Nyytisiä - oheter

Suomen tyhmin pastori on päässyt Iltalehden lööppiin tämän nerokkaan videon ansiosta. Tuomiokapitulikin on jo ehtinyt ilahtua. SAFKA, venäläiset ja tshetsheenit ovat onnistumassa johdattamaan tyhmän pastorin marttyyriuteen. Tshetsheenien kunniaksi on todettava, että he eivät sentään yritä esiintyä pastorin ystävinä.

Toisella puolen rintamaa vanha tuttu aasinajaja on joutunut myöntämään tappionsa:

Lopputuloksena jutulla oli (jonka lopputuloksen vielä vahvisti Venäjän korkein oikeus vuonna 2008), että juttua ei lainkaan saatu käsitellä Venäjän oikeusistuimissa. Omituinen lopputulos. Olimme varmoja, että EIT tulee tämän takia langettamaan sanktion Venäjälle. EIT:hen pantiin vireille juttu Paula v. Russian federation. Toisin kuitenkin kävi. Äärimmäisen huonon onnen takia (vai oliko kyseessä ohjattu toiminta – olihan kyse Venäjän osastosta) asian ratkaisi 17.10.2008 neuvostoliittolainen (syntynyt Azerbaizanissa, saanut koulutuksensa neuvostoliitossa ja toiminut neuvostoliittolaisena tuomarina) tuomari, K Hajieyv.

EIT:n tie on loppuun kuljettu tämän tontin osalta. EIT:ssä on tosin vireillä vielä muita valituksia, joita ei ole käsitelty. Täytyy varmaan toimia, kuten Venäjän korkein oikeus määräsi: Asia on saatettava kansainvälisen julkisen oikeuden piiriin ja ratkaistavaksi valtioiden välisin neuvotteluin. Mutta mikä valtio ottaa Paulan tonttiasian ajaakseen?

Toivottavasti se on Suomi.


Jos aasinajaja olisi vaivautunut lukemaan edes oman lisurinsa, lopputulos ei olisi ollut aivan yhtä yllättävä eikä tarvitsisi syytellä tuomaria puolueellisuudesta.

Ei, mikään valtio ei taatusti rupea ajamaan tonttiasiaa missään oikeudessa. Suomi korvasi jo 60 vuotta sitten tontin osittain. Jos Suomea alkaisivat sukupolvien takaiset taloudelliset menetykset tosissaan ahistaa, Suomi voisi koska tahansa maksaa lisää korvauksia. Jokainen tajunnee, että moisen esittäjä naurettaisiin pellolle. Aika lopettaa omaisuudenpalautushölmöily, ja keskittyä Karjalan palautukseen.

Uutta vanhaa musiikkia

Liljan loisto -orkesteri on julkaissut levyn "Takaisin Karjalan maille". Äänite sisältää perinteisiä Karjala-aiheisia lauluja uusina reggae-sovituksina. Jamaikalaisessa reggae-musiikissahan on toistuvana aiheena mustien orjien jälkeläisten kaipuu takaisin Afrikkaan. Kun suomalainen reggae-artisti Puppa J löysi viime jouluna appivanhempiensa vanhoilta vinyylilevyiltä Veikko Lavin "Evakon laulun", hän oivalsi, että kaipuuta menetettyyn kotimaahan ja siitä kertovia lauluja löytyy lähempääkin kuin Jamaikalta.

Tyhmän pastorin yritys olla hauska?

Suomen tyhmin pastori on nyt päästänyt pitkän ajatuspierun, jossa ehdotetaan Suomen palauttamista Venäjän suuriruhtinaskunnaksi, toki ilman turhaa autonomiaa. Kyseessä on varmaankin parodian yritys, mutta parodia vaatii kertalukuja enemmän älyä kuin pastorilta löytyy. Jos pastori ymmärtäisi vähänkään oman etunsa päälle, profiili olisi hieman matalampi. Kiinnostaisi vain tietää, milloin pastori tekee tyhmiä oma-aloitteisesti ja milloin suomalaisten ja venäläisten 'ystävien' yllyttämänä.

Isot sakot venäläiskollegalle

Sortavalassa lentolehtisiä levitellyt kollega on saanut vain sakkoja, vaikka 3-5 vuottakin olisi ollut mahdollinen, ehkä tämä johtui Suomen tyhmimmän pastorin esirukouksesta:

Petroskoin alioikeus on tuominnut 47-vuotiaalle Vjatšeslav Dreznerin 100 000 ruplan eli 2560 euron sakkoihin ekstremistisen aineiston levittämisestä. Sakkosumma on poikkeuksellisen suuri Karjalan tasavallassa, jossa keskikuukausitulo on 300-400 euroa.

Valitettavasti arvon kollegan tiedot asioista eivät ole kovin tarkkoja:

Oikeus toteaa päätöksessään Dreznerin levittäneen kuluvan vuoden alussa Sortavalan alueella lehtisiä, joissa esitetään vetoomus Karjalan tasavallan, Leningradin oblastin (Karjalan kannas) ja Murmanskin oblastin liittämisestä Suomeen. Drezner lähetti lehtisiään myös sähköpostitse suomalaisille, ruotsalaisille ja yhdysvaltalaisille tiedotusvälineille.

Korkeatasoisissa monivärilehtisissä väitettiin hieman virheellisesti, että kyseiset alueet kuuluivat ennen vuotta 1939 kokonaisuudessaan Suomelle.

Joka tapauksessa Venäjä on huolissaan, ja se on mielenkiintoista.

Myönteinen yllätys Petroskoista

Tässä blogissa on parikin kertaa viitattu Petroskoissa ilmestyvän Carelia-lehden kirjoitteluun, eikä kovinkaan myönteisessä mielessä. Uusimmassa numerossa (7/2010) oli kuitenkin jotain aivan muuta: Viktor Paason kirjoitus Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan syntytausta. Suomalaiselle ei jää sen historiantulkinnoista juuri huomauttamista. "Monien kansojen ja maiden kohtalo olisi voinut olla toinen, jos Stalin olisi ollut kaukonäköisempi ja harkitsevaisempi peluri", sitä mekin olemme sanoneet parikin kertaa. Paaso pääsee suorastaan yllättämään: "Näin Kuusinen teki sen, mistä hän haaveili jo vuonna 1900 tunnetussa runossaan, että vielä se päivä koittaa, jolloin Karjalan heimo on vapaa ja liittynyt kantaheimoonsa Suomen kansaan. Suur-Suomen luominen olikin hänen vanha unelmansa."

Saakohan Paaso ensi kesänä päänsä seipään nenään Seligerin leirillä vaiko peräti sen kolmesta viiteen vuotta häkkiä?

Pääsimmekö eroon Suomen tyhmimmästä pastorista?

Suomen tyhmin pastori on jälleen kerran (postausta on nähtävästi editoitu jälkeenpäin, mutta kommentit ovat tallella ja niistä näkyy mistä alunperin oli kysymys) lopettamassa:


Enimmillään yli 3000 lukijaa on lukenut blogiani päivässä. Merkittävien valtiovierailujen aikana blogini lukijoiden määrä on ollut aina noin 2000 lukijaa päivässä. Kun on tavallinen hiljainen aika, niin lukijoita on ollut keskimäärin 600-800 päivässä. En tietenkään luule, että kaikki lukijat olisivat yhtä vainoharhaisia Venäjää vastaan kuin anonyymit kommentaattorit ovat olleet. Olen tehnyt myös seikkaperäisiä havaintoja, miten blogiani on lukenut satunnaisesti ammattimaisesti myös Viron Kapo. Ehkä he ovat monta kertaa kätkeytyneet minulta, mutta olen minä löytänyt heidät myös riittävän monta kertaa. Suomen valtioneuvostosta on tiettyjen ministereiden nettiliittymistä käyty blogissani. Myös eduskunnan tietokoneilta on saavuttu blogiini. Suomen puolustusvoimista on seurattu ulkopolitiikkaan ja terrorismiin liittyviä kirjoituksiani. Afganistanista Naton joukoista on saavuttu blogini lukijoiksi, kun aihe on ollut sopiva. Euroopan parlamentista on saavuttu yhä uudestaan blogini lukijoiksi. Venäjän ulkoministeriöstä Kremlistä on seurattu satunnaisesti blogiani. Monet toimittajat ovat keränneet omaan käyttöönsä tietoa blogistani. Se on ollut halpaa tietoa. Tästä alkaen en kirjoita enää blogissani mitään poliittisiin aiheisiin liittyviä kirjoituksia. En tee myöskään aiheeseen liittyviä videoita. Lopetan kaiken julkisen ilmaisen kirjoittamisen mainituista aihepiireistä ja muistakin aihepiireistä; olen saanut osakseni liian paljon asiatonta leimaamista ja uhkailuja toimeentuloani vastaan. Olisihan se hullua vain kärsiä, kun kärsimyksellä ei edes voita mitään euroa tai ruplaa oman elämän hyväksi. Luulin sinisilmäisesti, että rakentava ja kriittinen keskustelu voisi korjata suomalaista Venäjä-ajattelua, mutta en usko enää edes sellaiseen korjausliikkeeseen.

Koska pastori edelleen kuvittelee harjoittaneensa rakentavaa ja kriittistä keskustelua ja uskoo toimittajien saaneen häneltä arvokasta tietoa, mistään varsinaisesta järkiintymisestä ei ole kyse. Kyllä pastori taas yllytetään vauhtiin, siihen menee luultavammin viikkoja kuin kuukausia. Karjala-kirjaa taisimme kuitenkin jäädä paitsi.

Minne jäi kirkkoherran kirja?

Heinäkuu oli ja meni, mutta Suomen tyhmimmän pastorin lupaamaa Karjala-kirjaa ei ole näkynyt. Taitaa olla taas muita huolia, mm. pastorin törkykirjoitukset ovat taas poikineen postia tuomiokapituliin. Antakaa nyt kirkkoherralle kenkää, kun se kerjäämistään kerjää.

Desantilla on kollega

Kuuluisa venäläinen historioitsija Nikolai Starikov puhui Seliger-2010-nuorisofoorumissa mm. Suomen ja Venäjän välisestä talvisodasta 1939-1940. Starikovin mielestä britit uhkasivat Pietaria jo kansalaissodan aikana ja tämä oli vaarassa toistua. Neuvostoliitolla oli oikeudelliset perusteet tarjota Suomelle reilua aluevaihtoa. Stalin loppujen lopuksi vain palautti imperiumille ne alueet, jotka Aleksanteri I oli liittänyt Suomeen. Ranskalaiset ja britit antoivat Suomelle valtavasti katteettomia vaatimuksia, jotka saivat Suomen ehdottomasti kieltäytymään neuvotteluista Neuvostoliiton kanssa. Suomen järjetön käyttäytyminen viittasi ulkomaiden antamiin suuriin lupauksiin.

Starikov tuntuu tuntevan historiaa sentään vähän paremmin kuin herra desantti, esimerkiksi Vanhan Suomen liittäminen muuhun Suomeen on tiedossa. Mielenkiintoista myös, että antifasisti syyttääkin kaikesta Ranskaa ja Britanniaa, Saksaa ei yhtäkkiä mainitakaan.

Jaa että kuuluisa historijoitsija? Kauppatieteistä valmistunut mielipidejournalisti.

