Paniikkia ja vainoharhoja

Kuten aikaisemmin tuli kerrottua, anonyymi käyttäjä koneelta fwns5.eduskunta.fi kiirehti poistamaan Wikipediasta tiedon erään tietyn asianajajan idioottimaisesta yrityksestä nostaa kunnianloukkaussyyte hänen bisneksiään kriittisesti käsitelleestä blogikirjoittelusta. No, nyttemmin sekä kyseisen asianajajan yritys kumota KKO:ssa sotasyyllisyystuomioita, että yritys palauttaa tontti Viipurista entisen omistajan perilliselle, ovat päättyneet juuri niinkuin kunnianloukkauksesta syytetty bloginpitäjä ennusti. Eduskunnan tuntematon on yrittänyt tarmokkaasti pitää tämän tosiasian poissa Wikipediasta, ja onnistunut jo ylittämään keskustelun sensuurikynnyksenkin:

Erikoista että Kemppinen vaivautuu tai alentuu tällaiseen yhden toisinjattelijan solvaamiseen. Se on selitettävissä vain sillä, että hän on 60-lukulainen, suomettunut vanha pieru. Ei siedä toisinajattelua ja yrittää saada äärivasemmistolaiseen touhuunsa mukaan kaikki hinnalla millä hyvänsä.

Kemppinen tuskin on äärivasemmistolainen, eikä ole solvannut ketään. Ainoastaan sanonut ääneen sen että asianajan jutut ovat alusta lähtien epäonnistumaan tuomittuja, ja asiakkaita kustaan linssiin. Jos näin ei olisi, asianajaja ei olisi tarvinnut mitään kunnianloukkausyytteitä, pelkkä oikeusjutun voittaminen olisi riittänyt nolaamaan Kemppisen julkisesti ja tekemään asianajajasta kuuluisan.

Ehkä tuollaista soopaa suoltavien kannattaisi pitää vähän pienempää suuta solvaamisesta ja kunnianloukkauksista.

Noni, mitä minä sanoin

Kuten minä aivan äsken ennustinkin, EIT heitti suomalaisen omaisuudenpalautusjutun roskikseen. ProKarelian oli vielä kesällä varsinaisen harhaisen voitonvarma:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Nyt sitten on aivan eri kellossa:

EIT hyväksyi Venäjän kannan oikeusloukkauksessa

EIT:n päätös 10.10.2008 oli tämän farssin jatkoa. Silvennoinen toteaa päätöksestä: ”Päätös on EIT:n tapaan lyhyt ja mitään sanomaton. Siinä todetaan ainoastaan, ettei valituksessa ilmennyt ihmisoikeuksien loukkausta. EIT siten hyväksyi Venäjän oikeuslaitoksesta tulleen vastauksen, jonka mukaan tämä Viipurin tonttikiista on julkisen kansainvälisen oikeuden (public international law) asia.”

Niinhän se on. Asia on ratkaistu Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sopimuksissa, ennen kuin kumpikaan osapuoli oli allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, jonka ennustin jo pari vuotta sitten: ProKarelia on pannut koko arvovaltansa sellaisten tulkintojen taakse, joita mikään tuomioistuin ei tunnusta. Tästä farssista ovat hyötyneet vain Venäjä, ja muuan ahne asianajaja. Nyt alkaisi todella olla aika hakea kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjalan palautus järjelliseltä näyttäväksi projektiksi.

Olisikohan aika pikku hiljaa ajatella pikkuisen?

Viime vuoden tammikuussa eräs tunnettu blogaaja kirjoitti:

Toiseksi: sotasyyllisyysoikeuden tuomiota ei voi purkaa korkeimman oikeuden päätöksellä.

Jos rangaistustuomiot haluttaisiin purkaa, siitä olisi säädettävä laki - samanlainen kuin sodan päätyttyä "liittoutuneiden hyväksi toimineiden henkilöiden" päästämiseksi vankiloista ja turvasäilöistä.
---
Soltasyyllisyysoikeuden ei ole edes väitetty toimineen vastoin sitä erikoislakia, jolla Ryti ja ne muut tuomittiin. Kysymys ei siis koskaan ole ollut lain oikeasta tulkinnasta. Puhetta on ollut lain "oikeudettomuudesta", joka ei kai voi tarkoittaa muuta kuin perustuslain vastaisuutta tai sanotaan nyt yleisten oikeusperiaatteiden vastaisuutta, vaikka ei se 1940-luvulla ollut peruste jättää lakia soveltamatta.

Voisiko korkein oikeus todeta perustuslain säätäisjärjestyksessä annetun lain perustuslain vastaiseksi?

Ei voisi.

Sellaisessa tilanteessa ainoa keino on uusi laki.

Sellainen tilanne ei kuulu tuomioistuimelle.

No, nyt tuli sitten korkeimman oikeuden hylkäävä päätös:

Korkein oikeus (KKO) on tänään antanut päätöksen, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkaminen ei kuulunut KKO:n toimivaltaan. Tuomio oli annettu muun ohella ministerinä toimineelle Väinö Tannerille helmikuussa 1946.

KKO katsoi päätöksessään, että sotasyyllisyysoikeuden perustaminen ja sotaan syyllisinä pidettyjen rankaiseminen tapahtui sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisina.

Sotaan syyllisten rankaisemiseksi säädettiin erityislaki. Lakiin ei sisältynyt säännöstä, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeuden tuomioon olisi mahdollista hakea muutosta. KKO vastusti lain säätämistä vuonna 1945 antamassaan lausunnossa.

Poikkeuksellisen taustan vuoksi ei KKO:n mukaan ollut perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä yleisten tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta.

Se siitä. Tässä asiassa ei ole enää oikeusasteita käytettävissä. Oikeusjuttu ei ole edistänyt Karjalan palautusta pätkääkään. Ainoa hyötyjä on sopan keittänyt asianajaja, joka tähän mennessä ei ole voittanut ainoatakaan aihepiiriin liittyvää juttua. Lisää häviöitä lienee tulossa hyvinkin pian, sillä EIT on jo tyrmännyt nykyisen Puolan alueelta tulleiden evakoiden rahastusyrityksen:

55. The Court’s jurisdiction ratione temporis covers only the period after the date of ratification of the Convention or its Protocols by the respondent State. From the ratification date onwards, all the State’s alleged acts and omissions must conform to the Convention or its Protocols and subsequent facts fall within the Court’s jurisdiction even where they are merely extensions of an already existing situation (see, for example, Broniowski v. Poland [GC], (dec.), no. 31443/96, § 74 et seq., ECHR 2002-X, with further references).

Accordingly, the Court is competent to examine the facts of the present case for their compatibility with the Convention only in so far as they occurred after 10 October 1994, the date of ratification of Protocol No. 1 by Poland. It may, however, have regard to the facts prior to ratification inasmuch as they could be considered to have created a situation extending beyond that date or may be relevant for the understanding of facts occurring after that date (ibid.).

56. A continuing violation of the Convention – a situation which originates before the entry into force of the Convention but continues after this date – has effects on the temporal limitations of the Court’s jurisdiction. In particular, such situations as a continuing and total denial of access to and control, use and enjoyment of property as well as any compensation for taking property may fall within this notion, even if they stemmed from events or laws that occurred before the ratification of the Convention or the Protocol (see, inter alia, Loizidou v. Turkey (merits and just satisfaction) judgment of 18 December 1996, Reports of Judgments and Decisions 1996-VI, § 41 et seq.; and Cyprus v. Turkey [GC] no. 25781/94, §§ 187-189, ECHR 2001-IV).

57. However, as the Court has consistently held, in particular in the context of expropriation measures effected in connection with the post-War regulation of ownership relations, the deprivation of ownership or another right in rem is in principle an instantaneous act and does not produce a continuing situation of “deprivation of a right” (see, among many other authorities, Malhous v. the Czech Republic [GC] (dec.) no. 33071/96, ECHR 2000-XII; Smoleanu v. Romania, no. 30324/96, 3 December 2002, § 46; Bergauer and Others v. the Czech Republic (dec.), no. 17120/04, 4 May 2004; and Von Maltzan and Others v. Germany [GC] (dec.), nos. 71916/01, 71917/01 and 10260/02, § 74, ECHR 2005-V).

EIT:n jälkeen ei ole enää oikeusasteita. Ehkä sen tappion jälkeen joku alkaa ajatella, kannattaako kyseiselle asianajajalle enää lahjoittaa rahaa toivottomien juttujen ajamiseen. ProKarelian puolestaan täytyy alkaa vakavasti pohtia uskottavuutensa palauttamista.

Jalat tukevasti irti maasta

ProKarelia on valitettavasti taas julkistanut kannaonoton, jota on pakko kommentoida. (Kommentoitavat katkelmat eivät välttämättä ole samassa järjestyksessä kuin alkutekstissä.)

Suomen Karjalasta luopumispäätökset eivät ole virallisia

Oikeudessakin voidaan joitain asioita sovitella, mutta lähtökohtana on aina koko rikoksen selvittäminen ja korjaaminen. On rikoksia, joissa ei sovitella. Henkeen kohdistuneet rikokset tuomitaan, eikä niissä lähdetä miettimään etukäteen, voitaisiinko vaikka 1/3 uhreista jättää rangaistuksen määrittämisessä ulkopuolelle.

Oikeusvaltiona melkoisen outo lintu on sellainen maa, joka päättää, että jätetään nyt nämä rikokset kokonaan tutkimatta ja tuomitsematta, kun tuo rikoksentekijä on noin suurikokoinen. Tosin näin näyttää tähän saakka Suomen valtionhallinto ja oikeuslaitos Karjalan kysymystä tarkastelleen.

Erikoisinta tässä on se, ettei aluepäätöksiä ole tehty virallisesti. Suomesta ei tiettävästi löydy ainuttakaan poliittista virallista päätöstä siitä, ettei palautus kuulu ohjelmaan, ellei sellaiseksi lueta kiertoilmaisua, ettei Suomella ole mitään aluevaatimuksia Venäjältä. Mistä pöytäkirjasta tämä ilmaisu perusteluineen ja päätöksineen löytyy? Entä eduskunnan päätös maa-alueen menetyksestä?

Käsittämätöntä tekstiä. Tässä on nyt kerta kaikkiaan kysymys asioista, joita ei voi käsitellä oikeudessa eikä sinne kuuluvin käsittein. Eduskunnan päätökset maa-alueen menetyksestä löytyvät eduskunnan hyväksymistä rauhansopimuksista. Sen jälkeen ei todellakaan tarvitse tehdä äätösä, että palautus ei kuulu ohjelmaan. Vain palautuksen kuulumisesta ohjelmaan pitäisi päättää.

Jo edellisen perusteella on selvää, että neuvottelujen lähtökohtana voi olla vain Tarton rauhan 1920 rajojen palauttaminen. Ne olivat itsenäisen Suomen ja Neuvostoliiton kohtuullisen yksimielisesti ja ilman sodanuhkaa sovitut rajat, jotka oli tarkoitettu ikuisiksi ajoiksi. Neuvostoliiton ikuisuus kesti vajaa parikymmentä vuotta.

Jos koko alue ei ole neuvottelujen lähtökohtana, tehdään perustavaa laatua oleva oikeusloukkaus niitä kohtaan, joiden maa-alueet jäisivät edelleen Venäjän hallintaan. Samalla luotaisiin vahva pohja konfliktin jatkumiselle.

Toki se voi olla neuvottelujen lähtökohtana, mutta entä jos Venäjä ei suostu siihen, mutta suostuisi pienemmän alueen palauttamiseen? Käsketäänkö pitää samantien koko Karjala? Jos Karjala palautetaan, se palautetetaan Suomelle, ja Suomen, demokraattisten valtioelimiensä kautta on päätettävä palautussopimuksen hyväksymisestä. Jos koko aluetta ei palauteta, tulokseen on tietenkin lupa olla tyytymätön, mutta sen väittäminen oikeusloukkaukseksi on mieletöntä. Jos joku siinä tilanteessa lähtee jatkamaan 'konfliktia', asia kuuluu poliisille ja oikeuslaitokselle.

Etukäteistinkiminen alueista on koomista

Mikäli Suomi esittäisi Venäjälle rajaneuvotteluja, joissa se itse valmiiksi tinkisi alueesta, se ilmeisesti tuottaisi venäläisille hersyvät naurut. Kun uhri ja saamamies etukäteen itse tinkii vaatimuksistaan, ennen kuin mitään neuvotteluja on edes aloitettu, on tilanne koominen ja traaginen.

Millä lihaksilla me voisimme vaatia Venäjältä mitään. Venäjä pitää saada kiinnostumaan neuvotteluista, ja sitä voi edistää vain laskemalla vaatimuksia ja nostamalla omia tarjouksia. Koska Suomikaan ei ole kovin kiinnostunut asiasta, myöskään Suomen suuntaa ei pitäisi heitellä huolettomia vaatimuksia.

Jos neuvotteluissa tullaan siihen tulokseen, että jokin alue jäisi Venäjän haltuun, on samantien neuvoteltava pois jäävää aluetta vastaava korvaus. Se korvaus ei voi olla samanlainen kuin ennen talvisotaa ollut Neuvostoliiton ehdotus, jossa kukoistava kaupunkialue haluttiin vaihtaa huonosti hoidettuun metsäalueeseen. Suomi ei ole joustamaton neuvottelija, joten ratkaisumahdollisuuksia korvaavien alueitten suhteen varmasti löytyy.

Kukoistava kaupunkialue? Karjalassa ei ennen sotia ollut muita kaupunkeja kuin Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala. Nyttemmin toki on, mutta sen kukoistuksen kanssa on niin ja näin. Neuvostoliiton ehdotuksen vika ei ollut alueissa, vaan siinä, että vaihto olisi katkaissut Suomen pääpuolustuslinjan, ja sopimuskumppani oli perin epäluotettava. Venäjä olisi vielä Talvisodan jälkeen voinut estää Jatkosodan, jos se olisi jättänyt rajan Viipurin itäpuolelle. Kaikki alueet eivät todellakaan ole yhtä arvokkaita.

