Karjala-keskustelun paha henki on nyttemmin liittynyt bloggaajien joukkoon ja ilmaissut huolensa sananvapaudesta Suomessa:
Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.
Tänään vietetään sananvapauden päivää.
Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.
Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.
Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.
Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.
Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.
Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.
Vitsi on siinä, että tämä sananvapauden esitaistelija sensuroi itseään kritisoivat kommentit. Käykääpä tekin kommentoimassa!
Sunday, May 04, 2008
Wednesday, April 23, 2008
Kohti paskasta loppua
Kuten muistamme, ProKarelia alunperin lähti hakemaan Karjalan palautukselle ratkaisua, jonka sekä Suomi, että Venäjä voisivat hyväksyä. Kun tämä ei kelvannut muutamille karjalaisille tai karjalaisten edustajiksi ilmoittautuneille idiooteille, alkoi vaatimusten korottaminen kumpaankin suuntaan. Karjalaisten piti saada omaisuutensa takaisin osallistumatta palautuksen kustannuksiin, ja Venäjältä taas vaadittiin sotakorvauksia takaisin. No, tämähän ei tietysti ole nostanut Karjalan palautuksen kannatusta kummassakaan maassa, joten nyt täytyy vielä korottaa vaatimuksia. Koska Puola on jostain syystä päättänyt maksaa korvauksia, vaikkakin ilmeisesti pienempiä kuin karjalaiset aikanaan saivat, omaisuuttaan sosialisoinneissa menettäneiden jälkeläisille,niin Suomenkin pitäisi vaatia vielä vähän lisää:
Suomen pitää hakea kompensaatio Venäjältä
Suomessa ei voida kuvitella tilannetta, että Suomi ryhtyisi nyt komensoimaan näitä menetyksiä. Suomen valtio on kahden ns. korvauslain perusteella korvannut osan siitä menetetyksestä, etteivät evakot voineet hyödyntää omaisuuttaan. Teoreettisesti korvaukset olivat noin 39 %. Käytännössä ne vastasivat arviolta 10 – 20 % todellisten menetysten arvosta. Osa sai teoreettisesti 100 % korvauksen, osa ei saanut mitään.
Ei mitään järkeä eikä minkäänlaista kansainvälisoikeudellista perustetta. Eikä taatusti saa Venäjää suhtautumaan myönteisemmin Karjalan palautukseen.
Suomen pitää hakea kompensaatio Venäjältä
Suomessa ei voida kuvitella tilannetta, että Suomi ryhtyisi nyt komensoimaan näitä menetyksiä. Suomen valtio on kahden ns. korvauslain perusteella korvannut osan siitä menetetyksestä, etteivät evakot voineet hyödyntää omaisuuttaan. Teoreettisesti korvaukset olivat noin 39 %. Käytännössä ne vastasivat arviolta 10 – 20 % todellisten menetysten arvosta. Osa sai teoreettisesti 100 % korvauksen, osa ei saanut mitään.
Ei mitään järkeä eikä minkäänlaista kansainvälisoikeudellista perustetta. Eikä taatusti saa Venäjää suhtautumaan myönteisemmin Karjalan palautukseen.
Monday, April 21, 2008
Saataisiinko viimein farssin viimeinen näytös?
Asianajaja Silvennoinen on siten vienyt Paulan jutun jälleen EIT:n päätettäväksi. Silvennoinnoisen listaamat valituksen pääkohdat ovat seuraavat:
1) Venäjä rikkoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavaa 6 artiklaa Viipurin tonttijutussa. Lopputulos oli, että asiaa ei voida käsitellä yleisessä tuomioistuimessa Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että EIT oli aiemmin edellyttänyt oikeudenkäynnin käymistä ensin Venäjällä.
2) Venäjä on rikkonut Kalle Paulalle 14 artiklassa taattua, kansallisen syntyperään perustuvaa syrjintäkieltoa. Kalle Paula katsoo, että Venäjän oikeuslaitos syrjii häntä sen takia, että hän on suomalainen. Venäjä ei suo suomalaisille samanlaista oikeudellista asemaa kuin venäläisille. Tämä pätee erityisesti Karjalan alueen suomalaisiin, joilta on riistetty heidän omistamansa kiinteä omaisuus, eikä asiaa suostuta edes käsittelemään oikeudessa, koska vaatimuksen esittäjänä on suomalainen.
3) Ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa on rikottu: Jokaisella on oikeus nauttia rauhassa omasta omaisuudestaan. Nyt Kalle Paulalle tässä artiklassa taattua yksityisen omaisuuden suojaa on loukattu, kun häneltä on riistetty hänen tonttinsa omistusoikeus ilman laillista perustetta. Hänelle ei suoda edes mahdollisuutta vaatia oikeudessa takaisin omaa omaisuuttaan, vaan ilmoitetaan että asia on valtioiden välinen.
Lähtökohtana omaisuuden menettämiselle oli Neuvostoliiton 30.11.1939 aloittama Suomen talvisota, jolloin valittaja joutui jättämään kotinsa. Venäjä Neuvostoliiton seuraajavaltiona jatkaa tätä valittajaan kohdistuvaa ihmisoikeusrikosta, jonka Neuvostoliitto aloitti.
4) Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) päätti 25.01.2006 julistuksessaan tuomita Euroopan kommunistihallintojen toteuttamat ihmisoikeusrikokset. Valittaja vetoaa myös tähän julkilausumaan. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä kommunistisena järjestelmänä oli rikollinen, eikä sille saa antaa mitään merkitystä, kun tämän Viipurin kiinteistön omistussuhteita arvioidaan.
Venäjän oikeuslaitos esitti, että koska Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta, ei tontin omistus ole siirtynyt Kalle Paulalle isältään Neuvostoliiton lakien mukaisesti vuonna 1941. Oikeuslaitos perusti päätöksensä myös Neuvostoliiton perustuslakiin vuodelta 1936.
5) Kansainvälisessä oikeudessa on pääsääntönä, että valtioiden väliset sopimukset (kuten rauhansopimukset) eivät ulota vaikutuksiaan yksityisiin oikeussuhteisiin, kuten yksityiseen maanomistukseen. Jos valtioiden välinen raja siirtyy, ei tällä ole vaikutusta yksityiseen maanomistukseen. Maanomistus säilyy ennallaan. Venäjä on rikkonut tätä kansainvälisen oikeuden pääsääntöä.
1) Käsitykseni Venäjän oikuslaitoksesta ei kauniisti sanottuna ole kovin korkea. Silti on tunnustettava, että molemmat päätökset olivat täysin järkevästi perusteltuja (vaikkakin päätösten välillä oli kiistaton ristiriita).
2) Hovioikeuden tulkinta, että asia on valtioiden välinen, on täysin järkevä eikä mitään syrjintää.
3) Jotta ko. lisäpöytäkirjaan voisi vedota, omistusoikeuden pitäisi olla kiistaton. Omistusoikeutta ei kuitenkaan tunnusta edes Suomi, saati sitten Venäjä, jonka lainsäädännön alle Karjala (valitettavasti) kuuluu.
4) EIT ei taastusti voi ruveta konkreettisesti mitätöimään Neuvostoliiton tekemisiä. Minustakin olisi ihan kiva, jos se voisi tehdä niin, mutta jokin realismi täytyy olla, ja jos mitätöiminen olisi mahdollista, se kyllä pitäisi aloittaa ihan muualta.
