Kannattaa, ei kannata

Venäläinen eversti Utkin kirjoittaa Pro Karelian siteeraamassa artikkelissaan, että Karjalan palautus olisi Suomelle valtava taloudellinen etu. Suomalaiset Karjalan palautuksen vastustajat taas väittävät, että palautus tulisi niin kalliiksi, ettei Suomella olisi siihen varaa. Ota nyt tuosta selvää. Taitavat molemmat näkökannat olla liioiteltuja ja niiden aikaperspektiivikin kovin erilainen. On totta että palautetun Karjalan huostaanotosta aiheutuisi alkuvaiheessa kuluja, mutta ei todellakaan niin paljon, ettei Suomella olisi siihen varaa. Pitemmällä tähtäimellä Karjalasta varmasti koituisi paljon taloudellista(kin) hyötyä Suomelle. "Maata kannattaa aina hankkia, sitä ei valmisteta enää."

Kognitiivinen dissonanssi

ProKarelia julkaisi vaihteen vuoksi artikkelin, jossa oli jotain ideaa. Kommentoin sitä, ja jouduin lyhyeen kirjeenvaihtoon ProKarelian edustajan kanssa. Edustaja alkajaisiksi syytti meitä mieskuntomme korostamisesta, mikä on kauniisti sanottuna outoa, mutta ehkä myönteistä, kun meitä aikanaan KareliaForumilla syytettiin munattomuudesta.

Edustaja siirtyi sitten kritisoimaan palautussuunnitelmaa, ja tuomitsi sen mm. siitä, että siinä suhtauduttiin vakavasti mahdollisuuteen, että Tarton rauhan raja ei olisi realistisesti palautettavissa, ja siitä, että suhtautuminen palautettavalla alueella olevaan omaisuuteen ei muka olisi kansainvälisten sopimusten mukainen. Kuitenkin vain alueella nykyisin oleva yksityinen omistus on peräisin ajalta, jolloin Suomi ja Venäjä olivat allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja EN:n ihmisoikeussopimuksen. Edustaja tuntui kuvittelevan, että EIT olisi jo antanut myönteisen päätöksen asiasta tehdyistä valituksista, vaikka se todellisuudessa ei ole vielä edes hyväksynyt niitä käsittelyyn otettaviksi. Irvokasta kyllä, molemmat kohdat oli tosiasiassa kopioitu ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Ehkä ProKarelian olisi syytä tehdä avoin tili reformisuunnitelmien laatijoiden kanssa. Kun sen puolustajat aikanaan julistettiin neuvostobolshuiksi, FSB:n agenteiksi, kateellisiksi jurputtajiksi jne ad nauseam, mitä sitten olivatkaan sen laatijat?

Odotamme mielenkiinnolla EIT:n päätöksiä, mitenköhän sitten suu pannaan?

No tulihan se

Suomalaisen Karjala-keskustelun tuhoaja on astunut puolustamaan vankilaan tuomittua nettihäirikköä:

Periaatteessa yhteiskunnassa on aina oltava yksi tai useampi klovni, joka sanoo sen, mitä muut pitävät tabuna. Yhteiskunta voi olla terve vain silloin, kun muiden vaietessa ainakin yksi avaa suunsa.

Siinä mielessä on massiivinen oikeusmurha, joka klovni laitetaan vankilaan.

Itäisen naapurimaan johtajan nimittely "paviaanikoiraksi" tai You Tubeen ilmestyvä video, jossa piirretään sika, on vain terve ilmiö tekopyhässä, sairaassa yhteiskunnassa.

On tavallaan hassua, että vain komedioissa sanotaan ääneen tämä: ehkä on niin, että kaikkein sairaimmat ihmiset ovat kiinni vallassa, ja laitoksiin suljetaan näitä paljon terveempiä yksilöitä.

No, siitä tapauksessa varmaan voi turvallisesti julkaista sitaatin ja linkin, joista aikaisemmin uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä:

Ryssä-termistä jouduin viimeksi vuosi sitten kuulusteltavaksi .. ja
mikä huvittavinta "Markus Lehtipuuksi" epäiltynä Joensuun yliopiston
professori Vesa Puurosen tutkintapyynnön takia. Oli epäilty, että
tällä prokarelia-palstalla "Markus Lehtipuu" on vain yksi
nimimerkeistäni ja että olisin syyllistynyt ko. nimellä venäläisten
vastaiseen kiihotukseen ja Vesa Puurosen kunnianloukkaukseen jossain
toisessa yhteydessä Seppo Lehto - tyylisenä kirjoituksena, jossa hän
muka olisi seikkaillut päissään Viipurin puistossa juopuneen Sirpa
Pietikäisen kanssa.

Tuli tässä lokuulla 2003 ilmoitus Joensuun poliisista, että ko.
tutkinta on keskeytetty.

Tässä yliopistolla juuri meni hurmaavan ** venakko ½-blondi ohi tätä
kirjoittaessani, jonka tilanteen ollessa sopiva olisin ** **. ...
siis: Jos on sallittu näin sunnuntaina ajatella käskyä: Lisääntykää
ja täyttäkää maa.
Ja mikäpä sitä parasta suomalaisryssäläistä yhteistyötä on kuin
lisääntyminen ( .. ai ai niitä harjoitusnautintoja ) niin että ko.
jälkikasvu siirtyy kasvamaan Laatokan rannoille Suomen lipun alla,
kas kun sekin on alkuaan kovin ryssäläinen tsaarin laivastolippu.
Ko. lippu oli avoin kapinahaaste Leninille ja Stalinille ja
perinkunnilleen, sillä ko. lippu oli kielletty nationalismina NL:n
loppuun saakka.

