VMP, mutta otsikko sentään totta

Verkkomedian advokoima blogisti kirjoittaa otsikolla "Historian väärentäminen elää ja voi hyvin":

Jo ennen sodan loppuvaihetta, Stalingradissa natsi-Saksan sotamarsalkka Pauluksenarmeijan antautuminen helmikuussa 1943 teki selväksi Suomen hallitukselle, Mannerheimille ja koko sodanjohdolle kuinka sota päättyy. Tieto siitä levisi, kun Suomen tuhannen kilometrin rintama petti ja Äänisjärven rannoilta suomalaiset perääntyivät vauhdilla Neuvostoarmeijan edellä vanhojen rajojen taakse.
Ennen Neuvostoarmeijan suurhyökkäystä kesällä 1944 Suomen armeija oli perääntymisvaiheen seurauksena moraalisesti ja fyysisesti väsynyt. Kalusto ja tarvikkeet olivat vähissä. Mannerheim pyysi Hitleriltä apua ja tukea, vaikka jo 1943 taitteessa oli päätetty, että Neuvostoliiton kanssa on pyrittävä rauhaan. Suomi sai Saksalta muutaman hävittäjän ja syöksypommittajan miehistöineen.
Aasinajaja ja vääryystieteen desantti eivät enää vaikutakaan niin surkeilta amatöörihistorioitsijoilta.

Tyhmä pastori kunnioittaa meitä maininnalla

Suomessa on jo kauan ollut tunnettua esimerkiksi ”Suomensisulaisten” ja erilaisten ryhmäkuntien aktiivinen toiminta sosiaalisessaverkostossa sekä näiden innokas  varsin yksituumainen ideologinen kommentointi aatteensa mukaisesti. Esimerkiksi Karjala takaisin, ROPO, PANU, klerk, Miss Ann Thrope,  Perhonen, archieG, TAPANI ja LUCINDA sekä monet muut toimivat hyvin kiinteästi melkein yhteisrintamana näyttävällä tavalla, kun he käyvät käsiksi johonkin henkilöön tai asiaan.

 Mainituista nimimerkeistä vain PANU lienee tuttu, ja jos kysymys on siitä henkilöstä, mitä arvelen (koko nimi ei totisesti ole valtiosalaisuus), hän suhtautuu Suomen sisuun suunnilleen niin kielteisesti kuin kukaan voi. Pastorin tyhmyys taitaa olla yleisesti havaittavissa ilman mitään yhteisrintamaa.

Puolihullu safkalainen sen sanoi, en minä

Ukrainan kriisihän on todellakin osoittanut sen, että Novorossiassa tapahtuu Venäjän suunnalta jotakin mikä ei välttämättä ole Kremlin kontrollissa ollenkaan. Tämä on ensimmäinen todellinen syy.
Sillä en näe mitään rationaalista syytä olla luottamatta tällä hetkellä Kremliin. Mutta todellinen kysymys on, kuinka suvereeni, vakaa ja ennen muuta kuinka ikuinen on tämän hetken Kreml.
Putinin kritiikki on mieletöntä, koska se vie huomion ja ymmärryksen pois olennaisesta, joka koskee Putinin ikuisuutta. Putin on varmasti maailmanrauhan takaaja. Putin on varmasti "hyvä tyyppi" Suomen turvallisuuden kannalta. Tämä on täysin varmaa.
Mutta se millaisia voimia Venäjällä pesii varsinkin Putinin vastustajien piirissä, on oikeasti hyvin epäselvää. Novorossiassahan mikäli kykenen näkemään (tilanne on äärettömän sumuinen) on kysymys siitä, että Venäjän federaation alueella vaikuttavat paikallisklaanipäälliköt taistelevat vallasta, joka Kremlistä huolimatta tai jopa Kremliä vastaan. Siellä ovat suhmuroimassa kaikki sotahullut psykopaatit Hodorkovskista alkaen. Tämä on se "huolestuttava signaali".
Suomen pitää tietysti olla Putinin takana ja hyvissä suhteissa nykyiseen Venäjän valtionjohtoon. Suomen pitää olla estämässä Venäjän hajoamista, joka tarkoittaisi klaanipäälliköiden valtakautta. Myöhemmin joku vahva pohjoinen klaanipäällikkö voisi olla todellinen uhka Suomen turvallisuudelle.
Tämä on todellinen vaara. Ja Putin on tämän todellisen vaaran paras ehkäisijä. Meitä ei uhkaa ydinaseiden Kreml, vaan pitkien puukkojen klaanipäälliköt.
Hiljentäkää vihdoin putinkriitikkonne! Putinin toimissa ei ole mitään kritisoimisen varaa. Se on välttämättömyyden sanelemaa toimintaa. Mutta jos Venäjällä pääseekin valtaan todelliset roistot, jotka Putin nimenomaan nujersi 1990-luvulla, ymmärrätte vihdoin miten äärettömän typeriä ovat ääliömäiset "putinkriitikot" olleet. Mafiapäällikköjäkö te takaisin kaipaatte? Kokoomuskukot tietysti ovat salaa mafiapäällikköjä ja klaanipäällikköjä. Siksi he vihaavat Putinia, joka nujersi mafian ja järjestäytyneen rikollisuuden Venäjällä. Siksi he tekevät kaikkensa että saisivat aikaan mafiasodan, johon voisivat itse ottaa osaa.

Ylläolevassa on yllättävästi ideaakin. Eri mieltä uskallan olla siitä, nujersiko Putin todella juuri todelliset roistot, ja kuvaako 'sotahullu psykopaatti' todella osuvasti Hodorkovskia eikä esimerkiksi eräitä muita. Erityisesti olen tietysti eri mieltä siitä, olisiko Venäjän hajoaminen toivottavaa. Neuvostoliiton hajotessa moni, Koivisto etunenässä, halusi pitää kynsin hampain kiinni status quosta, ja se oli silloinkin sekä tarpeetonta että mahdotonta.