Desantti Bätmänhän se siinä

 Vääryystieteen desantti Bätmäniä ei ole oikein näkynyt viime aikoina. Ilmeisesti en vain ole osannut katsoa oikeasta paikasta. Nyt nimittäin löytyi kyseisen herran hengentuotteita peräti TokenTubesta. Vanha ystävämme kommaritoimittajakin on päässyt mukaan. Katsokaa ihmeessä miten järkeviä juttuja desantti taas suoltaa ja miten vakuuttavaan seuraan hän on päässyt. Edelleen aika velikultia nuo antifasistit.

Venäjän touhut ovat sekä huolestuttavia että kummallisia

 Venäjä keskittää joukkoja Ukrainan rajoille, ja tavalliseen tapaan syyttää Ukrainaa hyökkäyksen valmistelusta. Kummalliseksi tämän touhun tekee yksi perustelu:

MOSCOW, April 9. /TASS/. The entire world, including Russia, will undertake measures to prevent a repetition of the 1995 Srebrenica events in Ukraine in case a full-scale military action resumes there, Kremlin Spokesman Dmitry Peskov told journalists on Friday.

"In case military actions begin [in Ukraine] and in case of a potential repetition of a human catastrophe similar to Srebrenica there that, by the way, President Putin has already spoken about, not a single country in the world will remain indifferent. And all countries, including Russia, will undertake measures in order for such tragedies not to be repeated. The entire world, all civilized countries and European states in case of another Srebrenica in southeastern Ukraine will counteract this in every way possible in order to prevent the catastrophe," the Kremlin representative noted.

 Mitvit? Tähän astihan kaikki puhe Srebrenican joukkomurhasta on ollut silkkaa valhetta:

  Presidentti Bill Clinton tilasi myytin ”Srebrenicasta” jo kaksi vuotta ennen aikaa, jolloin Bosnian serbi -armeija otti kaupungin haltuunsa käytännössä ilman taisteluita. Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat tiedot tapahtumista.

Uiguurit vai Karjala?

 Karjala-keskustelu on viime aikoina ollut aikamoisen hiljaista, mikä on näkynyt tässä blogissakin.  Nyt kuitenkin ilmestyi jotain, jota on pakko hieman kommentoida:

Henna Virkkunen kirjoittaa: ”Eurooppa ei voi katsoa Kiinan ihmisoikeustilannetta läpi sormien”. Viime sodissa tehtiin puolelle miljoonalle karjalaiselle ihmisoikeusrikos; ryöstettiin kodit ja meidät ajettiin pakoon.

Eikö olisi jo korkea aika käsitellä tätä meidän omaa ihmisoikeustilannettamme, palauttaa kotimme ja tuomita rikollinen? Vasta kun omat asiat on saatu kuntoon, silloin on kanttia tukea uiguurejakin.

 

Uiguurien ja karjalaisten tilanteesta ei kieltämättä voi puhua samana päivänä. Uiguurien tilanne on nimittäin sen verran ikävämpi. Jotain yhteistä uiguureilla ja karjalaisilla kieltämättä on. Tällainen kirjoittelu vahingoittaa molempien asiaa.

Mainontaa

Tällainen Karjala-lehden mainos tuli vastaan netissä.

404 - Whatever Happened to ProKarelia

 Prokarelia ei ole tänä vuonna julkaissut yhtään mitään, ja viimeinen postaus viime vuodelta ei koskenut edes Karjalan palautusta, vaan täysin käsittämättömästi 30 vuoden takaista pankkikriisiä. Nyt sitten sivut ovat kadonneet kokonaan, ilmeisesti verkko-osoite on jätetty maksamatta. 90-luvulla Prokarelia julkaisi vielä ihan järkeviä juttuja, mutta sitten se hiljalleen alkoi sekaantua toinen toistaan älyttömämpiin tempauksiin, kuten huijaukseen, jossa muka haettiin EIT:ltä takaisin Karjalaan jäänyttä omaisuutta ja yritykseen kiristää Karjala takaisin tekemällä 'kaivosvaltaus' Itämeren kaasuputken reitille. Prokarelian perustama laaduttomuudestaan tunnettu nettifoorumi lopetettiin jo 2007.  Tämä blogi sen sijaan on vielä 15 vuoden jälkeenkin olemassa, vaikkakin ei toimi kovin aktiivisesti. Karjalan liepeillä ei tunnu oikein tapahtuvan mitään ennen Venäjän seuraavaa kriisä, joka tulee ennemmin tai myöhemmin.