Mm. Jukka Kuoppamäen laulu Puolan laulukilpailuissa 1970-luvun alussa
(Sininen ja valkoinen ) oli liian tsaristinen ja nationalistinen,
silloiselle NL:lle.

(Muuten se mainitsemani venakko meni taas ohi, niinkuin olisi ollut
jotain muutakin kuin omenaa saanut ohitseni jälleen ).

Tämä kenties avoimen rietas suhtautuminen venäjänkielisten
muuttaminen suomalaisia tuottavaksi palautettavilla alueillamme
aiheutti aikanaan Karjalajuhlilla Tampereen Sampolassa 1994
suurlähetystön lähetystöasiamies Tutsinille verenpurkauksen ja sai
hänet änkyttämään, ettei häntä ole ikinä näin loukattu koko n. 20-
vuotisen Suomessa olonsa aikana. ... Taisinpa siihen todeta, että jo
oli aikakin, mikä sai yleisöstä lisänaurunpurkaukset hänelle ja
edustamalleen taholle. Silloinen Karjala Liiton pj. Rauno Meriö meni
esittämään pahoittelunsa tälläisten kenties rajujenkin mielipiteiden
johdosta, mutta naamasta näki että Rauno Meriö oli täsmälleen samaa
mieltä. .. ja kyllä sitä sai taputteluja ko. tapauksen johdosta
tilaisuuden niin mies- kuin naispuolisilta yleisönä olleilta.

Ydin lausuma, millä ko. lähetystöasiamies Tutsin sai minut reagoimaan
oli se, ettemme saa syyllistyä samaan rikokseen nyt venäläisiä
kohtaan, kuin mitä Stalin syyllistyi suomalaisia kohtaan.

Kommenttini oli jotakuinkin se, että: "Ei ole mitään ongelmaa siinä
jos alueella on hampaattomia vanhoja mummoja ja muutama djevuska,
sillä miehethän makaa ojien pohjalla, joko päissään tai ovat
kuolleita. Naiset taasen soveltuvat lisääntymiseen suomalaisten
poikamiesten kanssa vaikka pystyssä puuta vasten. .... SILLOIN ALKOI
KOKO SAMPOLAN KARJALAYLEISÖ NAURAA JA TUTSIN IKÄÄNKUIN LYYHISTYI.
Mies takanani alkoi takomaan selkääni kommentein "Hyvä poika, hyvä
poika sillä lailla, jo oli aikakin laittaa ryssälle luu kurkkuun" .

Tulikohan tässä tämän ketjun epätietoisille vastattua .. edes suuntaa-
antavasti ?

Tällaistahan Karjala-keskustelu todella kaipaa, vai mitä?

Häkki heilahti

Pakko lopulta kommentoida tännekin, että sfnetin kiistaton häirikkö no 1 pääsee kiven sisään. Kuten netissä on useasti todettukin, tuomio on ankara ollakseen pelkästä verbaalista häiriköinnistä. Kyseessä on kuitenkin paatunut rikoksenuusija, ja ainoa relevantti kysymys on, miksi vankila, kun oikea paikka selvästikin olisi pöpilä. Jälkiviisauteen syyllistymättä voitanee sanoa, että me varoitimme, ja varoitimme uudestaan.

Katkeroituneiden klubi

Karjalan palautuksen pitäisi olla koko kansan asia, mutta nyt se on ajautumassa vain yhä pahemmin katkeroituneiden kääkkien monologiksi, jonka kohteena tuntuu olevan pääasiassa Mauno Koivisto. Nyt on kieltämättä aivan selvää, että Koivisto oli ylivarovainen tilanteessa, jossa rohkeudella ja näkemyksellä olisi voinut jäädä historiaan Karjalan palauttajana. Koivistolla oli varmaan myös osuutensa pankkikriisiin johtaneessa politiikassa, jossa kuitenkin Holkerin ja Ahon hallitukset vastasivat pahimmista kämmistä. ProKarelian uusimmalla vuodatuksella ei kyllä taas ole minkäänlaista oikeutusta. Pieni näyte:

Koiviston olisi aika katsoa peiliin ja korjata sekä toteuttamansa syvä evakkojen ihmisoikeusloukkauksien sarja että pankkikriisissä tekemänsä päätökset ja painostukset. Ei kestäne pitkää aikaa, kun Koiviston tekemisiä ja tekemättä jättämisiä aletaan todella selvittää.

Ilmaisua 'ihmisoikeusloukkaus' tuskin voisi käyttää holtittomammin. Tällaisilla vuodatuksilla ei laajempaa kannatusta irtoa.

Syvä hiljaisuus

Luovutettukarjala.fi:n foorumilla kysytään:

Mikä käsitys tämän palstan lukijoilla on? Ovatko EIT-valitukset vieneet koko Karjalan palautuksen umpikujaan kuten blogisti sanoo?

