Aasinajajan uudet vaatteet

Kansanedustaja Lauri Oinonen on järjestänyt Eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden Karjalan palautuksesta. Tämä on toki myönteistä, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että EIT-valittajien hölynpöly on varastanut shown. Jos olisin ollut paikalla, siviilirohkeuteni ei olisi välttämättä riittänyt vastalauseisiin, koska tiedän, että minut olisi vain leimattu kommunistiksi.

- EIT totesi Loizidou versus Turkey –tapauksessa vuodelta 1998 että kreikkalainen kiinteistönomistaja edelleen omistaa kiinteistön Kyproksen pohjoisosassa, jonka Turkki miehitti 1974. EIT piti täysin selvänä, ettei rajan siirto ollut vaikuttanut kiinteistön omistussuhteeseen. EIT määräsi Turkin valtion maksamaan aineellisesta vahingosta 300 000 ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 Kyproksen puntaa.

- Loizidoun tapaus muistuttaa paljon karjalaisten kohtaloa. EIT:n päätöksen pohjalta kärsimyskorvaus on mahdollinen. Ne evakot, joilla on henkistä kärsimystä menetyksestään, tulevat sitä varmasti Venäjältä vaatimaan.

- 24.10.2006 aamulla tuli vireille suuri osa asiakkaitteni valituksista. Valittajina on yhteensä 91 omistajaa tai perillistä ja kiinteistöjä on yhteensä 64 kappaletta, noin 3 000 hehtaaria.

- Pariisin rauhansopimus, erityisesti sen Artikla 27 tukee hakemusta: "Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla." Mitä tämä artikla tarkoittaa ja miksi Suomi ei ole siihen vedonnut, on mielenkiintoinen kysymys.

Kyproksen tapaus ei muuten muistutaa Karjalan vastaavaa pätkääkään. Kyproksella nimenomaan ei ole tapahtunut mitään sopimukseen perustuvaa ja kansainvälisesti tunnustettua rajansiirtoa, siellä on vain aselepolinja ja sen pohjoispuolella uusi valtio, jota ei tunnusta mikään maa Turkin lisäksi. Suomen
itäraja taas on kiistattomasti sopimukseen perustuva ja kansainvälisesti tunnustettu. Tietenkin minunkaan mielestäni se ei ole oikeudenmukainen, ja sille olisi neuvoteltava uusi linjaus. Kyproksenkin ongelma on tosiasiassa poliittinen ja se olisi ratkaistava neuvottelupöydässä, ei oikeudessa.

Väite, että Pariisin rauhansopimus tukisi hakemusta on täysin absurdi, ja niin Suomen, Neuvostoliiton kuin Britanniankin neuvottelijat nauraisivat sen pellolle, jos olisivat vielä elossa. Artikla 27 tarkoittaa vain sodan takia jäädytetyn suomalaisen omaisuuden vapauttamista, muun väittäminen on kyllä pahimmanlaatuista kusetusta. Ikävä kyllä se on kannattavaa kusetusta, koska jo noilta vajaalta sadalta asiakkaalta perityllä 200 euron muodollisella maksulla ostaa jo kohtuullisen kivasti sipsejä.

Ei jäähy juuri auttanut

KareliaForumin jutut ovat taas vajonneet uudelle todellisuudentajuttomuuden tasolle:

Putin kertoi eilen, että Venäjän hallitus käyttää 4,6 miljardia ruplaa ryssien "paluumuutto-ohjelmaan".

Tämä tarkoittaa sitä, että kun Venäjä palauttaa parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet takaisin Suomelle, niin mitä todennäköisimmin Venäjä maksaa vastaavasti ryssien paluumuuton miehitetyiltä alueilta.

Toki tuollainen olisi kovin mukavaa minunkin mielestäni. Tavallaan myönteistä on sekin, että kirjoittaja näyttää unohtaneen kesäisen horinansa tulevasta sodasta. Karjalan palauttamiseen tarvittaisiin ikävä kyllä hieman kehittyneempää ajattelua. Tarvittaisiin parempi motiivi kuin "mummovainaa kärsi 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä, joita ei korvattu täysimääräisesti" ja parempi käytännön toteutus "ryssät häipyvät Tarton rajan taakse ja korvaavat tekemänsä tuhot" (ikävä kyllä edellä esiintyneet kärjistykset olivat oikeasti aika lieviä). Jos Karjala joskus palautuu, kyseessä on raskaan sarjan valtiomiesteko, joka todennäköisesti menee toivottomasti yli näkyvien palautusintoilijoiden hilseen.

Uusi palautusjärjestö tekeillä?