Omien maitten ostaminen on järjetöntä

Ehkä kaikkein typerryttävin ehdotus on pakkoluovutettujen maitten takaisinostaminen. On vaikea löytää sellaiseen toimenpiteeseen mitään logiikkaa. Miksi me ostaisimme omat alueemme takaisin? Ne alueet kuuluvat meille kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Ehkä siksi, että ne kansainväliset sopimukset eivät enää ole voimassa, eikä Venäjä varmaankaan palauta mitään pelkästään kiltteyttään. ProKarelia jauhaa aina win-win -ratkaisuista, mutta ei ole tosissaan esittänyt mitään, mitä Venäjä hyötyisi palautuksesta. Maksu olisi suoraviivainen tapa tuottaa sitä hyötyä.

PS. ProKarelian reformisuunnitelmassa oli suosiolla jätetty Terijoki ympäristöineen palautuksen ulkopuolelle, mutta ProKarelia olikin silloin vielä järkevien ihmisten johtama.

Sarjassamme käsittämättömiä ideoita

Nord Stream -kaasuputken vetäminen Itämeren pohjaan ei vaikuta mitenkään loistoidealta, Suomella, Virolla ja Ruotsilla on asiasta ihan perusteltua sanomista. Aluepalautus ry:n suunnalta tullut idea hankkeen torpedoimiseksi on kuitenkin omaa luokkaansa:

Anonyymit suomalaiset 'liikkeenharjoittajat' ovat jättäneet valtaushakemuksen Helsingin edustalle kaasuputken reitille, ja kuvittelevat voivansa sen perusteella kieltää putken rakentamisen ja saavansa siihen apua poliisilta ja armeijalta. Hakemuksen jättäjiä edustaa entuudestaan tuttu asianajaja, joka on ennenkin lukenut lakeja ja sopimuksia kuin piru Raamattua. Kaivoslakia täytyy todellakin lukea sangen luovasti, jos siitä saa ulos moisen tulkinnan.

Valtaajalla on oikeus tässä luvussa säädetyillä ehdoilla toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten.

Ei mitään mainintaa "yksinoikeudesta". Juttu lentää roskikseen, Karjalan palauttajat leimautuvat jälleen kerran idiooteiksi, ja asianajaja itkee koko matkan pankkiin. Venäjä tuskin vaivautuu edes ärsyyntymään.

Pakollinen vitsi: Mies tulee aivokauppaan.

-Onko teillä insinöörin aivoja?
-Kyllä on.
-Mitä ne maksavat?
-10 euroa gramma.
-Entä onko asianajajan aivoja ja mitä ne maksavat?
-Kyllä on, ne maksavat1000 euroa gramma.
-Kuinka ne voivat olla niin hirveän kalliita?
-Tietäisitte, miten monta asianajajaa täytyy tappaa, että saisi gramman aivoja.

PS Nyt Prokareliakin meni sitten julkaisemaan tämän 'uutisen'.

Bronzemember

Vanha ystävämme sosiologi on aktivoitunut vaihteeksi eteläistä naapurimaatamme vastaan, ja sivunnut siinä samalla myös Karjalan palautusta:

Suomessa oli paljon revansistista mielialaa 1990-luvulla, mutta tilanne on nyt helpottunut. Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".

Tämähän on tietysti totta. Itse asiassa olen Suomessakin törmännyt taukkeihin, jotka eivät tajua eroa luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan välillä. Ihmetyttää vain, miksi Pietarissa vuosia asustellut ja paljonkin Venäjän lehtiin myös Karjalan palautuksesta kirjoitellut sosiologi ei ole saman tien korjannut tätä vähintäänkin kiusallista väärinkäsitystä.

Puppugeneraattori taas vauhdissa

ProKarelia on taas intoutunut suoltamaan artikkeleita nettiin. Ensin piti syyttää sekä perusinsinööriä, että pääministerin isää yllytyksestä rikokseen. Ikävä kyllä kyseistä rikosta ei ole olemassa muualla kuin ProKarelian häiriintyneessä mielikuvituksessa (jos olette eri mieltä, yrittäkää toki nostaa oikeusjuttu, lupaan seurata yritystä mielenkiinnolla. No, tämä kaikki on valitettavasti vanhastaan tuttua. Sittemmin ProKarelia on taas saavuttanut uusia älyttömyyden sfäärejä:

Suomalaisten on itse luotava historialliselle mahdollisuudelle todellinen tilaisuus. Sitä ei ole aidosti koskaan yritetty. Mutta se on yrittämisen arvoinen asia. Kekkonen omi aikanaan Karjalan palautuksen omaksi asiakseen ja hätisti toiset pois sen kysymyksen ääreltä.

Tässä Kekkonen teki mahdollisesti pahan virheen. Hän ei lainkaan käyttänyt hyväkseen kansan suurta tukea. Hänen aikanaan maa ei vielä ollut suomettunut, joten suurin osa kansasta olisi riemumielin noussut Kekkosen hätistelemänä barrikaadeille sekä kuvaannollisesti että fyysisesti. Karjalan palautus olisi saanut vahvan palon ihmisten mieliin. Naapurimaassakin olisi havaittu, että siellä kansa yksituumaisesti ajaa palautusasiaa.