5) Kansainvälisessä oikeudessa asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Erik Castrén esimerkiksi on käsitellyt asiaa, mutta kun tulos ei ole mieleinen, niin se on kätevästi voitu julistaa 'kansainvälisen oikeuden vastaiseksi'.
Silmiinpistävää on muuten että vetoaminen Pariisin rauhansopimuksen 27 artiklaan ei ole mukana valituksessa. Sitä kannattaa todellakin tarjoilla vain täydellisille ääliöille, EIT:ssä se olisi aikaansaanut huutonaurukohtauksen ja valituksen välittömän lentämisen Ö-mappiin.
Toivottavasti EIT kieltäytyy tuhlaamasta aikaansa selvään asiaan, ja sen jälkeen edes osa Karjalan palauttajista tajuaa, että oikeussali on aivan väärä paikka Karjalan palautukselle, ja että yli 60-vuotta sitten tapahtuneet taloudelliset menetykset todellakin ovat EVVVK, ja niihin keskittyinen tekee palautukselle pelkkää hallaa.
1) Venäjä rikkoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavaa 6 artiklaa Viipurin tonttijutussa. Lopputulos oli, että asiaa ei voida käsitellä yleisessä tuomioistuimessa Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että EIT oli aiemmin edellyttänyt oikeudenkäynnin käymistä ensin Venäjällä.
2) Venäjä on rikkonut Kalle Paulalle 14 artiklassa taattua, kansallisen syntyperään perustuvaa syrjintäkieltoa. Kalle Paula katsoo, että Venäjän oikeuslaitos syrjii häntä sen takia, että hän on suomalainen. Venäjä ei suo suomalaisille samanlaista oikeudellista asemaa kuin venäläisille. Tämä pätee erityisesti Karjalan alueen suomalaisiin, joilta on riistetty heidän omistamansa kiinteä omaisuus, eikä asiaa suostuta edes käsittelemään oikeudessa, koska vaatimuksen esittäjänä on suomalainen.
3) Ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa on rikottu: Jokaisella on oikeus nauttia rauhassa omasta omaisuudestaan. Nyt Kalle Paulalle tässä artiklassa taattua yksityisen omaisuuden suojaa on loukattu, kun häneltä on riistetty hänen tonttinsa omistusoikeus ilman laillista perustetta. Hänelle ei suoda edes mahdollisuutta vaatia oikeudessa takaisin omaa omaisuuttaan, vaan ilmoitetaan että asia on valtioiden välinen.
Lähtökohtana omaisuuden menettämiselle oli Neuvostoliiton 30.11.1939 aloittama Suomen talvisota, jolloin valittaja joutui jättämään kotinsa. Venäjä Neuvostoliiton seuraajavaltiona jatkaa tätä valittajaan kohdistuvaa ihmisoikeusrikosta, jonka Neuvostoliitto aloitti.
4) Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) päätti 25.01.2006 julistuksessaan tuomita Euroopan kommunistihallintojen toteuttamat ihmisoikeusrikokset. Valittaja vetoaa myös tähän julkilausumaan. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä kommunistisena järjestelmänä oli rikollinen, eikä sille saa antaa mitään merkitystä, kun tämän Viipurin kiinteistön omistussuhteita arvioidaan.
Venäjän oikeuslaitos esitti, että koska Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta, ei tontin omistus ole siirtynyt Kalle Paulalle isältään Neuvostoliiton lakien mukaisesti vuonna 1941. Oikeuslaitos perusti päätöksensä myös Neuvostoliiton perustuslakiin vuodelta 1936.
5) Kansainvälisessä oikeudessa on pääsääntönä, että valtioiden väliset sopimukset (kuten rauhansopimukset) eivät ulota vaikutuksiaan yksityisiin oikeussuhteisiin, kuten yksityiseen maanomistukseen. Jos valtioiden välinen raja siirtyy, ei tällä ole vaikutusta yksityiseen maanomistukseen. Maanomistus säilyy ennallaan. Venäjä on rikkonut tätä kansainvälisen oikeuden pääsääntöä.
1) Käsitykseni Venäjän oikuslaitoksesta ei kauniisti sanottuna ole kovin korkea. Silti on tunnustettava, että molemmat päätökset olivat täysin järkevästi perusteltuja (vaikkakin päätösten välillä oli kiistaton ristiriita).
2) Hovioikeuden tulkinta, että asia on valtioiden välinen, on täysin järkevä eikä mitään syrjintää.
3) Jotta ko. lisäpöytäkirjaan voisi vedota, omistusoikeuden pitäisi olla kiistaton. Omistusoikeutta ei kuitenkaan tunnusta edes Suomi, saati sitten Venäjä, jonka lainsäädännön alle Karjala (valitettavasti) kuuluu.
4) EIT ei taastusti voi ruveta konkreettisesti mitätöimään Neuvostoliiton tekemisiä. Minustakin olisi ihan kiva, jos se voisi tehdä niin, mutta jokin realismi täytyy olla, ja jos mitätöiminen olisi mahdollista, se kyllä pitäisi aloittaa ihan muualta.
5) Kansainvälisessä oikeudessa asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Erik Castrén esimerkiksi on käsitellyt asiaa, mutta kun tulos ei ole mieleinen, niin se on kätevästi voitu julistaa 'kansainvälisen oikeuden vastaiseksi'.
Silmiinpistävää on muuten että vetoaminen Pariisin rauhansopimuksen 27 artiklaan ei ole mukana valituksessa. Sitä kannattaa todellakin tarjoilla vain täydellisille ääliöille, EIT:ssä se olisi aikaansaanut huutonaurukohtauksen ja valituksen välittömän lentämisen Ö-mappiin.
Toivottavasti EIT kieltäytyy tuhlaamasta aikaansa selvään asiaan, ja sen jälkeen edes osa Karjalan palauttajista tajuaa, että oikeussali on aivan väärä paikka Karjalan palautukselle, ja että yli 60-vuotta sitten tapahtuneet taloudelliset menetykset todellakin ovat EVVVK, ja niihin keskittyinen tekee palautukselle pelkkää hallaa.
Thursday, April 17, 2008
Putki päällä
Venäjän Itämeren pohjalle suunnittelema kaasuputki on aiheuttamiensa ympäristö- ym. ongelmien lisäksi tuomassa uusia haasteita myös Karjalan palautus -skenaarioihin. Putken merenalainen osuus nimittäin alkaisi Viipurista, jonka merkitys Venäjälle täten kasvaisi - mistä tietysti seuraa, että halukkuus sen palauttamiseen vähenee. Viipurista ollaan tekemässä Koiviston öljysataman kaltaista strategista kohdetta, josta ei helposti suostuta luopumaan. Putken maanpäällisenkin osan on kaavailtu kulkevan Suomen nykyisen itärajan vierellä, joten rajanmuutoksia Laatokan-Karjalankaan suuntaan ei voisi tehdä ilman että se pahuksen putki pyörii jaloissa.
Vielä sentään lienee hiukan toivoa kaasuputkihankkeen kaatumisesta. Useimmat Itämeren ympäristön valtiot vastustavat sitä lähinnä ekologisin perustein. Kunhan vain Saksa vielä luopuisi hankkeesta, ei Venäjälle taitaisi jäädä mitään paikkaa putken toiselle päälle, jolloin se täytyisi jättää rakentamatta. Kaasu on kuitenkin Euroopassa kysyttyä, ja kun Venäjällä puolestaan on kova tarve näyttää läsnäoloaan Itämerellä, saattaa putki kuitenkin tulla, kunhan edes jokin maa sen vastaanottajaksi suostuu. Karjalan ja Viipurin kannalta tilanne on kuitenkin sama, vaikka kiskoisivat putken sieltä Kaliningradiin.
