Oikeudenmukaisuutta

Karjalan palautuksessa on kysymys tehdyn vääryyden oikaisemisesta, ryöstösaaliin palauttamisesta. Jos todella vaaditaan oikeuden toteutumista, se merkitsisi sitä, että Venäjä palauttaisi Karjalan ja muut kaappaamansa alueet siivottuina, remontoituina ja uudisasukkaista tyhjennetyinä, maksaisi sotakorvaukset takaisin nykyrahaksi muutettuna, kunnollisella korolla ja lisäksi maksaisi itse asianmukaiset sotakorvaukset Suomelle. Pienenä hyväntahdon eleenä ja symbolisena korvauksena niistä sodan aiheuttamista kärsimyksistä, joita ei millään voi oikeasti korvata, sopisi Venäjän luovuttaa Suomelle kunnon kaistale Itä-Karjalasta. Tietysti Venäjän presidentti vielä esittäisi virallisen anteeksipyynnön ja laskisi muhkean kukkaseppeleen sankarivainajien muistomerkille. Silloin kai voitaisiin sanoa, että vääryys on suunnilleen oikaistu. Valitettavasti oikeudenmukaisuus ja poliittiset realiteetit eivät ole ollenkaan sama asia. Karjala pitää yrittää saada takaisin sellaisilla ehdoilla, joihin Venäjä voi suostua, eli jotka se katsoo itselleen edullisiksi. Siksi Suomen pitää olla valmis tinkimään oikeudenmukaisuusvaatimuksista, esim. Tarton rauhan rajoista, saadaksen edes osan Karjalaa takaisin. Sillä voi olla etuja Suomenkin kannalta. Esimerkiksi eräiden pienten alueiden jättäminen Venäjälle pienentäisi huomattavasti palautettavan alueen venäläisväestöä.