Desantin tekniikat

Vääryystieteen desantti on iloksemme julkaissut blogissaan hesariinkin päässeen luentonsa historian väärentämisestä. Siinä sivutaan vähän Karjalaakin.

Возьмем, к примеру, финских реваншистов: они ведут информационную войну против России, утверждая, что будто бы следует вернуть Финляндии Карелию, хотя можно предельно легко установить, что Карелия до войны не принадлежала Финляндии, а была советской республикой, в 1941–1944 гг. оккупированной финнами, которые покрыли ее сетью концлагерей. Однако, ссылаясь на факт того, что на Карельском перешейке найдены бывшие финские поселения (в частности, кладбища), финские реваншисты получают возможность контакта с местными жителями и стремятся развить в них чувство вины за пресловутые сталинские преступления, пытаясь создать иллюзию того, что они якобы живут на финской земле.

Наглядным примером искажения истории стал располагающийся в Ленинградской области город Выборг – основанное шведами в XII веке поселение, тем не менее, подчинявшееся власти Великого Новгорода. Таким образом, это было объединение древнего русского городища со шведским замком. Однако финские реваншисты сейчас опираются только на время так называемой Зимней воны 1939–1940 гг., утверждая, что город около двадцати лет входил в состав Финляндии, и значит, теперь якобы следует вернуть его Финляндии, несмотря на то, что в действительности эта область веками принадлежала России. Для достижения своей цели финские реваншистские организации рапространяют в газетах, книгах и Интернете свою пропаганду (в том числе и на русском языке), с помощью которой стремятся сформировать в жителях Ленинградской области ложное чувство неловкости за то, что в их праве проживания на данной территории якобы имеются какие-то неразъясненные правовые вопросы. Основная цель в данном случае заключается в том, чтобы непосредственно внедрить в проживающих в этой области русских людей чувство вины. Именно поэтому финский реваншизм представляет собой серьезную угрозу для безопасности российского государства.

Soopa on jatkokehittelyä sille, mitä käsitelty täällä ja täällä, mutta väite Viipurista Novgorodin alaisena ruotsalaisena linnana on kieltämättä uutta. Kaikki tarpeelliset kommentit on oikeastaan kirjattu jo tänne.

Varsinaisesti ainoa mielenkiintoinen kysymys on edelleen miksi. Miksi Venäjä tarvitsee tällaista soopaa? Tuntuu edelleen siltä, että vallanpitäjät pelkäisivät sitä, että jos Venäjä muuttuisi - God forbid - joskus oikeasti demokraattiseksi, siitä voisi seurata mitä kauheaa tahansa, jopa Karjalan palautus.

Lopun alku Suomen tyhmimmälle pastorille - toivottavasti

Tuomiokapituli katsoo, ettei Molari ole esittänyt eikä asiassa muutoinkaan ole tullut ilmi mitään seikkaa, joka puoltaisi Molarin esittämiä näkemyksiä hänen edellä kerrottujen ilmaisujensa tyylillisestä luonteesta, merkityksestä tai raamatullisen tradition taikka kirkon eetoksen mukaisuudesta. Molari on kerrotulla tavalla 21.4.2009 ja 22.9.2009 julkaisemissaan bogeissa kirjoittaessaan käyttänyt loukkaavaa ja epäasiallista, väkivaltaisen menettelyn puoltamiseksikin tulkittavaa kieltä. Tällä menettelyllään hän on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan sekä käyttäytynyt virka-asemaansa sopimattomalla tavalla. Sen vuoksi tuomiokapituli harkitsee oikeaksi antaa Molarille hänen menettelystään tällä päätöksellä kirkkolain 23 luvun 8 §:n 2 momentin mukaisen kirjallisen varoituksen.

Ei kelvannut

Edellä esitettyä haastetta ei otettu vastaan. Vilahdus tietystä avoimuudesta kuitenkin näkyi:

karjala takaisin #49. Kiitos kommenteistasi. En ryhdy kirjaustoimiin, minulla on meneillä suurempi projekti, joka vaatii ajan.

Koska huomautuksesi ovat asiallisia ja perustelet niitä, perehdyn uudelleen asiaan nykyistä tarkemmin ja palaan siihen, en kuitenkaan lähiaikoina.

Ei sinun tarvitse tuhota blogiasi olit oikeassa tai väärässä. Sinulla on yhtä suuri oikeus blogiisi kuin minullakin ja päinvastoin.

Karjalan palautus -kirja korvasi Reformisuunnitelman. Mikä tahansa suunnitelma ja selvitys elää. Uuden tiedon valossa asiat voivat muuttua. Perusasia ei koskaan muutu. Karjala on osa Suomea ja tulee palauttaa.

Pro Karelia ei ole haukkunut ketään neuvostobolshuiksi tai FSB-agenteiksi. Sinä sekoitat jotkut itsenäiset kommentoijat tai kirjoittajat Pro Karelian linjaksi. Luulenpa, että tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun kirjoitan sanan ”neuvostobolshu”. Se ei kuulu Pro Karelian sanavarastoon.

Kiitos tarjouksesta, siitä voi hyvin kieltäytyä. Keskityn mainitsemaani suurempaan projektiin, mutta otan sanoistasi vaarin ja perehdyn ajan kanssa uudelleen Porkkalan kysymykseen.

Julkinen haaste ProKarelian edustajalle

Pienen kiemurtelun jälkeen ProKarelian mies suostui vastaamaan kysymykseen, joten jatkoin:

#45 ”Olen lukenut Porkkalan palautukseen liittyvien oikeustieteilijöiden lausunnot ja Porklan palautuslain. Lukemisesta on useita vuosia.”

Minä luin ne vähän yli kolme vuotta sitten ja muistan tämmöisiä (olen kertonut jo lukemattomia kertoja mutta antaa mennä kerta vielä):

1) Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden loppuneen Porkkalassa. Erik Castrén ja Paavo Kastari olivat sitä mieltä, että se oli säilynyt, koska Porkkala oli ollut vain vuokralla ja vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli.

2) Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että omaisuuden palautuksen ehtona tuli olla korvauksien palautus, muuten syntyisi perusteeton etu.

3) Palutuslain sanamuotoon pantiin tulkinta, jonka mukaan omistusoikeus ei ollut säilynyt, mistä Sven Högström jätti eriävän mielipiteen.

Sinä selvästikin muistat jotain ihan muuta. Sitten asiaan:

Ehdotan, että kirjaat tänne suunnilleen samalla tarkkuudella kuin yllä, mitä siellä sinun mielestäsi sanotaan.

Sitten yksi tai useampi kolmas osapuoli piipahtaa Kansallisarkistossa ja suorien sitaattien kera ratkaisee, kumman muistikuvat ovat oikeampia.

Jos minä olin väärässä, tuhoan blogin ja lopetan sekaantumisen Karjala-keskusteluun.

Jos minä olin oikeassa, ProKarelia rehabilitoi Reformisuunnitelman, pyytää julkisesti anteeksi kaikilta neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi haukutuilta ja lisää blogimme linkkilistaansa.

Eikö tämä ole tarjous, josta ei voi kieltäytyä?

Julkinen kysymys ProKarelian edustajalle

Pohdittuani jonkin aikaa, mitä ProKarelian täällä osoittamalle uskomattomalle luupäisyydelle pitäisi tehdä, päätin aloittaa yksinkertaisella kysymyksellä, jonka kopioin tänne talteen:

Nyt ihan yksinkertainen kysymys johon voi (ja pitää) vastata kyllä tai ei:

Oletko itse lukenut Porkkala-komitean arkistossa olevat oikeustieteilijöiden lausunnot ja Porkkalan palautuslain (minä olen)?

Epäilen, että mitään vastausta ei tipu, koska on helppo arvata, että vastauksesta riippumatta odotettavissa olisi hankalia jatkokysymyksiä. Jotenkin sitä peräänkuulutettua avoimuutta puuttuu.

Kirkkoherraa aivopierettää jälleen

Jonkin aikaa puituun ProKarelian sietämättömään todellisuudentajuttomuuteen on langennut kirkas toivonsäde. Suomen tyhmin pastori aikoo sekaantua jälleen asioihin, ja se ei voi olla kuin palautuksen eduksi:

Kirkkoherra (TT, BBA) Juha Molari on kirjoittanut teoksen: "Antifasistinen Karjala-kirja". Tämä kirja valmistuu heinäkuussa 2010. Kirjassa käsitellään suomalaisten (ja Virossa asuvien) "Karjalan palauttajien" toimintaa, Aluepalautusta, Pro Kareliaa ja Karjalan Liittoa unohtamatta. Suomalaisten akateemisten uudempien tutkimusten tulokset näyttävät, että Karjala-mytologiaa ja rotuoppia hyväksikäytettiin 1920-1940- lukujen Suur-Suomi -ajattelussa. Mielenkiintoista on selvittää, missä määrin oman aikamme myyttistä Karjala-kirjoittelua leimaa vastaavat tekijät. Myös kirkollinen puuhastelu Karjala-kaipuun siirtämisessä polvelta toisella tulee kirjassa ilmi. Venäläinen kritiikki "Karjala-palauttajia" tuodaan nyt kirjassa suomenkielellä julki

Tiedossa ei ole vielä, onko tulossa taas yksi PDF-tiedosto vai ihan oikea kustanne WC:n lattialle.

PS Täältä löytyi tieto, että tuomiokapitulin päätös varoituksesta on tullut. Pastorilla ei ole kuitenkaan ollut vatsaa ja sukuelimiä kertoa siitä.

Kenellä on perusteet ja kuka pistää omiaan

Puheenaolevassa keskustelussa pistin lopulta suoraa sitaattia siteerauskelpoisista (tuntuu ProKareliassa olevan tuntematon käsite, ilmeisesti kukaan siellä ei ole edes lukenut, saati sitten kirjoittanut tieteellistä tekstiä) lähteistä. Ei kelvannut:

"karjala takaisin #146. Kovasti on Suontausta ollut pakko-pakko pinnalla. Hän on rinnastanut välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta annetun lain pakkoluovutukseen ja lisäksi hän on viitannut välirauhansopimuksen määräyksiin.

Ei niissä kummassakaan kohdassa ole yksityisten kiinteistöjen luovutukseen liittyvää lausumaa tai pakkoluovutukseen viittaavaa lausumaa. Kaukaa on vedetty johtopäätökset.

Ja palataan vielä siihen, että enemmistö katsoi omistuksen säilyneen, joten sekin on selvä juttu."

Selvästikään mikään asia-argumentti ei pysty horjuttamaan ProKarelian harhoja. Jos oikeasti kuuntelisi asiaperusteluja olisi varmaan heti kateellinen jurputtaja, neuvostobolshu ja FSB:n agentti, ja sehän ei toki käy.

Yhdeltä innokkaalta palautuksen vastustajalta pyydettiin haastatteluakin, koska vastustajan mielipiteet voi aina helposti dissata. Väärin ajattelevat palautuksen kannattajat ovat paljon vihatumpia.