Neuvostoliittoako olisi kiinnostanut Suomen yleinen mielipide? Ei hyvää päivää. Moinen olisi kaatanut Kekkosen palautusyritykset välittömästi. Vielä suuremmalla syyllä on kysyttävä, miksi ProKarelia itse ei ole kiinnostunut saamaan kansan tukea palautuksen taakse. Muistakaamme, mitä eräs riemuidiootti, joka on viime vuodet vaikuttanut ProKarelian linjauksiin aivan liikaa, jo vuosia sitten kirjoitti:

"Mielestäni Suomen raja on määritelty jo 1920 Tartossa, eikä sen rajan palauttaminen mielestäni tarvitse "kannatusta". Se on Suomen raja. Piste." (Toimivaa linkkiä ei enää ole, mutta kyllä tuo ProKarelian arkistoista varmaan löytyy.)

Tähän liittyen, ProKarelia on enemmän ja enemmän suuntautunut yrityksiin 'palauttaa' omaisuutta ihmisille, joiden isovanhemmat sitä sodan takia menettivät. Vaikka moinen touhu olisikin juridisesti perusteltua, se eimtodellakaan ole omiaan synnyttämään kannatusta yleisessä mielipiteessä; se on parhaimmillaan EVVVK, pahimmillaan vastenmielistä ahneutta. Ei ihme, että ProKareliakin alkaa vähitellen huomata, että homma sei suju, ja uskotella, että takaiskut kuuluvat asiaan.

Tyhmyyden huippua etsimässä

Blogissa on pitemmän aikaa seurattu erään asianajajan ihmeellisiä seikkailuja. Kyseisen asianajajan piti ensin olla tekemässä lisuria, jossa todistetaan omistusoikeuden säilyneen Karjalassa. Jostain syystä lisurista ei sittemmin ole kuultu mitään. Sitten asianajaja yritti turhaan viedä tulkintaansa EIT:hen. Sitten olivat vuorossa venäläinen oikeusistuin ja Pietarin hovioikeus. Seuraavaksi ollaankin taas kiusaamassa EIT:tä. Jotta tämä ei olisi jäänyt idioottimaisuuden huipuksi, asianajaja yritti nostaa kunnianloukkaussyytteen, kun erään oikeustieteen professorin blogissa käsiteltiin hänen bisneksiään aika suorasukaisesti.

Kyseinen asianajaja on onnistunut kyseenalaisin ansioin pääsemään myös Wikipediaan, ja
kunnianloukkausfarssikin oli noteerattu artikkelissa. Kunnes se yllättäen katosi. Poisto tehtiin ilman käyttäjätunnusta tai turhia selityksiä koneelta nimeltä fwns5.eduskunta.fi. Samalta koneelta on 'paranneltu' myös erinäisiä poliitikkoja käsitteleviä Wikipedia-artikkeleja. Voiko joku todella olla noin uskomattoman hölmö, vai onko kyseessä salajuoni skandaalin aikaansaamiseksi?

Karjala, Georgia ja Tervo

Jari Tervo on ottanut esiin Karjalan palautuksen Georgian tapahtumien valossa:

Karjalansa takaisin saaneen Suomen asema olisi tukala. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä Venäjä kuuntelisi tarkalla korvalla Suomen venäläisvähemmistön huolia. Niitähän riittäisi. Kohta asia annettaisiin sotilaitten käsiin. Pian nähtäisiin, miten pysäytetään kenttäoloissa tankki suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliitikkojen keksimällä vallankumouksellisella aseella, nato-optiolla.

Tämä ansaitsee muutaman kommentin:

1) Karjalan palautuksesta ei pidä yrittääkään keskustella muuta kuin suhteellisen luotettavana pidettävän Venäjän johdon kanssa.

2) Palautuksen yhteydessä alueelle jäävän väestön asemasta on sovittava huolellisesti, ja Suomen on noudetatettava sopimusta pilkuntarkasti. On luotava tilanne, jossa Karjalaan jääneet venäläiset eivät kaipaa Venäjää. Suomelta moinen saattaa onnistua pikkuisen helpommin kuin Georgialta.

3) Tekosyy on tekosyy on tekosyy. Suomessa on joka tapauksessa kasvava venäläisvähemmistö. Jos Venäjä haluaa tekosyyn konfliktille, sellainen löytyy kyllä. Jollei venäläisvähemmistöstä, niin siiten vaikka Pietarin läheisyydestä, jonka tekosyyn Tervo näyttää ottavan vakavasti.

