Bronzemember

Vanha ystävämme sosiologi on aktivoitunut vaihteeksi eteläistä naapurimaatamme vastaan, ja sivunnut siinä samalla myös Karjalan palautusta:

Suomessa oli paljon revansistista mielialaa 1990-luvulla, mutta tilanne on nyt helpottunut. Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".

Tämähän on tietysti totta. Itse asiassa olen Suomessakin törmännyt taukkeihin, jotka eivät tajua eroa luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan välillä. Ihmetyttää vain, miksi Pietarissa vuosia asustellut ja paljonkin Venäjän lehtiin myös Karjalan palautuksesta kirjoitellut sosiologi ei ole saman tien korjannut tätä vähintäänkin kiusallista väärinkäsitystä.

Puppugeneraattori taas vauhdissa

ProKarelia on taas intoutunut suoltamaan artikkeleita nettiin. Ensin piti syyttää sekä perusinsinööriä, että pääministerin isää yllytyksestä rikokseen. Ikävä kyllä kyseistä rikosta ei ole olemassa muualla kuin ProKarelian häiriintyneessä mielikuvituksessa (jos olette eri mieltä, yrittäkää toki nostaa oikeusjuttu, lupaan seurata yritystä mielenkiinnolla. No, tämä kaikki on valitettavasti vanhastaan tuttua. Sittemmin ProKarelia on taas saavuttanut uusia älyttömyyden sfäärejä:

Suomalaisten on itse luotava historialliselle mahdollisuudelle todellinen tilaisuus. Sitä ei ole aidosti koskaan yritetty. Mutta se on yrittämisen arvoinen asia. Kekkonen omi aikanaan Karjalan palautuksen omaksi asiakseen ja hätisti toiset pois sen kysymyksen ääreltä.

Tässä Kekkonen teki mahdollisesti pahan virheen. Hän ei lainkaan käyttänyt hyväkseen kansan suurta tukea. Hänen aikanaan maa ei vielä ollut suomettunut, joten suurin osa kansasta olisi riemumielin noussut Kekkosen hätistelemänä barrikaadeille sekä kuvaannollisesti että fyysisesti. Karjalan palautus olisi saanut vahvan palon ihmisten mieliin. Naapurimaassakin olisi havaittu, että siellä kansa yksituumaisesti ajaa palautusasiaa.

Neuvostoliittoako olisi kiinnostanut Suomen yleinen mielipide? Ei hyvää päivää. Moinen olisi kaatanut Kekkosen palautusyritykset välittömästi. Vielä suuremmalla syyllä on kysyttävä, miksi ProKarelia itse ei ole kiinnostunut saamaan kansan tukea palautuksen taakse. Muistakaamme, mitä eräs riemuidiootti, joka on viime vuodet vaikuttanut ProKarelian linjauksiin aivan liikaa, jo vuosia sitten kirjoitti:

"Mielestäni Suomen raja on määritelty jo 1920 Tartossa, eikä sen rajan palauttaminen mielestäni tarvitse "kannatusta". Se on Suomen raja. Piste." (Toimivaa linkkiä ei enää ole, mutta kyllä tuo ProKarelian arkistoista varmaan löytyy.)

Tähän liittyen, ProKarelia on enemmän ja enemmän suuntautunut yrityksiin 'palauttaa' omaisuutta ihmisille, joiden isovanhemmat sitä sodan takia menettivät. Vaikka moinen touhu olisikin juridisesti perusteltua, se eimtodellakaan ole omiaan synnyttämään kannatusta yleisessä mielipiteessä; se on parhaimmillaan EVVVK, pahimmillaan vastenmielistä ahneutta. Ei ihme, että ProKareliakin alkaa vähitellen huomata, että homma sei suju, ja uskotella, että takaiskut kuuluvat asiaan.