Kohta viikko on kulunut, eikä kukaan ole esittänyt näkemyksiä asiasta. Kuvastaa ehkä sitä, miten kiinnostus Karjalan palautusta kohtaan on hiipunut sitä mukaa kun keskustelu on surkastunut ProKarelian kanonisen totuuden toisteluksi. Jo yli vuosi sitten ProKarelia pystyi ylläpitämään tätä totuutta ainoastaan laskettelemalla selvää valhetta.

Varpaat ovat kyllä kunnossa

Meitä on näemmä taas muistettu Suoli24:ssä:

Pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehtyjä juttuja ja myös ProKareliaa vastustava, mutta käsitykseni mukaan palautusta kannattava http://karjalatakaisin.blogspot.com/ oli viime marraskuussa sitä mieltä, että ” ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille” ja viime maanantaina 5.5., että ”Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.”

Myöskään Karjalan Liitto tai ”Suomen virallinen ulkopoliittinen linja” ei hyväksy omistusoikeuden selvittämiseen pyrkimistä oikeusteitse. Ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja sanoi radio Eho Moskvyn haastattelussa Moskovassa 21.6.06, ettei omaisuuskiistojen käsittelylle oikeudessa löydy juridisia perusteita.

Kun jo tämän muutaman vuoden mittaisen ”Karjala-aktivismiajan” perusteella on syntynyt vissi mielikuva siitä, että pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehdyllä EIT-valituksella on tullut tietämättään astuneeksi kenties hyvinkin monille varpaille, niin ei välttämättä halua viedä asiaa sellaisille forumeille, joiden arvelee olevan ”pyhitettyjä” vain ”oikeaoppisille”.

Nuo oikeusjutut ovat todellakin hyvin huono idea, niillä ei todellakaan ole minkäänlaisia juridisia perusteita, ja ne ovat vieneet koko Karjalan palautuksen kohtalokkaasti umpikujaan. Tässä blogissa on esitetty aika paljon asiaperusteita tälle, eikä toisella puolella ole ollut esittää omalle kannalleen mitään muuta kuin tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja suoranaisia valheita.

Nettitilastoja

Viime kuussa tajusin lopulta, miten aunuksesta ja syväriltä käyttämämme kävijälaskuri freestats.com oli. Uusi laskuri statcounter.com on kuin eri planeetalta. Sen paljon paremmat tilastot ovat näyttäneet kävijämäärän olleen kasvussa jo jonkin aikaa. Lukijoita on ajoittain ollut myös Venäjältä, ja meihin on viitattu eräällä venäjänkielisellä foorumilla. Lisäksi ystävämme toimittaja on saavuttanut hengentuotteellaan laajaa mainetta, ja moni on googlettanut hänen nimellään ja löytänyt meidät.

Ei vain sliipparit, vaan myös Irwin

http://www.youtube.com/watch?v=AQRb6bZJk1U

Kiellettyä?

Joku valittaa, että on jo melkein kymmenen vuotta puhunut kielletystä aiheesta - Karjalasta. Itse olen puhunut siitä jo neljäkymmentä vuotta ja suurimman osan tuosta ajasta aihe on ollut ihan oikeasti tabu - joskaan ei silloinkaan suorastaan laissa kielletty. Vasta Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen Karjalaa ja sen palautusta on ollut mahdollista käsitellä julkisestikin suunnilleen normaalina asiana, vaikka se edelleenkin tuntuu hermostuttavan joitakin ihmisiä. Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.

Tekopyhyyden kukkanen

Karjala-keskustelun paha henki on nyttemmin liittynyt bloggaajien joukkoon ja ilmaissut huolensa sananvapaudesta Suomessa:

Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.

Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.

Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.

Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.

Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.

Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.

Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.

Vitsi on siinä, että tämä sananvapauden esitaistelija sensuroi itseään kritisoivat kommentit. Käykääpä tekin kommentoimassa!

Kohti paskasta loppua

Kuten muistamme, ProKarelia alunperin lähti hakemaan Karjalan palautukselle ratkaisua, jonka sekä Suomi, että Venäjä voisivat hyväksyä. Kun tämä ei kelvannut muutamille karjalaisille tai karjalaisten edustajiksi ilmoittautuneille idiooteille, alkoi vaatimusten korottaminen kumpaankin suuntaan. Karjalaisten piti saada omaisuutensa takaisin osallistumatta palautuksen kustannuksiin, ja Venäjältä taas vaadittiin sotakorvauksia takaisin. No, tämähän ei tietysti ole nostanut Karjalan palautuksen kannatusta kummassakaan maassa, joten nyt täytyy vielä korottaa vaatimuksia. Koska Puola on jostain syystä päättänyt maksaa korvauksia, vaikkakin ilmeisesti pienempiä kuin karjalaiset aikanaan saivat, omaisuuttaan sosialisoinneissa menettäneiden jälkeläisille,niin Suomenkin pitäisi vaatia vielä vähän lisää:

Suomen pitää hakea kompensaatio Venäjältä

Suomessa ei voida kuvitella tilannetta, että Suomi ryhtyisi nyt komensoimaan näitä menetyksiä. Suomen valtio on kahden ns. korvauslain perusteella korvannut osan siitä menetetyksestä, etteivät evakot voineet hyödyntää omaisuuttaan. Teoreettisesti korvaukset olivat noin 39 %. Käytännössä ne vastasivat arviolta 10 – 20 % todellisten menetysten arvosta. Osa sai teoreettisesti 100 % korvauksen, osa ei saanut mitään.

