Lain ja mutun ero ei taida olla kaikille selvä

Suomen valtion olisi pitänyt maksaa kaikki korvaukset täysimääräisinä ja sitten tehdä paperit omistusoikeuden siirtymisestä tms. pakkolunastuksesta. Näin ei ole tapahtunut.

Niin rauhansopimukset kuin korvauslaitkin hyväksyttiin Eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä, joten niistä ei kerta kaikkiaan voi urputtaa missään oikeusistuimessa. Lakiteknisesti muuten kyseessä ei todellakaan ollut pakkolunastus vaan pakko-otto.

Jälleen tämä järjettömyys

Pariisin rauhansopimuksesta löytyvät Alueelliset määräykset, Poliittiset määräykset, Maavoimia, sotalaivastoa ja ilmavoimia koskevat määräykset, Sotakorvaus ja palautus ja Taloudelliset määräykset, jonka 27. artikla on tämä:

”Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”

Niin, suomalaista omaisuutta ainakin Britanniassa oli jäädytetty sodanjulistuksen jälkeen, ja sen palauttaminen oli normaali osa rauhansopimusta. Tähän pykälään vetoaminen osoittaa jo aivan täydellistä todellisuudesta irtautumista.

No siksi

Miksi oikeusjuttu olisi pitänyt nostaa Suomea vastaan. Valitus tehtiin Venäjän federaatiota vastaan, koska omaisuus, jonka omistusoikeuden katsotaan olevan voimassa, on Venäjän federaation eikä Suomen valtion alueella ja ongelma on se, ettei federaatio tunnusta tuota oikeutta.

No siksi kun Suomi oli luovuttanut Karjalan nahkoineen karvoineen Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksissa, vaikka siihen ei muka ollut oikeutta.

Niinpä niin

Edellinen postaus on näemmä luettu, ja kommentit ovat valitettavasti sitä mitä oli syytä odottaa.

Lukaisin jo aiemmin tuon saman tekstin. Se, mistä siinä voi olla samaa mieltä, on se, ettei tuo siteerattu teksti ole "jumalan sanaa" eikä edes kansainvälisen oikeuden mukaista tekstiä.

Oleellinen ero suomalaisten ja mm. keski-eurooppalaisten ja esimerkiksi Japanin Sahalinin saarten tilanteeseen on se, ettei ainakaan Tarton yliopiston toimeksiantomme seurauksena tekemästä tutkimuksesta löytynyt vuoteen 1957 mennessä mitään mainintaa, että Neuvostoliiton normeissa tai laeissa Suomen pakkoluovutetut alueet olisi kansallistettu kuten kansainvälinen oikeus edellyttää, jolloin omistusoikeuden siirtyminen oli kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksytty toimenpide.

Auktoriteettiin vetoaminen ei ole hyväksyttävää, vaan on tietenkin täysin mahdollista, että Suomen kaikkien aikojen merkittävin kansainvälisen oikeuden asiantuntija on väärässä. Tässä kuitenkin vedotaan vain toiseen, varmuuden vuoksi anonyymiin auktoriteettiin. Ainoa asia-argumentti on täysin infantiili. Mitä ihmettä varten Neuvostoliiton olisi pitänyt kansallistaa jotain, joka oli luovutettu sille Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksissa.

Jos Suomi luopuikin valtiollisesta oikeudestaan pakkoluovutettujen alueiden valtionhallinnon osalta, sillä ei ollut oikeus luopua sellaisesta, mitä se ei omistanut, eli yksityisomistajien omistusoikeudesta alueella oleviin alueisiin, kiinteistöihin ja tiloihin.

Höpsistä pussiin ja pussilla päähän, aivan varmasti oli oikeus. Jos on eri mieltä, oikeusjuttu pitää nostaa Suomea vastaan, ei Venäjää vastaan. Mitään voittamisen mahdollisuutta ei tietenkään ole, mutta joillekin se valitettavasti tunnu olevan este.

ad nauseam

Menee kieltämättä jankkaukseksi, mutta ei voi antaa vaikutelmaa, että riittävän usein toistettu hölynpöly muuttuisi totuudeksi. Prokarelia on jälleen ottanut kantaa palautukseen tavalla, joka ei millään ilveellä uppoa muihin kuin fanaattisimpiin palautuksen kannattajiin ja jossa jälleen yritetään vedota alueella muka olevaan suomalaiseen omaisuuteen. Vastattakoon siis täällä jälleen kerran kysymykseen, joka esitettiin aiheestä syntyneessä keskustelussa suomi24:ssä: Mistä löydät sieltä sellaisen tekstin, että evakoiden yksityinen oamisuus on siirtynyt NL:n valtiolle? Eli vilkaiskaamme Erik Castrénin kirjaa Kansainvälinen oikeusseuraanto (1950).

