Suur-Suomi revisited

Kuva ei ole konkreettinen rajaehdotus, vaan osoitus siitä, että ajatus ei todellakaan ole uusi. Kuvan alkuperäinen yhteys jätetään harjoitustehtäväksi.

Vaikka aiheesta on tullut kirjoitettua ennenkin, aihe on kaivautunut esille mm. Sortavalan viimeaikaisten tapahtumien johdosta, ja pieni kertaus on paikallaan. Esimerkiksi Uuden Suomen blogeissa asiasta on kirjoitettu paitsi sitä, myös tätä:

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautuksen, jota kansanomaisesti kutsutaan Karjalan palautukseksi, kytkeminen Karjalan tasavallan tapahtumiin on virheellinen ajatuskuvio. Palautuskysymys ei ole Suur-Suomi –tavoittelua tai Venäjälle kuuluvien alueitten vaatimista.

Oikeasti kannattaa tosissaan kiinnittää huomiota ajatukseen Karjalan tasavallan itsenäisyydestä. Historia tuntee paljon enemmän (vaikka liian vähän silti) esimerkkejä liittovaltioiden rauhanomaisesta hajoamisesta kuin rajojen rauhanomaisesta siirrosta. Venäjän nykyinen yhtenäisyys on luotu brutaalilla väkivallalla ja sellaisten kyseenalaisten liittolaisten avulla kuin Ramzan Kadyrov. Vastareaktio voi olla vielä sellainen, että hyvässä järjestyksessä irtautuva koillinen tasavalta voi olla lähes ilonaihe Moskovalle.

Venäjä tuskin suostuisi missään olosuhteissa siihen, että Murmanskin alueen yhteys muuhun Venäjään katkeaisi, joten rajaa pitäisi muuttaa siellä. Samoin voisi olla perusteltua luopua Äänisjärven itäpuolisista alueista, jotka alunperinkin liitettiin Karjalan tasavaltaan vain venäläistämistarkoituksessa. Korvaukseksi menetetyistä alueista olisi luontevaa liittää Karjalan tasavaltaan Viipurin ja Käkisalmen alueet, jotka alunperin liitettiinkiin Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaa 1940.

Karjalan tasavallan itsenäistymisen pitäisi sitten välittömästi ja lopullisesti lopettaa puheet Karjalan palautuksesta. Uudessa tilanteessa yhteisen päämäärän pitäisi olla Suomen ja Karjalan tasavallan unioni tai federaatio. Koska vastapuolena olisi valtio, jolla on olemassaoleva keskushallinto, palautussuunnitelman pääideat toteutuisivat oikeastaan automaattisesti. Suomen ja Karjalan tasavallan integraatio voitaisiin tehdä juuri siinä tahdissa ja viedä juuri niin pitkälle kuin olisi tarkoituksenmukaista. Jos Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa ei olisi lakkautettu 1956, se olisi itsenäistynyt Neuvostoliiton hajotessa, ja nyt olisimme jo pitkällä tässä kehityksessä. Jotain vastaavaa tulee varmasti aikanaan tapahtumaan Moldovan ja Romanian välillä.