Salaperäisen lisurin arvoitus ja ProKarelian kanonisoitu totuus

Kuten viime vuonna tuli kerrottua, huonosti menestyneet omaisuudenpalautusoikeudenkäynnit tuotteistanut asianajaja jätti lisurinsa, johon bisneksien piti perustua, tarkastettavaksi huhtikuussa. Nyt kun tiedekunta lopultakin sai laitettua syksyn pöytäkirjat nettiin, opinnäytteiden arvosanoja ei enää julkaistakaan niinkuin keväällä, vaan lisensiaatintutkimuksen arvostelusta saa tiedon kansliasta. Voi tietysti olla sattumaakin, mutta toisaalta ei voi olla ajattelematta sitä, että myös tiedekunnan ja opinnäytteiden ohjaajien maine saattaa eräissä tilanteissa kärsiä. Saadakseen tiedon lisurin kohtalosta, pitäisi nyt tehdä jotain enemmän aktiivista ja vähemmän anonyymia. Koska sekä kyseinen asianajaja, että eräs toinen täällä kommentoitu, ovat sairaalloisen innokkaita, vaikkakin silmiinpistävän epäonnisia, oikeuteen haastajia, anonyymius tuntuu kuitenkin aika mukavalta. IP-osoitteita ei voi haastaa oikeuteen, ja ihmisen ja IP-osoitteen yhdistäminen onneksi vaatii näyttöä todellisen rikoksen tapahtumisesta. Esitän siis tässä julkisen haasteen ProKarelialle: Iskekää nyt pöytään ne perusteet, jotka kanonisoimallenne totuudelle nyt tieteellisen pätevästi perusteltuina pitäisi olla. Vaivan pitäisi nyt olla niin pieni, että siitä ei tarvitsisi laskuttaa. Jos mitään ei vähän aikaan kuulu, täytyy kai sitten päätellä, että asiasta täytyy ja kannattaa ottaa selvä itse. Lupaan, etten laskuta ProKareliaa siitä rahallisesti, mutta ProKarelian uskottavuudelle se saattaa käydä kalliiksi.

PS Kuten kerran jos toisenkin on tullut kerrottua, eräältä Eduskunnan koneelta toistuvasti käyty 'parantelemassa' kyseistä asianajajaa käsittevää Wikipedian artikkelia ja herjaamassa hänen arvostelijoitaan. Nyt on myös yritetty toistuvasti poistaa kiusallisia tosiasioita sisältävä keskustelu artikkelista.

PPS Kyseisellä asianajalla ei näytä menevän muutenkaan hyvin.

Laitetaanpas linkki toiseenkin videoon

Viborg, Finlands förlorade stad.

Suurenmoinen antifasistinen musiikkivideo

Ota meidät vastaan Suomi-kaunotar

Apua, antifasisteja!

Ystävämme Suomen Antifasistinen Komitea on julkaissut kuvia Uusi Karjala -järjestön mielenosoituksesta:

Karjalan Tasavallan pääkaupungin Petroskoin antifasistinen järjestö "Uusi Karjala" järjesti viime kesänä esimerkillisen mielenilmauksen Suomen "konsulaatin" edessä Petroskoissa. Uusi Karjala ilmoitti vastustavansa "Karjalan palauttajia" ja muuta huuhaasakkia, joka luulee saavansa maata Venäjältä. Uusi Karjala kutsui tätä porukkaa revansisteiksi yms. Vieressä Safkalle lähetettyjä aiemmin julkaisemattomia valokuvia mielenosoituksesta. Valitettavasti antifasisteilla ei mene Petroskoissa kovin hyvin, sillä miliisi keskeytti tilaisuuden sen kestettyä n. 2 minuuttia. Plakaateihin on kirjoitettu seuraavia iskulauseita:

EMME ANNA TULKITA HISTORIAA UUDELLEEN


EMME LUOVUTA MAITAMME

EI SUOMALAISELLE REVANSISMILLE

Silmiinpistävää, että Suomella on enää vain "konsulaatti", aivan kuin porukan kielenkäytössä Virolla on vain "suurlähettiläs". Mielenosoitus ei edes ole kovin vaikuttava, ja viranomaisetkaan eivät tunnu pitävän siitä.

Uuden Karjalan nuoret ovat fiksua ja rohkeaa porukkaa. Heidän Suomi-tietonsa on kuitenkin melko puutteellinen, sillä ko. mielenilmaus järjestettiin juhannusaattona konsulaatin edessä. Laitos oli siis ihan tyhjä. Mutta ei se mitään. Uusi Karjala voisi ihan hyvin osoittaa Suomen "konsulaatin" edessä mieltä myös Viron apartheid-politiikkaa vastaan. Suomihan on siitä vastuussa, sillä Viro on Suomen apartheid-protektoraatti suursuomalaisen etnisen puhdistuksen hengessä. Venäläiset eivät vielä tiedä tätä, mutta pian tietävät.

