Karjala(!) takaisin

Omaisuudenpalautusoikeudenkäyntien juridista ja reaalipoliittista mielettömyyttä on jo käsitelty tässä blogissa niin perusteellisesti, ettei asian sitä puolta tarvinne tässä yhteydessä taas kerrata. Ihmettelenpä vain mitä tekemistä tuolla touhulla on Karjalan palautuksen kanssa. Eihän Karjalaa saada takaisin Suomelle sillä, että jotkut suomalaiset havittelevat sieltä taloja ja tontteja. Vaikka kaikki suomalaisten aikoinaan omistamat kiinteistöt palautettaisiin niiden omistajien perikunnille, ei Suomi saisi sillä keinoin neliömetriäkään Karjalasta takaisin. Alue pysyisi osana Venäjää, siellä olisivat voimassa Venäjän lait ja vartioisi Venäjän armeija. Jos joku haluaa omistaa talon Venäjällä, se on hänen oma asiansa, mutta Karjalan saamista takaisin Suomelle tuollaiset hankkeet eivät ainakaan edistä. Suomessa Karjalan palautus leimautuu yksityisten ihmisten kiinteistökeinotteluksi, vaikka sen pitäisi olla koko kansan yhteinen isänmaallinen pyrkimys. Karjalassa asuvien venäläisten epäluulot ja vastarinta Karjalan palautusta kohtaan vain voimistuvat, jos siihen liittyy asunnon ja omaisuuden menetyksen uhkaa. Jos Karjala halutaan saada takaisin, se tarkoittaisi ainakin alkuvaiheessa venäläisten omistamia taloja Suomeen kuuluvassa Karjalassa eikä suomalaisten omistamia taloja Venäjään kuuluvassa Karjalassa. Tietysti kiinteistöjä siirtyisi ajan mittaan yhä enemmän suomalaiseenkin omistukseen uudisrakentamisen ja normaalin kiinteistökaupan kautta - evakkojen perillisille olisi kohtuullista antaa etuosto-oikeus sukunsa maihin ja vaikkapa joitakin verohelpotuksia.

M.O.T.

Blogin olemassololle näyttää olevan todella hyvät perusteet. Se, jos haluaa Suomelle historiallisesti ja kulttuurisesti mittaamattoman tärkeän alueen jälleen osaksi Suomea on täysin eri asia kuin se, jos haluaa takaisin esivanhempiensa yli 60-vuotta sitten menettämää omaisuutta, jota ei ei korvattu täysimääräisesti. Viitisenkymmentä vuotta Karjalan palautus tarkoitti vain ensiksimainittua. Nyt ProKarelia ja KareliaForum ovat siirtymässä kokonaan jälkimmäisen palautuskäsityksen taakse, ja perustellakseen sitä joutuvat täydellisesti sulkeutumaan kaikilta poikkeavilta näkemyksiltä. Vaihtoehdolle on tarvetta.

Juuri niinkuin suunnitelmassa on hahmoteltu

No mutta hyvä ystävä, miten sie sen Karjalan tulevaisuudessa palautat, jos kaikki suomalaisomistajien omistamat maatilat, kiinteistöt jne. ovat siirtyneet uusille venäläisomistajille suomalaisten ”korvaansa lotkauttamatta”? Ja miks sie et voi tulla tälle palstalle keskustelemaa, ettei tarvitsisi seilata www-sivulta toiselle? Ei se pelkäämäsi klikki sinua elävältä niele.

Suurin osa luovutettua Karjalaa on melkoista perähikiää venäläisten näkökulmasta, joten läheskään kaikki omaisuus tuskin on siirtymässä yksityisomistukseen. Se, joka siirtyy, muuttuisi todennäköisesti Karjalan palautuksessa paljon arvokkaammaksi, joten sen omistajilla saattaisi olla aihetta suhtautua palautukseen myönteisesti.

Tämä alkaa muuten kammottavasti näyttää siltä, että Karjala todella on joillekin vain ja ainoastaan synonyymi menetetylle omaisuudelle. Ei pidä sitten ihmetellä, jos se on useimmille EVVK ellei suorastaan EVVVK. Karjalan palautuksen profiloiminen hieman isänmaallisemmaksi asiaksi toisi varmasti ymmärtämystä nuoremmistakin sukupolvista. Tästä kirjoitetaan toivottavasti lähitulevaisuudessa jotain kaunopuheisempaakin.

Ei, KareliaForumiin ei kannata kirjoittaa, koska sinne kaikki hautautuu hölynpölyn alle.

Mitä helvetin oikeusoppineita muka?

Jos suomalaisten oikeusoppineiden mielestä mitään juridista oikeutta ei ole, tartumme seuraavaksi siihen ”oljenkorteen”, jolla näitä juridisia perusteita näyttää olevan, nimittäin kansainvälisen oikeuden asiantuntijoihin. Sitä paitsi SKapan valituksen tehneen Markku Fredmanin, ja uskoisin, että myös oma-aloitteisesti EIT-valitusprosessiin ryhtyneen Kari Silvennoisen mielestä juridisia perusteita asian selvittämiseksi on (vaikkakin mahdollisuudet myönteiseen päätökseen EIT:ssa ovat pienet), ja he edustavat myös suomalaisia oikeusoppineita.

Kumpikaan arvon herroista ei ole edes oikeustieteen lisensiaatti. Sen sijaan Erik Castrén, Tauno Suontausta, Veli Merikoski ja myöhemmiltä ajoilta Jukka Kemppinen ovat hieman raskaamman sarjan miehiä. Heidän kantojaan eivät myöskään ole sanelleet omat bisnekset.

Ja kun ei todellakaan tunnu menevän perille: Poliittisella ratkaisulla tarkoitan Karjalan palautusta. Se voi tulevaisuudessa tulla mahdolliseksi. Sen sijaan mikään Suomen tai Venäjän poliittinen päätöksentekoelin ei taatusti koskaan rupea lahjoittamaan mitään kenellekään vain siksi, että hänen esivanhempansa omistivat sen joskus eivätkä saaneet täysimääräisiä korvauksia. Etuosto-oikeus markkinahintaan oli järkevä ja suomalaisten enemmistölle hyväksyttävä ratkaisu. Sen hylkääminen ryssi Karjalan palautuksen, pahimmassa tapauksessa lopullisesti.

Eikö mene millään perille?

Vai mikä olisi tässä tilanteessa ollut blogipuussa istujan mielestä se toimiva suomalainen poliittinen ratkaisuvaihtoehto suomalaisten kenties viimeisen pakkoluovutettuja alueita koskevan juridisen oikeuden turvaamiseksi?

Mitään juridista oikeutta ei ole edes suomalaisten oikeusoppineiden mielestä, joten sellaista ei todellakaan pidä yrittää hakea. Poliittista ratkaisua varten pitäisi hakea jotain sellaista, jonka sekä Suomi että Venäjä voisivat hyväksyä. Tällä hetkellä Venäjälle ei varmaankaan kelpaisi mikään, mutta tilanne voi muuttua. Siksi pitäisi keskittyä Suomeen. Isovanhempien kokemat taloudelliset menetykset, joita ei korvattu täysimääräisesti ovat EVVK, siksi ne pitää unohtaa.

Punaisen sillin parhaat selkäpalat

Kotikutoiset kansainvälisen oikeuden asiantuntijat heittävät yhä vain levottomampaa juttua:

Kieltämättä oli yllätys kuulla, että Moskovan ja Pariisin rauhansopimukset ovat kv. oikeuden vastaisia. Esim. Pariisin rauhansopimus on kuulemani mukaan oikeuden vastainen mm. siksi, että sen allekirjoittajina toimii suuri joukko maita, joilla ei ollut käytännössä mitään tietoa Suomesta eikä mitään tekemistä Suomen kanssa.

Kummastakin sopimuksesta olisi tosiaan sanottavissa yhtä sun toista kielteistä, mutta tuo on jo todella levotonta. Koko liuta maita oli tosiaan muodollisesti sodassa Suomea vastaan, joten on sangen perusteltua, että ne tekivät myös muodollisesti rauhan (urbaanilegendan mukaan Suomi olisi vieläkin sodassa jotain banaanitasavaltaa vastaan). Eikä parempaa seuraa:

Rauhansopimuksen tekstit eivät mielestäni rikkoneet sopimusten syntyvaiheessa ihmisoikeuksia, koska niitä ei nykyisten sopimusten ja julistusten mielessä vielä silloin ollut olemassakaan, mutta Pariisin rauhansopimuksen 27. artiklan noudattamatta jättäminen rikkoo mielestäni esimerkiksi Venäjän 1907 allekirjoittamaa ja 1909 ratifioimaa Laws and Customs of War on Land -sopimusta, joka velvoittaa kunnioittamaan yksityishenkilöiden kunniaa, uskontoa ja oikeuksia ml. yksityisomaisuus, jota ei voi pakkolunastaa sodan seurauksena.

