Katkeroituneiden klubi

Karjalan palautuksen pitäisi olla koko kansan asia, mutta nyt se on ajautumassa vain yhä pahemmin katkeroituneiden kääkkien monologiksi, jonka kohteena tuntuu olevan pääasiassa Mauno Koivisto. Nyt on kieltämättä aivan selvää, että Koivisto oli ylivarovainen tilanteessa, jossa rohkeudella ja näkemyksellä olisi voinut jäädä historiaan Karjalan palauttajana. Koivistolla oli varmaan myös osuutensa pankkikriisiin johtaneessa politiikassa, jossa kuitenkin Holkerin ja Ahon hallitukset vastasivat pahimmista kämmistä. ProKarelian uusimmalla vuodatuksella ei kyllä taas ole minkäänlaista oikeutusta. Pieni näyte:

Koiviston olisi aika katsoa peiliin ja korjata sekä toteuttamansa syvä evakkojen ihmisoikeusloukkauksien sarja että pankkikriisissä tekemänsä päätökset ja painostukset. Ei kestäne pitkää aikaa, kun Koiviston tekemisiä ja tekemättä jättämisiä aletaan todella selvittää.

Ilmaisua 'ihmisoikeusloukkaus' tuskin voisi käyttää holtittomammin. Tällaisilla vuodatuksilla ei laajempaa kannatusta irtoa.

Syvä hiljaisuus

Luovutettukarjala.fi:n foorumilla kysytään:

Mikä käsitys tämän palstan lukijoilla on? Ovatko EIT-valitukset vieneet koko Karjalan palautuksen umpikujaan kuten blogisti sanoo?

Kohta viikko on kulunut, eikä kukaan ole esittänyt näkemyksiä asiasta. Kuvastaa ehkä sitä, miten kiinnostus Karjalan palautusta kohtaan on hiipunut sitä mukaa kun keskustelu on surkastunut ProKarelian kanonisen totuuden toisteluksi. Jo yli vuosi sitten ProKarelia pystyi ylläpitämään tätä totuutta ainoastaan laskettelemalla selvää valhetta.

Varpaat ovat kyllä kunnossa

Meitä on näemmä taas muistettu Suoli24:ssä:

Pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehtyjä juttuja ja myös ProKareliaa vastustava, mutta käsitykseni mukaan palautusta kannattava http://karjalatakaisin.blogspot.com/ oli viime marraskuussa sitä mieltä, että ” ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille” ja viime maanantaina 5.5., että ”Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.”

Myöskään Karjalan Liitto tai ”Suomen virallinen ulkopoliittinen linja” ei hyväksy omistusoikeuden selvittämiseen pyrkimistä oikeusteitse. Ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja sanoi radio Eho Moskvyn haastattelussa Moskovassa 21.6.06, ettei omaisuuskiistojen käsittelylle oikeudessa löydy juridisia perusteita.

Kun jo tämän muutaman vuoden mittaisen ”Karjala-aktivismiajan” perusteella on syntynyt vissi mielikuva siitä, että pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehdyllä EIT-valituksella on tullut tietämättään astuneeksi kenties hyvinkin monille varpaille, niin ei välttämättä halua viedä asiaa sellaisille forumeille, joiden arvelee olevan ”pyhitettyjä” vain ”oikeaoppisille”.

Nuo oikeusjutut ovat todellakin hyvin huono idea, niillä ei todellakaan ole minkäänlaisia juridisia perusteita, ja ne ovat vieneet koko Karjalan palautuksen kohtalokkaasti umpikujaan. Tässä blogissa on esitetty aika paljon asiaperusteita tälle, eikä toisella puolella ole ollut esittää omalle kannalleen mitään muuta kuin tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja suoranaisia valheita.

Nettitilastoja

Viime kuussa tajusin lopulta, miten aunuksesta ja syväriltä käyttämämme kävijälaskuri freestats.com oli. Uusi laskuri statcounter.com on kuin eri planeetalta. Sen paljon paremmat tilastot ovat näyttäneet kävijämäärän olleen kasvussa jo jonkin aikaa. Lukijoita on ajoittain ollut myös Venäjältä, ja meihin on viitattu eräällä venäjänkielisellä foorumilla. Lisäksi ystävämme toimittaja on saavuttanut hengentuotteellaan laajaa mainetta, ja moni on googlettanut hänen nimellään ja löytänyt meidät.

Ei vain sliipparit, vaan myös Irwin

http://www.youtube.com/watch?v=AQRb6bZJk1U

Kiellettyä?

Joku valittaa, että on jo melkein kymmenen vuotta puhunut kielletystä aiheesta - Karjalasta. Itse olen puhunut siitä jo neljäkymmentä vuotta ja suurimman osan tuosta ajasta aihe on ollut ihan oikeasti tabu - joskaan ei silloinkaan suorastaan laissa kielletty. Vasta Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen Karjalaa ja sen palautusta on ollut mahdollista käsitellä julkisestikin suunnilleen normaalina asiana, vaikka se edelleenkin tuntuu hermostuttavan joitakin ihmisiä. Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.

Tekopyhyyden kukkanen

Karjala-keskustelun paha henki on nyttemmin liittynyt bloggaajien joukkoon ja ilmaissut huolensa sananvapaudesta Suomessa:

Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.

Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.

Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.

Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.

Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.

Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.

Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.

Vitsi on siinä, että tämä sananvapauden esitaistelija sensuroi itseään kritisoivat kommentit. Käykääpä tekin kommentoimassa!