Talvisodan päättymistä käsitellään tänään jokseenkin joka paikassa, yritetäänpä ottaa hieman erilainen näkökulma ja jatkaa siitä mitä kirjoitettiin syksyllä. Suomen tyhmimmän pastorin blogissa on nykyisin mottona:
«Глупо поступает страна, которая ищет себе друзей далеко, а врагов – среди соседей» «Tyhmä maa etsii ystävät kaukaa ja viholliset naapureista»
Jos Neuvostoliitto olisi ollut hieman kohtuullisempi rauhanehdoissaan, ja jättänyt Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan Suomelle, puolueettomuus olisi taatusti kiinnostanut Suomea vähän enemmän. Baltian maiden miehitykset ja Kalevan alasampuminen siinä yhteydessä eivät nekään olleet varsinaisia luottamusta herättäviä toimia. Suomella oli vahva motivaatio hakea apua sieltä, mistä sitä sai, eli Saksasta, ja Neuvostoliitto ei hyökkäämättömyyssopimuksen takia voinut estää saksalaisten joukkojen läsnäoloa Suomessa. Baltiassa puolestaan Neuvostoliiton järjestämät Siperian piknikit saivat ihmiset odottamaan Saksaa, vuosisataista perivihollistaan, vapauttajana.
Kovasti näyttäisi siltä, että Neuvostoliitto teki parhaansa saadakseen vihollisia sekä rajojensa sisä- että ulkopuolelle, ja lopulta antoi yllättää itsensä housut nilkoissa. Siinäpä kiistaton asema maailmanhistoriassa.
Kovasti näyttäisi siltä, että Neuvostoliitto teki parhaansa saadakseen vihollisia sekä rajojensa sisä- että ulkopuolelle, ja lopulta antoi yllättää itsensä housut nilkoissa. Siinäpä kiistaton asema maailmanhistoriassa.