Ei mitään järkeä eikä minkäänlaista kansainvälisoikeudellista perustetta. Eikä taatusti saa Venäjää suhtautumaan myönteisemmin Karjalan palautukseen.

Saataisiinko viimein farssin viimeinen näytös?

Asianajaja Silvennoinen on siten vienyt Paulan jutun jälleen EIT:n päätettäväksi. Silvennoinnoisen listaamat valituksen pääkohdat ovat seuraavat:

1) Venäjä rikkoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavaa 6 artiklaa Viipurin tonttijutussa. Lopputulos oli, että asiaa ei voida käsitellä yleisessä tuomioistuimessa Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että EIT oli aiemmin edellyttänyt oikeudenkäynnin käymistä ensin Venäjällä.

2) Venäjä on rikkonut Kalle Paulalle 14 artiklassa taattua, kansallisen syntyperään perustuvaa syrjintäkieltoa. Kalle Paula katsoo, että Venäjän oikeuslaitos syrjii häntä sen takia, että hän on suomalainen. Venäjä ei suo suomalaisille samanlaista oikeudellista asemaa kuin venäläisille. Tämä pätee erityisesti Karjalan alueen suomalaisiin, joilta on riistetty heidän omistamansa kiinteä omaisuus, eikä asiaa suostuta edes käsittelemään oikeudessa, koska vaatimuksen esittäjänä on suomalainen.

3) Ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa on rikottu: Jokaisella on oikeus nauttia rauhassa omasta omaisuudestaan. Nyt Kalle Paulalle tässä artiklassa taattua yksityisen omaisuuden suojaa on loukattu, kun häneltä on riistetty hänen tonttinsa omistusoikeus ilman laillista perustetta. Hänelle ei suoda edes mahdollisuutta vaatia oikeudessa takaisin omaa omaisuuttaan, vaan ilmoitetaan että asia on valtioiden välinen.

Lähtökohtana omaisuuden menettämiselle oli Neuvostoliiton 30.11.1939 aloittama Suomen talvisota, jolloin valittaja joutui jättämään kotinsa. Venäjä Neuvostoliiton seuraajavaltiona jatkaa tätä valittajaan kohdistuvaa ihmisoikeusrikosta, jonka Neuvostoliitto aloitti.

4) Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) päätti 25.01.2006 julistuksessaan tuomita Euroopan kommunistihallintojen toteuttamat ihmisoikeusrikokset. Valittaja vetoaa myös tähän julkilausumaan. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä kommunistisena järjestelmänä oli rikollinen, eikä sille saa antaa mitään merkitystä, kun tämän Viipurin kiinteistön omistussuhteita arvioidaan.

Venäjän oikeuslaitos esitti, että koska Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta, ei tontin omistus ole siirtynyt Kalle Paulalle isältään Neuvostoliiton lakien mukaisesti vuonna 1941. Oikeuslaitos perusti päätöksensä myös Neuvostoliiton perustuslakiin vuodelta 1936.

5) Kansainvälisessä oikeudessa on pääsääntönä, että valtioiden väliset sopimukset (kuten rauhansopimukset) eivät ulota vaikutuksiaan yksityisiin oikeussuhteisiin, kuten yksityiseen maanomistukseen. Jos valtioiden välinen raja siirtyy, ei tällä ole vaikutusta yksityiseen maanomistukseen. Maanomistus säilyy ennallaan. Venäjä on rikkonut tätä kansainvälisen oikeuden pääsääntöä.

1) Käsitykseni Venäjän oikuslaitoksesta ei kauniisti sanottuna ole kovin korkea. Silti on tunnustettava, että molemmat päätökset olivat täysin järkevästi perusteltuja (vaikkakin päätösten välillä oli kiistaton ristiriita).

2) Hovioikeuden tulkinta, että asia on valtioiden välinen, on täysin järkevä eikä mitään syrjintää.

3) Jotta ko. lisäpöytäkirjaan voisi vedota, omistusoikeuden pitäisi olla kiistaton. Omistusoikeutta ei kuitenkaan tunnusta edes Suomi, saati sitten Venäjä, jonka lainsäädännön alle Karjala (valitettavasti) kuuluu.

4) EIT ei taastusti voi ruveta konkreettisesti mitätöimään Neuvostoliiton tekemisiä. Minustakin olisi ihan kiva, jos se voisi tehdä niin, mutta jokin realismi täytyy olla, ja jos mitätöiminen olisi mahdollista, se kyllä pitäisi aloittaa ihan muualta.

5) Kansainvälisessä oikeudessa asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Erik Castrén esimerkiksi on käsitellyt asiaa, mutta kun tulos ei ole mieleinen, niin se on kätevästi voitu julistaa 'kansainvälisen oikeuden vastaiseksi'.

Silmiinpistävää on muuten että vetoaminen Pariisin rauhansopimuksen 27 artiklaan ei ole mukana valituksessa. Sitä kannattaa todellakin tarjoilla vain täydellisille ääliöille, EIT:ssä se olisi aikaansaanut huutonaurukohtauksen ja valituksen välittömän lentämisen Ö-mappiin.

Toivottavasti EIT kieltäytyy tuhlaamasta aikaansa selvään asiaan, ja sen jälkeen edes osa Karjalan palauttajista tajuaa, että oikeussali on aivan väärä paikka Karjalan palautukselle, ja että yli 60-vuotta sitten tapahtuneet taloudelliset menetykset todellakin ovat EVVVK, ja niihin keskittyinen tekee palautukselle pelkkää hallaa.

Putki päällä

Venäjän Itämeren pohjalle suunnittelema kaasuputki on aiheuttamiensa ympäristö- ym. ongelmien lisäksi tuomassa uusia haasteita myös Karjalan palautus -skenaarioihin. Putken merenalainen osuus nimittäin alkaisi Viipurista, jonka merkitys Venäjälle täten kasvaisi - mistä tietysti seuraa, että halukkuus sen palauttamiseen vähenee. Viipurista ollaan tekemässä Koiviston öljysataman kaltaista strategista kohdetta, josta ei helposti suostuta luopumaan. Putken maanpäällisenkin osan on kaavailtu kulkevan Suomen nykyisen itärajan vierellä, joten rajanmuutoksia Laatokan-Karjalankaan suuntaan ei voisi tehdä ilman että se pahuksen putki pyörii jaloissa.
Vielä sentään lienee hiukan toivoa kaasuputkihankkeen kaatumisesta. Useimmat Itämeren ympäristön valtiot vastustavat sitä lähinnä ekologisin perustein. Kunhan vain Saksa vielä luopuisi hankkeesta, ei Venäjälle taitaisi jäädä mitään paikkaa putken toiselle päälle, jolloin se täytyisi jättää rakentamatta. Kaasu on kuitenkin Euroopassa kysyttyä, ja kun Venäjällä puolestaan on kova tarve näyttää läsnäoloaan Itämerellä, saattaa putki kuitenkin tulla, kunhan edes jokin maa sen vastaanottajaksi suostuu. Karjalan ja Viipurin kannalta tilanne on kuitenkin sama, vaikka kiskoisivat putken sieltä Kaliningradiin.
Jos kaasuputki rakennetaan, siitä varmasti aiheutuu hankaluuksia Karjalan palautuksesta neuvoteltaessa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Venäjältä muuten löytyy valmiutta palauttaa Karjalaa, homma tuskin enää kaatuu pelkkään kaasuputkeen. Sen kohtalosta voitanee sopia ja löytää monenkinlaisia ratkaisuja. Kulkeehan putkia nytkin muiden maiden alueella ja Suomi varmaan on maa, josta venäläisille olisi siinä suhteessa vähiten huolen aihetta.
Laiha lohdutus joka tapauksessa on, että kaasuputki ei ole mikään ikuisuusongelma. Se ei edusta tulevaisuuden teknologiaa, vaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua kelpaa lähinnä romuraudaksi, kun kaasukentät alkavat ehtyä.

Ei helvetti

Paremman puutteessa täytyy taas kommentoida uskomatonta yhdistelmää: Suomen idioottimaisinta keskustelupalstaa ja Suomen idioottimaisinta Karjala-keskustelijaa:

Uusikaupunki on aina kipuillut saman kysymyksen kanssa: tuleeko autotehdas vai eikö se tule. VÄlillä on tehty Saabia, välillä Porschea, sitten Ladaa ja milloin mitäkin.

Uudenkaupungin ihmisten huoli on siinä, luoko joku työpaikkoja vai ei. Jos työpaikat menee, ihmiset kärsivät. Henkisten ongelmien lisäksi köyhyys lisääntyy kun kukaan ei maksa kunnon palkkaa.

Kemijärvellä ja Summassa menetettiin kertaheitolla massiiviset määrät työpaikkoja. Ihmiset eivät voi hetkessä keksiä mitään ratkaisua yllättävän työttömyyden edessä. Se on IHMISEN HÄTÄ, johon kaikki humaanit ihmiset tietysti toivovat ratkaisun.

Bochumissa Nokia antaa kenkää yli 2000:lle työntekijälle, jotka suuttuivat tästä todella pahasti, kun tiedämme. Melkein koko Saksan kansa eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa.

He suuttuivat, koska he MENETTIVÄT TYÖPAIKKANSA.

Miksi ihmiset sitten haluavat työpaikkoja, jos he vain "maksavat veroja"? Jos työntekijät olisivat vain "veronmaksajia", ei kai kukaan haluaisi ensimmäistäkään työpaikkaa.

He ehkä voisivat kokeilla pimeitä töitä, jossa työnantaja ei maksa veroja valtiolle vaan maksaa könttäsumman työntekijälle. Tässä on se ongelma, että se on laitonta, ja ilmiantajien luvatussa maassa pimeistä töistä jää pian kiinni.

Mistä siis johtuu, että Uudessakaupungissa, Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa ihmiset osoittavat jopa mielenosoitusten kautta, että IHMISET HALUAVAT TYÖPAIKKOJA?

Ehkä se johtuukin siitä, että työpaikoista IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA.

Voisiko tämä asia olla näin yksinkertainen?

Siksi jatkan sen tosiasian toistamista, että Karjalan palautuksen jälkeen IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA, koska jos Karjala "tulee kalliiksi", se tarkoittaa automaattisesti, että siellä on työpaikkoja, ja työpaikoista MAKSETAAN IHMISILLE RAHAA.

Kannatan Karjalan palautusta, koska se ANTAA IHMISILLE TYÖTÄ, ja TYÖSTÄ MAKSETAAN PALKKAA ja PALKKA ON RAHAA.