Sota on harvemmin hyvä idea

Kaukasian viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet lievästi sanottuna huolestuttavia. Tuskinpa kysymys on siitä 'tulevasta sodasta', jota eräs seinähullu ProKarelian häntäkärpänen kaksi vuotta sitten manasi. Georgia on mennyt iskemään päänsä todella lujaa seinään. Mielenkiintoista on se, että myöskäänVenäjä ei ole toiminut mitenkään hirveän järkevästi. Kansojen itsemääräämisoikeuden nostaminen yli rajojen loukkaamattomuuden ei ehkä pitkällä tähtäimellä ole Venäjän kannalta kovin edullista. Vielä pahempi juttu saattaa kuitenkin olla kriisin vaikutus Venäjän talouteen. Jos pörssikurssit laskevat vähänkin enemmän, Venäjällä saattaa olla edessä hirvittävä romahdus, kun lainojen vakuudet liukenevat. Nykyhallinnon kannatuksen katoaminen, ja uusi hajoamiskehitys saattaa olla lähellä. Silloin meidän pitäisi olla valmiita tukemaan Venäjän vakautta, mutta ei mihin hyvänsä eikä mihin hintaan hyvänsä, vaan menneiden vääryyksien rauhanomaisen korjaamisen puolesta.

Rasitttavaa, kun ei ole muita aiheita kuin ProKarelian hölmöys

ProKarelia aiheutti aikanaan ehkä jopa kohtalokkaan vahingon Niinistön vaalikampanjalle levittelemällä yhtä älytöntä kuin perätöntäkin tarinaa Halosen vappupuheesta. Tätä menoa Halosen kiitollisuus ei kyllä kauaa kestä. Halonen oli nimittäin yrittänyt selittää, että Venäjän puutullit todellisuudessa tuottavat Venäjälläkin vahinkoa:

Jos ja kun Venäjä asettaa puunviennille korkeat 50 euron tullit, se voi lopettaa lähes kokonaan nykyisen noin 12 miljoonan kuution vuosittaisen puutuonnin Suomeen. Puun tuonnin loppuminen iskisi Venäjällä pahimmin Karjalan talouteen.

ProKarelia osoitti puutteellista lukutaitoa:

Suomeen on tuotu puuta noin 12 milj. kuutiometriä vuosittain. Puutulliasia, kuten kaikki muutkin merkittävät asiat, päätetään pääministeri Vladimir Putinin hallinnossa. On ihmetelty, eikö Venäjän johtoa kiinnosta esim. Karjalan Tasavallan tai Vologdan selviäminen ja taloudellinen kehitys lainkaan.

Niin, tätähän se Halonenkin yritti selittää. Toivottavasti venäläisillä on parempi käsityskyky.

Ja sitten se pakollinen:

Suomen presidentti olisi voinut tässä tilanteessa tuoda esille huolensa siitä, että juuri Venäjä on yli 60 vuotta hakannut täydellisesti ilman korvausta suomalaisten omistamia metsiä ja hyödyntänyt muutoinkin aluetta. Suomalaiset ovat uskollisesti maksaneet omastakin puustaan venäläiselle osapuolelle, joka ei ole ollut metsien omistaja. On aika korjata tämä epäluottamusta aiheuttava tilanne.

Halonen ei todellakaan ole idiootti, eikä menisi julkisuudessa tarjoilemaan kanonisena totuutena tulkintaa, jolla ei ole takanaan yhtään oikeustieteilijää eikä yhtään oikeuden päätöstä. En yrittänyt enää kommentoida ProKarelian sivuille, lienen vieläkin bannissa kun kehtasin vaatia oikein perusteluja väitteille.

Ei hyvää päivää

Tulin vasta nyt lukeneeksi tarkemmin sitä Karelia klubi -lehteä, jota ProKarelian toimitus kehtasi tyrkyttää vakavastiotettavana lähteenä. Ei tietenkään ollut yllätys, että sisältö oli vähemmän tasokasta, mutta pohjanoteeraus oli aika raju:

"Evakot saivat menetyksistään Suomen valtiolta korvauksia, joiden keskimääräiseksi suuruudeksi on teoreettisesti arvioitu 39% omaisuuden arvosta. Erittäin nopean inflaation vuoksi korvaussumma oli ehkä vain murto-osa reaaliarvosta.

Korvaukset olivat jatkosodan jälkeen indeksiin sidottuja, mutta koska ne maksettiin suurimmaksi osaksi obligaatioina ja evakot tarvitsivat heti rahat jälleenrakennukseen, he eivät voineet hyötyä indeksiehdosta."

Kirjoittajalla ei tunnu olevan juuri käsitystä siitä, mitä inflaatio, obligaatio ja indeksiehto tarkoittavat. Olisikohan kyseessä sama kansantaloustiedettä opiskellut järjen jättiläinen, jonka mielestä ennakonpidätys tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa verot?