Ylläoleva antaa ehkä viitteitä koko safkan olemassolon tarkoituksesta: Levittää propagandaa venäläisille. Suomessa on aika harvassa niin taukkeja, että pystyvät lukemaan safkalaisten tekstejä vakavalla naamalla, mutta venäläiset saattavat olla ulkomaiden asioista huonosti perillä. Mahtavatkohan kyseiset nuoret edes tietää, mistä on kysymys? Venäjällä asiasta on niin paljon epäselvyyttä, että jopa eräät safkalaisetkin ovat sen huomanneet:

Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".

Joka tapauksessa on mielenkiintoista jälleen kerran nähdä, että Karjalan palautuspuheet ovat venäläisille ongelma. Ne tuskin olisivat sitä, jos ne olisivat täysin epärealistisia.

Pastori saarnaa neuvostopropagandaa

Suomen antifasistisen komitean nimellä esiintyvä sekopäälauma on ihan erityisen ihastunut neuvostoliittolaiseen sotapropagandaan ja julkaissut sitä niin paperilla kuin netissäkin. Nyt komitean hölmö ja paritussyytteestä katkeroitunut pastorikin on innostunut siitä:

Arvokas dokumentti Suomen fasistien hirmuteoista

Suomessa tilanne ei ole vielä edennyt yhtä vakavaksi fasistisessa kehityksessä, vaikka uhkatekijöitä on ilmaantunut toistuvasti. Fasistinen historian uudelleen kirjoittaminen on kansallinen uhkatekijä, jota vastaan on vain yhä uudestaan toistettava vanhoja dokumentteja fasismin vakavista seurauksista. Äskettäin toimitettiin Venäjällä uudestaan vanha teos, joka pitäisi saattaa nyt taas suomalaisten luettavaksi suomeksi. S. Sulimin, I. Truskinov ja N. Shitov (Сулимин С., Трускинов И., Шитов Н.) laativat jo vuonna 1945 yhteensä 304 sivua paksun dokumentin Suomen hyökkääjien vakavista julmuuksista Karjalan alueella. Kirjassa esitetään vuosilta 1944–1945 tutkintavaliokunnan kokoamat sotarikokset, joita Suomi aiheutti Karjalassa 1941-1945. Esipuheen jälkeen teoksessa on komission tunnistamat ja tutkitut natsien ja suomalaisten hyökkääjien julmuuden Karjalan suomalaisessa neuvostotasavallassa. Tämän jälkeen on kiehtova pääkirjoitus Pravda-lehdestä 18.8.1944: К ответу финских извергов! Vastaus Suomen hirviöille!

Pastori jatkaa sitten Karjalan palautukseen liittyvistä asioista, mutta ei valitettavasti juuri erottele omia ajatuksiaan venäläisistä lähteistä, mutta voihan olla, että ero ei ole oleellinen:

Suomalaisessa mediassa ja kouluopetuksessa ei juuri tehdä selväksi, että Karjalan ja Leningradin alue on ollut venäläistä aluetta vuodesta 1323. Tämä ilmenee vuoden 1323 rauhansopimuksesta Novgorodin ja Ruotsin välillä (johon kuului myös itäinen maakunta, johon vasta paljon myöhemmin syntyi Suomi). Vuosisatojen ajan tuolla alueella asusti karjalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, inkerinmaalaisia. Vuosien 1700–1721 Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi palautti Karjalan kannaksen, Viipurin ja Pohjois-Laatokan sekä muita alueita Venäjälle ”ikuisella luovuttamattomalla omistusoikeudella” «вечное неотрицаемое владение и собственность», mihin liittyi myös maksettu valtava rahallinen korvaus alueesta.

Pähkinäsaaren rauhassa Viipurin alue kyllä sovittiin kuuluvaksi nimenomaan Ruotsiin, ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen venäläisetkin sanoivat nykyistä luovutetun Karjalan aluetta nimenomaan Suomeksi.

Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.

Niin tuli. Kotitehtävä: Mitä tämä merkitsikään Karjalalle?

