Jossakin näyttää olevan paniikki

Nyt tuntuu, että blogimme on aikaansaanut ainakin myrskyn vesilasissa. Julkaisemamme tieto asianajajan lisurista näyttää aikaansaaneen muokkaussodan Wikipediassa. Artikkelissa ollutta mainintaa lisurin jättämisestä on urakalla poisteltu anonyymisti. Asialla on ollut sekä vanha tuttu kone Eduskunnasta (217.71.151.201) että ilmeisesti kotikoneet dsl-hkibrasgw2-ff7ac300-149.dhcp.inet.fi, cs78128207.pp.htv.fi, a91-153-241-13.elisa-laajakaista.fi ja cs181020213.pp.htv.fi. Muokkaussota on kuitenkin nyt päättymässä vandaalien tappioon, artikkeli on lukittu anonyymia muokkausta vastaan. Aika epätoivoista. Liekö kysymyksessä pelko siitä, että joku asianajajan asiakkaista vertaa lisurin sisältöä siihen, mitä asianajajan omilla webisivuilla sanotaan:

Tutkimustulosteni mukaan (Pariisin rauhansopimuksen 1947 mukaisen) rajantakaisen kiinteistöjen omistajien omistusoikeudet eivät ole sammuneet.

Tämän jälkeen tuleekin helposti mieleen vaatia rahojaan takaisin, kuten prof. Kemppinen ehdotti.

Ilo nähdä epätoivoa välillä muuallakin

Hörönaurettava Suomen Antifasistinen Komitea on saanut käsiinsä Mauri Ryömän kirjeen, joka "todistaa" Mainilan laukaukset Suomen ampumiksi. Siltä varalta, että safkalaisten lääkitys paranee, ja selväjärkisyyden puuskassa "dokumentti" katoaa netistä, kopioidaan se tännekin. Välillä tuntuu ihan oikeasti siltä, kuin tietyissä piireissä pidettäisiin Karjalan palautusta oikeasti vakavastiotettavana uhkana, ja yritettäisiin sitten vastustaa sitä melkein miten ääliömäisellä tavalla hyvänsä.

Jälleen ylläri - mutta ProKarelialla on silti selittämistä

Ainoa reaktio kolmen viikon takaiseen juttuun on ollut, että Eduskunnan koneelta käsin on yritetty poistaa Wikipedian artikkelin mainintaa lisurin jättämisestä. Niinpä koinkin Oikiksen kirjastossa pienoisen yllärin: lisuri oli kuin olikin siellä. Yllättävästi siinä oli esimerkiksi Porkkalan palautusta käsitelty suhteellisen asiallisesti. Joitain sitaatteja kommenttien kera lienee syytä esittää:

11. OSA Yhteenveto ja johtopäätökset

11.1. Kuka omistaa Karjalan maat?

Kysymykseen ei saatu tässä tutkimuksessa lopullista vastausta.
----
Näin ollen kysymykseen 'kuka omistaa Karjalan maat' saadaan mahdollisesti vastaus Euroopan ihmisoikeustuomistuimesta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt vastaus on saatu, kelpaako?

Luvussa 11.7. käsitellään sitten käytännön toimenpiteitä Karjalan palautuksen yhteydessä:

Yleinen oikeudenmukaisuus kylläkin vaatisi jollain tavalla huomioitavaksi maksetut korvaukset, siinä tapauksessa että omaisuus, josta korvausta on maksettu, palautetaan. Porkkalan palautuksen yhteydessä Porkkalan maat palautettiin entisille omistajilleen, porkkalalaiset joutuivta maksamaan saamansa korvaukset erityisen taulukon mukaan takaisin. Korvaukset piti maksaa 2-4 kertaisina takaisin valtiolle. Voitaisiin hyvin menetellä samalla tavalla kuin Porkkalassa, mikä tarkoittaisi, että palautettavan maan saisi vain, jos maksaisi siitä aikanaan saadun korvauksen takaisin.
---
Perimys tulisi luonnollisesti ottaa huomioon samalla tavalla kuin minkä tahansa kiinteän esineen perimys. Vielä jonkin aikaa se on mahdollista, ajan mittaan tullaan kuitenkin tilanteeseen, jossa ei ole enää järkevää toteuttaa restituutiota aivan sellaisenaan (siis vanhoille omistajille), koska perikunnat tulisivat liian laajoiksi. Tällöin voitaisiin ajatella omaisuuden yksityistämistä valtion toteuttamalla maan myynnillä Viron malliin. Halukkaat voisivat tällä tavoin ostaa valtiolta sukunsa maita, valtio saisi tällä tavoin rahaa.

Liusriin ei todellakaan voi laittaa ihan mitä lööperiä hyvänsä. Korvaukset ovat ilman lainausmerkkejä, eivätkä lopulliset johtopäätökset ihan hirveästi poikkea ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Kadehtiiko asianajaja karjalaisten omaisuutta? Onko asianajaja neuvostobolshu ja FSB:n agentti? Näinhän reformisuunnitelman puolustajia nimiteltiin KareliaForumilla.

Nyt ProKarelialla on toden totta syytä vähän ajatella ja selittää: Kannattiko kanonisoida totuudeksi sellaista, jota ei edes lisurissa voida vakuuttavasti väittää ja ennen kuin oli yhtään oikeuden päätöstä? Eikö ihmisiä olisi pikemminkin pitänyt aktiivisesti varoittaa rahojensa tuhlaamisesta noin epävarmoihin oikeusjuttuihin? Kun nyt oikeuden päätöskin on olemassa, eikö kanonisesta totuudesta kannattaisi luopua? Eikö myös koko ajatus restituutiosta kannattaisi haudata, koska suomalaisten enemmistöä ei kiinnosta, saako joku isovanhempiensa omaisuuden takaisin, vaan enemmänkin, kestääkö Suomen talous Karjalan palautuksen?

Sellane ol Viipuri

Viipurin linnan ja kaupungin perustivat ruotsalaiset suomalaisten asuttamalle maalle. Neljäsataa vuotta se oli Suomen toiseksi tärkein kaupunki. Vasta v. 1710 venäläiset sen valloittivat ja seuraavat sata vuotta kaupunki kuului Venäjään, mutta ei silloinkaan täysin venäläistynyt. Viipuriin toki muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia porvareita ja virkamiehiä, mutta kaupunkiin oli jäänyt myös suomalaisia ja ruotsalaisia. Venäläisten vallattua koko Suomen v. 1809 päätettiin Viipurinlääni liittää takaisin muun Suomen yhteyteen. Kun tämä liitos v. 1812 toteutui, oli Viipurin asukkaista suomalaisia 1273, venäläisiä 846, ruotsalaisia 412 ja saksalaisia 362. Tämän jälkeen venäläisten suhteellinen osuus koko ajan pieneni kaupungin kasvaessa, ja autonomian ajan lopulla suomen kieli oli syrjäyttänyt myös ruotsin ja siitä tuli kaupungin virallinen kieli. Itsenäisessä Suomessa Viipuri yhä kasvoi ja suomalaistui. V. 1937 oli kaupungissa kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan 84428 asukasta, joista venäjänkielisiä 4554, ruotsinkielisiä 2626 ja saksankielisiä 980.
Viipuria on pidetty Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina ja epäilemättä se sitä aikoinaan olikin, varsinkin Venäjän vallan aikana 1700-luvulla, ja vielä 1930-luvullakin verrattaessa Suomen muihin kaupunkeihin, joissa vieraita kieliä ei juuri kuullut - ruotsihan on toinen kotimainen. Tämän päivän perspektiivistä tuo kansainvälisyys tosin oli melko vaatimatonta; Helsingissä on nykyään suurempi osuus väkiluvusta ulkomaalaisia.
Vaikka neuvostopropagandan fraaseja "vanhasta venäläisestä kaupungista" tai nykyisten ns. antifasistien älyttömyyksiä ei kai kukaan vähänkään historiaa tunteva ota vakavasti, saattaa Viipurin maine kansainvälisenä kaupunkina kuitenkin ruokkia epämääräistä mielikuvaa jostain puolivenäläisyydestä. Viipuri ei kuitenkaan koskaan ollut venäläinen kaupunki ennenkuin siitä tehtiin neuvostoliittolainen kaupunki v. 1940. Vuosina 1941-1944 Viipuri oli jälleen suomalainen, mutta 1944 siitä jouduttiin luopumaan. Kaupungin uudet asukkaat olivat venäläisiä ja ukrainalaisia pakkosiirtolaisia, joilla ei ollut mitään juuria Viipurissa.

Kirjoituksessa esiintyvät numerotiedot ovat peräisin "Isosta tietosanakirjasta". Tuota 15-osaista kirjaa julkaistiin osa kerrallaan koko 1930-luvun ajan, ja viimeinen osa ehdittiin saada valmiiksi v. 1939, parahiksi juuri ennen sotaa. Kirja on erittäin hyvin tehty ja se on mainio lähdeteos haettaessa tietoja Karjalasta ja muista menetetyistä alueista.

Salaperäisen lisurin arvoitus ja ProKarelian kanonisoitu totuus

Kuten viime vuonna tuli kerrottua, huonosti menestyneet omaisuudenpalautusoikeudenkäynnit tuotteistanut asianajaja jätti lisurinsa, johon bisneksien piti perustua, tarkastettavaksi huhtikuussa. Nyt kun tiedekunta lopultakin sai laitettua syksyn pöytäkirjat nettiin, opinnäytteiden arvosanoja ei enää julkaistakaan niinkuin keväällä, vaan lisensiaatintutkimuksen arvostelusta saa tiedon kansliasta. Voi tietysti olla sattumaakin, mutta toisaalta ei voi olla ajattelematta sitä, että myös tiedekunnan ja opinnäytteiden ohjaajien maine saattaa eräissä tilanteissa kärsiä. Saadakseen tiedon lisurin kohtalosta, pitäisi nyt tehdä jotain enemmän aktiivista ja vähemmän anonyymia. Koska sekä kyseinen asianajaja, että eräs toinen täällä kommentoitu, ovat sairaalloisen innokkaita, vaikkakin silmiinpistävän epäonnisia, oikeuteen haastajia, anonyymius tuntuu kuitenkin aika mukavalta. IP-osoitteita ei voi haastaa oikeuteen, ja ihmisen ja IP-osoitteen yhdistäminen onneksi vaatii näyttöä todellisen rikoksen tapahtumisesta. Esitän siis tässä julkisen haasteen ProKarelialle: Iskekää nyt pöytään ne perusteet, jotka kanonisoimallenne totuudelle nyt tieteellisen pätevästi perusteltuina pitäisi olla. Vaivan pitäisi nyt olla niin pieni, että siitä ei tarvitsisi laskuttaa. Jos mitään ei vähän aikaan kuulu, täytyy kai sitten päätellä, että asiasta täytyy ja kannattaa ottaa selvä itse. Lupaan, etten laskuta ProKareliaa siitä rahallisesti, mutta ProKarelian uskottavuudelle se saattaa käydä kalliiksi.

PS Kuten kerran jos toisenkin on tullut kerrottua, eräältä Eduskunnan koneelta toistuvasti käyty 'parantelemassa' kyseistä asianajajaa käsittevää Wikipedian artikkelia ja herjaamassa hänen arvostelijoitaan. Nyt on myös yritetty toistuvasti poistaa kiusallisia tosiasioita sisältävä keskustelu artikkelista.

PPS Kyseisellä asianajalla ei näytä menevän muutenkaan hyvin.