ProKarelian d-d-d-d- no se jokin d:llä alkava

Aikaisemmissakin entryissä kuvatussa keskustelussa ProKarelian miehen muisti tuntuu todella pätkivän:

"Sinähän voit vaatia perusteluja ja kun kerran sinulle pyhää sanaa ovat aikaisemmat kirjoitukset, niin lue Karjalan palautus -kirja ja lue uudelleen Pro Karelian sivuilla ja Karelia Klubi -lehdessä sekä Karjalan Kuvalehdessä olevat artikkelit.

Niidenhän pitäisi olla sinulle faktoja. Jos eivät ole, niin sinun tulee perustella huolellisesti oma eriävä kantasi. Et ole sitä missään vaiheessa tehnyt."

Annoin oleelliset kirjallisuusviitteet ProKarelian kommenttiosastolla 24.6.2008.

Koska tietenkin blogissa olevat kirjoitukset voivat jäädä huomaamatta, lähetin sähköpostissa liudan linkkejä 1.10.2008.

Laitoin samat linkit Uuden Suomen kommenttiosastolle 16.10.2009.

Selostin uudelleen oleellisimmat asiat Uuden Suomen kommenttiosastolla 29.4.2010.

Sitten annoin taas viitteet puheenaolevassa keskustelussa 17.6.2010 ja laajemman perustelun tänään.

Lisäksi on päässyt unohtumaan rahan arvon käsite:

"Suuri osa evakoista joutui myymään obligaatiot heti voidakseen maksaa osan heille myydyn, usimmiten kylmän, tilan kauppahinnasta. Obligaatioiden ”kultaobligaatio-ominaisuudesta” eli indeksiehdosta olisi hyötynyt paljonkin siinä inflaatiotilanteessa, jos obligaatiot olisi voinut pitää itsellään pitemmän aikaa."

Ei, enemmän arvottomampaa rahaa ei ole parempi kuin vähemmän arvokkaampaa.

Porkkalan palautus muistetaan väärin:

"Porkkalan osalta eräät oikeusoppineet katsoivat, että koska omistusoikeus oli latentti, sitä ei ole olemassa enää. Latentti tarkoittaa sitä, ettei omistaja voi käyttää omistustaan mitenkään hyväkseen tai määrätä omaisuudestaan.

Päätökseksi ja enemmistöksi tuli ainoa oikea kanta, että olkoon omistus tiettynä hetkenä latentti tai ei, omistus oli jatkumo."

Ei, ei todellakaan ollut noin.

Mun isi on vahvempi kuin ProKarelian isi

Uuden Suomen blogeissa käydyssä keskustelussa ProKarelian mies on ottanut käyttöön auktoriteettiin vetoamisen, henkilökohtaiset vihjailut ja tunteisiin vetoamisen:

"karjala takaisin #55. On vaikea saada selvää, mitä oikein haluat sanoa. Oletko sitä mieltä, että omistus siirtyi korvauslain perusteella vai et? Keneen viittaat, kun kirjoitat ”kirjoittajasta”? Tässäkin blogissa on aika monta kirjoittajaa.

Omistusoikeuden osalta totean vielä yksinkertaisesti, että luotan mm. kansleri, professori Kauko Sipposen kannanottoon paljon enemmän kuin sinun tai muiden, jotka yrittävät kehitellä omistusoikeudesta omia muunnelmiaan.

Jos omassa blogissasi jotain kyselet, ei ole mitään varmuutta, miten kukaan hoksaa sellaisen olemassaoloa ja rientää sinne vastaamaan."

"karjala takaisin #91. Pakkoluovutettujen alueitten palautus on ensinnäkin ihmisoikeudellinen ja kansainvälisoikeudellinen kysymys. Pitäisikö uhria mielestäsi rangaista vai antaa hänelle oikeutta?"

Minä voi helposti iskeä pöytään isompia auktoriteetteja. Erik Castrén on isoin, mitä Suomesta löytyy. Veli Merikoski, Tauno Suontausta ja Paavo Kastarikin pärjäävät ihan hyvin Kauko Sipposen kanssa. Kaikilta on lisäksi ihan tieteellisesti perusteltuja lausuntoja tai suorastaan julkaisuja, eikä vain epämääräisesti viitattua mielipidettä. Joten ihan minun muunnelmistani ei tosiaan ole kysymys.

Ja ihminen, joka väittää olevansa ihmisoikeusrikoksen uhri, koska isovanhemmat kärsivät yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä joita ei korvattu täysimääräisesti, on lähinnä kuvottava.

Ja niitä perusteluja olen moneen otteeseen tivannut paitsi täällä blogissa, myös sekä Uuden Suomen että ProKarelian kommenttiosastoilla. Niitä vain ei koskaan tipu.

Safkan uusi tyhmä kannanotto Karjalan palautukseen

Uuden Suomen blogeissa on jo jonkin aikaa ollut näkyvillä uusi ennen näkemätön safkalainen, joka on vaikuttanut kauniisti sanottuna yksinkertaiselta. Jopa muihin safkalaisiin verrattuna nimimerkki heidi on vaikuttanut huonolta vitsiltä. Nyt arvon nimimerkki on julkaissut kannanoton Karjalan palautukseen. Ei helvetti, ei näin tyhmää ihmistä voi ollakaan. Täysin sekavaa tekstiä luovutettu Karjala ja Itä-Karjala suloisessa sekamelskassa. Lukekaa itse, mutta ei mitään nestettä suussa.

Miettikääs tätä

Parissa viime postauksessa kuvattu sekaantuminen keskusteluun on taas ollut valaisevaa. Ihmisten kyky sulkeutua epämiellyttäviltä tosiasioilta (samoin kuin kyky tunkea lainausmerkkejä joka paikkaan) on aina yhtä hämmästyttävä. Tämä sai minut miettimään, miksi tieto, jonka luulisi olevan mieluinen, ei kiinnosta. Tässä blogissa on nimittäin jo aikoja sitten paljastettu, että omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut aasinajaja on kirjoittanut lisuriinsa ihan muuta kuin on syöttänyt asiakkailleen. Miksi Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea ei ole tarttunut tähän tietoon, vaikka sekä vääryystieteen desantti että Suomen tyhmin pastori todistetusti lukevat tätä blogia? Safkan blogissa käy parikymmentä kertaa niin paljon ihmisiä kuin täällä, sieltä tieto leviäisi nopeasti, ja aasinajaja olisi nopeasti kusessa. Aasinajajanhan pitäisi olla safkan ja tyhmän pastorin perivihollinen.

Yksinkertainen vastaus on, että jopa safkalaisilla aivoilla tajuaa, että omaisuudenpalautushölmöily on uhka Karjalan palautukselle, ei Venäjälle. Jos on vähänkin taipumusta salaliittoteorioihin, tulee mieleen myös monimutkaisempi vastaus...

jatkoa edelliseen

Lisäsin kommenttiketjuun vielä tämän:

#58:

”Se EIT-valitus, jota viestini koskevat, ei liity millään tavalla Karjalan palauttamiseen eikä valtioiden välisen rajan muuttamiseen. Siinä ei myöskään katsota asioita Suomen lainsäädännön vaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta syystä siitä, että valituksen tarkoituksena on näyttää toteen, että suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetulle alueelle jääneeseen omaisuuteen ei ole päättynyt. EIT-valituksen on toimeksiantomme mukaisesti laatinut asianajaja Markku Fredman, eikä hänellä käsitykseni mukaan ole mitään salattavaa Wikipediassa.”

Valitettavasti valitus liittyy Karjalan palautukseen, koska se osaltaan nakertaa pyrkimysten uskottavuutta. Se myös lentää auttamatta roskikseen, koska sen Wikipediaan pysyvän porttikiellon saaneen asianajajan valitukset ovat jo lentäneet sinne. Tarvittaessa Venäjän edustaja osaa varmaankin toimittaa EIT:hen suomalaisen kansainvälisen oikeuden professorin kirjoittaman kansainvälisen oikeuden oppikirjan vuodelta 1950.

#61:

”Omistusoikeuskysymys on epäselvä, ja henk.koht. toivon, että EIT:n vastaus tulee joskus antamaan edes jonkinlaisen selvyyden tähän monia harmittamaan jääneeseen asiaan.

Oikeastaan asian selvittäminen kuuluisi valtioille ja niitä velvoittaa tähän mm. Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka sekä Suomen valtio että Venäjän federaatio ovat ratifioineet.

Yksi kimmoke valituksen tekemiseen oli, kun sanoin Lappeenrannassa Karjala tulevaisuudessa -seminaarissa Karjalan Liiton pj. Markku Laukkaselle, että näyttää siltä, että omistusoikeus olisi yhä voimassa ja sain häneltä vastauksen: ”Onko asiasta oikeudellista näyttöä.””

Mitä epäselvää on sellaisessa, jonka oikeustieteilijät ovat potkineet kuoliaaksi viimeistään 1956? Mitä relevanssia voi olla Euroopan ihmisoikeussopimuksella, joka on solmittu, ratifioinnista puhumattakaan, vuosia Pariisin rauhansopimuksen jälkeen? Oikeudellista näyttöä ei todellakaan ole, ja asian enempi ”selvittäminen” ei hyödytä muita kuin palautuksen vastustajia ja ahneita lakimiehiä.

Sensuurin varalta kopioitu kommentti

Osallituin kommentointiin täällä. Varmuuden vuoksi kopioin kommentin tänne turvaan:

”Karjala ei ollut yksityisen omaisuuden osalta silloinkaan ”valtion omaisuutta”. Karjalaiset saivat maanhankintalain mukaiset korvaukset pakkoluovutetulle alueelle jääneistä tiloistaan, mutta heiltä ei vaadittu korvauksia vastaanottaessaan lainmukaisia allekirjoituksia siitä, että korvausten vastaanottaminen tarkoittaisi omistusoikeudesta luopumista. Korvaukset voidaan katsoa myös korvauksiksi sodan aiheuttamasta omaisuuden hallinta- eikä omistusoikeuden menetyksistä.”

Tälle väitteelle ei ole vieläkään esitetty mitään kunnollisia perusteluja. Asiaa on käsitelty oikeustieteessä mm. Porkkalan palautuksen yhteydessä ja olen moneen kertaan antanut kirjallisuusviitteet. On tietysti ihan luvallista olla eri mieltä, mutta oikea menettely on sillloin tämä: Selostetaan viitteiden kera, mitä asiasta on aikaisemmin kirjoitettu ja sitten perustellaan, miksi se on väärin. Kirjoittajan asiantuntemusta kuvaa jo se, että hän kirjoittaa Maanhankintalaista, jonka perusteella lunastettiin maata siirtoväen asutukseen. Korvaukset maksettiin ihan toisen lain, Toisen korvauslain perustella.

Oikeasti, edes tuon omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut asianajaja ei voinut lisensiaattityössään väittää osoittaneensa omistusoikeuden säilyneen, ja siksi lisensiaattityön olemassaolo yritetään innokkaasti salata, tieto siitä on mm. poistettu Wikipediasta.

Niin kauan kuin mitään kunnollisia perusteita ei osata esittää, omaisuudenpalautushölmöily vain tuhoaa Karjalan palautuspyrkimysten uskottavuutta.

Kysyn vielä täällä samaa, mitä kysyin blogissa jo vuosia sitten:

Jos Karjalan palautuksessa on ensisijaisesti kysymys siitä, että joidenkin ihmisten isovanhemmat kärsivät yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä, joita ei korvattu täysimääräisesti, miksi ei palautuksen sijasta korjata tätä? Korvaamatta jääneen osuuden korvaaminen maksaisi (lyhyellä tähtäimellä, pitkällä uskon että Karjalan palautus kannattaisi) murto-osan siitä minkä Karjalan palautus. Lisäksi sen voisi toteuttaa ilman mitään ulkopoliittisia ongelmia sen enempää Venäjän kuin muuhunkaan suuntaan. Miksi tätä ei ehdoteta? Kukaan ei aikanaan vastannut mutta vastaus on selvä: Moinen ehdotus naurettaisiin välittömästi pellolle. Aivan samalla tavalla nauretaan pellolle Karjalan palautus, kun sitä markkinoidaan omaisuuden palautuksella.

Aion tivata noita kelvollisia juridisia perusteita edelleen, kunnes ne ilmestyvät tai kunnes kommentteja aletaan sensuroida. Helppo arvata kumpi tapahtuu, mutta blogiin ette pääse käsiksi.

Espanjankielinen kirja tulossa?

ProKarelian mukaan Karjalan palautuksesta on tekeillä yliopistotasoinen espanjankielinen kirja. Otin vapauden lähettää tekijälle sähköpostia ja yllyttää häntä omistuskysymysten huolelliseen käsittelyyn. Saa nähdä, löytääkö hän niitä perusteluja joita ProKarelia ei suostu esittämään, vai julistetaanko hänetkin neuvostobolshuksi ja FSB:n agentiksi.

Kustanne on WC:n lattialla

Osui viimeinkin käsiin hörönaurettavan Suomen antifasistisen komitean ensimmäinen kustanne, Antifasistin päiväkirja. Tekeleen kirjoittaja on safkalaisista se, joka on yhtä fanaattinen kuin desantti ja yhtä tyhmä kuin pastori. Siitä huolimatta tulos lähes järkytti. "Kirja" on oleellisesti pelkkä printti blogikirjoituksista. Mielenkiintoisinta siinä on ehkä henkilöhakemisto: Jopa vasemmistoliittolainen Venäjän pikku apulainen on joutunut pahisten listalle. Toisaalta Bjorn Thunder on lopultakin saanut anteeksi sen, että nuorena rakasti enemmän itseään kuin Neuvostoliittoa. Karjalan palautuksen kannalta mielenkiintoista materiaalia ei löytynyt.

Marttyyrinkruunu kajastaa Suomen tyhmimmälle pastorille

Suomen tyhmin pastori selvisi kuin koira veräjästä ProKarelian kantelusta, mutta liperit uhkaavat jälleen karista aikaisemminkin noteeratun arvostelukyvyttömyyden takia. Kirkkoherran umpiluussa näyttää jopa käväisevän ajatus, että jotain on tullut mokattua. Heti perään tulee sitten kyllä taattua safkaa:



Pyydän anteeksi

Pyydän anteeksi, että olen vihaisena kirjoittanut hyvin tylysti tuomiokapitulia vastaan, jonka olisin toivonut silloin niin kuin toivon yhä edelleen toimivan Jumalan oikean evankeliumin palvelijana pikemmin kuin tietyllä tavalla tulkittujen suomalaisten (tai virolaisten) poliittisten ääriryhmien puhemiehenä. Saamani tiedon mukaan Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Kauklahden kappelissa kyläkirkossa sunnuntaina 16.5. klo 12 Mare Palgi Kosen saarnasi ja kuvaili tyypillisen nykyvirolaisen identiteettimyytin mukaisesti, miten Neuvostoliitto oli kaiken pelon takana ja kirkon nykyongelmien syy, mutta samanaikaisesti vaikeni täysin Viron luterilaisen kirkon osallisuudesta alueella toimitettuun holokaustiin, joka tapahtui vain vähän aiemmin.

Lupaan harkita takaisin kirkkoon liittymistä, jos pastori tosiaan potkaistaan pihalle. Toivottavasti pastori viihtyy päätoimisena marttyyrinä, propagandistina ja Karjalan palautuksen vastustajana eikä koskaan tajua, miten häntä vedätettiin. Tai jos kuitenkin tajuaa, kostakoon mieluiten vedättäjistä pahimmalle.

Yhdessä jäähyllä

Vääryystieteen desantin blogi Uudessa Suomessa lähti jäähylle jo kuukausia sitten, kun kielenkäyttö meni liian törkeäksi. Nyt herra desantti on saanut seurakseen yhden julkisuuden innokkaimmista Karjalan palauttajista. Kyseinen henkilö muistetaan jo edesmenneeltä KareliaForumilta häpeämättömänä henkilökohtaisuuksiin menijänä ja täysin kuurona asia-argumenteille. Toivottavasti herra desantti ymmärtää jäähyaitiossa osoittaa kunnioitustaan miehelle, joka on vahingoittanut Karjalan palautuspyrkimysten uskottavuutta enemmän kuin mihin herra desantti ikinä pystyy.

Me taas jäämme odottelemaan, milloin jäljelle jääneet palauttajat vastaavat kysymyksiimme. Emme pidätä henkeä.

Seinä puhuu, vaan ei vastaa

ProKareliaa lähelläoleva taho reagoi lopulta kommentteihini Uuden Suomen blogissa:

Karjala takaisin: #26. Teet hyvin laajoja kysymyksiä, joihin odotat vastausta omassa linkissäsi. Olisi parempi tehdä kysymys niin, että se näkyy.

Ja toinen mahdollisuus, voisit lähettää kysymyksen esim. Pro Karelialle ja vasta sen jälken todeta, että sinulle ei ole vastattu mitään. Kuka ehtii tai haluaa kaikilla saiteilla olla vastaamassa?

Porkkalan omistuskysymyksessä yksi erimielisyys oikeusoppineilla oli se, onko omistusoikeus lakannut, koska se on latentti vai jatkuuko se. Ei kai sinänsä kovin suurta erimielisyyttä ollut siitä, onko omistus voimassa vai ei.

Omistusoikeuteen liittyvä kokonaisuus löytyy täältä: http://kareliaklubi.com/Kareli…/index.php Lehti 18 eli Karelia Klubi -lehti no 18. Siinä on aika paljon käsitelty omistusta eri näkökulmista. Jos haluat lehden printtiversiona, laita siitä maili ja osoitteesi.

#28. Täsmennän vähän: Porkkalan osalta ei käsittääkseni ollut suurta erimielisyyttä siitä, jatkuiko omistusoikeus vai ei. Paremmin kyse oli siitä, onko latentti omistusoikeus aito omistusoikeus. Ja sitten tietysti kysymys siitä, palautuuko omistus. Lopputuloksen näemme jokainen. Omistus palautui.

Tätä omistuskysymystä koko Euroopan mittakaavassa käsittelee EUEEP eli The European Union of Exiled and Expelled People. Sen nettisivuilta http://www.uese.eu/eng/ ei tästä asiasta tietoa löydy, mutta organisaation sisällä asiaa on käsitelty enemmän. Aikanaan perustelut tulevat esille.

Ei myöskään kannata unohtaa YK:n Pinheiron periaatteita, jotka sanovat yksiselitteisesti, että jokaisella pakolaisella on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin. Pro Karelian nettisivujen sisäisestä hausta löytyy Pinheiron periaatteilla kaksi artikkelia, joissa kohtuullisen laajasti selvitetään asiaa.

ja vastasin:

#28 ja #29 Tuon lehden olen toki lukenut, ja siinä ei todellakaan ole kelvollisia vastauksia kysymyksiin. Kun kysyin asiaa ProKarelialta, minua kehotettiin teettämään selvitys asianajotoimistolla.

Mitä Porkkalan palautukseen tulee, oli todellakin kysymys siitä, oliko omistusoikeus lakannut.

Veli Merikoski ja Tauno Suontausta olivat sitä mieltä, että omistusoikeus oli lakannut Porkkalassa. Erik Castrén ja Paavo Kastari katsoivat, että se oli säilynyt Porkkalassa, koska Porkkala oli ollut vain vuokralla ja koska se oli ollut vuokralla vain lyhyen aikaa. Porkkalan palautuslaki sääti, että mikään Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskeva oikeustoimi, joka on tehty ennen lain hyväksymistä, ei ole pätevä. Laissa siis katsottiin, että omistusoikeus oli lakannut, ja se palautettiin lailla. Tämän takia Sven Högström jätti eriävän mielipiteen.

Kaikki tämä on helposti tarkistettavissa, kun raahustaa Kansallisarkistoon, ja pyytää Porkkala-komitean paperit nähtäväkseen. Vielä pienemmällä vaivalla voi etsiä käsiinsä seuraavat julkaisut:

Tauno Suontausta: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

Erik Castrén: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

Erik Castrén: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

Ei, en aio olla tyytyväinen, ennen kuin saan kysymyksiin vähintään yhtä yksityiskohtaiset vastaukset lähdeviitteiden kera.

Asia on muuten esitetty kohtuullisen totuudenmukaisesti siinä lisensiaattityössä, jonka olemassaolo jostain kumman syystä yritetään pimittää.

Kehotuksesta teettää selvitys asianajotoimistolla lisää täällä.

Tuosta mainitusta Karelia klubi -lehdestä lisää täällä.

Pimitetystä lisensiaattityöstä mm. täällä.

Porkkalan palautuksesta laajemmin tällä haulla.

Kuin seinille puhuisi

Uuden Suomen blogeihin on ilmestynyt uusi Karjalan palauttaja, peräti lukiolainen. Kokeilinpa kommentoida häntä:

”Alueen kiinteistöjen omistusoikeus, varsinaisessa merkityksessään, on edelleen suomalaisilla de jure. Tämän määrittelevät mm. YK:n asiakirjat.”

ProKareliaa lähellä oleva taho on toistuvasti kieltäytynyt perustelemasta tätä väitettä, siis ihan oikeasti juridiikan kannalta, joten kysytäänpäs nyt sinulta. Erityisesti haluaisin vastausta seuraaviin yksityiskohtiin:

1) Miksi kukaan ei keksinyt tätä Porkkalan palautuksen yhteydessä? Asiaa penkoneet oikeustieteilijät olivat erimielisiä siitä, oliko omistusoikeus säilynyt Porkkalassa, mutta säilymisen kannattajat perustelivat säilymistä sillä, että Suomen suvereenisuus ei kokonaan lakannut Porkkalassa ja että Porkkala oli vuokrattuna vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli. Loppujen lopuksi Porkkalan palautuslaki sisälsi implisiittisesti sen, että omistusoikeus ei ollut säilynyt edes Porkkalassa (tästä tosin jätettiin eriävä mielipide).

2) Miksi se asianajaja, joka kotisivuillaan väittää osoittaneensa omistusoikeuden säilymiseen, ei osoittanut sitä lisensiaattityössään? Silloin ei olisi tarvinnut niin tarmokkaasti pimittää lisensiaattityön olemassaoloa Wikipediasta.

3) Miksi jokainen oikeusjuttu, jolla omaisuutta on yritetty eri oikeusasteista vaatia takaisin, on lentänyt suoraan Ö-mappiin?

Sitten pari kysymystä politiikasta, ei siis juridiikasta.

1) Kun suomalaisia yleisesti epäilyttää talouspuoli Karjalan palautuksessa, onko yhtään järkevää levitellä argumentteja, jotka saavat Karjalan palautuksen näytämään suppean ihmisjoukon taloudellisen edun tavoittelulta?

2) Edistääkö palautuspyrkimysten uskottavuutta, kun jatkuvasti toistellaan väitettä, jota ei osata tai haluta perustella kunnolla?

Vastauukseksi tuli syvä hiljaisuus. Ei sentään uhannut laskuttaa perusteluista. Syytä siis kysyä uudelleen ja kovempaa:

Edistääkö palautuspyrkimysten uskottavuutta, kun jatkuvasti toistellaan väitettä, jota ei osata tai haluta perustella kunnolla?

Vältä veroa - kirkosta eroa

Hiippakunnan kurinpitoasiamies on päättänyt olla antamatta monoa Suomen tyhmimmälle pastorille. Suomessa on toki mielipiteenvapaus, toisin kuin Venäjällä, jossa tämän blogin pitäjäkin ilmeisesti saisi kolmesta viiteen vuotta linnaa. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko kuulua kirkkoon ja rahoittaa neuvostopropagandaa. Eroakirkosta.fi auttaa. Säästyneillä verorahoilla voi ostaa vaikkapa Karjala-olutta.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Tarjoileeko arvoisa ev. luth. kansankirkkomme meille seuraavaksi peppupanoesitelmiä, Lenin sedän kuvia kirkkoihin, vai kenties Rytin hirttäjäiset.

Berija Karjalaa palauttamassa

Lavrenti Berija oli tunnetusti vähemmän mukava heppu, jonka ampumiseen löytyi varmasti yllin kyllin syitä. Siksi oli tuplastikin yllättävää löytää seuraava tieto syytteistä Beriaa vastaan:

Treason. It was alleged, without any proof, that "up to the moment of his arrest Beria maintained and developed his secret connections with foreign intelligence services". In particular, attempts to initiate peace talks with Hitler in 1941 through the ambassador of Bulgaria were classified as treason; it was not mentioned that Beria was acting on the orders of Stalin and Molotov. It was also alleged that Beria, who in 1942 helped organize the defense of the North Caucasus, tried to let the Germans occupy the Caucasus. There were also allegations that "planning to seize power, Beria tried to obtain the support of imperialist states at the price of violation of territorial integrity of the Soviet Union and transfer of parts of USSR's territory to capitalist states." These allegations were due to Beria's suggestion to his assistants that in order to improve foreign relations it was reasonable to transfer the Kaliningrad Oblast to Germany, part of Karelia to Finland, the Moldavian Soviet Socialist Republic to the Romanian Popular Republic and the Kuril Islands to Japan.

Vaikea tietää, mitä tästä oikeastaan pitäisi ajatella. Berija oli taatusti setä, jolta ei olisi kannattanut ottaa karkkia. Kuitenkin jälleen yksi osoitus, että Karjalan palautus on kummitellut ja kummittelee edelleenkin, myös Venäjällä.

Pikkusormesta koko käteen, eli kertausta ProKarelian tragediasta

Tulin taas Uuden Suomen blogeissa osallistuneeksi keskusteluun ProKareliasta, ja pieni selventävä kertaus ProKarelian harhautumisesta on paikallaan:

Alunperin ProKareliakin tajusi, että isovanhempien taloudelliset menetykset eivät suomalaisten enemmistöä kiinnosta, mutta sen sijaan se, kestäisikö julkinen talous Karjalan palautuksen, kiinnostaa hyvinkin kovasti. Lisäksi ainakin Yrjö Pessi oli perehtynyt Porkkalan palautukseen, joten asian juridinen puolikin oli tiedossa. Siksi ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma sisälsi sen aika itsestäänselvän ajatuksen, että Karjalan maapohja siirtyisi palautuksessa valtion omaisuudeksi.

Kymmenisen vuotta sitten ainakin KareliaForumilla nousi muutaman nimeltä mainitsemattoman kiihkoilijan aloitteesta kapina tätä, kuten silloin kauniisti sanottiin, 'sosialismipykälää' vastaan. Kiihkoilijat kieltäytyivät johdonmukaisesti sen enempää kuuntelemasta kuin käyttämästäkään mitään rationaalisia argumentteja: ProKarelian puolustajien selitettiin kadehtivan karjalaisia (!) ja olevan neuvostobolshuja ja FSB:n agentteja. Täysin häikäilemättömästi väitettiin, että Karjalaan jäänyttä maaomaisuutta ei korvattu, vaikka asian voi tarkistaa mistä hyvänsä lähdeteoksesta. Ja kaikki argumentit siitä, että Karjalan palautuksen pitäisi tapahtua suomalaisten enemmistölle hyväksyttävillä ehdoilla, hukutettiin vuodatuksiin evakoiden kärsimyksistä.

Tiedossani ei ole, minkälaista painostusta netin ulkopuolella esiintyi, mutta lopulta ProKarelia käänsi selkänsä puolustajilleen, ja antoi pirulle sen proverbiaalisen pikkusormen: Reformisuunnitelmaa 'tarkistettiin' niin, että Eduskunta päättäisi aikanaan, mitä omaisuudelle tapahtuisi.

Koska lienee aika itsestäänselvää, minkä päätöksen Eduskunta aikanaan tekisi, oli tarpeen seuraavaksi suorittaa amputaatio ranteesta: Karjalan palautus -kirjassa omaisuus julistetaan palautettavaksi.

Sitten lähtikin jo käsi kyynärpäätä myöten: piti alkaa kuvitella, että omistusoikeus olisi nykyisinkin voimassa ja sitä voisi penätä takaisin oikeusteitse. Idean tuotteisti eräs aasinajaja, jonka piti tehdä asiasta lisurikin. Lisuri vain joutui ristiriitaan bisneksien kanssa, ja siksi ProKarelia on siitä hiljaa (tämä blogi ei). ProKarelia joutui myös kirjoittamaan aivan selvää valhetta Porkkalan palautuksesta perustellakseen kantaansa, mutta sitäkään ei valitettavasti huomionut kuin tämä blogi. Perusteluja kannalleen ProKarelia tarjoutui antamaan vain laskua vastaan.

Kun sitä kättä vielä oli olkavarren verran jäljellä, loppu piti antaa jo todella mielikuvituksekkaalla tavalla: Kuvittelemalla, että kiltti Neuvostoliitto oikeasti halusikin karjalaisten pitävän omaisuutensa, ja 27 artikla sodan takia takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta oikeasti tarkoittaakin tätä.

Lopputulos: Ei mitään uskottavuutta sen enempää Suomessa kuin Venäjälläkään, ja ylpeys estää tilanteen pelastamisen.

Mitä Sortavala edellä, sitä Ivangorod perässä

Kuten muistamme, helmikuussa Sortavalassa kerättiin nimiä sen puolesta, että järjestettäisiin kansanäänestys Suomeen liittymisestä. Ivangorodissa eräs kaupunginvaltuutettu on kerännyt nimiä, jotta järjestettäisiin kansanäänestys Viroon liittymisestä. Nimienkeruu ei ole edes ensimmäinen, edellinen oli jo kymmenen vuotta sitten. Kerääjä itsekään ei oikeasti usko mahdollisuuksiinsa, eikä Ivangorod kiinnosta suuresti virolaisiakaan. Menetetyistä alueista Petserinmaata pidetään tärkeämpänä. Edellisellä nimienkeruulla oli kuitenkin sen verran vaikutusta, että liittovaltio antoi Ivangorodille lisärahoitusta, joka kuitenkin katosi paikallishallinnon taskuihin. Odotamme mielenkiinnolla hörönaurettavan antifasistisen komitean kommentteja.

Tätäkään päivää ei voi sivuuttaa

Talvisodan päättymistä käsitellään tänään jokseenkin joka paikassa, yritetäänpä ottaa hieman erilainen näkökulma ja jatkaa siitä mitä kirjoitettiin syksyllä. Suomen tyhmimmän pastorin blogissa on nykyisin mottona:

«Глупо поступает страна, которая ищет себе друзей далеко, а врагов – среди соседей» «Tyhmä maa etsii ystävät kaukaa ja viholliset naapureista»

Jos Neuvostoliitto olisi ollut hieman kohtuullisempi rauhanehdoissaan, ja jättänyt Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan Suomelle, puolueettomuus olisi taatusti kiinnostanut Suomea vähän enemmän. Baltian maiden miehitykset ja Kalevan alasampuminen siinä yhteydessä eivät nekään olleet varsinaisia luottamusta herättäviä toimia. Suomella oli vahva motivaatio hakea apua sieltä, mistä sitä sai, eli Saksasta, ja Neuvostoliitto ei hyökkäämättömyyssopimuksen takia voinut estää saksalaisten joukkojen läsnäoloa Suomessa. Baltiassa puolestaan Neuvostoliiton järjestämät Siperian piknikit saivat ihmiset odottamaan Saksaa, vuosisataista perivihollistaan, vapauttajana.

Kovasti näyttäisi siltä, että Neuvostoliitto teki parhaansa saadakseen vihollisia sekä rajojensa sisä- että ulkopuolelle, ja lopulta antoi yllättää itsensä housut nilkoissa. Siinäpä kiistaton asema maailmanhistoriassa.

Oikeesti, odottiko joku muuta?

Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei tutki Itämeren kaasuputkesta tehtyä valitusta.Valtioneuvosto antoi viime marraskuussa suostumuksensa Nord Stream -yhtiön kaasuputkihankkeelle. Valittaja vaati tämän päätöksen kumoamista, mutta KHO jätti valituksen tutkimatta
---
KHO:n torstaina antaman päätöksen mukaan hakemukset oli jätetty muusta syystä kuin kaivosasiasta. Lisäksi hakijan selvitykset muun muassa merenpohjan kaivoskivennäisistä ja tutkimustöistä olivat puutteellisia ja epäuskottavia.

Ilmeisesti ehdin kommentoimaan asiaa ennen ProKarelian äänitorvea. Jään odottamaan ruikutusta poliittisesta päätöksestä, vaikka sokea Mantakin kyllä näkee päätöksen oikeaksi.

Edistikö tämä hölmöily muka jotenkin Karjalan palautusta, tai ylipäänsä mitään muuta kuin asiassa huseeranneen aasinajajan bisneksiä? Varmaan aasinajaja valittaa vielä EIT:hen, joka luultavasti on jo hankkinut dedikoidun roskiksen aasinajajan valituksia varten.

Suur-Suomi revisited

Kuva ei ole konkreettinen rajaehdotus, vaan osoitus siitä, että ajatus ei todellakaan ole uusi. Kuvan alkuperäinen yhteys jätetään harjoitustehtäväksi.

Vaikka aiheesta on tullut kirjoitettua ennenkin, aihe on kaivautunut esille mm. Sortavalan viimeaikaisten tapahtumien johdosta, ja pieni kertaus on paikallaan. Esimerkiksi Uuden Suomen blogeissa asiasta on kirjoitettu paitsi sitä, myös tätä:

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautuksen, jota kansanomaisesti kutsutaan Karjalan palautukseksi, kytkeminen Karjalan tasavallan tapahtumiin on virheellinen ajatuskuvio. Palautuskysymys ei ole Suur-Suomi –tavoittelua tai Venäjälle kuuluvien alueitten vaatimista.

Oikeasti kannattaa tosissaan kiinnittää huomiota ajatukseen Karjalan tasavallan itsenäisyydestä. Historia tuntee paljon enemmän (vaikka liian vähän silti) esimerkkejä liittovaltioiden rauhanomaisesta hajoamisesta kuin rajojen rauhanomaisesta siirrosta. Venäjän nykyinen yhtenäisyys on luotu brutaalilla väkivallalla ja sellaisten kyseenalaisten liittolaisten avulla kuin Ramzan Kadyrov. Vastareaktio voi olla vielä sellainen, että hyvässä järjestyksessä irtautuva koillinen tasavalta voi olla lähes ilonaihe Moskovalle.

Venäjä tuskin suostuisi missään olosuhteissa siihen, että Murmanskin alueen yhteys muuhun Venäjään katkeaisi, joten rajaa pitäisi muuttaa siellä. Samoin voisi olla perusteltua luopua Äänisjärven itäpuolisista alueista, jotka alunperinkin liitettiin Karjalan tasavaltaan vain venäläistämistarkoituksessa. Korvaukseksi menetetyistä alueista olisi luontevaa liittää Karjalan tasavaltaan Viipurin ja Käkisalmen alueet, jotka alunperin liitettiinkiin Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaa 1940.

Karjalan tasavallan itsenäistymisen pitäisi sitten välittömästi ja lopullisesti lopettaa puheet Karjalan palautuksesta. Uudessa tilanteessa yhteisen päämäärän pitäisi olla Suomen ja Karjalan tasavallan unioni tai federaatio. Koska vastapuolena olisi valtio, jolla on olemassaoleva keskushallinto, palautussuunnitelman pääideat toteutuisivat oikeastaan automaattisesti. Suomen ja Karjalan tasavallan integraatio voitaisiin tehdä juuri siinä tahdissa ja viedä juuri niin pitkälle kuin olisi tarkoituksenmukaista. Jos Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa ei olisi lakkautettu 1956, se olisi itsenäistynyt Neuvostoliiton hajotessa, ja nyt olisimme jo pitkällä tässä kehityksessä. Jotain vastaavaa tulee varmasti aikanaan tapahtumaan Moldovan ja Romanian välillä.

Julkinen kiitos / Public thanks

Kiitokset viipurilaiselle ystävälle palautussuunnitelman käännöksestä!

Thanks to a friend from Vyborg for the translation of the Return Plan!

План возврата

Границы

Отправной точкой переговоров является возвращение естественных границ Тартуского мирного договора. На практике мы, вероятно, должна пойти на компромисс. Россия вряд ли отказаться от нефтяных терминалов, а для Финляндии жизненно важно, чтобы среди возвращенных районов был Выборг, Приозерск и Сортавала. Возможной границей может стать линия фронта, образованная в конце Зимней войны. В последующем возвращенные районы будут называться просто "Карелия".

Граница между Карелией и остальной частью Финляндии с самого начала должна быть полностью прозрачной для граждан ЕС. Граница между Карелией и Россией будет как можно более прозрачной для граждан России. Таким образом, Карелия должна быть интегрирована в ЕС без разрыва связей с Россией.

Народонаселение

Все лица, проживающие в Карелии с начала переговоров смогут свободно остаться здесь жить после возвращения земель. В течение переходного периода, они сохранят русское гражданство, и смогут участвовать в выборах автономной администрации. В Шенгенское пространство Русские граждане будут иметь постоянную визу, обеспечивающую свободу передвижения, но не дающую вид на жительство или разрешение на работу. После переходного периода, каждый сможет получить финское гражданство по своему усмотрению. Те, кто не захотят получать финское гражданство, будут иметь вид на жительство в зоне Шенген постоянной основе, но не будут иметь избирательного права. Так же будут особые условия для получения финского гражданства заранее.

О депортации нынешних жителей Карелии не может быть и речи, так как ни российское не финское правительство не захотят идти на нарушение гражданских прав жителей этих земель. С другой стороны ни Финляндия, ни ЕС не захотят единовременной эмиграции многотысячного населения Карелии. Эту проблему можно решить только путем создания особой зоны, как описано выше.

Все граждане ЕС могут свободно жить в Карелии. Условия иммиграции для граждан других стран, на практике в основном русских, должны быть предметом отдельных переговоров.

Недвижимость

Все права собственности имущества физических или юридических лиц, признанных российским правительством останутся в силе. Все остальное становится собственностью Карельского правительства, которое будет приватизировать некоторые его части для финансирования восстановления инфраструктуры. Финские карелы имеют приоритет в приватизации, а также нынешние жители могут получить какие-то привилегии.

Экономики и управления
 

Вначале Карелия будет автономной областью, не включенной в состав ЕС, но войдет в него, когда это будет политически и экономически целесообразно. Карельская автономия будет иметь свой бюджет, но не будет чувствовать во внешней политике. Подробное законодательство автономии будет принято позже. Русский язык должен иметь официальный статус, в противном случае Россия не согласится передачи этих территорий.

Только общенациональные расходы и пограничный контроль, будут финансироваться из государственного бюджета, а все остальное за счет налогов, собранных в Карелии. Таким образом, мы можем избежать дополнительной нагрузки на финских налогоплательщиков.

Вначале финские коллективные трудовые соглашения не будут действовать на территории Карелии, либо будут применяться в измененном виде или будут полностью переработаны. Самой простой схемой взаимоотношений может стать коэффициент, исходя из которого, будут рассчитываться заработная плата и пособия, выдаваемые на территории Карелии. Ежегодно этот коэффициент будет индексироваться исходя из темпов экономического развития Карелии. В действительности это было бы самым простым методом для создания свободной конкуренции и ускоренного экономического роста этого региона.

Также в Карелию могут быть привлечены инвестиции из других регионов Финляндии, и это не приведет к разрушению экономики, как независимость Эстонии не разрушила ее экономику.

Автономия Карелии в любой момент может быть изменена по совместному решению финских и карельских властей.

Поскольку мы не владеем подробной информацией о формировании общества в Карелии, мы пока не можем разработать оптимальные систему управлении ею на раннем этапе автономии.

Sortavalasta kuuluu kummia

Sortavalassa on jaeltu postiluukkuihin julistusta, jossa vaaditaan alueen liittämistä Suomeen. Olkoonkin kyse jonkun yksityisen ihmisen protestista paikallisten viranomaisten huonoa asioiden hoitoa kohtaan, niin kuitenkin tuo osoittaa, että Karjalan suomalainen historia on sikäläisten venäläisten tiedossa ja ettei alueen palauttaminen Suomen yhteyteen ole osalle heistä täysin mahdoton ajatus. Venäjän viranomaisten voimakas reaktio puolestaan paljastaa, että tuollainenkin aika viattoman tuntuinen provokaatio koetaan todellisena uhkana. Myös Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea on ottanut lehtiset vakavasti. Venäläiset ovat ostaneet Suomesta vapaa-ajan asuntoja, koska täällä on puhdasta ja turvallista. Ei siis mikään ihme, jos jotkut Suomen rajan lähellä, Suomeen kuuluneella alueella asuvat venäläiset tulevat ajatelleeksi, että tuon alueen palauttaminen Suomelle saattaisi parantaa heidän elämänlaatuaan.

The Return Plan

The Borders

The starting point of return negotiations is naturally the borders of the Tartu peace treaty. In practice we must probably accept a compromise. Russia would hardly give up the oil terminals and it would be possible to diminish the population of the returned areas. For Finland it is vital that the returned areas should contain the cities of Vyborg, Sordavala and Kexholm. Possible borders could be e.g. frontline in the end of the Winter War or the Soviet 1939 border proposal. In the following the returning areas will be called simply 'Karelia'.

The border between Karelia and the rest of the Finland will from the beginning be completely transparent to EU citizens. The border between Karelia and Russia will be kept as transparent as possible for Russian citizens. This way Karelia is to be integrated to EU without severing its ties to Russia.

The Population

Everyone living in Karelia at the beginning of the return negotiations is free to stay after the return. During a transitional period the residents keep their Russian citizenship but can participate in the elections of the autonomous administration. In the Schengen Area the Russian citizens have in practice a permanent visa allowing free travel but not including residence or work permits. After the transitional period everyone can get Finnish citizenship at will. Those choosing not to become citizens get full residence permit in the Schengen Area but lose the suffrage. There could also be special conditions for obtaining Finnish citizenship earlier.

Deporting the current residents is out of the question and Russia would not accept a situation where a major portion of the Karelian residents would be Russian without a possibility to participate in the administration of Karelia. On the other hand neither Finland nor EU could accept a possibility of a sudden immigration of hundreds of thousands of Russians. The dilemma can be solved only by creating the residents a special status like the one sketched above.

All EU citizens can freely settle in Karelia. The conditions of immigration for citizens of other countries, in practice mostly Russians, is to be negotiated separately.

Property

All ownership of property by natural or legal persons recognised by the Russian law stays valid. Everything else becomes the property of the Karelian administration that will privatise the suitable parts of it to finance the rebuilding of the infrastructure. Finnish Karelians have pre-emption in the privatisation and also the current residents can be given some sort of privilege.

Economy and Administration

Karelia becomes an autonomous area that is in the begining not part of the EU but is integrated into it when it is politically and economically feasible. The realm of the autonomy contains budget and taxation and does not contain foreigh policy. Other details of the autonomy e.g. legislation are to be decided later. Russian language must have some sort of official position, otherwise Russia could not accept the return.

Only clearly nation-wide expenses, e.g. border control, are to be financed from the state budget, everything else is financed with taxes collected from Karelia. This way the fear of Karelia becoming a burden to Finnish taxpayers is removed.

Finnish collective agreements are in the beginning not valid in Karelia. Either they are applied in a modified form or completely new ones are negotiated for Karelia. As a gross simplification we could mention a model where a coefficient would be calculated based on the level of expenses in Karelia and salaries and benefits would be multiplied by it. This coefficient would then be raised yearly according to the economical development of Karelia. In reality this would be far too simple, but somehow the lower expenses in Karelia should be transformed into competitive advantage and faster economic growth than in the rest of Finland. Karelia would draw some investment out of the rest of Finland but it would not ruin the economy, like the independence of Estonia did not ruin it.

The autonomous position of Karelia could at any time be changed with a joint decision of Finnish and Karelian administrations. As we cannot know the details of the society forming in Karelia, we cannot decide the optimal administrative system for it in an early stage.

Coming soon

English version of the return plan. To be followed by a Russian version based on it, translated by a resident of ceded Karelia.

Nimistä ei ainakaan luovuta

Helsingin Kuolemajärvi-kerhon puheenjohtaja Juha Ylitalo kirjoitti 13.1. Helsingin Sanomien yleisönosastossa lepsuilusta luovutetun alueen paikannimistön käytössä tiedotusvälineissä. Tuo kirjoitus on täyttä asiaa.
Virheet - kuten Kuolemajärven muuttuminen Kuolemanjärveksi Helsingin Sanomien talvisota-aiheisessa artikkelissa - kielivät lähinnä tietämättömyydestä ja huolimattomuudesta, mutta ikävämmän vaikutuksen tekee sodan jälkeen annettujen venäläisten nimien käyttö paikkakunnista, joilla on vuosisatojen aikana vakiintunut suomenkielinen nimi. Näistä nimistä täytyy edelleen pitää kiinni jo periaatteellisistakin syistä. Sitä paitsi monilla kiistattoman ulkomaisillakin paikkakunnilla on perinteinen suomenkielinen nimi; suomeksihan puhutaan Tukholmasta, Kööpenhaminasta, Hampurista jopa Kapkaupungista, miksei siis myös Ensosta ja Koivistosta?
Vieraan valloittajan kolonialistisen nimeämispolitiikan myötäilyä kuvaa mielestäni hyvin eräs Friedrich Nietzscheltä peräisin oleva ilmaus: henkisesti oksettavaa matelemista.

Balalaikka perseeseen ja Lexuksella rajan yli

Suomen tyhmin pastori on sitten ollut Espoon tuomiokapitulin kuultavana. Asia menee sitten kurinpitoasiamiehen käsittelyyn, mikä saattaa merkitä monoa. Venäjän propagandan kannalta tilanne on varma voitto, sille ei voi mitään. Joko monoa tulee, ja Venäjä saa haluamansa marttyyrin julistamaan suomalaisten ja virolaisten kauheaa fasismia ja saarnaamaan Karjalan palautusta vastaan, tai sitten kirkko alkaa antaa periksi painostuksen edessä. Kun pastori epäilemättä on yllytettävissä aina vain hullumpiin tempauksiin, periksiantamisen tie johtaisi lopulta vain Lenin-sedän patsaaseen kirkossa. Kirkolle on parempi antaa Venäjälle sen haluama marttyyri heti.

Ei pitäisi olla edes vaikeaa, sen verran pahasti pastorin arvostelukyky viiraa:

Kirkkoherra Juha Molari teki myös tänään 12.1.2010 salaisen mp4-videonauhan suljetusta istunnosta Espoon tuomiokapitulissa. Samanlaisen hän teki myös 7.4.2009, kun keskusteli piispa Mikko Heikan ja lainoppineen asessori Pekka Leinon kanssa, joiden mukaan tulisi harkita omakohtaisesti pappisviran jatkoa. Tarvittaessa myös tuo video julkaistaan, mikäli Heikka ei tee johtopäätöksiä eläkeikänsä suhteen.

Alatyylissä ja kunnianloukkauksen hipomisessa ei olisi pastorille mitään uutta, mutta tämä voisi alkaa kiinnostaa syyttäjääkin.

Ei ole muuten pastorin ystävienkään arvostelukyvyssä hurraamista.

Sunnuntaiaamun juorupläjäys

Suomen vihatuin nettihäirikkö, ja yksi Karjala-keskustelun tuhoajista, se, jota aivokuolleena syntynyt Koko Suomen Liitto, kehotti äänestämään, on hakenut poliittista turvapaikkaa Norjasta. Häkki oli heilahtamassa, vaikka pöpilä olisi oikeampi paikka. Toivokaamme hänelle onnea samasta syystä kuin Jussi Hermajalle aikoinaan: että pysyisi poissa Suomesta.

Ei kai tätä päivää voi sivuuttaa vaikenemalla

Jokseenkin jokainen tiedotusväline on noteerannut Talvisodan syttymispäivän, kai meidänkin on jotain yritettävä sanoa. Äskeinen uutislähetys venäläisten haastatteluineen oli kuvaava: Yksi professorismies puhui suunnilleen asiallisia, mutta useampi haastateltava julisti hyökkäyksen olleen oikeutettu, koska Suomi oli muka liittoutunut Saksan kanssa. Vähän niinkuin kouluikäiset sanovat: joka toisia haukkuu se itse se on.

Varmuuden vuoksi vääryystieteen desantti on vielä käynyt valistamassa venäläisiä Baltian maiden ja Suomen hirveästä fasistisuudesta, miten Suomessa Hitlerin kritisoiminen oli rikos, Erkko (oikeasti anglofiili, jolla oli juutalainen vaimoa) aiheutti talvisodan ja nykyäänki tasavallan presidentin lipussa on hakaristi:

В Финляндии, Эстонии или Латвии возможно использование какой угодно нацистской символики, поскольку по закону это не является преступлением. Интересно отметить, что свастика считается в Финляндии важным государственным символом. В Финляндии свастику можно встретить, например, на государственном президентском флаге, на флаге и погонах финских военно-воздушных сил, на многих военных знаках отличия (в том числе и на высшей военной награде – Кресте Маннергейма, на высшем финском знаке отличия – Кресте Свободы), а также на символике военизированной женской организации «Лотта Свярд» (запрещенной после войны как профашистская).


В 1945–1946 гг. специальным судом Финляндии по обвинению в заключении военного альянса с нацистской Германией были осуждены и как военные преступники приговорены к тюремному заключению восемь финнов: семь министров и один бывший президент страны. За последние годы родственники осужденных вместе с реваншистскими организациями настойчиво добивались пересмотра и изменения приговора. В октябре прошлого года финский верховный суд отклонил прошение о пересмотре приговоров, вынесенных военным преступникам, однако в этом году министерством юстиции Финляндии было начато изучение возможностей пересмотра приговоров за военные преступления. Способ должен быть найден к концу года.

В Финляндии существует тенденция отрицать сам факт военных преступлений на основании утверждений о том, что Финляндия будто бы никогда и не была военным союзником нацистской Германии, а вела свою собственную «отдельную» войну против Советского Союза. В Финляндии наблюдается также четкая тенденция фальсифицировать историю, выставляя в качестве первопричины войны исключительно нападение Советского Союза и совершенно не принимая во внимание предшествовавшие этому финские провокации. В большинстве исследований, посвященных «Зимней войне» 1939–1940 гг., целиком и полностью забыты те ошибки и провокационные выходки финской дипломатии, которые стали решающими факторами, определившими финско-советские отношения, и в итоге привели к войне. Недаром в финском языке осталось выражение «Erkon sota» – «война Эркко»: так, по имени тогдашнего министра иностранных дел Эльяса Эркко, в народе называлась война, которая сейчас превратилась в «Зимнюю».

Стоит напомнить, что «честь фюрера» в национал-социалистской идеологии была одним из важных правовых понятий. Именно поэтому критические высказывания в адрес Гитлера в 1920-30-х годах в Финляндии являлись уголовным преступлением, так что за публичной критикой Германии следовали наказания и карательные санкции. Честь Гитлера в Финляндии охранялась немецким посольством; финский президент также обладал правом предъявить обвинение любому гражданину своей страны. Так, по решению президента Финляндии П. Е. Свинхуфвуда, в 1935 году было начато судебное преследование ученого Феликса Иверсена, принимавшего активное участие в борьбе за мир. Помимо этого, в Финляндии также считалась преступлением критика совместной финско-немецкой подготовки к нападению на Советский Союз. В 1938 году главный редактор демократической газеты «Факел» («Soihtu») был осужден на четыре месяца тюремного заключения за неодобрительную оценку военного сотрудничества Финляндии и Германии.

Самым известным оскорбителем чести Гитлера в Финляндии стал министр иностранных дел Рудольф Хольсти, который под давлением Германии был вынужден в ноябре 1938 года уйти в отставку, после того как на одном из дипломатических фуршетов позволил себе покритиковать фюрера. Финская пресса тут же опубликовала множество компрометирующих Хольсти материалов. В итоге новым министром иностранных дел стал куда более приятный немцам русофоб Эльяс Эркко, который через год довел Финляндию до Зимней войны. Таким образом, стоит обратить особое внимание на то, что выбор Эркко министром иностранных дел стал последствием оскорбления чести Гитлера.

Koomisuuden huipun herra desantti saavuttaa paljastaessaan, että Arne Somersalo oli tuomittu vankilaan Konstantin Pätsin loukkaamisesta 1935:

Следует также напомнить, что Гитлер и Муссолини были не единственными диктаторами, оскорбление чести которых считалось в Финляндии преступлением. Бывший главнокомандующий финских военно-воздушных войск Арне Сормелсало был в 1935 году приговорен к четырем месяцам тюремного заключения за оскорбление чести главы Эстонии Константина Пятса.

Ei satu olemaan käsillä sopivia lähteitä, joista asian voisi tarkistaa, juttu sinänsä saattaa olla paikkansapitävä. Tietämättömille itäisen naapurimaamme asukkaille syntyi kuitenkin todennäköisesti aika virheellisiä käsityksiä, epäilemättä tarkoituksella. Tuskin on sattumaa, että herra desantti ei tullut maininneeksi, että Somersalo oli IKL:n kansanedustaja ja myöhemmin SS-joukkojen yhdysupseeri. Herra desantin esitelmä koski historian vääristelyä. Joka toisia haukkuu...

PS Oli ilo tavata herra desantti silmästä silmään Isossa Omenassa lauantaina. Onkos kivaa kun sinut tunnetaan, mutta sinä et tunne?

Vieläkin Mainilasta?!

Käsittämätöntä että vieläkin jaksetaan yrittää selitellä Mainilan laukauksia joksikin muuksi kuin mitä ne olivat. Tuon välikohtauksen luonne on ollut selvä alusta asti eli jo seitsemänkymmentä vuotta. Talvisodan taustat olivat aivan muualla kuin Mainilassa: Neuvostoliiton ja Saksan aggressiivisessa politiikassa, joka johti Ribbentrop-sopimukseen, Baltian maiden miehitykseen ja Puolan jakoon - ja johon olisi pitänyt kuulua myös Suomen valtaaminen, minkä Suomen armeija kuitenkin esti. Näytelmän käsikirjoitus oli ollut valmiina jo kauan ennen kuin Neuvostoliitto esitti ensimmäisiäkään aluevaihdosvaatimuksiaan.
Suomalaisilla ei todellakaan ollut mitään syytä järjestää moista provokaatiota siinä tilanteessa eikä edes tykistöä ollut sellaisissa asemissa, joista olisi ollut mahdollista ampua Mainilan kylään. Suomi halusi antaa asian kansainvälisen komission tutkittavaksi, mutta Neuvostoliitto kieltäytyi tästä, koska ei halunnut, että tapahtumien kulku selvitettäisiin. Vaikka Neuvostoliitto piti koko olemassaolonsa ajan kiinni virallisesta valheestaan, saattoi siellä täällä neuvostokirjoittajien teksteissä törmätä kohtiin, joissa talvisodan aloittaminen ja Suomen valloituksen yrittäminen vähintäänkin implisiittisesti myönnettiin. Neuvostoliiton kaaduttua tunnustivat venäläisetkin lopulta virallisesti ampuneensa itse Mainilan laukaukset.

Blogi 4v, Mainilan laukaukset 70v

Blogin aloitus juuri tällä päivämäärällä neljä vuotta sitten oli sattuma, mutta onnistunut sellainen. Karjalaa ei neljässä vuodessa ole vielä saatu takaisin, mutta saatu näkyvyys on ollut jatkuvasti pienessä kasvussa, ja sen enempää ProKarelia kuin näkyvät palautuksen vastustajatkaan eivät ole enää täysin pystyneet sivuuttamaan meitä. Aika monessa asiassa on myös oltu melko näkyvästi oikeassa.

