Viipurin linnan ja kaupungin perustivat ruotsalaiset suomalaisten asuttamalle maalle. Neljäsataa vuotta se oli Suomen toiseksi tärkein kaupunki. Vasta v. 1710 venäläiset sen valloittivat ja seuraavat sata vuotta kaupunki kuului Venäjään, mutta ei silloinkaan täysin venäläistynyt. Viipuriin toki muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia porvareita ja virkamiehiä, mutta kaupunkiin oli jäänyt myös suomalaisia ja ruotsalaisia. Venäläisten vallattua koko Suomen v. 1809 päätettiin Viipurinlääni liittää takaisin muun Suomen yhteyteen. Kun tämä liitos v. 1812 toteutui, oli Viipurin asukkaista suomalaisia 1273, venäläisiä 846, ruotsalaisia 412 ja saksalaisia 362. Tämän jälkeen venäläisten suhteellinen osuus koko ajan pieneni kaupungin kasvaessa, ja autonomian ajan lopulla suomen kieli oli syrjäyttänyt myös ruotsin ja siitä tuli kaupungin virallinen kieli. Itsenäisessä Suomessa Viipuri yhä kasvoi ja suomalaistui. V. 1937 oli kaupungissa kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan 84428 asukasta, joista venäjänkielisiä 4554, ruotsinkielisiä 2626 ja saksankielisiä 980.
Viipuria on pidetty Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina ja epäilemättä se sitä aikoinaan olikin, varsinkin Venäjän vallan aikana 1700-luvulla, ja vielä 1930-luvullakin verrattaessa Suomen muihin kaupunkeihin, joissa vieraita kieliä ei juuri kuullut - ruotsihan on toinen kotimainen. Tämän päivän perspektiivistä tuo kansainvälisyys tosin oli melko vaatimatonta; Helsingissä on nykyään suurempi osuus väkiluvusta ulkomaalaisia.
Vaikka neuvostopropagandan fraaseja "vanhasta venäläisestä kaupungista" tai nykyisten ns. antifasistien älyttömyyksiä ei kai kukaan vähänkään historiaa tunteva ota vakavasti, saattaa Viipurin maine kansainvälisenä kaupunkina kuitenkin ruokkia epämääräistä mielikuvaa jostain puolivenäläisyydestä. Viipuri ei kuitenkaan koskaan ollut venäläinen kaupunki ennenkuin siitä tehtiin neuvostoliittolainen kaupunki v. 1940. Vuosina 1941-1944 Viipuri oli jälleen suomalainen, mutta 1944 siitä jouduttiin luopumaan. Kaupungin uudet asukkaat olivat venäläisiä ja ukrainalaisia pakkosiirtolaisia, joilla ei ollut mitään juuria Viipurissa.
Kirjoituksessa esiintyvät numerotiedot ovat peräisin "Isosta tietosanakirjasta". Tuota 15-osaista kirjaa julkaistiin osa kerrallaan koko 1930-luvun ajan, ja viimeinen osa ehdittiin saada valmiiksi v. 1939, parahiksi juuri ennen sotaa. Kirja on erittäin hyvin tehty ja se on mainio lähdeteos haettaessa tietoja Karjalasta ja muista menetetyistä alueista.