Jos kaasuputki rakennetaan, siitä varmasti aiheutuu hankaluuksia Karjalan palautuksesta neuvoteltaessa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Venäjältä muuten löytyy valmiutta palauttaa Karjalaa, homma tuskin enää kaatuu pelkkään kaasuputkeen. Sen kohtalosta voitanee sopia ja löytää monenkinlaisia ratkaisuja. Kulkeehan putkia nytkin muiden maiden alueella ja Suomi varmaan on maa, josta venäläisille olisi siinä suhteessa vähiten huolen aihetta.
Laiha lohdutus joka tapauksessa on, että kaasuputki ei ole mikään ikuisuusongelma. Se ei edusta tulevaisuuden teknologiaa, vaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua kelpaa lähinnä romuraudaksi, kun kaasukentät alkavat ehtyä.
Vielä sentään lienee hiukan toivoa kaasuputkihankkeen kaatumisesta. Useimmat Itämeren ympäristön valtiot vastustavat sitä lähinnä ekologisin perustein. Kunhan vain Saksa vielä luopuisi hankkeesta, ei Venäjälle taitaisi jäädä mitään paikkaa putken toiselle päälle, jolloin se täytyisi jättää rakentamatta. Kaasu on kuitenkin Euroopassa kysyttyä, ja kun Venäjällä puolestaan on kova tarve näyttää läsnäoloaan Itämerellä, saattaa putki kuitenkin tulla, kunhan edes jokin maa sen vastaanottajaksi suostuu. Karjalan ja Viipurin kannalta tilanne on kuitenkin sama, vaikka kiskoisivat putken sieltä Kaliningradiin.
Jos kaasuputki rakennetaan, siitä varmasti aiheutuu hankaluuksia Karjalan palautuksesta neuvoteltaessa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Venäjältä muuten löytyy valmiutta palauttaa Karjalaa, homma tuskin enää kaatuu pelkkään kaasuputkeen. Sen kohtalosta voitanee sopia ja löytää monenkinlaisia ratkaisuja. Kulkeehan putkia nytkin muiden maiden alueella ja Suomi varmaan on maa, josta venäläisille olisi siinä suhteessa vähiten huolen aihetta.
Laiha lohdutus joka tapauksessa on, että kaasuputki ei ole mikään ikuisuusongelma. Se ei edusta tulevaisuuden teknologiaa, vaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua kelpaa lähinnä romuraudaksi, kun kaasukentät alkavat ehtyä.
Wednesday, April 16, 2008
Ei helvetti
Paremman puutteessa täytyy taas kommentoida uskomatonta yhdistelmää: Suomen idioottimaisinta keskustelupalstaa ja Suomen idioottimaisinta Karjala-keskustelijaa:
Uusikaupunki on aina kipuillut saman kysymyksen kanssa: tuleeko autotehdas vai eikö se tule. VÄlillä on tehty Saabia, välillä Porschea, sitten Ladaa ja milloin mitäkin.
Uudenkaupungin ihmisten huoli on siinä, luoko joku työpaikkoja vai ei. Jos työpaikat menee, ihmiset kärsivät. Henkisten ongelmien lisäksi köyhyys lisääntyy kun kukaan ei maksa kunnon palkkaa.
Kemijärvellä ja Summassa menetettiin kertaheitolla massiiviset määrät työpaikkoja. Ihmiset eivät voi hetkessä keksiä mitään ratkaisua yllättävän työttömyyden edessä. Se on IHMISEN HÄTÄ, johon kaikki humaanit ihmiset tietysti toivovat ratkaisun.
Bochumissa Nokia antaa kenkää yli 2000:lle työntekijälle, jotka suuttuivat tästä todella pahasti, kun tiedämme. Melkein koko Saksan kansa eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa.
He suuttuivat, koska he MENETTIVÄT TYÖPAIKKANSA.
Miksi ihmiset sitten haluavat työpaikkoja, jos he vain "maksavat veroja"? Jos työntekijät olisivat vain "veronmaksajia", ei kai kukaan haluaisi ensimmäistäkään työpaikkaa.
He ehkä voisivat kokeilla pimeitä töitä, jossa työnantaja ei maksa veroja valtiolle vaan maksaa könttäsumman työntekijälle. Tässä on se ongelma, että se on laitonta, ja ilmiantajien luvatussa maassa pimeistä töistä jää pian kiinni.
Mistä siis johtuu, että Uudessakaupungissa, Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa ihmiset osoittavat jopa mielenosoitusten kautta, että IHMISET HALUAVAT TYÖPAIKKOJA?
Ehkä se johtuukin siitä, että työpaikoista IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA.
Voisiko tämä asia olla näin yksinkertainen?
Siksi jatkan sen tosiasian toistamista, että Karjalan palautuksen jälkeen IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA, koska jos Karjala "tulee kalliiksi", se tarkoittaa automaattisesti, että siellä on työpaikkoja, ja työpaikoista MAKSETAAN IHMISILLE RAHAA.
Kannatan Karjalan palautusta, koska se ANTAA IHMISILLE TYÖTÄ, ja TYÖSTÄ MAKSETAAN PALKKAA ja PALKKA ON RAHAA.
Ei helvetti. Kukaan Karjalan palautuksen vastustaja ei pystyisi kääntämään ihmisiä palautusta vastaan yhtä tehokkaasti kuin tämä pösilö. Aikuisten oikeesti, me uskomme, että Karjalan palautus olisi saatavissa kannattavaksi, ja olemme yrittäneet luonnostella sitä, miten. Asia on kuitenkin vakava, ja sitä olisi pohdittava aivoilla eikä ruumiinosalla, joka soveltuu paremmin istumiseen.
Uusikaupunki on aina kipuillut saman kysymyksen kanssa: tuleeko autotehdas vai eikö se tule. VÄlillä on tehty Saabia, välillä Porschea, sitten Ladaa ja milloin mitäkin.
Uudenkaupungin ihmisten huoli on siinä, luoko joku työpaikkoja vai ei. Jos työpaikat menee, ihmiset kärsivät. Henkisten ongelmien lisäksi köyhyys lisääntyy kun kukaan ei maksa kunnon palkkaa.
Kemijärvellä ja Summassa menetettiin kertaheitolla massiiviset määrät työpaikkoja. Ihmiset eivät voi hetkessä keksiä mitään ratkaisua yllättävän työttömyyden edessä. Se on IHMISEN HÄTÄ, johon kaikki humaanit ihmiset tietysti toivovat ratkaisun.
Bochumissa Nokia antaa kenkää yli 2000:lle työntekijälle, jotka suuttuivat tästä todella pahasti, kun tiedämme. Melkein koko Saksan kansa eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa.
He suuttuivat, koska he MENETTIVÄT TYÖPAIKKANSA.
Miksi ihmiset sitten haluavat työpaikkoja, jos he vain "maksavat veroja"? Jos työntekijät olisivat vain "veronmaksajia", ei kai kukaan haluaisi ensimmäistäkään työpaikkaa.
He ehkä voisivat kokeilla pimeitä töitä, jossa työnantaja ei maksa veroja valtiolle vaan maksaa könttäsumman työntekijälle. Tässä on se ongelma, että se on laitonta, ja ilmiantajien luvatussa maassa pimeistä töistä jää pian kiinni.