Hitlerin tultua valtaan Saksa aloitti kuitenkin Neuvostoliiton vastainen kampanja. Keväällä 1935 neuvostoliittolainen tiedustelupalvelu sai luotettavasti tietoon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon. Yksi suurimmista uhka-alueista oli juuri Suomessa. Leningradin suunnassa Neuvostoliiton läntinen raja oli kaikkein suojattomin. Siksi huhtikuusta 1938 marraskuuhun 1939 Moskovan ja Helsingin välillä käytiin neuvotteluja. Neuvostoliiton ehdotuksiin sisältyi erilaisia vaihtoehtoja – alkaen keskinäisen avunannon sopimuksesta siihen, että rajaa siirrettäisiin 50–70 kilometriä koskematta edes Viipuriin. Fedorov ei osannut kirjoituksessaan lausua, mutta suomalaisena rauhanihmisenä on helppo oivaltaa, että sisällissotansa ratkaisumalleissa elävät suomalaiset johtajat päättivät kulkea toista tietä, voimankäytön tietä, vasta pari vuosikymmentä aiemmin koetun ja hyvin muistissa olevan oman sisällissodan väkivaltaisia ratkaisumalleja taas kerran toistaen. Suomi toteutti 10.10.1939 liikekannallepanon, joka oli naamioitu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Suomen hallitus kieltäytyi tämän jälkeen mistä tahansa sopimuksesta. 13.11.1939 Suomi keskeytti kaikki neuvottelut yksipuolisesti. 15.11.1939 Stalin päätti sotatoimien valmisteluista Suomea vastaan. Itse sota alkoi 30.11.1939, mutta eteni alussa Suomen hyvällä menestyksellä, kunnes voimasuhteet kääntyivät Suomea vastaan.

Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940. Suomen oli pakko palauttaa Karjalan kannas, Pohjois-Laatokka, Petsamo ja eräitä muita alueita Neuvostoliitolle.

Tästä nyt puuttuu koko liuta aika oleellisia asioita, kuten Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus lisäpöytäkirjoineen, Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus. Lisäksi neuvottelut katkaisi Neuvostoliitto, ja voimasuhteet olivat alusta alkaen vahvasti Suomea vastaan. Vain Petsamon kohdalla voitaisiin puhua palauttamisesta Neuvostoliitolle, mutta se oli kyllä vasta 1944.

Herra pastori on kyllä ihan yhtä älykäs kuin rehellinenkin.

ProKarelia hukkaa Karjalan palautuksen

ProKarelia pyöriskelee siinä umpikujassa, johon on varoituksista huolimatta hakeutunut. Uusin idea on vedota ns Pinheiron periaatteisiin:

YK-RESOLUUTIO VAHVISTAA KARJALAN PALAUTUKSEN - I

- Kaikilla pakolaisilla oikeus palata
- Pinheiron periaatteet
- Pinheiron periaatteet ja Käsikirja
- Omaisuuden palautusoikeus vai paluu-oikeus?
- Paluu- ja palautusoikeudet tunnustettu laajasti
- Pakolaisia kymmeniä, ehkä satoja miljoonia
- Paluu- ja palautusoikeus antavat toivoa
- Jo sata vuotta paluuta ja palautusta
- Pinheiron periaatteiden laillinen sitovuus?
- Evakot kuuluvat Resoluution määrittelyn alle
- Myös kaupallinen omaisuus suojattu
- Kuinka kauan paluu- tai palautusoikeus kestää?
- Pakolaisella paluu-oikeus ja oikeus omaisuuteensa
- Lopettaako paikallinen integroituminen paluu-oikeudet?
- Resoluutio vahvistaa omaisuuden palautusvelvoitteen
- YK:n ihmisoikeusjulistus vahvistaa Resoluution periaatteet
- Valtioiden sallittava vapaaehtoinen palaaminen
- Eduskunta ja valtioneuvosto eivät tunne resoluutiota?

On esiksikin kovin kyseenalaista, voiko periaatteiden katsoa koskevan karjalaisia:

1.2 The Principles on housing and property restitution for refugees and displaced persons apply equally to all refugees, internally displaced persons and to other similarly situated displaced persons who fled across national borders but who may not meet the legal definition of refugee (hereinafter “refugees and displaced persons”) who were arbitrarily or unlawfully deprived of their former homes, lands, properties or places of habitual residence, regardless of the nature or circumstances by which displacement originally occurred.

Tämä voisi koskea karjalaisia, koska pakolaisen määritelmän täyttämistä ei edellytetä, mutta Karjalan luovutuksesta on Suomen eduskunnan hyväksymät rauhansopimukset ja lait. Ne toki hyväksyttiin pakkotilanteessa, mutta tämä tuskin oikeuttaa ilmaukseen "arbitrarily or unlawfully". Pahempaa on kuitenkin periaatteiden varsinainen sisältö, ja se, että ProKarelia todella nielee sen nikottelematta:

Pinheiron periaatteet eivät siten aikatekijän osalta millään lailla sulje suomalaisten evakkojen oikeuksia pois resoluution piiristä. Periaatteiden mukaisesti evakoilla on täysi oikeus palata omalle kotiseudulleen, omiin koteihinsa ja saada omat kiinteistönsä takaisin.