Taidatkos sen selvemmin sanoa

 The immediate question was then and is today, why would Mr. Putin poison his adversaries? That would be the most unwise thing to do. Everybody knows much too well that Mr. Putin is the world’s foremost perceptive, incisive and diplomatic statesman.

Onko jotain tekeillä?

 Karjala-keskustelu on ollut jo pitkään kovin hiljaista, ja Venäjän edesottamuksiakaan ei ole oikein jaksanut kommentoida. Yllättäen, viime aikoina tätä blogia on luettu ulkomailta peräti kolmelta mantereelta. Uteliaisuuttaherättävää...

Sarjassamme kummallisia juttuja

Löysin sattumalta ilmeisen vasemmistoliittolaisen verkkolehden, ja sieltä kolme vuotta vanhan kolumnin, jonka oli kirjoittanut venäläisniminen nainen, joka tutkii UEF:n Karjalan tutkimuslaitoksella etnisyyttä, rajaa ja Venäjää.


Jokin aika sitten luin FB-kaverini seinällä keskustelun, joka koski Venäjän federaation virallisen lehden Rossijskaja gazetan julkaisemaa tietoa siitä, että suomalaiset miehittäjät olisivat sodan aikana ampuneet kuoliaaksi presidentti Putinin sukulaisen Tverin alueella.
Luin Putinin isoisän synnyinseudusta ja talosta kertovan artikkelin. Sen mukaan fasistit olisivat miehittäneet kylän lyhyeksi ajaksi vuonna 1941, ja suomalaiset olisivat ampuneet puna-armeijaa auttaneen naisen. Artikkeli rinnastaa vaivihkaa suomalaiset fasisteihin. FB-keskustelussa kertomuksen asiapitoisuutta epäiltiin, samoin kuin artikkelin tarkoitusperiä.


Ensimmäinen kummallinen asia on se, että venäläiset ovat vaivautuneet keittämään tuollaisenkin tarinan. Toinen, vielä kummallisempi, on se, että rajan ja Venäjän asiantuntijana esiintyvä ihminen, vaikka selvästikin epäilee tarinan todenperäisyyttä, ei tunnut tietävän oleellisinta tosiseikkaa: sitä, että suomalaiset eivät koskaan käyneet lähelläkään Tverin aluetta

Mielenkiintoista, miksi Venäjä haluaa nyt korostaa tätä?

Ufokirjailijana paremmin tunnettu Uuden Suomen propagandisti on yhtäkkiä intoutunut kirjoittamaan talvisodasta:

Erkkoa on pyritty suojelemaan tähän päivään asti. Se on onnistunut helpolla vetoamalla molotov-ribbentrop -sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan jossa esim Suomi ja baltianmaat jaetaan Neuvostoliiton etupiiriin. Se on kautta olemassaolonsa tulkittu niin että Neuvostoliitto saa vapaat kädet miehittää po. maat. Tarvittaessa sotimalla mutta valtaamalla yhtä kaikki. Tätä kautta suomalaiset ovat tulkinneet asian niin, että olisi tehty sitten mitä tahansa myönnytyksiä Moskovassa 1939, Neuvostoliitto olisi hyökännyt yhtä kaikki. Alueluovutus oli sekin vain isä Aurinkoisen sotajuoni saada parempi hyökkäysalusta. Pitää kuitenkin muistaa että kyseessä on suomalaisten oma tulkinta. Ei mikään aikalaislähde mainitse tälläistä. Kun katsoo Stalinin tekemiä ulkopoliittisia päätöksiä naapurimaidensa kanssa tai Teheranin ym konferensseissa, niin ulkopoliittisesti hän oli olemassaolonsa ajan sanansa mittainen. Aluevateiden ja -luovutusten vilipittömyyttä ei välttämättä tarvitse epäillä. Hänelle oikeasti piisasi muutama kymmenen kilometriä rajaa länteenpäin.
Joku voi tietenkin epäillä tätä miettiessään Neuvostoliiton historiaa jossa se kunnostautui bolsevikkikaudella napsimalla naapurimaitaan. Se on totta mutta siitä unohdetaan usein, tai itse asiassa aina, että neuvostoliitto oli sisällissotaa käyvä maa, jossa bolsevikkihallinto ei nauttinut minkäänlaista luottamusta. Maa oli täynnä tsaristeja, mensevikkejä, valkokaartilaisia, kansallisia vähemmistöjä ym ym jotka sotivat bolsevikkeja vastaan ja asteittain vetäytyivät naapurimaihin josta käsin ne jatkoivat kahakointiaan. Mitä muuta olisi voinut tehdä kun ottaa nuo maat omistukseensa? Samasta syystähän Stalinin puhdistukset olivat realiteetti.
Stalinin vilpittömyyttä epäillään ja välineenä käytetään Viron kohtaloa ymmärtämättä että sen valtion asema oli aivan toinen kuin Suomen. Viro oli ja on edelleen pieni maa eikä sen koosta johtuen sen armeija riitä kuin paraatijoukoiksi. Suomeksi sanoen se on sotilaallinen tyhjiö. Sellainen tyhjäkohta aivan Leningradin nenän edessä oli venäläisille sietämätön, joten maan kohtalo oli sillä selvä. Halusivat virolaiset tai eivät, heidän kohtalonaan oli päästää neuvostodivisioona suosiolla maahansa ja luoda – enemmän tai vähemmän uskottavasti – neuvostomyönteinen hallitus. Stalin ei vaatinut virolaisilta tämän enempää vaan tunnusti muuten sen suvereenisuuden. Joskin vain kevääseen 1941 asti, jolloin yhteenotto saksalaisten kanssa oli selviö, ja reaalipolitiikka astui tilalle. Suomalaisia kohtaan Stalinilla ei ollut muita intressejä kuin saada turvapuskuri Leningradin ympäristöstä ja estää mahdollinen saksalaisten maihinnousu Suomen etelärannikolle vuokraamalla Hankoniemi.


Ufokirjailijan tuotanto ei ole ennekään  vaikuttanut kovin omaperäiseltä. Tällä kertaa lähde ei välttämättä ole apokryfinen venäläinen ajatuspaja, vaan Erkon osuuden korostaminen saa epäilemään vääryystieteen desanttia.  Joka tapauksessa pitkähkön hiljaisuuden jälkeen tällainen aktivoituminen vaikuttaa mielenkiintoiselta. 

Tuttu nimi

Perniön liepeiltä löytyi Viipuri-niminen paikka. Mikähän mahtaa olla nimen tausta, liekö evakkojen antama vai jo vanhempaa perua? Viipurin kaupungin nimihän on suomalainen väännös ruotsinkielisestä nimestä Viborg, ja Tanskassakin on sen niminen kaupunki. Loppuosa -borg on tietysti skandinaavisissa paikannimissä yleinen linnaa tarkoittava sana, mutta alkuosan etymologia on epäselvempi ja siitä on esitetty useita teorioita. Ei kyllä vaikuta todennäköiseltä, että tuolla Perniön seudulla olisi ollut jokin muinainen ruotsalainen linnoitus, jonka nimi olisi säilynyt nykyaikaan täsmälleen samassa suomalaistuneessa muodossa kuin Viipurin kaupungin, joten tuon pienen kyläpahasen nimi lienee annettu Viipurin kaupungin mukaan, ehkä jo kauankin ennen sotia, ehkä vasta niiden jälkeen, kun varsinainen Viipuri oli menetetty.

Mielenkiintoista, myös venäläiset sanovat sitä

”Nyt 80-vuotiaana voi vertailla kausia. Olen elänyt Stalinin, Hruštševin, Brežnevin ja sen idiootin Gorbatšovin aikana. Hän halusi myydä Karjalan Suomelle. Idiootti.”

Joskus tällaiset kävyt kuolevat pois, ja vielä  joskus myös presidentti vaihtuu.

Venäjällä lisää tosi omaperäisiä ideoita

– Suomalaiset konnat eivät tyytyneet tykistöpommituksiin ja ilmapommituksiin, vaan he turvautuivat häijyihin hirmutekoihin pudottamalla lentokoneista lasten leluja, jotka oli täytetty räjähteillä.

– Kun lapset nostivat leluja ylös maasta, räjähdys tapahtui sillä hetkellä. Räjähdysten seurauksena lapset kuolivat, saivat vammoja tai jäivät raajarikoiksi, Ria Novosti kirjoittaa.

Tämänhän moni vanhempi ihminen muistaa 70-luvulta, Neuvostoliitto syytti räjähtävistä leluista Israelia. Tosin tässäkään ei ollut mainittavaa omaperäisyyttä, sama propagandatarina kiersi jo ensimmäisessä maailmansodassa.

 

Venäjän kansanmurhatutkinta

Venäjän uusin tempaus on niin uusi ja omaperäinen, että sen kommentointiin riittää viittaus kirjoitukseemme vuonna 2006.

Onneksi Venäjällä riittää sekä propagandisteja että selityksiä

Tässä siis uusin ukrainalaiskoneen alasampumisesta:

Then, there is one more explanation: The plane was shot down deliberately to exert additional pressure on Iran from the United States during the alleged acute phase of the crisis between Iran and the United States, which had a chance to develop into an open regional war. In the framework of this version, it could be suspected that the operator may have been recruited by US intelligence or blackmailed, or the system was captured in an act of sabotage by the US or its affiliated forces.

Aika antaa kenkää propagandistille, Putin

Venäjän propaganda oli päiviä hiljaa ukrainalaisen matkustajakoneen putoamisesta. Sen perusteella päättelin, että syy oli hyvin tiedossa, ja pidettiin parempana olla hiljaa, koska totuus tulisi joka tapauksessa kohta ilmi. Eilen kuitenkin:

Falsely claiming an Iranian missile may have brought down Ukraine Airlines Flight 752 is similar to wrongfully accusing Russia for downing Malaysian Airlines MH17 on July 17, 2014 in eastern Ukraine airspace.
The latter Big Lie persists despite no credible evidence proving it, plenty of evidence debunking it.
Investigations of commercial airline crashes take considerable time to complete.
It’ll likely be months before it’s officially known why Ukraine Airlines Flight 752 went down.
There were no credible reports of satellite images showing one or more missiles in Iranian airspace before the Ukraine airliner crashed.
When the cause is determined and publicly announced, it’ll no doubt cite a technical malfunction, not an Iranian missile responsible for what happened.

Ja jo seuraavana päivänä Iran pakon edessä tunnusti. Nolo paikka Iranille, eikä Venäjäkään hyvältä näytä.

Lomasaari

Sattui käsiini vanha nuottivihko, jossa on nuotit Seiskarin valssi -nimiseen kappaleeseen. Painovuotta ei ollut merkitty, mutta epäilemättä se on peräisin ajalta ennen sotaa. Vihkosen takakannessa oli nimittäin aiheeseen liittyvä matkailumainos.

Sitaatti

Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa haastateltiin historioitsija Teemu Keskisarjaa. En välttämättä ole hänen kanssaan samaa mieltä ihan joka asiasta, mutta ainakin tämä lause osui täysillä ja jäi pyörimään mieleeni: "Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.

Kappas Troitskia

Venäläinen toisinajattelija vertaa Suomea Baltian maihin, jotka ovat paljon riippuvaisempia Venäjästä, mutta siitä huolimatta tekevät itsenäisempää Venäjä-politiikkaa kuin Suomi.
–Baltian maat eivät pelkää kritisoida Venäjää, tai toimia vastoin sen toiveita.
Suomea ja Baltiaa erottaa kuitenkin Nato-jäsenyys.
–Niin, Suomen todellakin kannattaisi liittyä Natoon, erityisesti siksi, että sillä on Putinin Venäjän kaltainen naapuri.
–Älkää välittäkö siitä, että Putinin Venäjä pelottelee teitä Nato-jäsenyyden seuraamuksista, sehän on pelkkää kiristämistä, olkaa rohkeampia ja vaatikaa vaikka Karjalaa takaisin samoin perustein kuin Venäjä otti Krimin.
Troitski muistuttaa Karjalan olevan Suomeen historiallisesti kuuluva alue, jonka Stalin otti väkivalloin.
–Vaatikaa sitä takaisin ja katsokaa, mitä Putin sanoo - totta kai hän väittää vaateitanne laittomiksi, mutta sanokaa hänelle, että mitäs sinä teit Krimille.

Putinin pahin pelko

Putinistisivusto julkaisi parahiksi kuvallisen esityksen siitä, mitä Putin eniten pelkää ja uskoo estäneensä:

Oli siinä todellakin jotain takana

Kuten jo viime vuosikymmenellä arvelimmekin, puheissa Karjalan palautusmahdollisuudesta 90-luvulla todellakin oli jotain totuutta takana. Ei voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Suomessa olisi ollut presidenttinä Koiviston sijasta Kekkonen, eikä varsinkaan sitä, miten asiat olisivat kehittyneet, jos Karjala todella olisi saatu takaisin. Mielenkiintoisin kohta jutussa on kuitenkin tämä:

Perussyy Venäjän Karjala-pohdintoihin vuonna 1991 oli Fjodorovin mukaan rahan sijaan poliittinen: pelättiin ”suomalaismielisen nationalismin” kasvua Karjalassa. Se olisi voinut johtaa esimerkiksi kansanäänestykseen alueen autonomiasta.

Moneen kertaan on nähty, että Putin pelkää kaikkein eniten juuri Venäjän hajoamista, ja on Kaukasuksella onnistunut pysäyttämään sen vai kyseenalaisin keinoin, jotka eivät voi toimia ikuisesti. Jos Venäjällä todella alkaa tapahtua jotain, meidän pitäisi olla valmiina.