Seuraava typeryys?

Kuten valitettavasti on nähty, KareliaForumista tislautuneet typeryydet löytävät lopulta tiensä ProKarelian virallisiin suunnitelmiin. Seuraavaksi pelkään, että Karjalaa vaaditaan takaisin ilman rikollisia ryssiä, koska forumilla useampikin järjen jättiläinen kirjoittaa asiasta niin vakuuttavasti

Miul kerto täs hiljattai erä sotaveteraani
et joku Mannerheim Risti Ritaraar kerto täl-
taval ku hänelt kysyttii:Mitä pitäisi tehdä
Kannaksen nykyasukkaille Karjalan palautues-
sa suomelle.
Kuulehan sie JuKI ja muutkii suome viholli-
sen suosijat mitä tää Ritar sano:
Kyllähän ne osaa mennä takaisin mistä ovat
tulleetkin kun he ovat osanneet tulla Kan-
naksellekin.
Miu mieleest se ol oikee viisaast sanottu.

Epäilemättä suomalaisille olisi helpompaa hyväksyä Karjalan palautus tyhjänä, toki se kelpaisi minullekin, ja varmaan se olisi "oikein". Ikävämpi juttu vaan on, että Venäjä tuskin suostuisi moiseen vapaaehtoisesti, eli toivo pitäisi perustaa tulevaan sotaan. Sotaveteraanien ei tietenkään tarvitse pelätä joutuvansa sotimaan siinä, mutta meitä muita ajatus ei hirveästi naurata. Onko ProKarelialla vatsaa ja sukupuolielimiä olla eri mieltä sotaveteraanien ja Mannerheim-ristin ritarien kanssa ja riskeerata leimautuminen Suomen vihollisen suosijaksi?

Onko todella näin?

PS Se, että karjalaiset ovat MENETTÄNEET kaiken, on tärkein perustelu Karjalan palautukselle. Koska yhdeltä kansanosalta on riistetty ihmisoikeudet, on koko ajan tehtävä työtä noiden ihmisoikeuksien palauttamiseksi, Stalinia ja hänen perintöään ja hänen myötäilijöitään vastaan.

Sodasta on yli 60 vuotta. Jokainen varmasti tuntee karjalaisia. Itse olen laskutavasta riippuen 25-50%:sti karjalainen (tosin Karjalaan ei jäänyt omaisuutta kun sitä ei alunalkaenkaan ollut). Voisiko joku tuoda näytteille yhdenkin kaiken menettäneen karjalaisen, jolla ei ole ihmisoikeuksia? Tuolla skeidalla ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen todellisuuteen. Jos karjalaisten 60 vuotta sitten kokemat ja vain osittain korvatut taloudelliset menetykset ovat tärkein perustelu Karjalan palautukselle, niin hommalle voi panna pisteen nyt heti. Ehkä kuitenkin parempi ratkaisu olisi, että vain näin ajattelevat lopettaisivat Karjalan palautustouhut turhina, ja me muut, jotka tiedämme paljon parempia perusteita Karjalan palautukselle, jatkaisimme. Mahdollisuudet Karjalan palautukseen kasvaisivat laakista, kun pahimmista kar^Hheleista olisi päästy.

zu Befehl!

http://karjalatakaisin.blogspot.com -blogissa parjaataan innokkaasti KareliaForumia ja ProKareliaa. Itse palautusasiaa käsittelevät postaukset kuuluvat selvästi vähemmistöön. Osa kritiikistä on perusteetonta, toisinaan pyritään väkisin tekemään jostakin asiasta haukkumisen aihe. Koko blogi perustuu nimenomaan ProKarelia-vihaan.

Arvoisat Karjala takaisin -blogittajat, ottakaa toki tämä viesti blogiinne haukuttavaksi, jos se vaikka kohottaisi itsetuntoanne.

Viha kyllä väärä sana, ehkä pitäisi puhua pikemminkin pettymyksestä. ProKarelian vanha reformisuunnitelma netissä oli nimittäin juuri se tekijä, joka sai minut innostumaan Karjalan palautuksesta. Ensimmäisen kerran näin, että jotkut olivat ihan tosissaan ajatelleet, miten Karjalan voisi palauttaa rauhanomaisesti. Suunnitelma näytti olevan hyvin lähellä sellaista kompromissia, joka voisi olla hyväksyttävissä sekä Suomelle että Venäjälle. Sen jälkeen kaikki onkin sitten mennyt päin istumalihaksia. Enää ei pyritä hakemaan kompromisseja Suomen ja Venäjän välille, vaan ainoastaan miellyttämään pientä kiihkoilijaklikkiä. Käytännön tulokset sitten vaihtelevat surkean ja katastrofaalisen välillä, kuten esimerkiksi presindentinvaaleissa viime talvena. Omassa palautussuunnitelmassamme olemme yrittäneet alkajaisiksi palauttaa pyrkimyksen toimivaan kompromissiin Suomen ja Venäjän välille. Mieluusti toki kirjoittaisimme enemmän palautusasiaa kuin rutinaa KareliaForumin älyttömyyksistä, ehkä KareliaForumilla voitaisiin vähän edistää asiaa kirjoittamalla jotain järkevään dialogiin rohkaisevaa.

PS Joku ystävällinen sielu näyttää laittaneen linkin blogiin kahdellekin ulkomaiselle uusnatsifoorumille. Kävijälaskuri pyörii paremmin kuin koskaan, siitä suunnasta tulevien kannattaisi ehkä kuitenkin suunnistaa KareliaForumille, jossa löytyisi samoinajattelevia niin palautuksen kannattajien kuin vastustajienkin joukosta.

Uusi blogi

Blogosfääriin on ilmestynyt uusi blogi, Karjalan palautus . Se jokseenkin peittelemättömästi vastustaa Karjalan palautusta. Koska muutenkaan ei tunnu olevan syytä pidättää hengitystä Karjalan palautusta odottaessa, blogi ei huolestuta meitä pätkääkään. Koska kirjoittaja tuntuu olevan jokseenkin yhtä kypsä kuin mekin eräisiin kar^Hheleihin, voidaan toivoa, että blogi kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: se edistää keskustelua Karjalan palautuksesta kaikenmaailman kar^Hheleiden ohi ja sitä kautta edistää Karjalan palautusta. Eli ykstyiskohtaisempia argumentteja palautusta vastaan pöytään! Härifrån tvättas keskustelua!

Aina vain pahenee

Kauheinta, että kyseinen sekopää vaikuttaisi olevan oikeasti tosissaan:

Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista.

Ei vaikuta oikein siltä, että suomalaiset innostuisivat ensimmäisestä vaihtoehdosta kovin kovasti, ja venäläisilläkin olisi sanottavansa asiasta. Täytynee siis suositella jälkimmäisen kokeilemista. Hyvä puoli olisi se, että sen jälkeen kaikki järjettömät karjalanpalautusprojektit naurettaisiin suoraan ulos. Huonompi juttu olisi, että luultavasti millään järjelliselläkään palautusajatuksella ei olisi enää pienintäkään uskottavuutta. Kysykää nyt kuitenkin 'ihmisoikeusjuristeiltanne' suostuisivatko riskeeraamaan maineensa noin mielipuolisen jutun ajamisella.

Muistutus

Karjalan takaisin saamisen vaihtoehdoista ja Venäjältä vaadittavista korvauksista puhuttaessa täytyy muistaa eräs tosiasia, jonka Paasikivi aikoinaan kiteytti suunnilleen seuraavasti: "Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus."
Karjalan kaappaamisen vertaaminen yksityishenkilöiden väliseen omaisuuden varastamiseen on tietysti näppärä analogia, jolla voi osoittaa Neuvostoliiton toiminnan rikollisen luonteen (jos nyt joku ei sitä muuten tajua), mutta Karjalan takaisin saamiseksi ei taida riittää sen osoittaminen, että on tapahtunut vääryys. Kun ryöväri on vielä niin mahtava, ettei mikään ulkopuolinen oikeusistuin pysty pakottamaan häntä mihinkään, voi ryövärin kanssa vain yrittää hieroa kauppoja saadakseen edes osan varastetusta omaisuudesta mahdollisimman siedettävillä ehdoilla palautetuksi - oikeudenmukaisuuteen vetoaminen ei siinä auta.

Tunteisiin vetoavan retoriikan vuoro

Kuten on nähty, joillakin on paukut aika vähissä. Nyt on sitten säälipisteiden yrittämisen vuoro:

Tästähän on tietty turha kirjoittaa, koska sama hassu ajatus palaa näihin keskusteluihin taas viimeistään kolmen viikon päästä. Kirjoitanpas nyt varoiksi kuitenkin. Tämän on vähän niin kuin vertausta ja spekulointia, mutta ehkä se herättää jonkinlaisen ajatuksen. Ehkä ei.

Perhe Karjalainen omistaa maatilan, jossa on uudehko omakotitalo, karjasuojat, varastotilat, työvälineet, kaikki tarvittava irtain, tuotantoeläimet yms. Tilan arvo on kaikkineen vaikkapa 400000 euroa. Tulee paha, ilkeä naapurivaltio, joka ilmoittaa, että nää on ny mun maita, me pois.

Perhe saa mukaansa omaisuutta 10000 eurolla. Sitten asutaan muiden nurkissa pari vuotta ja mennään takaisin. Tällä välin naapuri on hukannut 200000:lla omaisuutta mm. purkamalla talon. Siihen perhe sitten laittaa 50000:lla väliaikaisen asumuksen ja ajattelee aloitella alusta. Paha naapuri tulee taas ja sanoo samat sanat kuin aiemmin. Perhe Karjalainen poistuu ja saa mukaansa omaisuutta 10000:lla eurolla. Taas asustellaan muiden nurkissa hetki.

Perustetaan erityinen lautakunta arvioitsemaan paljonko korvausta tulisi maksaa. Lautakunta arvioi tilan olleen 240000:n arvoinen ja sitten maksetaan siitä vajaa 40% eli vaikkapa 90000. Lisäksi on tarjolla 50000:n läntti maata jossakin hevon kuusessa. Koska perhe Karjalainen haluaa asua lähempänä kotiaan eikä jossain vieraiden keskuudessa hevon kuusessa, maapläntti jää ottamatta vastaan, joka nyt kirjattakoon heidän tappiokseen.

Tässä vaiheessa perhe on 350000 pakkasen puolella (kyllä, kyllä, se 10000 ei muuttunut 20000:ksi, vaikka se kuljetettiinkin kahteen kertaan pois). He päättävät hankkia uuden tilan ihan olemassa olevilla rahoilla ja pankkilainalla. 200000 riittää jonkinlaiseen pieneen tilaan. Entisistäkin maista on vielä velkaa, mutta minkäs teet. Perhe on joka tapauksessa 550000 miinuksella.

Entisessä elämässään perhe Karjalainen tienasi 70000 vuodessa. Uudessa paikassa homma oli sikäli paljon vaatimattomampaa, että tulot putosivat 40000:een. Yksinkertaistuksen vuoksi rahanarvo ei tässä leikissä muutu, joten Perheen vanhempien tuloista hupeni jäljelläolevien 30 työvuoden aikana 900000. Pakkaselle jäätiin 1450000. Lopuilla tienatuilla rahoilla perhe Karjalainen sitten makseli velkansa pois ennen eläköitymistään, hankki jotain pientä tarviketta elämisen helpottamiseksi, muttei koskaan kyennyt saavuttamaan menetettyä elintasoa.

Kun ilkeän naapurin kanssa kinatessa oli terveyskin osin mennyt, ei eläkepäivillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin myydä tilan maat suuremmille ja elinvoimaisemmille tiloille ja todeta itse asumuksenkin käyneen liian raskaaksi elää ja ylläpitää. Kaiken kauppaamisen jälkeen pesämunaa jäi kenties sen verran, että vaatimattoman kansaneläkkeen perusosan kanssa se riitti hautaan saakka. Perinnöksi siitä ei kuitenkaan ollut.

Perhe Karjalaisen lapsia ei ollut juuri varaa kouluttaa, vaan joutuivat he lähtemään vaatimattomin eväin työelämään ilman hajuakaan länsivaltakuntalaisten serkkujensa metsärahaperinnöillä ostetuista "opiskelija-asunnoista" ja mukavasta toimeentulosta sekä opintoaikanaan, että etenkin kalliiden tutkintojensa siivittämässä työelämässä.

Eräänä kauniina päivänä paha naapuri tuli katumapäälle ja sanoi perhe Karjalaisen jälkeläisille:"Saattepa tästä omaisuutenne takaisin, jospa tällä kertaa jo lopullisesti. Kiitos ja anteeks." Jälkeläislaumaa odotti paikan päällä ihan mukavan näköinen läntti maata, joka kuitenkin oli osin hoitamatonta, osin tärvättyä, peltojensa osalta pahoin metsittynyttä (tai pajukoitunutta ainakin). Kiinteästä omaisuudesta muistutti kivijalan kupeelta löytynyt ruostunut hellakoukku. Mikähän se mahtoi olla moisen arvo siinä vaiheessa. Aika paljon vähemmän kuin kaikki se menetys ja sen poikima uudelleenaloitus.

Kysymys raadille kuuluukin, tulisiko perhe Karjalaisen jälkeläisten ihan oikeasti vielä maksaa saadakseen nuo nuo vanhan ukki- ja isävainaan raivaamat kärsineet maa-alueet hallintaansa?

Herrasväki Ku^Harjalaisen surkea kohtalo ei oikein vastaa yleistä kokemusta karjalaisten asemasta. Varmaan karjalaisia löytyy katuojasta, mutta yhtä lailla professorien, kenraalien, ministerien ja yritysjohtajien jne. joukosta. Edes se, että perhe ei huomannut anoa ensimmäisen korvauslain mukaisia korvauksia tuhoutuneesta talostaan, ei taida selittää onnetonta olotilaa.

Sitten kysymykseen, pitäisikö perheen maksaa. Lain perusteella vastaus on selkeästi kyllä. Porkkalan
palautus on selkeästi paras ennakkotapaus Karjalan mahdollisesta palautuksesta. Tuskinpa karjalan evakoiden lastenlasten ja lastenlastenlasten säälipisteet 60 vuoden jälkeen riittävät perusteeksi etuoikeuksille verrattuna siihen, mitä Porkkalan evakot kymmenen vuoden jälkeen joutuivat maksamaan.

Oikeasti asiaa ei tietenkään päätetä lakituvassa. Näin pitkän ajan kuluttua, ja kun alueella on Venäjän lain mukaista maanomistusta, korvausten palauttaminen ei ole enää toimiva ratkaisu. Etuosto-oikeus on ainoa realistinen vaihtoehto. Jos kiinnostusta maksamiseen ei löydy, Karjalan palautus tyssää edullisimmassakin tapauksessa siihen. Palautuksesta tulee väkisinkin kuluja, vaikka itsekin uskon, että lopputulos kääntyisi lopulta voiton puolelle. Jos karjalaiset eivät ole itse ensimmäisinä tarjoamassa rahojaan, muiden suomalaisten isänmaallisuus ei riitä Karjalan palautuksen hyväksymiseen. Mikäli tarkoitus on noudattaa laillisia ja demokraattisia toimintatapoja, homma tyssää siihen.

Ikävä kyllä, Karelia klubi taitaa olla niin ihastunut yllälainattuun skeidaan, että on pyytämässä lupaa sen julkaisemiseen. Karelia klubille tiedoksi, kaikki tässä blogissa julkaistu on uudelleenjulkaistavissa hyviä tapoja noudattaen (vääristelemättä ja lähde mainiten). Jäämme odottamaan haluaako klubi oikeaa keskustelua vai oikein ajattelevien keskinäistä selkääntaputtelua.

Uskomatonta soopaa omistuskysymyksestä

Itse asiassa maat ovat nyt Venäjällä, joten oleellista on se, onko Venäjä maksanut mitään korvauksia niistä maista, jotka se on itse anastanut yksityisiltä Suomen kansalaisilta.

Koska Venäjä ei ole maksanut mitään korvauksia, on kaikki Karjalan yksityinen maaomaisuus edelleen, palautettunakin, Karjalan alkuperäisasukkaiden omaisuutta.

Suomen valtion hätäapu pakolaisille ei muodostoa minkäänlaista omistusoikeutta valtiolle. Muutenhan Suomen valtio omistaisi Somaliassa, Chilessa, Vietnamissa ym. niiden alkuperäisasukkaiden maita, jotka ovat sittemmin tulleet Suomeen pakolaisiksi.

Venäjä ei tietenkään ole maksanut korvauksia eikä Venäjä maksa korvauksia. Saadaan olla mielettömän iloisia, jos Venäjä palauttaa Karjalan. Suomi maksoi korvauksia sodassa menetetystä, mm. Karjalaan jääneestä omaisuudesta. Mikään hätäapu tai Suomeen tulleet pakolaiset eivät liity mitenkään asiaan.

Sosiaali- ja elinkeinotukia, kun ne on käytetty lain mukaisesti, ei makseta takaisin. Jos pitäisi maksaa, se olisi mainittava jo laissa.

Myöskään sosiaali- ja elinkeinotuet eivät kuulu mitenkään asiaan. Ainoassa tilanteessa, jossa toisen korvauslain mukaan korvattua omaisuutta on palautettu,
eli Porkkalan palautuksessa, säädettiin todellakin laki korvauksien takaisinmaksusta. Jos Karjala palautetaan, voisi Eduskunta halutessaan säätää lain
omaisuuden palauttamisesta korvauksien palautusta vastaan. Tuskin se sitä kuitenkaan tekisi, koska Suomalaisten valtaenemmistöä kiinnostaisi tuossa tilanteessa vain se, että Karjalasta ei muodostuisi julkisen talouden mustaa aukkoa.
Ainoa ratkaisu, mikä tositilanteessa menisi läpi löytyy palautussuunnitelmastamme.

On pelättävissä, että noissa lainauksissa oleva hölynpölykin on peräisin joltain asianajajalta. Kerrottakoon siis toinenkin vitsi: Mitä eroa on kissakalalla ja asianajajalla? Toinen on pohjaliejussa elävä niljakas haaskansyöjä. Toinen taas on kala.

Löytyipä lopulta jotain perusteluja ja yksi asiantuntija

En tiedä mikä noiden lakien sisältö on, mutta asiaa on meidän (Suomen Karjalan pakolaiset ry) toimeksiannostamme selvittänyt asianajaja Markku Fredman, ja hän on varmasti tutkinut kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Suomen valtio ei ollut pakkolunastanut maa-alueita, eikä se voinut luopua
omaisuudesta, jota se ei omistanut.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on tehty valitus Venäjän federaatiota, ei Suomen valtiota vastaan. Venäjä on liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen 5.5.98. Sopimus on valtioita sitova ja siihen sisältyy omaisuudensuoja, joka velvoittaa sopimukseen liittyneet valtiot tunnustamaan kansainvälisen lainsäädännön mukaan voimassa olevat omistusoikeudet. Eli tässä(kään) asiassa ei ole kysymys yhtään mistään muusta, kuin että tehtyjä sopimuksia noudatetaan.

Tässähän on pakko kertoa pieni vitsi. Matemaatikolta, insinööriltä, ja asianajajalta kysyttiin, mitä on 2+2. Matemaatikko vastasi:"Erikoistapauksena yleisemmästä, 4." Insinööri vastasi:"Noin 4." Asianajaja vastasi:"Mitä haluaisitte sen olevan?" Kaikki asiaan vaikuttavat seikat on ehkä tutkittu, mutta vain toimeksiantajan kantaa tukevat on otettu huomioon. Jopa ylläolevankin nojalla valitus on kuitenkin tehty väärää valtiota vastaan: Suomen valtio on kiistatta luovuttanut Karjalan Neuvostoliitolle ihan ilman omistusoikeutta koskevia ehtoja. Syyllinen on siis Suomi, ei Venäjä. Haasteessa voisi sitten vaatia Suomea joko irtisanomaan Pariisin rauhansopimuksen tai vaihtoehtoisesti korvaamaan sen osan omaisuudesta, jota toisen korvauslain nojalla ei korvattu. Suomi varmaankin vastaisi toimineensa pakkotilanteessa, joka nimenomaan on tuossa ihmisoikeussopimuksessakin hyväksytty peruste. Lopputulos olisi sama kuin Venäjän haastamisessakin, mutta touhun älyttömyys näkyisi paremmin.

Kareliaforumin taso ei ole tänään -yllätys, yllätys- juuri noussut, mutta forumia seuraamattomat,
katsokaa tämä viipurilainen video, josta erityinen kiitos Vladimir Rugojeville.

KareliaForum yrittää (taas) ryhdistäytyä

Ylläpidon mielestä KareliForum ei vastaa sille asetettuja tavoitteita. Sen fokuksena on asiallinen keskustelu Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palautukseen liittyvistä asioista.

13.09.2006 alkaen noin parin viikon koejakson aikana päivittäin poistetaan kaikki viestit, jotka eivät liity palautusaiheeseen. Samoin poistetaan henkilöiden ominaisuuksien arviointeihin liittyvät viestit.

Tekemisiin ja tekemättä jättämisiin liittyviä asiallisia viestejä ei poisteta.

Ellei ylläpidon mielestä forum osoittaudu hyödylliseksi koejakson jälkeen tai viestit osoittavat jatkuvaa sensurointitarvetta, siirrytään tarkempaan puheenvuorojen käyttäjien tunnistamiseen.

Ellei forum osoittaudu hyödylliseksi syyskuun aikana, sen lopettamista voidaan harkita.

Surkean myöhään, ikävä kyllä. On perin kyseenalaista, onko forumilla enää riittävästi ihmisiä käymään rakentavaa keskustelua. Useimmat "väärin" ajattelevat palautuksen kannattajat on riidelty ulos jo vuosia sitten, eikä palautusta vastustavilla trolleilla ole sen enempää halua kuin tarvettakaan mihinkään järjelliseen keskusteluun. Jäljelle jää vain huutamalla tuotettu konsensus, joka valitettavasti on päässyt jo pahemman kerran leviämään myös ProKarelian virallisiin kannanottoihin ja palautuskirjaan. Pikku hiljaa näyttäisi sielläkin valkenevan, mikä (ja ennen kaikkea kuka) on ongelma, mutta vahinkojen korjaaminen kestää kyllä kauan.

Lukusuositus

Käykääpä joutessanne lukaisemassa elokuun Sotilasaikakauslehti. Siinä ei käsitellä Karjalan palautusta, mutta ainakin kolmella kirja-arvostelulla on eriasteista välillistä yhteyttä Karjala-keskusteluun. Sampo Ahto kirjoittaa aika raffinoidusti...