Tässähän ei enää puhuta Karjalan palautuksesta. Riittää, että evakot tai pikemminkin evakoiden jälkeläiset saavat halutessaan muuttaa Venäjälle ja kiinteistönsä takaisin tai vastaavasti korvauksia (mielenkiintoista, miten tähän vedotessa pitäisi suhtautua Suomen evakoille menetetyistä kiinteistöistä maksamiin korvaukseen, joita eräät aina muistavat halveksivasti "korvauksiksi" nimittää).

Ei, minä en halua muuttaa asumaan vieraaseen maahan, jossa en ole koskaan edes käynyt enkä halua takaisin omaisuutta, jota ei koskaan ole ollutkaan. Haluaisin, että Karjala olisi jälleen osa Suomea. Enkä usko olevani mielipiteideni kanssa aivan yksin.

Hyviä ja huonoja uutisia

Hyvät uutiset: Blogistaniin on ilmestynyt uusi Karjalan palautusta ajava blogi, joka on linkittänyt tännekin, karjalablogi.

Huonot uutiset: Blogistin asiallisuuteen pyrkivä linja lipsuu välittömästi kammottavan hölynpölyn ja tunteisiin vetoavan retoriikan puolelle:

- Karjalaiset saisivat omat maansa takaisin. Tämä käsitys herättää kritiikkiä. Sen mukaan Suomen valtio "osti" karjalaisilta maat antamalla pakolaisille hätäapua, "korvauksia". Käsitys ei kuitenkaan ole realistinen. Eihän Suomen valtio voinut "ostaa" sellaisia alueita, jotka olivat samaan aikaan tiukasti Neuvostoliiton hallussa! Ennakkotapausten valossa on kuitenkin realistista, että karjalaisilla olisi kuin olisikin oikeus saada omat maansa takaisin ilman erityistä lunastusmaksua. Kannattaa muistaa, että karjalaiset ostivat maansa Suomen valtiolta 1860-1939. Kerran ostettu on aina oma. Lisäksi on kysyttävä, millainen on pakolaisuuden, vieraan heimon keskellä kärsityn pilkan ja kiusaamisen ja kodin tuhoamisen hinta. Jos sitä ei korvata, miksi karjalaisten pitäisi vielä kerran maksaa omastaan? Toive on realistinen, oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Ei jää epäselvyyttä siitä, kuka blogisti on. Karjala-keskustelun tason nousua ei ole odotettavissa.

Aika esittää perusteluja!

Vaikka mikään oikeusistuin ei ole samaa mieltä, ProKarelia jaksaa edelleen väittää samaa:

Karjalan ja muu pakkoluovutettu alue on julkisoikeudellisesti Venäjän hallinnon alaista aluetta. Yksityisoikeudellisesti alueiden kiinteistöt ovat edelleen suomalaisten omistamia. Venäjä hallinnoi siten suomalaista omaisuutta, mutta vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

Tämä väite on kovin uusi ja aika vallankumouksellinen. Minusta se kaipaisi kunnon perusteluja, mutta kun kesällä kyselin niitä, ProKarelian vastaus oli melko ikimuistoinen:
Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Kuten juuri kerroin, omaisuuden palautuksen tuotteistaneen asianajajan lisuri on jätetty arvosteltavaksi jo keväällä. Opinnäytteet ovat julkista tietoa, joten ProKarelialla pitäisi nyt olla käytettävissään tieteellisesti ja lähdeviittein perusteltu selvitys väitteittensä tukena. Olisi aika julkaista vähintään valittuja paloja. Muuten saattaa syntyä jompikumpi seuraavista epäilyistä:

1) Lisuria ei olekaan hyväksytty. Tämä olisi melko poikkeuksellista, ja antaisi huonon kuvan monen muun lisäksi oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

2) Lisuri päätyy todellisuudessa ihan eri johtopäätöksiin, kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Tästä saattaisi tulla pientä sanomista asiakkaiden taholta.

Kummassakin tapauksessa ProKarelialle tulisi todella kiire palauttaa palautuksen uskottavuus.

Jäämme mielenkiinolla odottamaan. Viimeistään silloin, kun tiedekuntaneuvoston pöytäkirja ilmestyy nettiin, tiedämme jotain lisää.

Yllättävä käänne

Joudun alkajaisiksi tunnustamaan olleeni väärässä. Elokuussa väitin, että erään tunnetun asianajajan lisurista, jonka piti valmistua jo pari vuotta sitten, ei ole kuulunut mitään. Tämä johtuikin vain siitä, että oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirjat ilmestyvät webiin vasta noin puolen vuoden kuluttua. Tosiasiassa tiedekuntaneuvoston kokouksessa 24.4. määrättiin
lisensiaatintutkimuksen ”Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmällä pitäen Karjalaa” tarkastajiksi professori Jarno Tepora ja professori Vesa Majamaa.