Mistä siis johtuu, että Uudessakaupungissa, Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa ihmiset osoittavat jopa mielenosoitusten kautta, että IHMISET HALUAVAT TYÖPAIKKOJA?
Ehkä se johtuukin siitä, että työpaikoista IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA.
Voisiko tämä asia olla näin yksinkertainen?
Siksi jatkan sen tosiasian toistamista, että Karjalan palautuksen jälkeen IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA, koska jos Karjala "tulee kalliiksi", se tarkoittaa automaattisesti, että siellä on työpaikkoja, ja työpaikoista MAKSETAAN IHMISILLE RAHAA.
Kannatan Karjalan palautusta, koska se ANTAA IHMISILLE TYÖTÄ, ja TYÖSTÄ MAKSETAAN PALKKAA ja PALKKA ON RAHAA.
Ei helvetti. Kukaan Karjalan palautuksen vastustaja ei pystyisi kääntämään ihmisiä palautusta vastaan yhtä tehokkaasti kuin tämä pösilö. Aikuisten oikeesti, me uskomme, että Karjalan palautus olisi saatavissa kannattavaksi, ja olemme yrittäneet luonnostella sitä, miten. Asia on kuitenkin vakava, ja sitä olisi pohdittava aivoilla eikä ruumiinosalla, joka soveltuu paremmin istumiseen.
Tuesday, March 11, 2008
Löytöjä litteiden kivien alta
Suoli24 ei ole parantanut tasoaan, mutta sieltä löytyi mielenkiintoinen linkki. Äärinationalistista venäläispropagandaa tuottavista suomalaisista tunnemme entuudestaan sosiologin ja ruotsinsuomalaisen kirjailijan. Nyt seuraan liittyi toimittaja. Toimittajan katkeruus tuntuu kohdistuvan ennen kaikkea Viroon, mutta Suomikin saa osansa:
Miehitystulkinnan saaminen läpi Euroopan neuvostossa tuskin oli niin kauhean vaikeaa, koska Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon de jure tunnustaneet maat voidaan laskea sirkkelimiehen yhden käden sormilla. ProKarelian linja väestöasiassa oli alunperin täysin järkevä, mutta lienee nyttemmin joutunut yleisen todellisuudentajun katoamisen uhriksi. Me olemma käsitelleet asiaa ennenkin, niin palautussuunnitelmassa kuin muutenkin. Pieni kertaus lienee kuitenkin tarpeen.
Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti ja neuvotteluteitse voi onnistua vain ratkaisulla, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Alueella nykyisin asuva väestö on selkeästi yksi osapuolista. Ratkaisu, jossa Karjalaan jäävä väestö jäisi vaille oikeuksia ei varmaankaan olisi hyväksyttävä sen enempää heille kuin Venäjän valtiollekaan, joten se on täysin poissuljettu. Välitön Suomen kansalaisuuden antaminen kaikille halukkaille olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta luultavasti sen enempää Suomi kuin EU:kaan olisi iloinen parinsadantuhannen venäläisen äkillisestä ilmestymisestä EU:n alueelle ja työmarkkinoille. Ainoa mahdollisuus on kompromissi, jollaista olemme yrittäneet luonnostella. Väliaikainen erityisstatus, joka sisältäisi täydet oikeudet Karjalassa, mutta ainoastaan kestoviisumia vastaavan vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Täysi Suomen kansalaisuus olisi myönnettävä myöhemmin kaikille halukkaille ilman ehtoja. Kukaan ei varmaankaan yritä väittää Suomen luovuttaneen Karjalaa vapaaehtoisesti. Kun tällaisten väitteiden kiistäminen ei ole tarpeen, ei myöskään ole tarpeen käyttää Baltian venäläisiä ennakkotapauksena.
Toinen mielenkiintoinen kysymys on sitten, miksi toimittaja kirjoittaa ja miksi sosiologi ja kirjailija kirjoittavat. Ovatko kaikki vain yksittäisiä maalaistaajamamielenterveysongelmaisia, vai onko toiminnalla jonkinlainen venäläinen tilaus? Jos on, mikähän mahtaa olla sen motiivi. Tuskin venäläisillä viiraa niin pahasti, että Suomea pidettäisiin sotilaallisena uhkana. Mutta hermostuttaako ajatus Karjalan rauhanomaisesta palauttamisesta jotenkin? Olisi toki hauskaa, jos hermostuttaisi.
Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti ja neuvotteluteitse voi onnistua vain ratkaisulla, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Alueella nykyisin asuva väestö on selkeästi yksi osapuolista. Ratkaisu, jossa Karjalaan jäävä väestö jäisi vaille oikeuksia ei varmaankaan olisi hyväksyttävä sen enempää heille kuin Venäjän valtiollekaan, joten se on täysin poissuljettu. Välitön Suomen kansalaisuuden antaminen kaikille halukkaille olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta luultavasti sen enempää Suomi kuin EU:kaan olisi iloinen parinsadantuhannen venäläisen äkillisestä ilmestymisestä EU:n alueelle ja työmarkkinoille. Ainoa mahdollisuus on kompromissi, jollaista olemme yrittäneet luonnostella. Väliaikainen erityisstatus, joka sisältäisi täydet oikeudet Karjalassa, mutta ainoastaan kestoviisumia vastaavan vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Täysi Suomen kansalaisuus olisi myönnettävä myöhemmin kaikille halukkaille ilman ehtoja. Kukaan ei varmaankaan yritä väittää Suomen luovuttaneen Karjalaa vapaaehtoisesti. Kun tällaisten väitteiden kiistäminen ei ole tarpeen, ei myöskään ole tarpeen käyttää Baltian venäläisiä ennakkotapauksena.
Toinen mielenkiintoinen kysymys on sitten, miksi toimittaja kirjoittaa ja miksi sosiologi ja kirjailija kirjoittavat. Ovatko kaikki vain yksittäisiä maalaistaajamamielenterveysongelmaisia, vai onko toiminnalla jonkinlainen venäläinen tilaus? Jos on, mikähän mahtaa olla sen motiivi. Tuskin venäläisillä viiraa niin pahasti, että Suomea pidettäisiin sotilaallisena uhkana. Mutta hermostuttaako ajatus Karjalan rauhanomaisesta palauttamisesta jotenkin? Olisi toki hauskaa, jos hermostuttaisi.
Tuesday, February 26, 2008
TV:ssä
Tänään alkaa ruotsinkielisellä tv-kanavalla kolmiosainen sarja, jonka aiheena on kolme menetetyn Karjalan kaupunkia: Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Katsokaa!
Wednesday, February 20, 2008
No totta tosiaan
ProKarelian perinteinen kevätkaappausyritys Karjalan liitossa lähestyy jälleen, ja siihen liittyvästä Veikko Saksin kirjoituksesta kannattaa nostaa esiin joitakin katkelmia:
Ei tilanne sillä korjaannu, että työnnetään eri mieltä olevat syrjään. Se ei hyödytä mitään, että kieltäydytään asian käsittelystä.
---
Reagoidessaan palautuskritiikkiin olisi paljon hedelmällisempää, jos Laukkanen käsittelisi vastauksessaan kritiikin aihetta, eikä vain pyrkisi dementoimaan kritiikin esittäjää.