Eipä taida olla näyttöä sodan takia takavarikoidusta suomalaisesta omaisuudesta, jota ei olisi palautettu rauhanteon jälkeen. Sitä pykälä tarkoittaa, on täydellistä harhaa kuvitella muuta. Turha myöskin vedota Venäjän allekirjoittamiin sopimuksiin, joita Neuvostoliitto ei tunnustanut.

Asianajaja, jonka kanssa näistä asioista keskustelin, sanoi, että Tarton rauhansopimus puolestaan on oikeuden mukainen, koska se on maiden kahdenvälinen sopimus eikä loukannut kenenkään oikeuksia. Se siis oli ainakin tämän asianajajan mielestä eräänlainen oman aikansa win-win.

Tuolla perusteella voi toki hyvinkin perustellusti sanoa, että Tarton rauhansopimus oli oikeudenmukainen ja nuo myöhemmät eivät. Se näkemys ei vain kelpaa lakituvassa, sitä voisi vain käyttää perusteluna sille, että pitäisi poliittisena prosessina neuvotella uusi ja parempi sopimus. Se olisi ainoa keino Karjalan palautukseen. Pikku hiljaa alkaa kyllä herätä kysymys, ovatko nuo asianajajat vain asiakkaan laskuun toimivia puppugeneraattoreita, vai olisiko taustalla suorastaan pyrkimys ohjata Karjala-keskustelu poliittisen ratkaisun etsimisestä taatusti tuhoon tuomittuun oikeudenkäyntifarssiin.

Tapu tapu

Yksi niistä käsittämättömistä järjen jättiläisistä, jotka olivat mukana tuhoamassa ProKarelian alkuperäistä reformisuunnitelmaa, on iskenyt vaihteeksi oikein kunnolla kortteja pöytään:

Venäläisillä ja puolalaisilla on ollut aikaa rakentaa erinäisiä leirejä. Osviecim eli Auschwitz oli kuitenkin työleiri eikä siellä siis ole edes ollut yhtään mitään oikein virallisestikaan. Tarkoitat ilmeisesti Treblinkaa tai Birkenauta? Niistäkin on sodan jälkeen erilaisia havaintoja, mikä viittaa suureen manipulointiin.

USA rakenteli tunnetusti kaasukammioita miehittämälleen alueelle. Miksi ei myös NL ja vaikkapa yhteisestä sopimuksesta? Omat rikokset voi näin perustella tai jättää pimentoon.

---

On selvää, että voittajavaltiot ovat laatineet monta täysin valheellista kirjaa. Lisäksi tuollaiseen kannustetaan. Siionistit ovat luoneet holokaustiteollisuuden ja pyrkivät syyttelemään lähes jokaista maata ja kansaa viranomaisineen. Heillä on syyttelyn ja valehtelun kulttuuri, jolla on nyt tilaisuus ja tilaisuus tekee usein varkaan. Monet muistelijat voivat toteuttaa poliittisia ja henk. koht intohimojaan ja kostoa. Juutalaisuuteen kuuluu jo vanhatestamentillisilta ajoilta asti traditiona voivotella kärsimyksiä ja vainoja.

Olisikohan ProKarelian aika ottaa pää pois perseestä, tehdä selvä pesäero hulluihin, ja palata alkuperäiseen reformisuunnitelmaan? Muutama katkeroitunut karjalaiskääkkä saattaa vetää herneen nenään, mutta päätökset mahdollisesta Karjalan palautuksesta tekevät kuitenkin (ainakin toivottavasti) muut ihmiset, joilla on mandaatti kaikilta suomalaisilta.

Ne venäläiset...

Asiaa on aiemminkin käsitelty tässä blogissa, mutta kerrattakoon vielä: Jos siis Karjala tai edes osa siitä joskus palautetaan Suomelle, saadaan kaikella todennäköisyydellä kaupanpäällisiksi alueella asuvat venäläiset. Tuo väestö olisi suurimmillaankin reilusti alle kymmenen prosenttia koko Suomen väkiluvusta, ehkä vain muutama prosentti, jos rajanvedossa tingitään sopivasti Tarton rauhan rajasta. Tätä venäläisväestöä tulee kohdella humaanisti, ensinnäkin siksi että se on sivistysmaan tapa toimia ja toiseksi siksi että se on järkevää. Siis ei mitään pakkosuomalaistamista, karkotuksia, syrjintää tms. Tämä linja tulee tehdä kunnolla selväksi jo etukäteen, koska se vähentää venäläisten vastahakoisuutta Karjalan palauttamista kohtaan. On aivan selvä, ettei kaikki tule sujumaan täysin ilman ongelmia - eihän mikään koskaan suju - mutta toimimalla viisaasti ongelmat voidaan minimoida.
Viro ei ole mikään ennakkotapaus. Viron venäläisvähemmistö on huomattavasti suurempi ja virolaisten suhde miehittäjään traumaattisempi. Viisikymmentä vuotta oli Virolla kysymyksessä suoranainen pelko kansallisesta olemassaolosta venäläistämispaineen alla. Siksi täytyi vasta itsenäistyneessä maassa ryhtyä voimakkaasti tukemaan viron kieltä ja virolaisuutta. Viro kyllä kohtelee venäläisiään suunnilleen oikeusvaltion tavoin, mutta varmasti se on jonkin verran tinkinyt venäläisyyden tukemisesta virolaisuuden tukemisen hyväksi. Mistään todellisesta sorrosta tai ihmisoikeuksien loukkaamisesta ei kuitenkaan ole kysymys - sellaisesta ei Viroa ole syyttänyt mikään vakavasti otettava taho. Joka tapauksessa olisi Suomen tilanne erilainen, ihan jo venäläisvähemmistön koon takia. Virossa ilmenneistä ongelmista voidaan myös oppia ja siten välttää joitakin ristiriitoja. Sitä paitsi pronssisoturijupakan jäljet johtavat Venäjälle, siinähän oli suurimmaksi osaksi kysymys Moskovan masinoimasta uhittelusta. Silloin kun Venäjä vapaaehtoisesti palauttaa Suomelle Karjalan, lienevät välit sen verran sopuisat, ettei Moskovalla ole tarvetta käyttää Suomen venäläisväestöä tuollaisten näytösten välikappaleena.

Vastaus:

Kuuleha sie kirjottelija, miksi sinne blogiin ei voi lähettää vastausviestiä muut kuin salaperäisen blogiringin jäsenet?

Blogi on perustettu nimenomaan osoittamaan, että sille ProKarelian ja KareliaForumin valtaansa ottaneelle klikille on vaihtoehto; voi kannattaa Karjalan palautusta nielemättä mitä tahansa hölynpölyä. Blogia voi kommentoida esimerkiksi KareliaForumilla, kommentti luetaan ja siihen vastataan, mutta klikki pysyy poissa tästä blogista.

Sitten pari kommenttia vastauksiin:

Tuomioja oli toki väärässä, jos nimitti korvauksia täysimääräisiksi, mutta ei toki yhtä törkeä kuin ne, jotka vähättelevät Suomen vaikeassa tilanteessa tekemää miljardiluokan satsausta puhumalla "korvauksista".

Porkkalan palautuksen yhteydessä korvauksia (ei siis "korvauksia", törkimykset) takaisin perittäessä toki otettiin huomioon omaisuuden arvon lasku. Erikoista, että asiantuntijana esiintyvä ei tunnu tätä tietävän. Käytännössä tämä olisi nykyään todella hankalaa, ja siksi alkuperäisen ProKarelian reformisuunnitelman ajatus etuosto-oikeudesta markkinahintaan olisi ainoa järkevä ratkaisu. "Me ei viitsitä maksaa mitään" on toki inhimillisesti ymmärrettävä asenne, mutta ei kovin toimiva sen enempää poliittisesti kuin juridisestikaan.

Säälipisteiden ruinauksen aika jälleen kerran

Te (useimmat) luulette näköjään, että evakot saivat täyden korvauksen menettämästään omaisuudesta. Se ei ollut täysi korvaus edes niille pienimpien tilojen omistajille, joiden korvauksia väitetään täydeksi. Suurimpien tilojen omistajille ei väitettykään maksetun täyttä korvausta. Korvaus riitti ainoastaan pienen maapalan ostamiseen – yleensä paljon pienemmän kuin kotitila Kannaksella oli ollut. Sillä pääsi jotenkin alkuun, kun työpäivää jatkettiin yöstä.

Monet saivat ns. kylmän tilan, jolla ei ollut peltoa juuri ollenkaan. Pellot oli raivattava korvesta. Myös niin sanotut pellot parannettiin itse viljelykuntoon, rakennettiin asunnot ja tuotantorakennukset vuosien kuluessa toimiviksi tiloiksi jatkaen päivää yöllä. Jos karjalaiset olisivat saaneet jatkaa tiloillaan Suomen Karjalassa, näitä ylimääräisiä tuotannon viivytyksiä ei olisi ollut. Ei myöskään "korvausraha" ilmaista ollut, vaikka olisi saanutkin rahana. Suurin osa "korvauksista" maksettiin obligaatioina, joita ns. kultareunaisia asutustilojen myyjät vaativat heti maksuksi.

Ajatelkaapa vähän: Miten Suomen valtio olisi voinut maksaa "täyttä" korvausta yli 400 000 ihmisen asuntojen, tuotantolaitosten jne. menetyksestä, kun samanaikaisesti oli maksettava mahdottomat "sotakorvaukset" Neuvostoliitolle, toivuttava muusta sodan aiheuttamista puutteesta ja järjestettävä sosiaalihuolto, koulutus ja muu yhteiskunnan toimivuus voimakkaasti lisääntyvälle väestölle?

Vastaus kysymykseen: Suomen valtio ei olisi mitenkään voinut maksaa täyttä korvausta.

Sitten muutama vastakysymys:

Kun tuntuu jollain tasolla sentään tajuavan, että Suomella oli sodan aikana ja sen jälkeen kaikenlaista ikävyyttä ja menoa, kannattaako vittuilla puhumalla "korvauksista"?

Heräisivätkö nuo asutustilansa raivanneet evakot kenties henkiin, jos heidän lapsenlapsensa saisivat itselleen täysin ilmaista rahaa?

Jos korvaukset olisivat olleet täysimääräiset, eli siis merkittävästi isommat, kasvaisiko aulius niiden takaisinmaksuun?

Jos ne oikeusjutut, joilla EIT:tä kiusataan, olisivat oikeasti järjellisiä ja juridisesti perusteltuja, olisiko säälipisteiden ruinaaminen ensinkään tarpeen.

Ei, en tietenkään oikeasti odota saavani mitään vastauksia.

Viro ja Karjala, taas vaihteeksi

KareliaForumilla kirjoitetaan taas niin kauheaa soopaa, että kommentointi on välttämätöntä.


Kysymys ei ole vertailusta vaan ennakkotapauksesta. Missä muussa Euroopan maassa SYNTYPERÄINEN yli 10 % väestönosa jää vaille kansalaisuutta ilman valtaväestön kielen hallintaa? Viro kohtelee venäläis väestöään huonommin kuin esim. Israel omaa sisäistä arabiväestöään, jotka ovat saaneet paitsi kansalaisuuden, myös mm. omakieliset koulut yliopistoa myöden.

Miten Suomi voi Viron esimerkin jälkeen vakuutaa, että venäläisväestöä kohdeltaisiin palautuksen jälkeen ilman nöyryytyksiä EU:n kansalaisten veroisina.

Virossa lähdettiin itsenäisen Viron tasavallan restituutiosta, mikä ei ollut millään muotoa itsestään selvä, yksimielinen eikä ongelmaton päätös. Suurelta osin siihen oli vaikuttamassa trauma 'vapaaehtoisesta' liittymisestä Neuvostoliittoon, mitä Suomella ei ole. Vaikka kaikenlaisia tulkintoja kuuleekin, vielä koskaan kukaan ei ole yrittänyt väittää, että Suomi olisi luovuttanut Karjalan vapaaehtoisesti. Politiikkaa ei todellakaan tarvitse sovittaa tämän alleviivaamiseksi. Mistähän kirjoittaja on muuten saanut käsityksen, että Virossa ei muka olisi venäjänkielisiä kouluja? Venäjänkielistä korkeakouluopetustakin kyllä löytyy. Toki virolaiset olivat joissain asioissa toimia paremminkin, esimerkiksi kunnollisen venäjänkielisen tv-kanavan puute kostautui pronssisoturikriisin yhteydessä, ja sellaista ollaankin nyt perustamassa.

Jotta Karjalan palautus olisi mahdollista, nykyväestön asemasta on tehtävä neuvotteluvaiheessa väestön kannalta edullinen kompromissi. Mikään vuotta 1939 edeltäneen Karjalan restituutio ei ole sen enempää tarpeellinen kuin mahdollinenkaan, ja pyrkimys sellaiseen, esimerkiksi älyttömien oikeusjuttujen avulla, ei voi muuta kuin haitata yrityksiä Karjalan palauttamiseksi.