ProKarelian tragedia

Edellisen tekstin jälkeen on syytä kerrata yksi oleellinen asia. ProKarelian webisivut olivat juuri se asia, joka aikanaan sai minut kiinnostumaan Karjalan palautuksesta. Oli hienoa nähdä, että asioita oli todella ajateltu ja kehitelty ideoita kompromisseista, joilla Karjala voitaisiin rauhanomaisesti palauttaa. Asialla oli selvästikin ollut äärimmäisen fiksuja ihmisiä, käsittääkseni yksi heistä oli Yrjö Pessi. Sen jälkeen valitettavasti alkoi alamäki, ja vaatimusten järjetön korottaminen kumpaankin suuntaan. Kaikkia tästä vastuullisia en tiedä, mutta yhden henkilöllisyys lienee selvä kaikille asiaa seuranneille. Muutkin ovat sitten menneet mukaan joukkopsykoosiin; esimerkiksi ProKarelian toimituksen takana olevaa henkilöä pidin vuosituhannen alussa vielä ihan järkevänä, mutta nyt hänen kirjoituksiaan ei juuri voi erottaa tuon edellä mainitsemattoman hengentuotteista.

Käsittämätöntä, miten jutut voivat aina vain pahentua

Aikaisemmassa postauksessa kauhisteltiin jo ProKarelian uusinta hölynpölykirjoitusta. Kun se keräsi muitakin ansaittuja kommentteja, minäkin kommentoin. Toimituksen vastaukset olivat yhtä suurta rimanalitusta.

Lähteeksi kelpasi ilmeisesti oma kirjoitus:

Karelia Klubi 18 –lehdessä asiaa käsitellään alla mainittujen otsikoiden alla. Lehden voit lukea eKarelian nettilehtenä ilmaiseksi sivuilta 16 – 21.
http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/

Sitten pitikin jos julistaa hankalia vastaväitteitä esittävät ihmisoikeusrikosten hyväksyjiksi:

Miksi hyväksyt vääryyden ja ihmisoikeusrikokset?

Ei se ole relevantti peruste omistusoikeuden tai muiden ihmisoikeukisen riistolle, että on kulunut aikaa, ennen kuin rikos on saatu oikaistua. Mieti sitä asiaa. Ei murhakaan vanhene koskaan. Laissa ei ole vanhenemisaikaa ihmisoikeusrikokselle.

Kaiken huippu seurasi siitä, kun vetosin ehkä hieman klubilehteä merkittävämpään lähteeseen, nimittäin Porkkalan palautuksen yhteydessä käytyyn oikeustieteellisen keskusteluun, jota on selostettu mm. täällä, täällä ja täällä. Toimituksen edustaja ilmoitti olevansa perillä asiasta. Sitten ehdotin perusteltua selvitystä siitä, miksi asianomaiset oikeustieteilijät olivat olleet väärässä. Toimituksen vastaus oli tyrmistyttävä:

Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Onko millään enää mitään väliä? ProKarelia suostuu perustelemaan tolkuttomat väitteet, jos eri mieltä olevat maksavat siitä. Tämän jälkeen taisin joutua banniin, koska kommentit eivät enää menneet ensinkään läpi.

PS Tämän jälkeen julkaistiin vielä runsaasti muita kommentteja. Ensimmäisenä bannattiin ainoa kommentoija, joka avoimesti kannattaa Karjalan palautusta. Tämä on tuttua jo ansiosta edesmenneeltä KareliaForumilta: Silmittömimmät vihanpurkaukset saivat väärinajattelevat palautuksen kannattajat, eivät palautuksen vastustajat. ProKarelia haluaa viimeiseen saakka välttää todellista keskustelua, jossa joutuisi oikeasti perustelemaan kantansa.

Anteeksi kuinka?

ProKarelia on valitettavasti palannut takaisin 'paljon sanoja mutta vähän asiaa' -linjalle. Räikeimmin tämä näkyy siinä, että EIT-oikeusjuttuja kuvitellaan jo voitetuiksi, vaikka niitä ei ole vielä edes suostuttu ottamaan käsittelyyn:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Normaalissa tilanteessa valtakunnan presidentti ja pääministeri pyrkisivät kaikin keinoin suojaamaan omia kansalaisiaan. Suomessa asia on käännetty päälaelleen. He pyrkivät kaikin keinoin suojaamaan hyökkääjävaltion oikeuksia, joita ei kuitenkaan juridisesti ole olemassakaan.

Suomen korkeimmat päättäjät eivät tiettävästi ole mitenkään sekaantuneet näihin oikeusjuttuihin, vaikka Pariisin rauhansopimuksen 29 artiklassa Suomi luopuu myös kaikista yksityisistä vaatimuksista. Totisesti, Mauno Koivisto ei ole ainoa, jota voidaan perustellusti syyttää Karjalan palautuksen ryssimisestä. Kun EIT heittää jutun Ö-mappiin, eväät ovat todella vähissä.

