Sopimus

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin äskettäin julkaistuista salaisista dokumenteista vuodelta 1992,  prosessista, jossa lakkautetun YYA-sopimuksen tilalle neuvoteltiin Venäjän kanssa uutta sopimusta. Sopimuksen kolmas, maidemme välistä rajaa käsittelevä artikla oli ongelmallinen muotoiltava. Suomi ei edes olisi halunnut koko raja-artiklaa sopimukseen, kun taas Venäjä halusi sanamuotoa "rauhan, ystävyyden ja hyvän naapuruuden raja". Lopulta kompromissiksi saatiin väännettyä "hyvän naapuruuden ja yhteistyön raja". Diplomaattiset sananviilailut kätkivät taakseen mm. Karjalan kysymyksen. Vaikka Venäjällä olikin glasnostin hengessä esitetty joitain ajatuksia Karjalan palautuksesta, sopimusneuvotteluissa näytti Venäjän intresseissä kuitenkin olevan vakiinnuttaa raja ja olla rohkaisematta suomalaista Karjalan-palautuskeskustelua. Suomessakin oli politiikan valtavirta presidentti Koiviston johdolla varovaisuuden kannalla ja halusi välttää antamasta vaikutelmaa, että maiden välillä olisi ollut avointa rajakysymystä. Toisaalta maassa oli myös käynnissä avointa ja rohkeaa keskustelua Karjalan palautuksesta - kaikkine ylilyönteineenkin. Eduskunnassa SMP:n ja jotkut Kokoomuksen kansanedustajat vastustivat sopimusta sillä perusteella, että se vakiinnuttaisi rajan nykyiselle paikalleen ja estäisi Karjalan palautuksen jatkossakin. Sopimusta kannattavat kansanedustajat olivat kuitenkin yleisesti sitä mieltä, ettei sopimus sulje pois mahdollisia neuvotteluja rajan muutoksista ja aluepalautuksista, jos sellaisia joskus aletaan käydä.
Hesarin artikkelissa oli eräs kummallinen lause: "SMP:n edustajat vaativat sopimusta hylättäväksi, koska se betonoi rajan nykyiselleen ja itäkarjalainen heimo jää ikuisesti väärälle puolelle rajaa." Eduskunnan arkistosta varmaan löytyy alkuperäinen dokumentti, mutta sitä näkemättä ei tiedä onko tuossa kyse Hesarin toimittajan vai jonkun SMP:läisen sekoilusta. Kirjaimellisesti tulkittunahan tuo tarkoittaisi sitä, että perinteisen, sodissa menetetyn Suomen Karjalan lisäksi haviteltaisiin vielä Itä-Karjalaakin oikein vanhassa kunnon AKS-hengessä. Jos "rajan väärälle puolelle jäänyt heimo" ei tarkoita itäkarjalaisia, vaan luovutetuilla alueilla asunutta väestöä, joka evakuoitui käytännössä sataprosenttisesti rajan länsipuolelle, on rajan väärä puoli sitten länsipuoli, mikä sekin kuulostaa vähän kummalliselta. Ehkä tuossa on kyse vain siitä, että Suomen Karjalan luovutettujen itäosien asukkaita kutsuttiin löysästi itäkarjalaisiksi samaan tyyliin kuin vaikkapa Lappeenrannan ympäristössä asuvia eteläkarjalaisiksi, ymmärtämättä sen enempää luovutetun alueen demografiasta kuin varsinaisesta Itä-Karjalastakaan. Tuollainen eri Karjaloiden, karjalaisten ja karjalan kielten ja murteiden sotkeminenhan on aika yleistä nykyään sekä Suomessa että varsinkin Venäjällä. Venäjän-tuntija Ilmari Susiluoto kirjoitti Karjala-kirjassaan, että Karjalan palautuksesta puhumista venäläisten kanssa hankaloittaa, kun venäläiset yleensä automaattisesti tulkitsevat sen koskevan myös Itä-Karjalaa.