Ei helvetti. Kukaan Karjalan palautuksen vastustaja ei pystyisi kääntämään ihmisiä palautusta vastaan yhtä tehokkaasti kuin tämä pösilö. Aikuisten oikeesti, me uskomme, että Karjalan palautus olisi saatavissa kannattavaksi, ja olemme yrittäneet luonnostella sitä, miten. Asia on kuitenkin vakava, ja sitä olisi pohdittava aivoilla eikä ruumiinosalla, joka soveltuu paremmin istumiseen.

Löytöjä litteiden kivien alta

Suoli24 ei ole parantanut tasoaan, mutta sieltä löytyi mielenkiintoinen linkki. Äärinationalistista venäläispropagandaa tuottavista suomalaisista tunnemme entuudestaan sosiologin ja ruotsinsuomalaisen kirjailijan. Nyt seuraan liittyi toimittaja. Toimittajan katkeruus tuntuu kohdistuvan ennen kaikkea Viroon, mutta Suomikin saa osansa:
skip to main | skip to sidebar

Apartheidin perusta

(Julkaistu 13.12.2004 Molodosh Estonija -lehdessä)

Suomi laillistaa Baltian
apartheid-politiikan

Suomi on näytellyt merkittävää roolia Baltian venäläisvähemmistön oikeuksia rajoittavan kansalaisuuspolitiikan synnyssä Euroopassa. Suomi on ollut varmasti läsnä silloin, kun venäläisten oikeuksia on poljettu, mutta erityisesti silloin, kun oikeuksien loukkauksille on tarvittu laillisuuden kaapu. Suomi on vienyt läpi Euroopan Neuvostossa (EN) venäläisten kansalaisuuden riiston. Viron ja Latvian EU-jäsenyyden kummisetänä Suomi lanseerasi Euroopassa ”integrointi”-sanalle positiivisen sisällön, vaikka se toimii näissä maissa juuri päinvastoin segregaation perustana. Suomen lobbaustyön tuloksena EU:ssa on nyt miljoona venäläistä vailla eurooppalaisia oikeuksia.
Pitkäaikainen
prosessi
Suomen rooli tulee korostetusti esiin Viron kohdalla. Pro Estonia-lehdessä (2004/1) suomalainen, kokoomuspuolueen entinen kansanedustaja Jouni J. Särkijärvi kertoo seikkaperäisesti, kuinka vaikean haasteen eteen suomalaiset joutuivat vuonna 1993 Euroopan Neuvostossa saadakseen läpi tulkinnan Baltian ”miehityksestä”. Sille on vaikea löytää tukea faktoista. ”Miehitys” on avainsana, jolla kansalaisuuden epääminen venäjänkieliseltä väestöltä perusteltiin. Särkijärven mukaan Venäjä antoi EN:lle yksipuolista tietoa jättäen kertomatta oleellisimman asia, ”miehityksen”.
”Neuvostovallan aika Baltiassa katsotaan nykyään miehitykseksi. Olisi outoa, jos miehitetyksi tullut maa joutuisi vielä jälkikäteen suomaan miehittäjilleen ylimääräisiä etuja. Neuvostoliiton aikana Baltiaan tulleet venäläiset olivat siis edelleen ulkomaalaisia, samoin heidän jälkeläisensä”, Särkijärvi kirjoittaa.
Venäjää
vastaan
Suomalaiset liittoutuivat Viron EN-jäsenyydestä neuvoteltaessa Venäjää vastaan ryhtyen vakuuttamaan muiden maiden delegaatioita puolustamaan Viron jäsenyyttä.
”Jotta Viron jäsenhakemus käsiteltäisiin asiallisesti, oikean tiedon pohjalta, laadin Viron delegaation avulla lyhyen selostuksen siitä, miksi Venäjän vaatimukset eivät olleet perusteltuja”, Särkijärvi toteaa.
Suomen delegaatioon kuului kymmenen kansanedustajaa, joukossa nykyinen presidentti Tarja Halonen ja Euroopan komission laajentumisasioista vastaava komissaari Olli Rehn. He veivät asian käsittelyn EN:ssa omiin poliittisiin ryhmiinsä.
”Tällä tavoin saavutimme kattavasti kaikki kollegamme”, Särkijärvi huomauttaa.
Särkijärven omassa ryhmässä, Euroopan Demokraattiryhmässä, jouduttiin tekemään vielä henkilövaihdoksia, jotta Viron jäsenyys saatiin hyväksyttyä.
”Ryhmän puheenjohtaja oli tukeutunut asiassa venäläiseen informaatioon, ja me jouduimme sitten vaihtamaan hänet toiseen brittikonservatiiviin”, Särkijärvi muistelee.
Ennakkotapaus
omaan käyttöön
Suomessa on piirejä, joille on ollut äärimmäisen tärkeää hankkia Viron ja Latvian kansalaisuuspolitiikalle kansainvälinen hyväksyntä ennakkotapauksena omia tarkoitusperiä varten. Revanssihenkinen, Karjalan palautusta ajava kansanliike Pro Karelia on yksi näistä. Järjestön suomenkielisillä nettisivuilla ohjeet palautetun Karjalan venäläisten kohteluksi ovat Latvian ja Viron mallin mukaisia. Karjalassa olevalla venäläisväestöllä ei olisi oikeutta Suomen kansalaisuuteen. Heidät katsottaisiin ulkomaalaisiksi. Järjestö määrittelee alueelle jäävälle venäläiselle vähemmistölle erikseen asumisoikeuden, rajoittaa heidän poliittisia oikeuksiaan ja liikkumisvapauttaan. Kaikenlaisen väestöpoliittisen toiminnan päämääränä on venäläisten määrän vähentäminen alueella.
Etnokratiat
takaisin EU:ssa
Edellisen kerran Euroopassa massiivinen kansalaisuuden riisto tapahtui Natsi-Saksassa vuonna 1935, kun natsit Nürnbergin lakeihin vedoten poistivat juutalaisilta oikeuden Saksan kansalaisuuteen. Yhteiskuntajärjestelmiä, joissa demokraattiset oikeudet koskevat vain tiettyä etnistä ryhmää, voidaan pitää etnokratioina. Ne harjoittavat väistämättä fasistista politiikkaa puolustaessaan valtaväestön erioikeuksia.
Suomen sitoutuminen nationalististen apartheid-valtioiden, Viron ja Latvian tukemiseen on johtanut siihen, että EU:ssa etnokratiat ovat nyt hyväksyttyjä. Fasismi tekee paluutaan Eurooppaan.
Leena Hietanen
Kainalo:
Pro Estonia ja Pro Karelia
Pro Estonia-lehti on perustettu vuonna 1989 tukemaan Viron itsenäisyyttä. Sen painos on 2500-4000 kappaletta. Lehti on pyhittäytynyt Viron kulttuurin, talouden ja politiikan esittelyyn hartaudella, jossa ei pahaa sanaa Virosta löydy. Se on niin sanottujen estofiilien lehti. Heitä yhdistää palava rakkaus virolaisiin ja russofobia.
Pro Karelia kansanliike tuli virallisesti julkisuuteen vasta 1999. Sen tavoitteena on saada Venäjä palauttamaan ennen toista maailman sotaa Suomelle kuulunet alueet Karjalasta, Petsamosta ja Sallasta. Karjala ei tarkoita tässä yhteydessä Venäjän Karjalan tasavaltaa vaan Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksissa Neuvostoliitolle luovutettavaksi määrättyä aluetta Karjalasta. Järjestön vetoomuksen Karjalan palautuksesta on allekirjoittanut hiukan yli 100 000 henkeä viisi miljoonaisesta Suomen kansasta. Kansanliikkeen kannattajia on tasaisesti eri väestöryhmistä professoreista kensaareilihin ja toimittajiin. Heitä yhdistää revanssihenki ja russofobia.
Leena Hietanen

