Ainoa reaktio kolmen viikon takaiseen juttuun on ollut, että Eduskunnan koneelta käsin on yritetty poistaa Wikipedian artikkelin mainintaa lisurin jättämisestä. Niinpä koinkin Oikiksen kirjastossa pienoisen yllärin: lisuri oli kuin olikin siellä. Yllättävästi siinä oli esimerkiksi Porkkalan palautusta käsitelty suhteellisen asiallisesti. Joitain sitaatteja kommenttien kera lienee syytä esittää:
11. OSA Yhteenveto ja johtopäätökset
11.1. Kuka omistaa Karjalan maat?
Kysymykseen ei saatu tässä tutkimuksessa lopullista vastausta.
----
Näin ollen kysymykseen 'kuka omistaa Karjalan maat' saadaan mahdollisesti vastaus Euroopan ihmisoikeustuomistuimesta muutaman vuoden kuluttua.
Nyt vastaus on saatu, kelpaako?
Luvussa 11.7. käsitellään sitten käytännön toimenpiteitä Karjalan palautuksen yhteydessä:
Yleinen oikeudenmukaisuus kylläkin vaatisi jollain tavalla huomioitavaksi maksetut korvaukset, siinä tapauksessa että omaisuus, josta korvausta on maksettu, palautetaan. Porkkalan palautuksen yhteydessä Porkkalan maat palautettiin entisille omistajilleen, porkkalalaiset joutuivta maksamaan saamansa korvaukset erityisen taulukon mukaan takaisin. Korvaukset piti maksaa 2-4 kertaisina takaisin valtiolle. Voitaisiin hyvin menetellä samalla tavalla kuin Porkkalassa, mikä tarkoittaisi, että palautettavan maan saisi vain, jos maksaisi siitä aikanaan saadun korvauksen takaisin.
---
Perimys tulisi luonnollisesti ottaa huomioon samalla tavalla kuin minkä tahansa kiinteän esineen perimys. Vielä jonkin aikaa se on mahdollista, ajan mittaan tullaan kuitenkin tilanteeseen, jossa ei ole enää järkevää toteuttaa restituutiota aivan sellaisenaan (siis vanhoille omistajille), koska perikunnat tulisivat liian laajoiksi. Tällöin voitaisiin ajatella omaisuuden yksityistämistä valtion toteuttamalla maan myynnillä Viron malliin. Halukkaat voisivat tällä tavoin ostaa valtiolta sukunsa maita, valtio saisi tällä tavoin rahaa.
Liusriin ei todellakaan voi laittaa ihan mitä lööperiä hyvänsä. Korvaukset ovat ilman lainausmerkkejä, eivätkä lopulliset johtopäätökset ihan hirveästi poikkea ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Kadehtiiko asianajaja karjalaisten omaisuutta? Onko asianajaja neuvostobolshu ja FSB:n agentti? Näinhän reformisuunnitelman puolustajia nimiteltiin KareliaForumilla.
Nyt ProKarelialla on toden totta syytä vähän ajatella ja selittää: Kannattiko kanonisoida totuudeksi sellaista, jota ei edes lisurissa voida vakuuttavasti väittää ja ennen kuin oli yhtään oikeuden päätöstä? Eikö ihmisiä olisi pikemminkin pitänyt aktiivisesti varoittaa rahojensa tuhlaamisesta noin epävarmoihin oikeusjuttuihin? Kun nyt oikeuden päätöskin on olemassa, eikö kanonisesta totuudesta kannattaisi luopua? Eikö myös koko ajatus restituutiosta kannattaisi haudata, koska suomalaisten enemmistöä ei kiinnosta, saako joku isovanhempiensa omaisuuden takaisin, vaan enemmänkin, kestääkö Suomen talous Karjalan palautuksen?
11. OSA Yhteenveto ja johtopäätökset
11.1. Kuka omistaa Karjalan maat?
Kysymykseen ei saatu tässä tutkimuksessa lopullista vastausta.
----
Näin ollen kysymykseen 'kuka omistaa Karjalan maat' saadaan mahdollisesti vastaus Euroopan ihmisoikeustuomistuimesta muutaman vuoden kuluttua.
Nyt vastaus on saatu, kelpaako?
Luvussa 11.7. käsitellään sitten käytännön toimenpiteitä Karjalan palautuksen yhteydessä:
Yleinen oikeudenmukaisuus kylläkin vaatisi jollain tavalla huomioitavaksi maksetut korvaukset, siinä tapauksessa että omaisuus, josta korvausta on maksettu, palautetaan. Porkkalan palautuksen yhteydessä Porkkalan maat palautettiin entisille omistajilleen, porkkalalaiset joutuivta maksamaan saamansa korvaukset erityisen taulukon mukaan takaisin. Korvaukset piti maksaa 2-4 kertaisina takaisin valtiolle. Voitaisiin hyvin menetellä samalla tavalla kuin Porkkalassa, mikä tarkoittaisi, että palautettavan maan saisi vain, jos maksaisi siitä aikanaan saadun korvauksen takaisin.
---
Perimys tulisi luonnollisesti ottaa huomioon samalla tavalla kuin minkä tahansa kiinteän esineen perimys. Vielä jonkin aikaa se on mahdollista, ajan mittaan tullaan kuitenkin tilanteeseen, jossa ei ole enää järkevää toteuttaa restituutiota aivan sellaisenaan (siis vanhoille omistajille), koska perikunnat tulisivat liian laajoiksi. Tällöin voitaisiin ajatella omaisuuden yksityistämistä valtion toteuttamalla maan myynnillä Viron malliin. Halukkaat voisivat tällä tavoin ostaa valtiolta sukunsa maita, valtio saisi tällä tavoin rahaa.
Liusriin ei todellakaan voi laittaa ihan mitä lööperiä hyvänsä. Korvaukset ovat ilman lainausmerkkejä, eivätkä lopulliset johtopäätökset ihan hirveästi poikkea ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Kadehtiiko asianajaja karjalaisten omaisuutta? Onko asianajaja neuvostobolshu ja FSB:n agentti? Näinhän reformisuunnitelman puolustajia nimiteltiin KareliaForumilla.
Nyt ProKarelialla on toden totta syytä vähän ajatella ja selittää: Kannattiko kanonisoida totuudeksi sellaista, jota ei edes lisurissa voida vakuuttavasti väittää ja ennen kuin oli yhtään oikeuden päätöstä? Eikö ihmisiä olisi pikemminkin pitänyt aktiivisesti varoittaa rahojensa tuhlaamisesta noin epävarmoihin oikeusjuttuihin? Kun nyt oikeuden päätöskin on olemassa, eikö kanonisesta totuudesta kannattaisi luopua? Eikö myös koko ajatus restituutiosta kannattaisi haudata, koska suomalaisten enemmistöä ei kiinnosta, saako joku isovanhempiensa omaisuuden takaisin, vaan enemmänkin, kestääkö Suomen talous Karjalan palautuksen?
2 comments:
Mistä olet löytänyt tuon lisurin? Ei satu silmään ainakaan Helsingin oikkiksen E-thesis -tietokannasta.
Piti turvautua vanhanaikaiseen menetelmään ja mennä paikan päälle tiedekunnan kirjastoon lukemaan paperiversiota. Opinnäytteet ovat 5. kerroksessa.
Post a Comment