---
Palautusjärjestöissä toimivat haluavat palauttaa liiton ajamaan perinteisiä päämääriään: suomalaista karjalaista kulttuuria sekä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Palautustyö on liitossa hunningolla. Liiton poliittisen johdon lipeäminen yhteisestä tavoitteesta ei ole edistänyt asiaa. Mutta ei se voi estääkään oikeuden toteutumista.
ProKarelialla olisi tosiaan syytä yrittää vaihteeksi elää niinkuin opettaa. Sen nykyinen linja on luotu nimenomaan työntämällä väärinajattelevat palautuksen kannattajat syrjään. ProKarelian ympärillä käydyssä keskustelussa ei myöskään ole koskaan suostuttu käsittelemään kritiikin aihetta, vaan on julistettu kritiikin esittäjät esimerkiksi "kateellisiksi". Ironisesti ensimmäisinä uhreina olivat ProKarelian alkuperäisten linjausten puolustajat. Tuloksena ProKarelia on livennyt pahasti Karjalan palautuksesta ja ajautunut tukemaan oikeudenkäyntejä, joiden järjettömyyttä ja toivottomuutta täälläkin on moneen kertaan turhaan yritetty selittää. Valitettavasti asianajajien rikastuminen ei ole ainoa seuraus, joka oikeudenkäynneistä on ollut. Karjalan palautus on menettänyt suuren osan uskottavuuttaan samalla.
Ei tilanne sillä korjaannu, että työnnetään eri mieltä olevat syrjään. Se ei hyödytä mitään, että kieltäydytään asian käsittelystä.
---
Reagoidessaan palautuskritiikkiin olisi paljon hedelmällisempää, jos Laukkanen käsittelisi vastauksessaan kritiikin aihetta, eikä vain pyrkisi dementoimaan kritiikin esittäjää.
---
Palautusjärjestöissä toimivat haluavat palauttaa liiton ajamaan perinteisiä päämääriään: suomalaista karjalaista kulttuuria sekä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Palautustyö on liitossa hunningolla. Liiton poliittisen johdon lipeäminen yhteisestä tavoitteesta ei ole edistänyt asiaa. Mutta ei se voi estääkään oikeuden toteutumista.
ProKarelialla olisi tosiaan syytä yrittää vaihteeksi elää niinkuin opettaa. Sen nykyinen linja on luotu nimenomaan työntämällä väärinajattelevat palautuksen kannattajat syrjään. ProKarelian ympärillä käydyssä keskustelussa ei myöskään ole koskaan suostuttu käsittelemään kritiikin aihetta, vaan on julistettu kritiikin esittäjät esimerkiksi "kateellisiksi". Ironisesti ensimmäisinä uhreina olivat ProKarelian alkuperäisten linjausten puolustajat. Tuloksena ProKarelia on livennyt pahasti Karjalan palautuksesta ja ajautunut tukemaan oikeudenkäyntejä, joiden järjettömyyttä ja toivottomuutta täälläkin on moneen kertaan turhaan yritetty selittää. Valitettavasti asianajajien rikastuminen ei ole ainoa seuraus, joka oikeudenkäynneistä on ollut. Karjalan palautus on menettänyt suuren osan uskottavuuttaan samalla.
Saturday, January 26, 2008
Hirvee ylläri II
Pietarin oikeus on nyt sitten heittänyt farssioikeudenkäynnin sinne minne se kuuluu:
"Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan", mustaan kaapuun pukeutunut tuomari Olga Kulikova sanoi.
---
"Perustuslaki vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi", päätöksessä todetaan.Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta.
Itsensä nurkkaan maalannut ProKarelia ei tietenkään voi tunnustaa linjansa konkurssia, vaan tiedotteessa vedotaan Tarton rauhansopimukseen, joka valitettavasti ei ole enää voimassa, ja idioottimaisuuden huippuna jälleen Pariisin rauhansopimuksen sodan johdosta takavarikoitua suomalaisomaisuutta koskevaan artiklaan:
Tekikö Pietarin oikeus Pariisin rauhansopimuksen vastaisen päätöksen, sillä sopimus vahvistaa omistusoikeuden pysyvyyden:
”27 artikla
Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”
Oli kysymys sitten mistä hyvänsä, kaikkien on syytä toivoa, että mikään tuomioistuin ei missään eikä koskaan hyväksy tällaista vääristelyä. Todennäköisesti EIT ei edes ota valituksia käsiteltäväkseen, koska niin vanhat asiat eivät kuulu sen toimivaltaan, ja todelliset asianomistajat ovat kuolleet.
Sen jälkeen sokea Mantakin näkee ProKarelian konkurssin, ja ehkä jotain järkevääkiin toimintaa Karjalan palauttamiseksi voidaan taas käynnistellä.
---
"Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan", mustaan kaapuun pukeutunut tuomari Olga Kulikova sanoi.
---
"Perustuslaki vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi", päätöksessä todetaan.Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta.
Itsensä nurkkaan maalannut ProKarelia ei tietenkään voi tunnustaa linjansa konkurssia, vaan tiedotteessa vedotaan Tarton rauhansopimukseen, joka valitettavasti ei ole enää voimassa, ja idioottimaisuuden huippuna jälleen Pariisin rauhansopimuksen sodan johdosta takavarikoitua suomalaisomaisuutta koskevaan artiklaan:
Tekikö Pietarin oikeus Pariisin rauhansopimuksen vastaisen päätöksen, sillä sopimus vahvistaa omistusoikeuden pysyvyyden:
”27 artikla
Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”
Oli kysymys sitten mistä hyvänsä, kaikkien on syytä toivoa, että mikään tuomioistuin ei missään eikä koskaan hyväksy tällaista vääristelyä. Todennäköisesti EIT ei edes ota valituksia käsiteltäväkseen, koska niin vanhat asiat eivät kuulu sen toimivaltaan, ja todelliset asianomistajat ovat kuolleet.
Sen jälkeen sokea Mantakin näkee ProKarelian konkurssin, ja ehkä jotain järkevääkiin toimintaa Karjalan palauttamiseksi voidaan taas käynnistellä.
Friday, January 25, 2008
Valtioiden välinen asia
Viipurilaisen leikkipuiston tonttia koskevassa oikeudenkäynnissä tuli yllättävä käänne, kun pietarilainen oikeusistuin päätti, ettei kyse ole ollenkaan siviilioikeuden alaan kuuluvasta jutusta, vaan se on valtioiden välinen asia. Niin tai näin, kansainvälinen tai siviilioikeus, tontin palauttaminen tai palauttamatta jättäminen - Karjalan takaisin saantia se ei edistä metrin vertaa. Hyvä kuitenkin että tuli esiin tuo käsite 'valtioiden välinen asia', koska sellaisena on Karjalan palautus joka tapauksessa järjestettävä, nuo yksittäiset tontit ovat kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä - eikä yhdenkään tontin alue sitäpaitsi edes palaudu Suomelle, vaikka se entisen omistajan perilliselle vastoin kaikkia ennakko-odotuksia palautettaisiinkin.
Sunday, December 30, 2007
Valtakunnan vessanseinä pysyy ja paranoo
Tätä hengentuotetta on pakko lainata tännekin. Se täyttää ainakin netiketin törkeän rikkomisen, mahdollisesti jopa rikoksen tunnusmerkit, joten se saattaa kadota. Kirjoittajasta ei ole ihan varmaa tietoa, mutta joku KareliaForumin vakiokasvoista on kyseessä:
Sinä olet tappolistalla ensimmäisten joukossa, patologit saavat tutkia kuolinsyytäsi viidenkymmenen vuoden päästä?
Sinut ilmeisesti tullaan ampumaan myös ensimmäisten joukossa?
Mallihan on saatu Neuvostobolshevikeiltä.
Ennen ampumista sinulta voidaan kysyä tämä kysymys, paljonko Neuvostoliitto maksoi korvauksia tekemistään vahingoista Suomen Valtiolle, suomensukuisille karjalaisille ja omaisuutensa menettäneille suomen karjalaisille?
Kohtalosi on karu sillä niskalaukaus voi sattua väärään paikkaan kun ampuja on vodkahumalassa, sitten kidut haudan pohjalla aatetovereittesi kanssa.
Kyllä Karjala-keskustelu on hyvissä käsissä. Kiitti vitusti, ProKarelia. Jos reformisuunnitelmaa ei olisi vesitetty, tämä porukka olisi lähtenyt ovet paukkuen ja tilanne voisi olla nykyään ihan järkevä.
Sinä olet tappolistalla ensimmäisten joukossa, patologit saavat tutkia kuolinsyytäsi viidenkymmenen vuoden päästä?
Sinut ilmeisesti tullaan ampumaan myös ensimmäisten joukossa?
Mallihan on saatu Neuvostobolshevikeiltä.
Ennen ampumista sinulta voidaan kysyä tämä kysymys, paljonko Neuvostoliitto maksoi korvauksia tekemistään vahingoista Suomen Valtiolle, suomensukuisille karjalaisille ja omaisuutensa menettäneille suomen karjalaisille?
Kohtalosi on karu sillä niskalaukaus voi sattua väärään paikkaan kun ampuja on vodkahumalassa, sitten kidut haudan pohjalla aatetovereittesi kanssa.
Kyllä Karjala-keskustelu on hyvissä käsissä. Kiitti vitusti, ProKarelia. Jos reformisuunnitelmaa ei olisi vesitetty, tämä porukka olisi lähtenyt ovet paukkuen ja tilanne voisi olla nykyään ihan järkevä.
Saturday, December 22, 2007
Thursday, December 20, 2007
Karjala-keskustelua netissä
Luovutettukarjala.fi -sivustolla näyttää olevan myös keskustelua Karjalan palautuksesta. Vaikka Suomi24:ään verrattuna kaikki on parannusta, keskustelua näyttää dominoivan pari vanhaa tuttua, joista toinen vaikuttaa entistäkin mielenvikaisemmalta ja toinenkin on edelleen jotenkin pihalla. Hs.fi sen sijaan lopetti keskustelun kestoaiheista, kuten kielipolitiikasta ja Karjalan palautuksesta. Keskustelijat tuntien en usko, että maailma menetti mitään.
Thursday, December 13, 2007
Älä osta Viipurista - vielä
ProKareliakin on huomannut SVR:n Viipuriin rakentamat asunnot. Kommentti on valitettavasti tuttua tuubaa. Jossain on tavallaan perääkin:
Lehti ja rakennusyhtiö näyttävät uutisoinnissaan kokonaan unohtaneen, että Viipuri on keskeinen osa Neuvostoliiton Suomelta 1944 pakkoluovuttamaa aluetta. Viipuri on suomalainen kaupunki, joka nyt on venäläisten hallussa. Viipuri oli Suomen helmi, maan toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin kaupunki ennen talvisotaa. Se oli Suomen portti Venäjälle ja Neuvostoliittoon.
Tosin rakennusyhtiö tuskin on tätä unohtanut. Sen sijaan se on muistanut, että asian toitottaminen lopettaisi bisnekset nyky-Venäjällä lyhyeen. Sen jälkeen ProKarelia hyppääkin reaalitodellisuudesta omaan kanonisoituun todellisuuteensa, jota yksikään oikeusoppnut ja yksikään oikeusistuin ei tunnusta:
Rakentamiseen liittyvä ongelma on ihmisoikeudellinen, tarkemmin sanoen esineoikeudellinen. Se on myös moraalinen. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä uuteen paikkaan. Mutta vain raja ja hallinto siirtyivät.
Jos Karjala halutaan takaisin, tällainen haihattelu pitäisi haudata lopullisesti, ja pyrkiä kaikin keinoin lisäämään suomalaista läsnäoloa Karjalassa yleensä ja Viipurissa erityisesti. Ei kuitenkaan olisi vältämättä hyvä idea maksaa öljytulojen pöhöttämän Venäjän talouden nostamia hintoja. Sen enempää hillitön noususuhdanne kuin kauniisti sanottuna kyseenalaisilla keinoilla saavutettu poliittinen stabiilisuuskaan eivät ole ikuisia. Jos ja kun talous romahtaa, omaisuuden hinta putoaa ja rajusti. Koska poliittinen vakaus luultavasti romahtaa samalla, pahimmassa tapauksessa kaikki menee taas kerran. Jos kuitenkin hyvin käy, sen jälkeen voi ostaa paljon halvemmalla, parhaassa tapauksessa euroilla...
Lehti ja rakennusyhtiö näyttävät uutisoinnissaan kokonaan unohtaneen, että Viipuri on keskeinen osa Neuvostoliiton Suomelta 1944 pakkoluovuttamaa aluetta. Viipuri on suomalainen kaupunki, joka nyt on venäläisten hallussa. Viipuri oli Suomen helmi, maan toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin kaupunki ennen talvisotaa. Se oli Suomen portti Venäjälle ja Neuvostoliittoon.
Tosin rakennusyhtiö tuskin on tätä unohtanut. Sen sijaan se on muistanut, että asian toitottaminen lopettaisi bisnekset nyky-Venäjällä lyhyeen. Sen jälkeen ProKarelia hyppääkin reaalitodellisuudesta omaan kanonisoituun todellisuuteensa, jota yksikään oikeusoppnut ja yksikään oikeusistuin ei tunnusta:
Rakentamiseen liittyvä ongelma on ihmisoikeudellinen, tarkemmin sanoen esineoikeudellinen. Se on myös moraalinen. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä uuteen paikkaan. Mutta vain raja ja hallinto siirtyivät.
Jos Karjala halutaan takaisin, tällainen haihattelu pitäisi haudata lopullisesti, ja pyrkiä kaikin keinoin lisäämään suomalaista läsnäoloa Karjalassa yleensä ja Viipurissa erityisesti. Ei kuitenkaan olisi vältämättä hyvä idea maksaa öljytulojen pöhöttämän Venäjän talouden nostamia hintoja. Sen enempää hillitön noususuhdanne kuin kauniisti sanottuna kyseenalaisilla keinoilla saavutettu poliittinen stabiilisuuskaan eivät ole ikuisia. Jos ja kun talous romahtaa, omaisuuden hinta putoaa ja rajusti. Koska poliittinen vakaus luultavasti romahtaa samalla, pahimmassa tapauksessa kaikki menee taas kerran. Jos kuitenkin hyvin käy, sen jälkeen voi ostaa paljon halvemmalla, parhaassa tapauksessa euroilla...