Kommentit:
1.Artikkeli julkaistiin venäjäksi Molodesh Estonija-lehdessä 13.12.2004. Artikkelin otsikko oli muutettu muotoon ”Kansalaisuus murtaen”. Apartheid-sana oli myös sensuroitu.
2.Suomen delegaatioon kuuluivat kansanedustajat Tarja Halonen, Olli Rehn, Mirja Ryynänen, Jaakko Laakso, Sirkka-Liisa Anttila, Iris Hacklin, Martti Tiuri, Kaarina Dromberg, Gunnar Jansson ja Jouni J. Särkijärvi.

Miehitystulkinnan saaminen läpi Euroopan neuvostossa tuskin oli niin kauhean vaikeaa, koska Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon de jure tunnustaneet maat voidaan laskea sirkkelimiehen yhden käden sormilla. ProKarelian linja väestöasiassa oli alunperin täysin järkevä, mutta lienee nyttemmin joutunut yleisen todellisuudentajun katoamisen uhriksi. Me olemma käsitelleet asiaa ennenkin, niin palautussuunnitelmassa kuin muutenkin. Pieni kertaus lienee kuitenkin tarpeen.

Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti ja neuvotteluteitse voi onnistua vain ratkaisulla, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Alueella nykyisin asuva väestö on selkeästi yksi osapuolista. Ratkaisu, jossa Karjalaan jäävä väestö jäisi vaille oikeuksia ei varmaankaan olisi hyväksyttävä sen enempää heille kuin Venäjän valtiollekaan, joten se on täysin poissuljettu. Välitön Suomen kansalaisuuden antaminen kaikille halukkaille olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta luultavasti sen enempää Suomi kuin EU:kaan olisi iloinen parinsadantuhannen venäläisen äkillisestä ilmestymisestä EU:n alueelle ja työmarkkinoille. Ainoa mahdollisuus on kompromissi, jollaista olemme yrittäneet luonnostella. Väliaikainen erityisstatus, joka sisältäisi täydet oikeudet Karjalassa, mutta ainoastaan kestoviisumia vastaavan vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Täysi Suomen kansalaisuus olisi myönnettävä myöhemmin kaikille halukkaille ilman ehtoja. Kukaan ei varmaankaan yritä väittää Suomen luovuttaneen Karjalaa vapaaehtoisesti. Kun tällaisten väitteiden kiistäminen ei ole tarpeen, ei myöskään ole tarpeen käyttää Baltian venäläisiä ennakkotapauksena.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on sitten, miksi toimittaja kirjoittaa ja miksi sosiologi ja kirjailija kirjoittavat. Ovatko kaikki vain yksittäisiä maalaistaajamamielenterveysongelmaisia, vai onko toiminnalla jonkinlainen venäläinen tilaus? Jos on, mikähän mahtaa olla sen motiivi. Tuskin venäläisillä viiraa niin pahasti, että Suomea pidettäisiin sotilaallisena uhkana. Mutta hermostuttaako ajatus Karjalan rauhanomaisesta palauttamisesta jotenkin? Olisi toki hauskaa, jos hermostuttaisi.

