidentti Vladimir Putin kiittää Suomea luostariaarteiden säilyttämisestä, kertoo uutistoimisto Tass.Putin viittaa Laatokan Valamoon, jonka arvoesineistöä evakuoitiin helmikuussa 1940 Suomen armeijan kuorma-autoilla Laatokan yli rakennettua jäätietä pitkin. Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa toimineen luostarin veljestö asettui sittemmin Heinäveden Papinniemeen.– Nämä arvoesineet ovat arvokkaita sekä suomalaisille että meille. Suomalaiset ovat säilyttäneet niitä, he ovat päästäneet kaikki katsomaan niitä, Putin sanoo tv-haastattelussa.– Suomi on meidän hyvä naapurimme. Ilman Suomea Valamon luostaria ei välttämättä olisi – kaikki tietävät, miten neuvostoviranomaiset suhtautuivat uskonnollisiin reliikkeihin.

Putinin sopisi kiittää Viroakin. Koko Venäjän ainoa keskeytyksettä toiminut luostari on Petserin luostari, se kun kuului sotien välisen ajan Virolle.