Todettiin, että opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskevan johtosäännön 27 §:n mukaan tarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen arvostelulausunto.

Tarkastuksen tulos on siten ollut tiedossa heinäkuussa, ja julkaistu syyskuun kokouksen pöytäkirjassa, jota valitetettavasti eri ole vielä webissä. Kummallista, että ProKarelia ei ole mainostanut asiaa laajemmin, eikä siitä ole mainintaa ko asianajajan kotisivuillakaan. Niiltä muuten puuttuu myös maininta siitä, että sen enempää KKO kuin EIT:kään eivät ole kelpuuttaneet asianajajan juttuja edes hylättäviksi.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan pöytäkirjaa, ja ehkä julkaisemme tulevaisuudessa katkelmia lisuristakin.

Viipurin poika

Kun Ahtisaari mainitsi Nobel-puheessaan olevansa sotapakolainen Viipurista, hän näin muistutti arvovaltaisella kansainvälisellä foorumilla Suomen nykyisen itärajan tulleen vedetyksi Stalinin ja Hitlerin keskinäisten kähmintöjen ja Neuvostoliiton voimapolitiikan seurauksena. Ahtisaari osoitti tässä ihailtavaa suoraselkäisyyttä. Venäjän asenne Ahtisaaren palkitsemista kohtaan oli alun alkaenkin käsittämättömän kielteinen - ilmeisesti pelkän Kosovon takia. Viipurin mainitseminen ei varmaan paranna asiaa, mutta jokin järki ja kohtuus pitäisi tuomitsemisessakin olla. Ahtisaaren leimaaminen sodanlietsojaksi on jo niin älytöntä, ettei sen pitäisi edes Venäjällä mennä läpi. Taitaa kuitenkin mennä, mikä paljastaa jotain sikäläisen poliittisen kulttuurin tasosta.

Realismi ei olisi koskaan pahitteeksi

ProKareliakin on noteerannut Pravdan hyökkäyksen Ahtisaarta vastaan. Ikävä kyllä kannanottoon on taas pitänyt lykätä aivan harhaista tekstiä:

Meillä on hyvin usein kummallinen tapa hyväksyä neuvottelun aloittamislähtökohdat. Se aloitetaan siitä pisteestä, mihin vahvempi osapuoli on jo päässyt aggressioillaan ja siitä yritetään tinkiä jotain. Se on täysin väärä lähtökohta. Pitää lähteä siitä olotilasta, joka oli ennen vääryyden tekemistä ja se pitää pyrkiä mahdollisimman hyvin palauttamaan.

On selvää, ettei ihmishenkiä voida palauttaa, eikä tuhottua omaisuutta. Mutta jo muinaisessa Foinikiassa oli keksitty korvike näille asioille – raha. Pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on yksinkertainen ja vain tahdosta riippuva asia. Aiheutettujen vahinkojen ja luvattoman käytön korvaamiselle on yksinkertainen keino: maksaa aiheuttamansa vahingot.

Siitä ProKarelian loputtomasti jauhamasta win-winista ei oikeasti koskaan löydy merkkiäkään. Kyllä, voisi kuvitella, että Karjalan palauttaminen olisi rakennettavissa yhteistyöprojektiksi, joka hyödyttäisi Venäjääkin. Mutta sellaiseen yhteistyöhön eivät sovellu vaatimukset, joiden tarkoituksena on hyödyttää vain toista osapuolta. Sellaisia voisi esittää vain, jos olisi jokin mahdollisuus oikeasti uhata Venäjää. Moista mahdollisuutta ei ole eikä tule, ja siihen liittyisi kohtuuttomia terveysriskejä. Pelkkää kiltteyttään Venäjä tai mikään muukaan valtio ei taatusti tee mitään. Sitäpaitsi sodassa taloudellisia vahinkoja kärsineet ihmiset ovat käytännössä nyt ihan yhtä kuolleita kuin kaatuneetkin, rauhansopimuksessa Suomi luopui kaikista vaatimuksista, ja Suomi on nykyään oikeasti paljon rikkaampi maa kuin Venäjä. Vaihtoehtoja on edelleenkin vain kaksi: joko Venäjä palauttaa Karjalan eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja tai sitten Venäjä ei palauta Karjalaa eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja. ProKareliassa jostain syystä kuvitellaan, että umpihullut ja epärealistiset vaatimukset ovat hyvä lähtökohta neuvotteluille. Niin on korkeintaan silloin, kun omat neuvotteluasemat ovat todella vahvat. Muuten moinen vain estää neuvottelut.

