ProKarelia kertaa hölynpölyä, kai sitä on taas pakko kommentoida

Hölynpöly ei muutu totuudeksi, vaikka sitä toistaisi kuinka monta kertaa. On pakko kommentoida sitä, jotta kukaan ei kuvittelisi muuta. ProKarelia jauhaa taas samaa evakoiden omistusoikeuden säilymisestä. Yksi tämän blogin lähtökohdista ja perustamisen syistä on ollut tämän lähestymistavan täydellinen virheellisyys.  Käsitelläänpä vielä tarkemmin joitain kohtia uusimmasta tekeleestä:

Yhä uudelleen kuulee väitteitä siitä, että suomalaiset evakot menettivät omistusoikeutensa. Milloin omistusoikeus on sen mukaan menetetty Suomen valtiolle, joka sitten olisi siirtänyt sen Neuvostoliitolle. Milloin omistusoikeus taas olisi suoraan menetetty Neuvostoliitolle.Todellisuudessa omistusoikeus on latentti. Latentti tila tarkoittaa, ettei omistusoikeutta voi siirtää eteenpäin, eikä oikea omistaja hallitse ja vallitse kiinteistöään. Latentti tarkoittaa lähinnä piilevää. Sellainen tila ei ole näkyvä ja vallitseva.


Jos leikitään, että tämä olisi totta, mitähän siitä seuraisi? Käytännöllisesti katsoen kukaan, joka on joskus omistanut kiinteistöjä Karjalassa ei ole enää elossa. Itse asiassa, kun omaisuuskysymystä käsiteltiin Porkkalan palautuksen yhteydessä, Erik Castrén katsoi omistusoikeuden säilyneen, mutta että se olisi lakannut, jos Porkkala olisi ollut vuokralla sukupolvien yli.



Suomi teki kaksi korvauslakia, joista ensimmäinen oli vuodelta 1940. Sitä ei kovinkaan paljon ehditty toteuttaa, kun alkoi ns. jatkosota.

Tämä pitää paikkansa. Sen sijaan pika-asutuslain perusteella jaettiin jonkin verran asutustiloja. 1941 säädettiin laki omistusoikeuden palauttamisesta takaisinvallatulla alueella. Omistusoikeutta ei suinkaan palautettu ehdoitta, vaan ehtona oli mahdollisen pika-asutuslain nojalla saadun tilan palauttaminen.

Toinen on ns. maanhankintalaki vuodelta 1945, josta mm. Mauno Laisaari on tehnyt täsmällisen kirjan selityksineen. Laisaaren kirja on vuodelta 1945. Kirjaan voi tutustua internet-sivuilla www.karjalankuvalehti.com ja siellä välilehdellä Asiakirjat.

Tämä taas on puhdasta soopaa, kirjoittajan pitäisi todellakin tietää paremmin. Maanhankintalaki käsitteli nimensä mukaisesti maan hankintaa asutustiloille.




Toisen lain nimi on Laki alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta. Ns. korvaukset olivat käytännössä osittaisia, teoriassa keskimäärin 39 prosenttia niiden todellisesta arvosta. Korvaus riitti noin 10 prosenttiin uuden, kylmän tilan hankkimisesta. Lisäksi esimerkiksi käteistä ja vastaavaa varallisuutta ei korvattu mitenkään.

Tässä on vaihteeksi kysymys ihan oikeasta laista. Sen, että korvaukset olivat täysimääräisiä vain kaikkein pienimpien omaisuuksien kohdalla,  ei tietenkään ole uutinen kenellekään. Käteisellä ei liene asiassa mitään seksuaalista merkitystä.



Kumpikaan laki tai niiden vaatima lainvalmistelu eduskunnassa, ei puhunut sanaakaan omistusoikeuden siirtymisestä. Omistusoikeuden siirtyminen on Suomessa tarkoin määritelty prosessi, joka edellyttää esimerkiksi kauppakirjaa, testamenttia tai pakkoluovutusta.

Ei tietenkään puhunut. Korvauksia maksettiin menetetystä omaisuudesta, sekä sellaisesta, joka oli jäänyt luovutetuille  alueille, että sellaisesta, joka oli esimerkiksi tuhoutunut pommituksissa. Korvauksien merkitys on siinä, että jos omaisuus ei olekaan menetettyä, syntyy perusteeton etu, jos korvauksia ei palauteta. Tästä vallitsi esimerkiksi Porkkalan palautuksen yhteydessä täydellinen yksimielisyys, riippumatta siitä katsoiko omistusoikeuden säilyneen vai tulleen palautetuksi lailla.



Korvauslait olivat neuvostopropagandasta huolimatta eräänlaisia sosiaalisia ja yritystukia. Evakot saivat tuista noin puolet, toisen puolen saivat laissa määritetyt muut tahot, esimerkiksi rintamasotilaat.

Mitenköhän neuvostopropaganda tähän liittyy? Olen sen verran wanha, että tiedän aika hyvin miltä neuvostopropaganda näyttää. Korvaukset olivat nimenomaan korvauksia sodan takia menetetystä omaisuudesta. Esimerkiksi pommituksissa tuhoutui taloja ympäri maata, mutta evakoille meni taatusti valtaosa korvauksista.  Rintamamiehille oli sitten muita tukimuotoja jotka perustuivat muihin lakeihin.


Neuvostoliitto ei ole koskaan tehnyt minkäänlaista dokumenttia tai maksanut latiakaan evakkojen varallisuudesta. Se ei aikanaan tehnyt edes muodollista lakia, jolla se olisi siirtänyt suomalaisvarallisuuden omakseen.

Onko joku joskus muka väittänyt Neuvostoliiton maksaneen jotain? Miksi se olisi tehnyt muodollisen lain, kun se oli rauhansopimuksessa saanut alueet nahkoineen karvoineen ja ilman asukkaita. 



Vasemmistolaisesti ajattelevat suomalaiset ja asiasta tietämättömät ovat pitäneet huolta siitä, että Suomen korvauslakien on väitetty siirtäneen evakkojen kiinteistöjen omistusoikeuden Neuvostoliitolle. Tällainen väite on väärä, eikä perustu mihinkään tosiasiaan.

Kirjoittaja itse on asiasta tietämätön, ja vihjailu vasemmistolaisesta ajattelusta on yksinkertaisesti törkeää. Mitä muuta voi odottaa mieheltä, joka KareliaForumin moderaattorina johdonmukaisesti kieltäytyi puolustamasta Karjalan palautuksen kannattajia, joita syytettiin neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi?