Juuri nyt: Carelia lahtipenkkiin

Tänään vietetään suomenkielisyyden hautajaisia Petroskoissa.
Carelian toimituksen toimittajat ja työntekijät päätoimittajaa lukuun ottamatta saivat juuri muutama hetki sitten, 31.10.2013 kaikki (yhteensä seitsemän henkeä) kustantamo Periodikan toimitusjohtajalta irtisanomisilmoitukset, joilla heidät sanotaan irti vuoden 2014 alusta lähtien.
Tarkoituksena on ilmeisesti ensin vähentää julkaisujen tahtia ja lopuksi sitten antaa lehdelle kuolinisku.  Manööverin todellinen kohde olisi näin Venäjän Karjalassa elävä suomenkielinen vähemmistö ja Suomi yleensä.
Näin ollen Carelian toimituksen suomen kieltä käyttävä henkilöstö olisi jatkossa enintään 2 henkilöä, mikäli päätoimittaja tulisi olemaan suomenkielinen, nimittäin Robert Kolomainen toistaiseksi.
Carelian sähköisestä versiosta ei ole puhuttu enää mitään. Vielä kesällä se luvattiin. 

Jokainen Careliaa lukenut tietää, että tämä ei ole johtunut ainakaan separatismista ja venäläisvastaisuudesta lehdessä.

Oho

Viipurin kirjaston remontti on lopultakin saatu valmiiksi! Alvar Aallon tuotannon ja Viipurin suomalaisen rakennuskannan merkittävä edustaja on siis ainakin toistaiseksi pelastettu tuhoutumiselta, hyvä niin. Muutakin kummaa kuuluu Viipurista: sodassa pahasti vaurioituneen ja sittemmin kokonaan hävitetyn uusgoottilaisen tuomiokirkon rakentamista uudelleen on suunniteltu. Saa nähdä tuleeko tuosta projektista koskaan mitään - se ei todellakaan ole kirkossa kuulutettu - mutta mielenkiintoinen ajatus kuitenkin ja osoittaa, että Venäjälläkin löytyy kiinnostusta vaalia Viipurin suomalaista historiaa. Toisaalta voitaisiin kysyä onko viisasta satsata resursseja kadonneen kirkon uusvanhaan korvikkeeseen, kun kaupungissa muutenkin on vaikka kuinka paljon rapistuvia rakennuksia odottamassa saneerausta. Ja se lopullinen kysymys, kaikkien kysymysten äitihän on tietysti Viipurin palauttaminen Suomelle maineen ja rakennuksineen.

Aasinajajan uusimmat

Kuten edellisen postauksen kommentissa todettiin, tuhoon tuomittuihin ideoihin Karjala-kysymyksen liepeillä erikoistunut aasinajaja pääsi häkkiin Venäjällä, ja sai sieltä sittemmin kenkää. Uusimmassa Karjalan kuvalehdessä aasinajaja lähetti terveisiä Caprilta ja kertoi uusimman oikein hyvän ideansa:

 KS: Olen tullut siihen tulokseen, että(Suomen) valtiolta puuttuu saanto Karjalan ja Lapin erämaihin. Näin ollen maat, jotka sijaitsevat Pähkinäsaaren vuoden 1323 rauhan rajojen ulkopuolella,mutta nykyisen Suomen rajojen sisällä,ovat näkemykseni mukaan melko vapaasti vallattavissa. Aion siis vallata maata Pohjois-Karjalasta ehkäpä tuhatkunta hehtaaria, saman verran voisin vallata myös Lapista. Asiasta kehkeytynee mielenkiintoinen oikeusjuttu.

Nyt kaikki kipin kapin sijoittamaan rahaa tähän mahtavaan ideaan, että aasinajaja (joka nyttemmin ei ole enää  asianajaja)  pääsee taas Caprille tms. edulliseen lomakohteeseen. Muistakaa, ettette kysele ikäviä lisensiaattiopinnoista.