Päivän toinen syntymäpäiväsankari on ollut tapetilla jo alkuvuodesta lähtien. Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea julkisti helmikuussa oheisen 'todisteen' siitä, että suomalaiset ampuivat Mainilan laukaukset. Suomen tyhmin pastori sen sijaan tyytyi vain vihjailemaan:

Suomen rajalta oli vain 32 kilometriä Leningradiin, jonka porteilla oli nyt vihollinen. Suomen hallitus kieltäytyi mistä tahansa sopimuksesta ja provosoi vihamielisellä käyttäytymisellään sodan puhkeamisen. Suomen armeija liikkui rajantuntumassa ja paukutteli keskenään harjoituksia. Mainilan laukauksia ei ole voitu näyttää todeksi, vaikka tunnetusti siitäkin on väittelyä puoleen ja toiseen.

Eikä hörönaurettava Kim Il-Sungin ihailijakaan sentään aivan varma ole:


Ohjelmassa väitetään "uutena venäläisenä tietona", että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ns. Mainilan laukausten tekosyyllä vuonna 1939.

Saattaahan asia näin ollakin. Kuitenkaan sen enempää muissa yhteyksissä kyseenalaista mainetta niittänyt "asiantuntija" Timo Vihavainen kuin uusi Venäjällä aiheesta ilmestynyt kirjakaan eivät anna asiasta täyttä selvitystä.

Talvisota pitänee nähdä osana tuon ajan tuhoisaa poliittista prosessia, jonka tältä osin voidaan katsoa käynnistyneeksi jo paljon aikaisemmin. Heinäkuussa 1935 Berliinissä allekirjoitettiin Neuvostoliittoa vastaan tähdätty Suomen ja Saksan välinen sotilaallinen sopimus "antikommunistisen internationaalin" perustamisesta. Suomalainen media suorastaan hykerteli tällä uutisella. Näitä mikrofilmattuja uutisartikkelita on luettavissa Kansalliskirjastossa.

Se, että jonkin suomalaisen tykistöpatterin ammuksia "ei puuttunut", ei todellakaan todista mitään. Mikäli laukaukset olisi ammuttu Suomen puolelta, todisteita ei taatusti olisi jätetty. Muistettakoon, että Suojeluskunnillakin oli tuolloin myös omaa aseistusta. Suomessa riitti tuohon aikaan sotahulluja, joilta tuommoinenkin mielettömyys olisi periaatteessa hyvinkin voinut onnistua.


"Venäläistieto" ei ole uusi. Vastaavia näkemyksiä on sillä taholla esitetty ennenkin, jos kohta myös päinvastaisia arvioita. Varmuutta tähän ehkä jokseenkin toisarvoiseen yksityiskohtaan tuskin koskaan saadaan. Aikalaisten kertomukset asiasta kummallakin puolella rintamaa ovat edelleenkin ristiriitaisia.

Tämäntasoista juttua on viimeksi julkaistu 80-luvulla Taudinkantajassa. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että Venäjän ja sen äänitorvien asenteet kovenevat koko ajan. Vielä kolme vuotta sitten Venäjä olisi ollut valmis palauttamaan Japanille Shikotanin ja Habomain rauhansopimusta vastaan, mutta nyt on täysin ehdoton ääni kellossa:

Moskova, 25.11. (Venäjän Ääni) -- Kysymys Etelä-Kuriilien saarten omistuksesta on ratkaistu lopullisesti eikä kuulu enää keskustelujen piiriin, on ilmoittanut Venäjän parlamentin ylähuoneen puhemies Sergei Mironov vastaamalla Japanin hallituksen väitteeseen siitä, että Venäjä on laittomasti miehittänyt Etelä-Kurillien saaret.

Japani on Venäjälle tärkeämpi kuin Suomi, joten Karjalan palautus on vielä kauempana. Katsotaan kuitenkin, kauanko Venäjän uho kestää.

Kypros ja Karjala

ProKarelia on usein vedonnut Kyproksen jakoon ja Pohjois-Kyproksen puolelle jääneeseen omaisuuteen jonkinlaisena ennakkotapauksena Karjalalle. Karjalan ja Kyproksen välillä on kuitenkin hyvin oleellinen ero. Kyproksen jakolinja on pelkkä aselepolinja, joka ei perustu mihinkään kansainväliseen sopimukseen, Pohjois-Kyproksen tasavallan on tunnustanut vain Turkki. Suomen nykyinen itäraja sen sijaan perustuu ihan kansainvälisesti tunnustettuihin ja laillisesti hyväksyttyihin sopimuksiin. Sopimuksia voi ihan perustellusti pitää epäoikeudenmukaisina, mutta se ei valitettavasti tee niistä pätemättömiä. Siksi karjalaisten omaisuudenpalautusjutuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes käsittelyyn EIT:ssä, vaikka kyproksenkreikkalaiset ovat siellä jopa voittaneet.

Jotain yhteistäkin kieltämättä on. Nimittäin kyproksenkreikkalaisten yksityishenkilöiden innokas pohjoiseen jääneen omaisuuden tavoittelu haittaa vakavasti pyrkimyksiä päättää saaren jako kompromisseihin perustuvalla poliittisella sopimuksella, johon kummalllakin osapuolella olisi haluja. Karjalan palautuksen suhteen halut ovat Suomessakin, Venäjästä nyt puhumattakaan, paljon heikompia. Siksi omaisuudenpalautushölmöily on todella tuhoisaa Karjalan palautukselle.

Eikö SAFKA enää maita?

Äskettäin uudisoimamme vääryystieteen desantin äkkikäännös on saanut jatkoa. Suomen tyhmin pastori on perääntymässä epäjärjestyksessä. Joko äskettäisellä Moskovan reissulla on tullut ohje rajoittaa vähän, tai sitten Tuomiokapitulin paperit ovatkin alkaneet kirvellä peräpäätä. Vaikka hörönaurettava antifasistinen komitea näyttääkin jatkavan toimintaansa, se vaikuttaa olevan väsähtämässä. Ei tällä vielä Karjala palaudu, mutta vilpittömään vahingoniloon on aihetta.

Nurinkurista oikeustiedettä

Ennenkin tapaamamme itseoppinut kansainvälisen oikeuden ekspertti on tiettävästi ymmärtänyt ottaa hatkat aivokuolleena syntyneestä Suomen Karjalan pakolaiset -järjestöstä, mutta jaksaa edelleen julistaa todella kummallista oikeustiedettään kommentissaan erään SAFKAa lähellä olevan järjen jättiläisen blogissa:

Tuohon pienenä lisähuomatuksena, että Neuvostoliitto ainakin omien tietojeni mukaan kylläkin kansallisti Kuriilien saaret kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla toisin kuin Suomen pakkoluovutetut alueet. Samoin oli kansallistettu kansainvälisen oikeuden mukaisesti mm. saksalaisten omistamat alueet. Ainoa, joka jäi kansainvälisen oikeuden mukaisesta menettelystä ”väliin”, olimme me…

Asia on valitettavasti täysin päinvastoin. Japanin ja Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän välillä ei ole rauhansopimusta. Neuvostoliitto liitti Kuriilit itseensä ihan yksipuolisella päätöksellä kansainvälisen oikeuden vastaisesti, ja Japani ei ole luopunut suvereniteetistaan neljän eteläisen saaren osalta. Tämän takia näiden neljän saaren palauttamisesta on venäläistenkin mielestä helpompaa neuvotella kuin Karjalasta, joka on luovuettu ihan pätevällä rauhansopimuksella.

Mahdollista laskua ei kyllä makseta

Kuten muistamme, ProKarelia suhtautui perustelujen kysymiseen perin nuivasti:

Tilaustyöstä yleensä laskutetaanJos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Nyt kuitenkin sekä omilla sivuilla että Uudessa Suomessa on yritetty esittää perusteluja. Jälki on kuitenkin kauniisti sanottuna huonoa, mahdollinen lasku jää kyllä maksamatta. Sanoja on paljon, mutta asiaa vähän. Muutamaa kohtaa on syytä kommentoida, vaikka kommentit ovatkin vain vanhan kertausta.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, Neuvostoliiton perustuslaki tunsi yksityisomaisuuden. Voidaan perustellusti sanoa, että suomalaiset evakot yhä omistavat pakkoluovutetuilla alueilla olevan omaisuutensa, vaikka tämä omistus onkin ollut latenttia yli 60 vuotta. Omistus ei siten ole ollut aktiivista ja toimivaa, eikä omistaja ole päässyt hallinnoimaan omaisuuttaan tai käyttämään omistajan oikeuksiaan.

Seuraavassa on otettu eräitä esimerkkejä, jotka vahvistavat omistusoikeuden pysyvyyteen liittyviä näkemyksiä. Artikkelissa ei tarkastella yksityiskohtaisesti Tarton rauhansopimusta tai Pariisin rauhansopimusta tai niitä varhaisempia kansainvälisiä sopimuksia. Myöskään Porkkalan tai Hangon alueiden palautusta alkuperäisille omistajille ei tarkastella.

Syytä olisi aloittaa siitä, mitä asiasta on aikaisemmin kirjoitettu. Jos sitten haluaa poiketa siitä, pitää perustella, miksi. Tarton rauhasopimuksella ei asiassa ole juuri relevanssia, se koskee tyystin erilaista tilannetta ja on valitettavasti ollut mitätön jo vuodesta 1940. Hangon, ja yleisemmin Karjalan, tilanne takaisinvaltauksen jälkeen on sen sijaan kovinkin oleellinen.
Omistusoikeuden palauttamisesta takaisinvaltauksen jälkeen säädettiin laki, silloinkaan ei katsottu, että omistusoikeus olisi automaattisesti säilynyt. Omistusoikeuden palautus ei myöskään ollut ehdoton, jos oli saanut pika-asutuslain perusteella tilan, siitä oli luovuttava. Sittemmin Erik Castrén käsitteli omistusoikeuden kohtaloa luovutetuilla alueilla 1950 kirjassaan Kansainvälinen oikeusseuraanto ja oli selkeästi sitä mieltä, että omistusoikeus oli lakannut. Porkkalan palautus onkin sitten asia, jota pitäisi ehdottomasti käsitellä, tosin houkutus sivuuttaa se on toki hyvin ymmärrettävä. Kun omistusoikeuden kohtalosta silloin käytiin oikeustieteellistä keskustelua, Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden lakanneen Porkkalassakin. Erik Castrén ja Paavo Kastari puolestaan katsoivat omistusoikeuden säilyneen Porkkalassa, koska Porkkala oli ollut ainoastaan vuokrattu, ei kokonaan luovutettu, ja vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli. Omistusoikeus palautettiin silloinkin säätämällä erityinen laki, ja palautus ei silloinkaan ollut ehdoton vaan edellytti saatujen korvausten palauttamista.

Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi yksipuolisesti voinut siirtää, koska se ei demokraattisena maana sosialisoinut evakkojen omaisuutta, eikä mitään omistusoikeuteen liittyvää oikeustoimea tehty.

Suomen valtio nimenomaan luovutti evakkojen omaisuuden ehdoitta Neuvostoliitolle. Demokraattisena valtiona se teki sen selkeästi pakkotilanteessa ja perustuen perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyihin lakeihin. Valtio myös korvasi omaisuutta siinä määrin kuin senhetkisessä vaikeassa tilanteessa pystyi.