Nyt näyttäisi olevan yritystä uuden palautusjärjestön perustamiseen. Seuraamme mielenkiinnolla. Myönteinen enne on ainakin se, että ProKarelian ja KareliaForumin paha henki ei taida olla kovin tervetullut joukkoon.

Vastausta kilpailevalle blogille

Toivoakseni tämä ei jää tähän, vaan ideologisempi vastine seuraa myöhemmin. Minä käsittelen alkajaisiksi käytännönläheisempiä kysymyksiä.

Karjalan palautuksessa kun ei ole kyse pelkän maa-alueen takaisin liittämisestä, vaan kokonaan uudenlaisen väestönosan saamisesta Suomeen murheineen ja ongelmineen. Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on hurja ja suomalainen hallinto alueella ei sitä kuilua automaattisesti mihinkään poista. "Palautus" toisi mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteita joita Suomella ei koskaan ole ollutkaan, niitä ei Karjalan mukana menetetty 60 vuotta sitten, joten "Karjalan palautus" on siinäkin mielessä harhaanjohtava nimitys tälle hankkeelle.

Aivan, menetetyn Karjalan restituutio ei ole mahdollinen eikä edes mielekäs ajatus. Suomeen muodostuvaa jatkuvasti kasvavaa venäläisvähemmistöä sen sijaan ei voi välttää jättämällä Karjala palauttamatta, sen voisi välttää vain palauttamalla Neuvostoliiton. Sitä ei toivottavasti moni toivo. Jokainen, joka liikkuu Itä- ja pohjois-Helsingissä myös tietää, että venäläiset ovat jo täällä ja että se ei ole mikään katastrofi.

Suomen ja Venäjän ja siten myös Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on toki valtava, eikä suomalainen hallinto poistaisi sitä välittömästi. Sellaisen lupaaminen olisi täydellisen katteetonta, ja palautussuunnitelma nimenomaan edellyttää pitkiä siirtymäaikoja. Hihasta ravistaen Karjalan nykyasukkaille voitaisiin ehkä luvata Suomen elintaso 10-15 vuodessa. Sitä odotellessa Karjala olisi jotain Venäjän ja muun Suomen väliltä ja saisi elintasokuilun näyttämään vähemmän räikeältä.

Kareliaforum jäähylle

Yllättäen Kareliaforumin kasvojenkohotusyritys ei ole oikein onnistunut ja nyt forum pistetään viikoksi jäähylle, ja jälleen yksi keskustelija on saanut lopullisesti tarpeekseen. Kasvojenkohotus olisi pitänyt aloittaa jo hyvin monta vuotta sitten, ennen kuin muutaman kiihkoilijan ja yhden varsinaisen uusnatsin klikki riiteli ulos useimmat 'väärinajattelevat' palautuksen kannattajat. Nyt tarvittaisiin järkevien ihmisten järkevää keskustelua ja uutta non bullshit -palautusjärjestöä, mutta miten ne saataisiin synnytettyä? Keksikää jotain!

Lupaus

Suomen Karjalan Pakolaiset ry on käynnistänyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien rajantakaisen Karjalan maanomistusta.

Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.

Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.

Kurilien ja Karjalan välillä on tietty ero. Neuvostoliitto miehitti Kurilit Japanin antautumisen jälkeen, liitti ne itseensä ja karkotti asukkaat. Tähän toki tarvittiin ukaaseja, varsinkin kun rauhansopimusta ei ole vieläkään somittu. Suomi taas siirsi itse asukkaat pois ja luovutti alueen rauhansopimuksessa. Siksi mitään ukaaseja ei tietenkään tarvittu. Tässä turvaudutaan nyt argumenttiin, joka yleistettynä kuuluisi:" X ei ole voimassa, koska sitä ei ole kirjattu lakeihin ja sopimuksiin, koska niitä laadittaessa kaikki pitivät X:ää itsestäänselvyytenä. Oikeastaan en haluaisi nähdä ennakkotapausta, että moinen menisi läpi. Kumpikaan osapuoli ei sitäpaitsi ole aikeissa hyväksyä itselleen epämieluista päätöstä, joten jutulla ainoastaan tuhlataan EIT:n aikaa joka pitäisi käyttää ihan oikeiden ihmisoikeuskysymysten ratkomiseen. Jotta Karjalan Pakolaiset ry ei jäisi täysin nuolemaan näppejään siinä epätodennäköisessä tapauksessa että se voittaisi jutun, minä lupaan täten julkisesti, että minä juhlistan voittoa juoksemalla munasillani Venäjän suurlähetystön ympäri "Karjala takaisin" -kyltin kanssa.