Rauhanpalkinto hiertää

Ahtisaaren rauhanpalkinto on herättänyt pahennusta monellakin taholla, mm. täällä, täällä ja täällä, kaikki yhtä merkittäviä kuin kunnioitettaviakin tahoja. Nyt on tullut Karjalan palautuksen kannalta mielenkiintoinen kannanotto, sanoisimmeko ylemmästä portaasta:

Venäläislehti Pravda mollaa verkkoversiossaan presidentti Martti Ahtisaarta sodanlietsojaksi. Artikkeli on otsikoitu Kaikkien aikojen kyseenalaisin Nobel-palkittu.

Jutussa käsitellään happamasti Ahtisaaren uraa ja ihmetellään, kuinka Nobel on voitu myöntää "sodanlietsojalle".

Venäläisille Kosovon itsenäistynminen on myrkkyä ja Ahtisaaren suurin synti on lehden mielestä Kosovon Serbiasta irrottanut sopimus.

Ahtisaaren Nobel-palkinnolla länsi vain yrittää lehden mukaan legitimoida Ahtisaaren toimet.

Lehti kertoo myös Ahtisaaren kannattavan Suomen Nato-jäsenyyttä. Se arvioi, ettei Ahtisaari lepää niin kauan kuin Ahtisaaren syntymäkaupunki, Viipuri, on osa Venäjää.

Vaikka Ahtisaari mainitsikin Viipurin puheessaan, Pravdan tulkinta lienee liioiteltu. Se kuitenkin osoittaa, että Karjalan kysymys on jatkuvasti olemassa Venäjälle. Toivottavasti Ahtisaari on edelleen voimissaan, kun nykyinen autoritaarinen kausi Venäjällä päättyy, ja ovi Karjalan palautukselle saattaa aueta.

ProKarelia vs SAFKA

Nettiin on ilmestynyt uusi ilmiö, vastenmielisyydessään naurettava tai naurettavuudessaan vastenmielinen, Suomen Antifasistinen Komitea. Siihen kuuluu tuttua väkeä: pari vanhaa stallaria, sosiologi, jolla on ilmeisesti kompleksi siitä että on liian nuori vanhaksi stallariksi ja pappi, joka vaikuttaa yksinkertaisesti hölmöltä.

Muutama päivä sitten pappi hyökkäsi blogissaan Karjalan palauttajia vastaan, ProKarelia vastasi ja pappi jatkoi hyökkäystä SAFKAN blogissa. Keskustelua on aika vaikea seurata, koska papin lainausmerkkeihin laittamat lauseet eivät esiinny ainakaan ProKarelian kannanotossa. SAFKAlla ja ProKarelialla on itse asiassa paljon yhteistä. Oikeaa keskustelua ei juuri suosita, vaan väärinajattelevat julistetaan ihmisoikeuksien kieltäjiksi jne. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sama asianajaja on kusettanut kumpaakn osapuolta, ja pappi on asian jopa tajunnut. Kun muisti palailee pätkittäin, taidan arvata mistä oikeudenkäynnistä on kysymys, ja se ehkä selittää hieman papin levottomia juttuja

PS Tässä blogissa arvostellaan ProKareliaa usein ja ankarasti, eikä valitettavasti syyttä. Kun nyt jostain asiasta ollaan suunnilleen samaa mieltä kirjattakoon se rehellisesti ylös: ProKarelian ennuste Venäjän tulevaisuudesta tuntuu aika oikeaan osuvalta.

Blogi täyttää kolme vuotta - Missä on ProKarelian uho?

Blogi todellakin täyttää tänään kolme vuotta. Lukijamäärät tuntuvat olleen enimmäkseen kasvussa, tosin kovin, kovin loivassa. Varsinainen vaikutus Karjala-keskusteluun ei ole ollut kehuttava. Esimerkiksi vaivautuminen Kansallisarkistoon tutkimaan Porkkala-komitean papereita ei aikaansaanut muuta reaktiota kuin että ProKarelia keksi valehdella aiheesta suoraan ja myöhemmin jopa tarjoutui perustelemaan kantaansa erillistä laskua vastaan. Karu todellisuus hävittyjen oikeusjuttujen muodossa alkaa kuitenkin mahdollisesti tehdä sen, mihin blogissa esitetyt asiaperusteet eivät pystyneet. ProKarelian kannanotto NORD STREAM - MISSÄ SAKSAN UHO? tyytyy vain esittämään kohtuullisen asiallista kritiikkiä kaasuputkihanketta kohtaan. Sehän tosiaan vaikuttaa pikemminkin Venäjän vainoharhaisuuden kuin järkevien perusteiden tuotokselta. Silmiinpistävää on, että sanallakaan ei mainita enää älyttömyyksiä siitä, että putki kulkisi suomalaisten omistamien maiden halki. Myöskään ei mainita putken häiritsemiseksi keksittyä idioottimaista "kaivosvaltausta".

Vaikeneminen älyttömyyksistä ei kuitenkaan riitä. Umpikujasta on peräännyttävä näkyvästi. Paitsi että voodoo-oikeustiede on julkisesti hylättävä, etuosto-oikeus on palautettava ProKarelian palautussuunnitelmaan. Suomalaisten enemmistöä tuskin kiinnostaa, ovatko jonkun isovanhemmat kokeneet yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä. Sen sijaan kyllä kiinnostaa, kestäisikö Suomen julkinen talous Karjalan palautuksen. Jos olen väärässä, Eduskunta voi Karjalan palautuksen yhteydessä helposti säätää lain, jolla lahjoitetaan maata evakoiden jälkeläisille. Sitä ennen pitäisi pikemminkin esittää valmiutta rahoittaa Karjalan palautusta kuin vaatia pikavoittoja, muuten Karjalan palautus ei saa koskaan suomalaisten enemmistön kannatusta.

Ei vieläkään mennyt perille

Patentteihin ja immateriaalioikeuksiin keskittyvä Sedyhin on ilmeisesti kokonaan unohtanut myös Venäjän ratifioimat kansainväliset omistukseen liittyvät lait ja sopimukset. Ne yksiselitteisesti kertovat, että suomalaiset ovat omistaneet ja yhä omistavat Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten metsät ja kiinteistöt.

Tätä asiaa on mm. professori, ent. kansliapäällikkö Kauko Sipponen hyvin selkeästi eräissä tilaisuuksissa tuonut esille. Hän toteaa, että julkisoikeudellisesti Karjala on tällä hetkellä Venäjän hallinnoimaa aluetta. Mutta yksityisoikeudellisesti suomalaiset edelleen omistavat alueella olevat kiinteistöt. Tämä julkis- ja yksityisoikeudellinen ero on tarpeen muistaa.

Asiantuntija Sedyhinkin kannattaisi opiskella Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sopimuksia sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäistä lisäpöytäkirjaa. Ehkäpä ko. sopimukset antaisivat hänelle lisää valaistusta maastopukukysymykseenkin.

ProKareliankin kannattaisi lukea nuo sopimukset ajatuksella läpi, ja varsinkin katsoa niiden allekirjoituspäivämäärät. EIT heitti jo odotetusti omaisuudenpalautushaasteen Ö-mappiin, joten se yksikäsitteisyys on pikemminkin toisin päin. Kauko Sipponenkaan ei voi asiaa vain "todeta", vaan "extraordinary claims need extraordinary evidence". ProKarelia on nyt maalannut itsensä nurkkaan omaisuushölmöilyllä, ja Karjalan palautuksen uskottavuus on todella vähissä. Avoin virheen tunnustaminen olisi hyvä idea.

Puutullit ja Karjala

Vaikka asia lienee sanomattakin selvä, niin väännetään vielä rautalangasta: Venäjä olisi nostanut puutulleja, vaikka Suomessa ei kukaan koskaan olisi viitannut puolella sanallakaan Karjalan palautukseen. Eikä siellä enää mitään kaverihintoja harrasteta, jopa Valko-Venäjälle myytävän öljyn hintaa on nostettu. Väyrynenkin kuvitteli pystyvänsä sopimaan asiasta toverillisesti vanhaan malliin, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin.

Desanttihälytys

Suoli24 paljasti äskettäin mielenkiintoisen vanhan ystävämme oikeussosiologian dosentin hengentuotteen:

Kukaan ei ole huomannut, että Venäjä on sodassa Suomeakin vastaan. Jostakin syystä Venäjä on päättänyt hävittää yhden tärkeimmistä teollisuudenaloistamme nostamalla puutulleja. Seurauksena on musta syksy 2008. Työttömien armeijat tuskin ymmärtävät nousta kapinaan. Ministerit ja diplomaatit eivät tietenkään ole saaneet mitään aikaiseksi, koska heitä ei asia kiinnosta. Kysehän ei ole heidän työpaikoistaan. Väyrynen heräsi selvittelemään asiaa melko myöhään. Meitä on jälleen kerran siunattu ennätyksellisen vähä-älyisillä poliitikoilla. Se on omaa syytämme, sillä jokaisella kansalla on juuri sellaiset johtajat, jotka he ansaitsevat. Valitettavasti kansa joutuu aina myös maksamaan johtajiensa virheistä.

Myös Saimaan kanavan vuokra on nostettu tähtitieteellisiin lukemiin. Miksi? Venäjällä olisi varmasti varaa myydä puuta Suomelle halvemmallakin kaverihintaan. Mutta se ei sitä tee. Se voisi tehdä, sillä asialla ei ole sille mitään todellista taloudellista eikä poliittistakaan merkitystä. Tuntuu siltä, että Suomi saa nyt maksaa jostakin. Suomalaiset diplomaatit, kenraalit ja poliitikot ovat vuosien varrella osanneet ärsyttää venäläisiä vaatimalla Karjalaa takaisin. Se on kyllä huomattu itänaapurissa. Suomen historian tyhmin poliitikko Riitta Uosukainen on peräti vaatinut Karjalaa takaisin tyhjänä. Hän ei edes ymmärtänyt pyytää anteeksi. Nyt se on jo myöhäistä.

Onkohan dosentin uusin hengentuote painettu Virossa sen takia, että venäläisetkin ovat alkaneet tajuta jotain? Kovin moni suomalainen ymmärsi väärin, mitä Uosukainen todellisuudessa sanoi, joten ei tietenkään ole mikään ihme, että dosentiltakin meni täysin ohi. Dosentin oma kielenkäyttö muuten on hauskassa dialektisessa suhteessa hänen loputtomaan intoonsa nostaa kunnianloukkaussyytteitä.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että eräs dosentin melko harvalukuisen ihailijakerhon jäsenistä kelpaa kirjoittajaksi ProKarelialle.

Päivän videoleike

Löytyipä tuollaista reipasta asevelitoimintaa.

Paniikkia ja vainoharhoja

Kuten aikaisemmin tuli kerrottua, anonyymi käyttäjä koneelta fwns5.eduskunta.fi kiirehti poistamaan Wikipediasta tiedon erään tietyn asianajajan idioottimaisesta yrityksestä nostaa kunnianloukkaussyyte hänen bisneksiään kriittisesti käsitelleestä blogikirjoittelusta. No, nyttemmin sekä kyseisen asianajajan yritys kumota KKO:ssa sotasyyllisyystuomioita, että yritys palauttaa tontti Viipurista entisen omistajan perilliselle, ovat päättyneet juuri niinkuin kunnianloukkauksesta syytetty bloginpitäjä ennusti. Eduskunnan tuntematon on yrittänyt tarmokkaasti pitää tämän tosiasian poissa Wikipediasta, ja onnistunut jo ylittämään keskustelun sensuurikynnyksenkin:

Erikoista että Kemppinen vaivautuu tai alentuu tällaiseen yhden toisinjattelijan solvaamiseen. Se on selitettävissä vain sillä, että hän on 60-lukulainen, suomettunut vanha pieru. Ei siedä toisinajattelua ja yrittää saada äärivasemmistolaiseen touhuunsa mukaan kaikki hinnalla millä hyvänsä.

Kemppinen tuskin on äärivasemmistolainen, eikä ole solvannut ketään. Ainoastaan sanonut ääneen sen että asianajan jutut ovat alusta lähtien epäonnistumaan tuomittuja, ja asiakkaita kustaan linssiin. Jos näin ei olisi, asianajaja ei olisi tarvinnut mitään kunnianloukkausyytteitä, pelkkä oikeusjutun voittaminen olisi riittänyt nolaamaan Kemppisen julkisesti ja tekemään asianajajasta kuuluisan.

Ehkä tuollaista soopaa suoltavien kannattaisi pitää vähän pienempää suuta solvaamisesta ja kunnianloukkauksista.

Noni, mitä minä sanoin

Kuten minä aivan äsken ennustinkin, EIT heitti suomalaisen omaisuudenpalautusjutun roskikseen. ProKarelian oli vielä kesällä varsinaisen harhaisen voitonvarma:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Nyt sitten on aivan eri kellossa:

EIT hyväksyi Venäjän kannan oikeusloukkauksessa

EIT:n päätös 10.10.2008 oli tämän farssin jatkoa. Silvennoinen toteaa päätöksestä: ”Päätös on EIT:n tapaan lyhyt ja mitään sanomaton. Siinä todetaan ainoastaan, ettei valituksessa ilmennyt ihmisoikeuksien loukkausta. EIT siten hyväksyi Venäjän oikeuslaitoksesta tulleen vastauksen, jonka mukaan tämä Viipurin tonttikiista on julkisen kansainvälisen oikeuden (public international law) asia.”

Niinhän se on. Asia on ratkaistu Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sopimuksissa, ennen kuin kumpikaan osapuoli oli allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, jonka ennustin jo pari vuotta sitten: ProKarelia on pannut koko arvovaltansa sellaisten tulkintojen taakse, joita mikään tuomioistuin ei tunnusta. Tästä farssista ovat hyötyneet vain Venäjä, ja muuan ahne asianajaja. Nyt alkaisi todella olla aika hakea kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjalan palautus järjelliseltä näyttäväksi projektiksi.