Wednesday, December 05, 2007
Uusi gallup
MC infon tekemän mielipidetiedustelun mukaan on Karjalan palautusta haluavien prosenttiosuus hieman kasvanut edelliseen, vuonna 2005 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Palautuksen kannattajia oli nyt 38%, kun kaksi vuotta sitten oli ollut 36%. Palautuksen vastustajien määrä oli sen sijaaan laskenut reilummin, 51%: sta 43%:iin. Peräti 47%:in mielestä Suomen pitäisi ottaa asia puheeksi Venäjän johdon kanssa - mikä viittaa siihen että aktiivisten kannattajien lisäksi olisi paljonkin asiaan periaatteessa myötämielisesti suhtautuvia, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua julistautua varsinaisiksi palautuksen kannattajiksi. Olisikohan tähän ilmiöön yhtenä syynä eräiden näkyvien kannattajapiirien retoriikka ja toimintatavat, joihin ei haluta samaistua? Takavuosien ulkopoliittisesta arkailusta on kyselyn mukaan pitkälti päästy eroon: 72% katsoo että Suomessa voi puhua vapaasti Karjalan palutuksesta, 13% vaatii varovaisuutta ja vain 11% haluaa kieltää koko keskustelun.
Muutama prosenttiyksikkö sinne tai tänne ei kuitenkaan ole olennaisinta. Tilanne on joka tapauksessa se, että kun niinkin suuri osa kansasta joko kannattaa Karjalan palautusta tai suhtautuu siihen vähintäänkin neutraalisti ja valtaenemmistö vielä uskoo että asiasta voi ja saa vapaasti puhua, on käsittämätöntä että Karjala-keskustelun yleinen taso on sellainen kuin on. Eiväthän kaikki palautuksen kannattajat ole idiootteja, tuskin edes suurempi osa kuin väestöstä keskimäärin, mutta idiootiksi leimautumista varmaan pelätään. Siispä te kaikki suunnilleen järjissänne olevat Karjalan palautusta kannattavat kansalaiset, tulkaa joukolla ulos komerosta ja osallistukaa keskusteluun, ei jätetä Karjalaa sekopäiden temmellyskentäksi!
Muutama prosenttiyksikkö sinne tai tänne ei kuitenkaan ole olennaisinta. Tilanne on joka tapauksessa se, että kun niinkin suuri osa kansasta joko kannattaa Karjalan palautusta tai suhtautuu siihen vähintäänkin neutraalisti ja valtaenemmistö vielä uskoo että asiasta voi ja saa vapaasti puhua, on käsittämätöntä että Karjala-keskustelun yleinen taso on sellainen kuin on. Eiväthän kaikki palautuksen kannattajat ole idiootteja, tuskin edes suurempi osa kuin väestöstä keskimäärin, mutta idiootiksi leimautumista varmaan pelätään. Siispä te kaikki suunnilleen järjissänne olevat Karjalan palautusta kannattavat kansalaiset, tulkaa joukolla ulos komerosta ja osallistukaa keskusteluun, ei jätetä Karjalaa sekopäiden temmellyskentäksi!
Thursday, November 29, 2007
Pientä kohtuullistamista
Hesarin pikku-uutisen mukaan ainakin ruhtinas Emanuele Filiberto on hieman kohtuullistanut korvausvaatimuksiaan, tarkemmin sanottuna yhteen euroon. Korvausvaatimukset eivät ilmeisesti ole saavuttaneet erityistä suosiota Italiassa:
Communist lawmaker Pino Sgobio called it a "a sign of moral, civil and social decadence".
Jos ProKareliassa olisi jäljellä vähänkin arvostelukykyä, asiaa ei olisi uudisoitu.
Monday, November 26, 2007
Korkeimman siunausta ja rauhallista elämän iltaa
Blogi täyttää tänään kaksi vuotta, ja on todettava, että Karjala-keskustelulla ei mene hyvin. Lukijamäärä on laskenut, eikä järjellisen keskustelun katalysoiminen ole onnistunut. KareliaForum on kokenut ansaitun kohtalon, ja keskustelun taso valtakunnan vessanseinässä ei ole ainakaan noussut, kyseenalaista on, voisiko se enää laskeakaan. ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille. Todellista keskustelua se kanoninen totuus ei kestäisikään. Blogi voi korkeintaan ylpeillä yhdellä näkyvämmällä kontribuutiolla keskusteluun: ProKarelia ei luultavasti olisi keksinyt valehdella Porkkalan palautuksesta, jollei blogissa olisi vähän aikaisemmin kerrottu, mitä mieltä Porkkala-komitean asiantuntijat todellisuudessa olivat olleet. Ikävää vain, että ProKarelia näytti luottavan siihen, että kukaan ei ota itse selvää asioista tai lue tätä blogia, eikä todellakaan joutunut pettymään. Blogi yrittää olla elossa vielä silloin, kun viimeinenkin omaisuudenpalautusoikeudenkäynti on naurettu ulos jokaisesta oikeusasteesta asianajajat ovat itkeneet koko matkan pankkiin. Ehkä silloin on vielä mahdollisuuksia heittää palautuksen ryssijät syrjään ja yrittää jälleen käynnistää järkevä toimita Karjalan palautuksen puolesta.
Thursday, November 22, 2007
Pienet sammakot, pienet sammakot
Totisesti on ikävää olla aina oikeassa. Kuten tuli vuosi sitten kirjoitettua, KareliaForumilla keksityt typeryydet päätyvät lopulta ProKarelian virallisiksi kannoiksi. Taas oltiin oikeassa. Vuosi sitten KareliaForumin paha henki kirjoitti (alkuperäistä tekstiä ei ole enää verkossa):
"Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.
"Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.
Nytpä ProKarelia on omaksunut tämän hienon idean:
Italiassa maanpakolaiset osaavat arvostaa ihmisoikeuksiaan myös taloudellisesti. MTV3/Reuters uutisoi 21.11.07, että Italian viimeinen kuningas ja hänen miespuoliset jälkeläisensä vaativat ihmisoikeusrikkomuksesta Italialta 260 milj. euron korvauksia. He eivät saaneet astua Italian kamaralle vuosina 1946-2002.
Suomen Karjalan pakolaisetkaan eivät saaneet astua kotiensa maankamaralle vuosikymmeniin. He eivät vieläkään saa palata omille juurilleen tai hallita omia kiinteistöjään Karjalassa tai muilla pakkoluovutetuilla alueilla.
Suomalaisten pakolaisten tulisi hakea Venäjältä korvauksia tästä ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että Karjalan laulumailla oli 40 000 kotitaloutta ja jokainen niistä vaatii saman, minkä Italian Umberto II:n poika, prinssi Vittorio Emanuele ja pojanpoika Emanuele Filiberto, on lasku jokseenkin suuri, 5 200 mrd. euroa. Se on 3.5-kertainen verrattuna Yhdysvaltain ja lähes 30-kertainen verrattuna Suomen vuotuiseen kansantuloon.
Karjalaiset olisivat varmasti tyytyväisiä vähempäänkin. Tosin yli 60 vuoden maankäytön vuokra, metsien myynti ja omaisuuden turmeleminen eivät aivan pieniä summia ole. Ehkä Suomen valtiojohtokin osallistuisi laskun maksamiseen, koska se ei ole toiminut omien maitten takaisinsaannin turvaamiseksi. Veronmaksajille sitä rasitetta ei kuitenkaan tule asettaa. Ajattelemisen arvoinen asia.
Vittorio Emmanuele ei välttämättä ole ihan suositeltava roolimalli, vaikka onkin aikaisemmin menestynyt oikeusjutuissa. Oikeudessa esitetyistä vaatimuksistakaan ei kannattaisi puhua totuutena ennen oikeuden päätöstä, aivan kuin ei kannattaisi puhua totuutena sellaisista laintulkinnoista, joita ei ole hyväksynyt sen enempää yksikään oikeusistuin kuin yksikään oikeustieteilijäkään.
Vittorio Emmanuele, luultavasti yrittää vedota YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 13 artiklaan. Karjalaisten ei ehkä kannata vedota siihen...
Muuten Suomen valtion haastaminen oikeuteen on toki perusteltua. Se nimittäin todella luovutti Karjalan ehdoitta rauhansopimuksessa, ja vielä sitoutui luopumaan yksityisistäkin oikeudellisista vaatimuksista. Suomen valtio ei siten voi toimia Karjalan asiassa muuta kuin poliittisten neuvottelujen kautta. Järjissään ollessaan ProKareliakin vielä halusi ratkaista asiat neuvotteluteitse. ProKarelian olisi todella aika tehdä lopullinen itsemurha haastamalla Suomen valtio oikeuteen.
PS ProKarelian idioottimainen mielikuvituskorvaus on todellakin noin 30-kertainen verrattuna Suomen kansatuloon. Sen sijaan se ei ole USA:n kansantuloon verrattuna 3,5-kertainen vaan noin puolet siitä. ProKarelian lukujen perusteella USA;n kansantuote olisi noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Noin numerotaidottomien ei pitäisi sekaantua Karjalan palautukseen.
Wednesday, November 14, 2007
Blogia pukkaa
KareliaForumilla häiriköinyt trolli, joka kunnostautui mm. Vladimir Putinia ihannoivan uusnatsikaman kääntäjänä ja levittäjänä, on nyt perustanut blogin Venäjän ylistämistä varten. Kyllähän maailmaan blogeja mahtuu, siitä vaan. Jos käytte katsomassa, älkää viitsikö ruokkia trollia kommentoimalla. Keskimääräinen lyhtypylväs on mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Thursday, November 01, 2007
Hirvee ylläri
Viipurin oikeudenkäyntifarssi sai sitten odotettavissa olleen lopun. Prokarelian tiedote asiasta ansaitsee kommentteja
---
Perusteluiksi venäläinen oikeusistuin katsoi kolme asiaa:
- Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta 30.04.1941, jolloin Kalle Paulan isä, Kaarle Paula, kuoli
- Tontin omistusoikeus oli siirtynyt Neuvostoliitolle jatkosodan päättyessä
- Kanne oli nostettu liian myöhään
Suvereenia demokratiaa toteuttava Venäjä lähti siten päätöksessään siitä, ettei länsimaisella perimysjärjestyksellä ole mitään merkitystä. Kaarle Paula ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton kansalainen, vaan suomalainen.
Oikeuden päätös on rankka isku kaikille ulkolaisille tahoille, jotka omistavat suoraan tai välillisesti jotain Venäjällä. Venäjän oikeuslaitos ei tunnusta ulkomaista perimystä. Siihen verrattavaa on omistusoikeuden siirtyminn kaupan tai lahjoituksen muodossa. Oikeuden päätöksestä voi tulla Venäjän tulevia investointeja arvioiden todella vakavia seurauksia.
Toisena perusteena todettu omistusoikeuden siirtyminen Neuvostoliitolle on sellaista uutta oikeutta, josta ei ole ollut tietoa. Neuvostoliitto oli YK:n jäsen ja se, samoin kuin Venäjä, on ratifioinut mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Sen 17. artiklassa vahvistetaan omistusoikeuden pysyvyys.
---
On hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto laatinut minkäänlaista lakia, jolla kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt sille. Ei myöskään Venäjä ole sellaista lakia laatinut.
Moskovan sopimuksessa 1940 tai Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ei ole sanaakaan mainintaa siitä, että kiinteistöjen omistusoikeus jotenkin siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi voinut siirtääkään, koska Suomi demokraattisena maana ei harjoita omaisuuden sosialisointia.
Oikeuden perusteluissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä. Kun on tutustunut Porkkala-komitealle annettuihin asiantuntijalausuntoihin, tietää, että sama tulos olisi suomalaisenkin oikeuden perusteella odotetttavissa. Tietenkään kysymys ei ole siitä, että Venäjä ei tunnustaisi ulkomaista perimystä. Kysymys on siitä, että Neuvostoliitto ei sitä tunnustanut, eikä yksityistä omistusta yleensäkään. Tietenkin Suomi saattoi luovuttaa yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle. Kysymys ei ollut mistään sosialisoinnista, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan hyväksymistä laieista ja sopimuksista.
Toivottavasti oikeudenkäynti ylemmissäkin oikeusasteissa loppuu yhtä lyhyeen. EIT:lläkin on onneksi peruste olla tuhlaamatta aikaansa asiaan. Sääntöjen mukaan EIT:lle voi valittaa vain vahingon kärsinyt itse, ja hän kuoli jo 1941.
---
Perusteluiksi venäläinen oikeusistuin katsoi kolme asiaa:
- Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta 30.04.1941, jolloin Kalle Paulan isä, Kaarle Paula, kuoli
- Tontin omistusoikeus oli siirtynyt Neuvostoliitolle jatkosodan päättyessä
- Kanne oli nostettu liian myöhään
Suvereenia demokratiaa toteuttava Venäjä lähti siten päätöksessään siitä, ettei länsimaisella perimysjärjestyksellä ole mitään merkitystä. Kaarle Paula ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton kansalainen, vaan suomalainen.
Oikeuden päätös on rankka isku kaikille ulkolaisille tahoille, jotka omistavat suoraan tai välillisesti jotain Venäjällä. Venäjän oikeuslaitos ei tunnusta ulkomaista perimystä. Siihen verrattavaa on omistusoikeuden siirtyminn kaupan tai lahjoituksen muodossa. Oikeuden päätöksestä voi tulla Venäjän tulevia investointeja arvioiden todella vakavia seurauksia.
Toisena perusteena todettu omistusoikeuden siirtyminen Neuvostoliitolle on sellaista uutta oikeutta, josta ei ole ollut tietoa. Neuvostoliitto oli YK:n jäsen ja se, samoin kuin Venäjä, on ratifioinut mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Sen 17. artiklassa vahvistetaan omistusoikeuden pysyvyys.
---
On hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto laatinut minkäänlaista lakia, jolla kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt sille. Ei myöskään Venäjä ole sellaista lakia laatinut.
Moskovan sopimuksessa 1940 tai Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ei ole sanaakaan mainintaa siitä, että kiinteistöjen omistusoikeus jotenkin siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi voinut siirtääkään, koska Suomi demokraattisena maana ei harjoita omaisuuden sosialisointia.
Oikeuden perusteluissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä. Kun on tutustunut Porkkala-komitealle annettuihin asiantuntijalausuntoihin, tietää, että sama tulos olisi suomalaisenkin oikeuden perusteella odotetttavissa. Tietenkään kysymys ei ole siitä, että Venäjä ei tunnustaisi ulkomaista perimystä. Kysymys on siitä, että Neuvostoliitto ei sitä tunnustanut, eikä yksityistä omistusta yleensäkään. Tietenkin Suomi saattoi luovuttaa yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle. Kysymys ei ollut mistään sosialisoinnista, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan hyväksymistä laieista ja sopimuksista.
Toivottavasti oikeudenkäynti ylemmissäkin oikeusasteissa loppuu yhtä lyhyeen. EIT:lläkin on onneksi peruste olla tuhlaamatta aikaansa asiaan. Sääntöjen mukaan EIT:lle voi valittaa vain vahingon kärsinyt itse, ja hän kuoli jo 1941.
Subscribe to:
Posts (Atom)
