Kovin moni ei taida enää muistaa, että nykyisen Tshetshenian sodan alussa venäläiset uudisoivat tappaneensa suomalaisen palkkasoturin. Kun Suomen ulkoministeriö pyysi lisätietoja, uutinen peruttiin kiireesti. Peruminen vain taisi suuntautua ulkomaille, venäläisille tuskin kerrottiin uutisen perättömyydestä.
Myöhemminkin suomenvastainen kirjoittelu on jatkunut, yllättäen innokkaimmat sillä alalla ovat olleet itse suomalaisia: Ruotsissa asuva kirjailija ja Pietarissa asuva sosiologi, joiden ajatusmaailmaan tämä linkki (Löytyy enää webiarkistosta, se on poistettu Carelian sivuilta!)on oivallinen johdatus. Kirjailija vaikuttaa väärinymmärretyltä nerolta, joka on katkeroitunut synnyinmaalleen, jolta ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta. Sosiologi taas vaikuttaa vainoharhaiselta sekopäältä. Kuitenkin sosiologilla on Pietarissa oma salamyhkäinen instituutti, jota jonkin ulkopuolisen tahon täytyy rahoittaa. Tänä vuonna Careliassa ilmestyi myös kirjoitus suomalaisista ja venäläisistä sotaelokuvista: venäläiset ovat yllättäen hyviä ja taiteellisia, suomalaiset huonoja ja sotakiihkoisia.
Nimenomaan elokuvasta Tuntematon sotilas annettiin todella erikoinen kuva. Timo Vihavaisen kirjoitus
Kanava-lehdessä (eikö sillä ole mitään kotisivuja?) paljasti kirjoituksen ilmestyneen alunperin venäjäksi armeijan lehdessä.
Pistää tosiaan miettimään, mitä tässä on takana. Timo Vihavainen tuntui tulkitsevan sen Suomeen osoitetuksi varoitukseksi: ei pidä elämöidä Karjalan palautuksella. Kampanja on kuitenkin selkeästi suunnattu Venäjälle, Suomessa sitä ei edes ole huomannut, jos ei ole aktiivisesti
seurannut asioita. Tuntuisi vaikealta uskoa, että tarkoituksena olisi valmistella yleistä mielipidettä johonkin konkreettisempaan suomenvastaiseen tempaukseen. Sellaisessa olisi hyvin vähän voitettavaa, ja jälki Venäjän EU-suhteissa olisi sekä taloudellisesti että poliittisesti kallis. Toinen mieleen tuleva selitys on, jollei todennäköisempi, niin ainakin mielenkiintoisempi: Tarkoitus on ehkäistä ennakolta sellaista tilannetta jossa Venäjällä voitaisiin kiinnostua Karjalan palautuksesta.
Itse olen ainakin kohtalaisen vakuuttunut siitä, että nykyinen komento Venäjällä
ei kestä ikuisesti. Vallan keskitys ja yhtenäisyyden korostaminen ei poista kansallisia ja alueellisia ristiriitoja.Se vain piilottaa ne ja pitemmän ajan kuluessa pahentaa niitä entisestään, tämähän nähtiin jo Neuvostoliitossa. Ennemmin tai myöhemmin Venäjällä tulee jyrkkä suunnanmuutos.
Se saattaa saada suomalaisten kannalta ikäviäkin muotoja, mutta se voi tuoda myös historiallisen tilaisuuden.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment