Nyt alkaa tihkua selityksiä

Pakkohan raporttia on lopulta jotenkin kommentoida. Yksi nimekkäimmistä Venäjän propagandisteista näyttää palanneen vanhaan hävittäjäselitykseen:

“Support MH17 Truth”: OSCE Monitors Identify “Shrapnel and Machine Gun-Like Holes” indicating Shelling. No Evidence of a Missile Attack. Shot Down by a Military Aircraft

by Michel Chossudovsky

Ehkä turvallisemman linjan valitsi yksi Uuden Suomen propagandisteista: ei yritetäkään selittää, mitä oikeasti tapahtui, syytetään vain raporttia poliittiseksi.

 Malaysian Airlinesin lennon MH17 turmatutkinta on poliittista. Tätä mieltä näyttää olevan hollantilaispolitiikot, kun selailin google kääntäjällä viimeisiä uutisia kohua herättäneestä BUK-ohjustutkinnasta. Itse turmatutkinta, mitä koneelle todella tapahtui on täysin auki. Koska tutkinta on poliittista ja tarkoitus on painostaa Venäjää,  niin varsinaiset tutkimustulokset ovat laihoja.

Silmiinpistävää on, että Kansan Uutiset ei ole ainakaan verkkoversiossaan maininnut koko asiaa mitenkään. 

MH17: Taitaa olla tuumaustauon paikka

Hollantilaisten tutkimustulokset eivät olleet yllätys kenellekään asiaa seuranneelle. Ketään ei myöskään yllätä se, että Venäjä kiistää ne. Huomiota herättää kuitenkin hiljaisuus Venäjän tavallisissa propagandatuuteissa. Olisiko tullut lopultakin mieleen, että kiireessä keksityt ristiriitaiset selitykset eivät ole hyvä idea, vaikka niihin uskovatkin kaikki ne, jotka muutenkin uskovat Venäjää?

Jäämme odottamaan vallitsevaa selitystä: ilmasta-ilmaan ohjus ja konetykki vai ukrainalaisten BUK? What about USA:n 80-luvulla pudottama iranilainen kone?

Mitä vittua, tyhmä pastori?

Suomen tyhmin (ex-)pastori on lupautunut tekemään raportteja pääkaupunkiseurun jumalanpalveluksista MV-lehdelle:

Olen sopinut Ilja Janitskinin kanssa, että käyn sunnuntaisin pääkaupunkiseudulla jumalanpalveluksissa ja raportoin jumalanpalveluksen toteutuksesta MV-lehdelle pienellä jutulla. Sunnuntaina 25.9.2016 käynHelsingin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa.

Tyhmä pastori on tiettävästi pyydellyt pappisoikeuksiensa palauttamista. Toivottavasti tämä ratkaisee pyynnön kohtalon lopullisesti.

Vaihteeksi Pietarin turvallisuudestakin

Muuan Uuden Suomen taukeista kirjoittaa vaihteeksi Pietarin turvallisuudesta. Kuten tiedämme, tämä taukki ei oikeasti kirjoita juttujaan itse. Niissä siis saattaa olla jonkinlaista viestiä joltain merkityksellisemmältä taholta. Pieni kommentointi on siis tarpeen:

Suomen asema puolueettomana maana ei ole suinkaan syntynyt toisen maailmansodan jälkeen, vaan se on sille ikiaikainen rooli. Ensimmäisen kerran näin päätettiin ulkovaltojen toimesta Wienin konferenssissa 1815. Silloiselle Ruotsille ja erityisesti merimahti Britannialle oli mahdoton ajatus että tsaarin laivasto kontrolloisi Itämerta Suomen etelärannikolta ja erityisesti Ahvenanmaalta. Tämän vuoksi Aleksanteri I painostettiin myöntämään Suomelle autonominen asema ja pitämään se lähes aseettomana. Tultaessa 1900-luvulle Kansainliitto jatkoi tätä politiikkaa ja suurvallat suhtautuivat penseästi Ahvenanmaan aseistamiseen joten se on ja pysynyt de-militarisoituneena alueena. 

Mikähän tämän satuilun idea on? Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian jo 1809 ( ja palautti Vanhan Suomen eli Karjalan  1812). Wienin kongressissa Venäjä oli voittajien puolella ja siellä pantiin kuriin Ranskaa Napoleonin jäljiltä.

Suomella kävi toisessa maailmansodassa ennennäkemätön tuuri – kiistatta myös sotaonnensa myötä – että Itämeri on niin strateginen niin kauppa- kuin sotalaivastollekin. Englanti vaati tästä syystä Neuvostoliittoa jättämään Talvisodan puoliväliin ja tekemään rauhan, ja toisen kerran Suomi pelastui 1943 Teheranin konferenssissa. Syynä Churchillin myötämielisyyteen ei ollut suinkaan suomalaisten maine sankarikansana (vaikka suomalaiset haluavat sen tietenkin näin nähdä) vaan merireitti. Asia ei ole kadonnut vielä mihinkään sillä edelleen maailman tavaraliikenteestä  80% kulkee meritse, eikä se ole käytännössä korvattavissa millään muulla menetelmällä. Vuorokausittainen meriliikenne muutettuna maakuljetuksiksi olisi junavaunuiksi muutettuna 11 400 vaunua tai 34 200 rekkaa vuorokaudessa. Sillä nykyaikainen konttialus pystyy kuljettamaan 15 000 konttia, siinä missä tavarajunat kuljettavat 200 merikonttia, rekka 1-2 konttia ja kuljetuskone vaivaiset 120 tonnia materiaalia.
Ajatuskin siitä että Punalaivasto pääsisi Ahvenanmaalle on merivallalle vastenmielinen sillä se muuttaisi koko Itämeren neuvostomereksi, ja lopettaisi kaikki kauppalaivaston pääsuonet. Stalin kylläkin ymmärsi asian 1943 ja lupasi säästää Suomen itsenäisenä.

Ihan yhtä kummallista tekstiä.

 Niinpä Suomen rooliksi jäi puolueettomuus. Venäläisille piisasi kunhan Suomi ei millään muotoa uhkaa  Leningrad/Pietaria ja varmaan tämän vuoksi presidentti Koivisto ei halunnut karjalankannasta takaisin, vaikka Jeltsin sitä kultalautasella tarjosi, sillä se olisi nostanut Pietarin kysymyksen jälleen suomalaisten asiaksi.

Jotain ilmeisesti todella tapahtui Karjalan-kysymyksen tiimoilta 90-luvun alussa, ja Koivisto selvästikin halusi vain kaiken säilyvän ikuisesti ennallaan. Mutta tarjosiko Jeltsin todella Karjalaa? Mikä on tämän kirjoituksen  alkuperäinen lähde? Onko tässä tiedonmuru vai lisää soopaa?

Skenaario mihin se voi johtaa on amerikkalaistukikohdan pystyttäminen maahamme, ilmeisesti laivasto- tai ilma-asemaksi. Yleensä näistä tukokohdista aletaan myös hyvin nopeasti kontrolloimaan maan sisäpolitiikkaa ja nostelemaan paikallispolitiikkoja ranking-listalla toivottuihin ja ei-toivottuihin, riippuen miten myötämielisiä ovat.  Paikallisilla vaaleilla tai kunkin osaamiskyvyillä ei ole mitään merkitystä.  Kun mennään kymmenkunta vuotta eteenpäin, niin aletaan puhumaan offensiivisesta aseistuksesta. Joko ohjuskilvestä tai ohjuksista joilla voidaan iskeä nopeasti Venäjälle ja niin läheltä rajaa, ettei venäläisten torjuntatoimille jää aikaa. Historiasta kummitteleva Pietarin turvallisuuskysymys nostaa silloin päätään.

Ja tämähän on tuubaa edelleen. Jos Venäjää vastaan hyökättäisiin ohjuksilla Suomesta, ohjukset olisi ehkä kymmenen minuuttia aikaisemmin perillä. Eipä ole oleellinen ero. Sen sijaan Suomesta ammutut ohjukset olisivat nousuvaiheessaan Venäjän ohjustorjunnan ulottuvilla, ja se olisi oleellinen ero. Sitäpaitsi eihän niitä ohjuksia Pietariin suunnattaisi, ne pitäisi suunnata Venäjän strategisiin aseisiin ja komentokeskuksiin, ja ne eivät liene Pietarissa.