Toisen maailmansodan aikana poikettiin yksityisomaisuuden suojaa koskevasta periaatteesta, kuten sanottu, Suomen joutuessa talvisodan jälkeen luovuttamaan Neuvostoliitolle osan alueitaan, jolloin myös niiden yksityisomaisuus menetettiin, ja Itämeren valtioiden Neuvostoliittoon liittymisen jälkeen näiden valtioiden alueilla suoritetun omaisuuden kansallistamisen johdosta. - Tämän maailmansodan jälkeen tähän mennessä solmituista rauhansopimuksista Italian rauhansopimuksessa on, kuten samoin jo aikaisemmin on selostettu, eräitä määräyksiä, jotka koskevat saavutettujen oikeuksien laajemmalle tai suppeammalle ulottuvaa suojaa Italian Euroopassa luovuttamilla alueilla. Suomen rauhansopimuksessa noudatettiin samaa periaatetta kuin talvisodan jälkeisessä vastaavassa sopimuksessa, mikä merkitsi sitä, että myös nyt luovutetulla Petsamon alueella olevat yksityisten varallisuusoikeudet raukesivat korvauksetta.

Tietenkään ylläoleva ei ole mitään jumalansanaa, mutta extraordinary claims need extraordinary evidence, ja tämän vuosituhannen puolella keksittyä väitettä omistuoikeuden säilymisestä ei ole perusteltu kunnolla vaan täysin infantiileilla argumenteilla ja suoranaisilla valheilla. Karjalan palauttajat ovat maalanneet itsensä nurkkaan ja tilanteesta eivät hyödy kuin Venäjä ja asianajajien bisnekset.

Ei, valitettavasti en usko, että ylläoleva sitaatti muuttaisi tilannetta mitenkään. Aivan kuin kaikki aikaisemmatkin palauttajien kanonisoidun totuuden vastaiset asia-argumentit, se unohtuu nopeammin kuin kukaan ehtisi sanoa kognitiivinen dissonanssi.

Outoja petikavereita

Uusimmassa Karjala-lehdessä oli peräti lysti uutinen. Aluepalautus ry oli osallistunut Suomen sosiaalifoorumiin, epäilemättä täysin tietämättömänä siitä, millainen tilaisuus se on. Sosiaalifoorumi oli myös hyväksynyt sen, epäilemättä yhtä täydellisen tietämättömyyden takia. Kun asia oli valjennut Sosiaalifoorumin järjestäjille, oli tullut pientä sanomista. Olen vilpittömän vahingoniloinen kummankin osapuolen takia.

Salainen blogi

Arvoisa kollegamme ei enää päästä rahvasta edes lukemaan blogiansa. Tähän hänellä on toki kiistaton oikeus, ei tulisi mieleenkään esimerkiksi lyödä heinällä. Tuntuu vain jotenkin epäjohdonmukaiselta. Panee myöskin miettimään motiiveja: onko ilmennyt jokin äkillinen uhka Karjalan palautuksen toteutumisesta.

Töö on meie sõber, seda me ei puudu. Alkohool on meie vaenlane, seda me hävitame

Arvon kollegamme haluaa Viron viimeaikaisten tapahtumien valossa kiinnittää huomiotamme venäläisväestön asemaan palautetussa Karjalassa.
Yhdymme kollegaan kiihkeästi. Tämä on todellakin tärkeä asia, ja nykyväestön asema on palautusneuvotteluissa sovittava erittäin hyväksi, ja sopimuksesta on pidettävä kiinni viimeistä piirtoa myöten. Tämä on ehdottoman välttämätönta, jos Karjala halutaan takaisin. Ikävä kyllä Karjalan palautuksen näkyvimmät puolestapuhujat eivät ole tajunneet tätä(kään). Karjalan palautuksesta sitäpaitsi ei tarvitse, voi eikä saa neuvotella, jollei Venäjää hallitse jokin suurinpiirtein luotettava taho.

Siltä varalta, että joku oikeasti uskoisi, että Venäjä on ajanut Euroopan vuosituhannen tähän asti pahimpaan poliittiseen kriisiin siksi, että Viro siirtää patsasta 2km ja tusinan verran vainajia bussipysäkin alta hautausmaalle, vappuun sopiva sitaatti Tuure Lehéniltä (Työväenluokan maailmankatsomus, s. 100):

On tehtävä ero syyn ja aiheen välillä. Aihe on ilmiöiden pinnalla näkyvä tapahtuma, joka edeltää toista tapahtumaa ja esittää jonkinlaista "kätilön" osaa tämän syntymisessä, mutta ei ole sen todellinen syy. Sodat ja vallankumoukset puhkeavat usein verrattain mitättömistä aiheista, kun niiden todelliset edellytykset ovat kypsyneet. Sarajevon laukaus ei ollut suinkaan ensimmäisen maailmansodan syy, eikä saippua-annosten pienentäminen Saksan laivastossa vuoden 1918 vallankumouksen syy, mutta näiden tapahtumien välittöminä aiheina ne esittivät huomattavaa osaa. Aiheet löytyvät, kun syyt ovat tarpeeksi painavia. Ei ole kuultu, että jokin ryyppytilaisuus olisi jouduttu peruuttamaan sopivan aiheen puuttumisen vuoksi.