TV:ssä

Tänään alkaa ruotsinkielisellä tv-kanavalla kolmiosainen sarja, jonka aiheena on kolme menetetyn Karjalan kaupunkia: Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Katsokaa!

No totta tosiaan

ProKarelian perinteinen kevätkaappausyritys Karjalan liitossa lähestyy jälleen, ja siihen liittyvästä Veikko Saksin kirjoituksesta kannattaa nostaa esiin joitakin katkelmia:

Ei tilanne sillä korjaannu, että työnnetään eri mieltä olevat syrjään. Se ei hyödytä mitään, että kieltäydytään asian käsittelystä.
---
Reagoidessaan palautuskritiikkiin olisi paljon hedelmällisempää, jos Laukkanen käsittelisi vastauksessaan kritiikin aihetta, eikä vain pyrkisi dementoimaan kritiikin esittäjää.
---
Palautusjärjestöissä toimivat haluavat palauttaa liiton ajamaan perinteisiä päämääriään: suomalaista karjalaista kulttuuria sekä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Palautustyö on liitossa hunningolla. Liiton poliittisen johdon lipeäminen yhteisestä tavoitteesta ei ole edistänyt asiaa. Mutta ei se voi estääkään oikeuden toteutumista.

ProKarelialla olisi tosiaan syytä yrittää vaihteeksi elää niinkuin opettaa. Sen nykyinen linja on luotu nimenomaan työntämällä väärinajattelevat palautuksen kannattajat syrjään. ProKarelian ympärillä käydyssä keskustelussa ei myöskään ole koskaan suostuttu käsittelemään kritiikin aihetta, vaan on julistettu kritiikin esittäjät esimerkiksi "kateellisiksi". Ironisesti ensimmäisinä uhreina olivat ProKarelian alkuperäisten linjausten puolustajat. Tuloksena ProKarelia on livennyt pahasti Karjalan palautuksesta ja ajautunut tukemaan oikeudenkäyntejä, joiden järjettömyyttä ja toivottomuutta täälläkin on moneen kertaan turhaan yritetty selittää. Valitettavasti asianajajien rikastuminen ei ole ainoa seuraus, joka oikeudenkäynneistä on ollut. Karjalan palautus on menettänyt suuren osan uskottavuuttaan samalla.

Hirvee ylläri II

Pietarin oikeus on nyt sitten heittänyt farssioikeudenkäynnin sinne minne se kuuluu:

Tapausta pohtinut pietarilainen tuomioistuin totesi, ettei asia kuulu lainkaan siviilioikeuden piiriin, vaan on valtioiden välinen kysymys.

---

"Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan", mustaan kaapuun pukeutunut tuomari Olga Kulikova sanoi.

---

"Perustuslaki vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi", päätöksessä todetaan.Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta.

Itsensä nurkkaan maalannut ProKarelia ei tietenkään voi tunnustaa linjansa konkurssia, vaan tiedotteessa vedotaan Tarton rauhansopimukseen, joka valitettavasti ei ole enää voimassa, ja idioottimaisuuden huippuna jälleen Pariisin rauhansopimuksen sodan johdosta takavarikoitua suomalaisomaisuutta koskevaan artiklaan:

Tekikö Pietarin oikeus Pariisin rauhansopimuksen vastaisen päätöksen, sillä sopimus vahvistaa omistusoikeuden pysyvyyden:

”27 artikla
Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”

Oli kysymys sitten mistä hyvänsä, kaikkien on syytä toivoa, että mikään tuomioistuin ei missään eikä koskaan hyväksy tällaista vääristelyä. Todennäköisesti EIT ei edes ota valituksia käsiteltäväkseen, koska niin vanhat asiat eivät kuulu sen toimivaltaan, ja todelliset asianomistajat ovat kuolleet.

Sen jälkeen sokea Mantakin näkee ProKarelian konkurssin, ja ehkä jotain järkevääkiin toimintaa Karjalan palauttamiseksi voidaan taas käynnistellä.

Valtioiden välinen asia

Viipurilaisen leikkipuiston tonttia koskevassa oikeudenkäynnissä tuli yllättävä käänne, kun pietarilainen oikeusistuin päätti, ettei kyse ole ollenkaan siviilioikeuden alaan kuuluvasta jutusta, vaan se on valtioiden välinen asia. Niin tai näin, kansainvälinen tai siviilioikeus, tontin palauttaminen tai palauttamatta jättäminen - Karjalan takaisin saantia se ei edistä metrin vertaa. Hyvä kuitenkin että tuli esiin tuo käsite 'valtioiden välinen asia', koska sellaisena on Karjalan palautus joka tapauksessa järjestettävä, nuo yksittäiset tontit ovat kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä - eikä yhdenkään tontin alue sitäpaitsi edes palaudu Suomelle, vaikka se entisen omistajan perilliselle vastoin kaikkia ennakko-odotuksia palautettaisiinkin.