Ehdokkaina oli erinäisiä vanhoja tuttuja. Vääryystieteen desantti sai 36 ääntä ja Suomen tyhmin entinen pastori 10. Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon myös palautusta kannattavat hörhöt, matkakirjailija sai 55 ja homoropellimies peräti 352.
ProKarelia ennakoi vaalien tulosta populistisella pläjäyksellä jo lauantaina. Se käsittelee lähinnä asiansa huonosti hoitaneiden euromaiden apupakettia taatun epäasiallisesti, mutta puuttuu myös läheisempään asiaan, joka mitenkään Karjalaan liittymättä on jostain syystä muodostunut yhdeksi ProKarelian pakkomielteistä:
1990-luvun pankkikriisi on toinen esimerkki. Silloin mittavien lahjoitusten kohteina olivat suomalaiset holtitonta luotonantoa harjoittaneet pankit.
Suomen hallinto avasi avoimen piikin pankeille, jotta ne itse saivat ilmoittaa, mitkä luotot halusivat suomalaisten veronmaksajien korvaavan ja mitkä halusivat pitää itsellään ja kerätä niistä voitot.
Samalla pankit toimivat lainvastaisesti siirtäen ilman lainanottajan suostumusta lainoja omaan toiseen pankkiinsa. Esim. KOP:lla ja SYP:llä oli kaksi pankkia. Ja se hyvä pankki jakoi 3 vuoden kuluttua osinkoja – veronmaksajien rahalahjoitusten pohjalta.
Onneksi vielä on ihmisiä, jotka ovat kyllin vanhoja muistaakseen nuo ajat ja kyllin nuoria ollakseen muistamatta olemattomia. Valtio otti silloin haltuunsa säästöpankit ja myi niiden elinkelpoiset osat muille pankeille näiden osakkeita vastaan. Ongelmaluotot taas siirrettiin roskapankkiin ja niistä yritettiin saada mahdollisimman paljon takaisin. KOP ja SYP (samoin kuin PSP ja OP) saivat kukin 1,7 miljardin mummon pääomasijoituksen. Se ei todellakaan ollut lahjoitus. Se oli tosin pari vuotta koroton, mutta sitten korko alkoi nopeasti nousta. Lisäksi se antoi valtiolle etuoikeuden pankin voittoon osakkeenomistajien ohi, ja jos korkoa ei olisi voinut maksaa, sijoitus olisi muuttunut omistukseksi. KOP ei olisi pystynyt maksamaan korkoja, ja siksi se joutui fuusioitumaan SYP:n kanssa. Kun Merita sitten lopulta pystyi maksamaan osinkoa, se oli jo maksanut korot valtion sijoituksista, ja koko sijoituksen se maksoi takaisin tietysti mahdollisimman pian, koska sen korko nousi koko ajan.
ProKarelia varmaan taas ihmettelee tämän kirjoituksen tarkoitusperiä. Minulla lienee yhtäläinen oikeus ihmetellä ProKarelian tarkoitusperiä kun se julkaisee tällaista vasemmistopopulistista hölynpölyä.
ProKarelia ennakoi vaalien tulosta populistisella pläjäyksellä jo lauantaina. Se käsittelee lähinnä asiansa huonosti hoitaneiden euromaiden apupakettia taatun epäasiallisesti, mutta puuttuu myös läheisempään asiaan, joka mitenkään Karjalaan liittymättä on jostain syystä muodostunut yhdeksi ProKarelian pakkomielteistä:
1990-luvun pankkikriisi on toinen esimerkki. Silloin mittavien lahjoitusten kohteina olivat suomalaiset holtitonta luotonantoa harjoittaneet pankit.
Suomen hallinto avasi avoimen piikin pankeille, jotta ne itse saivat ilmoittaa, mitkä luotot halusivat suomalaisten veronmaksajien korvaavan ja mitkä halusivat pitää itsellään ja kerätä niistä voitot.
Samalla pankit toimivat lainvastaisesti siirtäen ilman lainanottajan suostumusta lainoja omaan toiseen pankkiinsa. Esim. KOP:lla ja SYP:llä oli kaksi pankkia. Ja se hyvä pankki jakoi 3 vuoden kuluttua osinkoja – veronmaksajien rahalahjoitusten pohjalta.
Onneksi vielä on ihmisiä, jotka ovat kyllin vanhoja muistaakseen nuo ajat ja kyllin nuoria ollakseen muistamatta olemattomia. Valtio otti silloin haltuunsa säästöpankit ja myi niiden elinkelpoiset osat muille pankeille näiden osakkeita vastaan. Ongelmaluotot taas siirrettiin roskapankkiin ja niistä yritettiin saada mahdollisimman paljon takaisin. KOP ja SYP (samoin kuin PSP ja OP) saivat kukin 1,7 miljardin mummon pääomasijoituksen. Se ei todellakaan ollut lahjoitus. Se oli tosin pari vuotta koroton, mutta sitten korko alkoi nopeasti nousta. Lisäksi se antoi valtiolle etuoikeuden pankin voittoon osakkeenomistajien ohi, ja jos korkoa ei olisi voinut maksaa, sijoitus olisi muuttunut omistukseksi. KOP ei olisi pystynyt maksamaan korkoja, ja siksi se joutui fuusioitumaan SYP:n kanssa. Kun Merita sitten lopulta pystyi maksamaan osinkoa, se oli jo maksanut korot valtion sijoituksista, ja koko sijoituksen se maksoi takaisin tietysti mahdollisimman pian, koska sen korko nousi koko ajan.
ProKarelia varmaan taas ihmettelee tämän kirjoituksen tarkoitusperiä. Minulla lienee yhtäläinen oikeus ihmetellä ProKarelian tarkoitusperiä kun se julkaisee tällaista vasemmistopopulistista hölynpölyä.