Ihan tosissaan

Välillä vaikuttaa siltä, että Venäjällä suhtaudutaan Karjalan palautukseen vakavammin kuin Suomessa. Tuon uuden nuorisojärjestö perustaminenkin on siitä osoitus. Ei olisi mitään järkeä vastustaa noin pontevasti jotakin, jos sitä pidettäisiin vain muutaman hassun kylähullun epärealistisena haihatteluna eikä todellisena uhkana. Kunpa noilla venäläisnuorilla olisikin aiheellista syytä protestoida!

Uhkailua

Tuskin on kovin vakava uhka tuo uusi nuorisojärjestö, en usko että pystyvät painostamaan Suomea lakkauttamaan laillisia yhdistyksiä edes siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että saisivat puukaupan estettyä. Ikävä ilmiö kuitenkin, mitkähän ovat sen taustavoimat?
Toisaalta, jos tuo järjestö tosiaan onnistuu pitämään sen verran meteliä, että Suomen viranomaiset hermostuvat, saa Karjalan asia ainakin julkisuutta; ja lakkauttaminenhan ei varmasti onnistu ilman että siitä vedottaisiin kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Onko tämä todella niin vakavastiotettavaa?

Venäjän Karjalassa toimiva nuorisojärjestö Novaja Karelija vaatii, että Suomen hallituksen on heti lakkautettava kaikki ne järjestöt, jotka ajavat Karjalan palauttamista.

Keskustelun ei mitenkään luulisi uhkaavan Venäjää, ja Suomesta katsottuna se on lähinnä umpikujassa, kun ProKarelia on pannut kaiken likoon järjettömän ja toivottoman oikeusprosessin puolesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hallituksen toimenpiteitä. Järjestöjen lakkauttamisen luulisi olevan melkoinen juridinen ongelma, joten se tuskin toteutuu. Tätä blogia ei ainakaan saada mykäksi ilman isompaa kansainvälistä prosessia.

Hieman lisää kunnianloukkaussyytteitä

Vaikka Suomen tunnetuimman ja vihatuimman nettihäirikön tuomitseminen kunnianloukkauksesta olikin ihan epistä, myös muilla tahoilla on yritetty nostaa syytteitä. Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, eräs nykyäänkin elävä oikeustieteilijä on ottanut kantaa Karjalan maiden omistuskysymyksiin blogissaan täällä ja täällä, ja etenkin eräiden häikäilemättömien juristien yrityksiin rahastaa evakoita ja heidän jälkeläisiään maita koskevilla oikeusjutuilla. Kyseinen asianajaja ei näemmä tästä pitänyt, mutta syyttäjä ei ollut aivan samaa mieltä:

”Kokonaisuutena totean, että nettikeskustelussa on N.N.:n asianajotoiminnasta esitetty kärkeviä mielipiteitä. Loppujen lopuksi mielipiteet kohdistuvat kuitenkin siihen, onko ylipäänsä järkevää käydä oikeutta luovutetun Karjalan maaomaisuuksien takaisin saamiseksi. Mielipiteistä kärkevimmät on esittänyt nimimerkki *”Äkäslompolo” – tosin Kemppinenkin on kyllä todennut, ettei hänellä ole ”Äkäslompolon” kommentteihin lisäämistä.

Koska kuitenkin esitetyt mielipiteet ovat oikeastaan N.N:n asianajotoiminnan arvostelemista yksittäisessä, julkisuudessakin olleessa tapauksessa ja perustuvat mitä ilmeisimmin voimakkaisiin erimielisyyksiin tiekyistä faktoista, katson, että siinäkin tapauksessa, että esitutkinnassa saataisiin oikeus- ja näyttökysymykset selvitettyä syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä tavalla, tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen asian vähäisyyden vuoksi. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei arvioni mukaan vaadi syytteen nostamista tässä asiassa.

Tällä päätöksellä ei oteta mitään kantaa siihen, onko joku syyllistynyt asiassa rikokseen.”

Tavallaan harmi, oikeusjutusta olisi varmasti tullut mielenkiintoinen, ja se olisi luultavasti vahingoittanut enemmän kantajaa kuin vastaajaa.

Kannattaa, ei kannata

Venäläinen eversti Utkin kirjoittaa Pro Karelian siteeraamassa artikkelissaan, että Karjalan palautus olisi Suomelle valtava taloudellinen etu. Suomalaiset Karjalan palautuksen vastustajat taas väittävät, että palautus tulisi niin kalliiksi, ettei Suomella olisi siihen varaa. Ota nyt tuosta selvää. Taitavat molemmat näkökannat olla liioiteltuja ja niiden aikaperspektiivikin kovin erilainen. On totta että palautetun Karjalan huostaanotosta aiheutuisi alkuvaiheessa kuluja, mutta ei todellakaan niin paljon, ettei Suomella olisi siihen varaa. Pitemmällä tähtäimellä Karjalasta varmasti koituisi paljon taloudellista(kin) hyötyä Suomelle. "Maata kannattaa aina hankkia, sitä ei valmisteta enää."