Merivaltaushölmöilyn odotettu loppu

Hallitus ei myönnä lupaa Nord Streamin kaasuputkihankkeen kapulointiin tarkoitetulle kaivosvaltaukselle.
---
Kaivosviranomaisen mukaan lupaa ei pidä myöntää, koska valtaushakemusta ei ole tehty kaivostoimintaa varten vaan muissa tarkoituksissa.

Päätös on täysin linjassa KHO:n ennakkopäätöksen kanssa, jonka ProKarelian puuhamies itse antoi:

Kaivosvaltaushakemus oli tehty ajankohtana, jolloin valtaushakemuksen tekijän julkisesti vastustama kierrätyskeskushanke oli jo ollut suunnitteilla. Valtaus kohdistui kierrätyskeskusta koskevan asemakaavaehdotuksen ydinalueelle, pääosin jätteenkäsittelyn korttelialueelle. Vaikka hakija oli kertomansa mukaan valinnut valtauksen kohteen geologin avustuksella, hän ei ollut esittänyt selvitystä mainitsemistaan, asiassa merkityksellisiksi katsomistaan 1960-luvulta lähtien suoritetuista geologisista tutkimuksista, havainnoista ja löydöksistä. Hakijan esittämät seikat kaivoskivennäisten olemassaolon otaksunnan tueksi olivat näin jääneet puutteellisiksi ja yleisluonteisiksi.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen oli ilmeistä, että valtausta ei ollut tehty kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden käyttämistä varten, vaan muussa tarkoituksessa kuin mihin valtaus kaivoslain mukaan on käytettävissä.

On oikeasti hyvä, ettei kaivoslakia anneta väärinkäyttää sen enempää kiristykseen kuin nimbyilemiseenkään. Hölmöily ei taatusti parantanut Karjalan palautuksen uskottavuutta. Ainoa voittaja oli mukana huseerannut asianajaja, joka sai palkkionsa eikä poikkeuksellisesti tällä kertaa (ainakaan vielä) varoitusta asianajajaliitolta. Yritetäänköhän seuraavaksi tavalliseen tapaan häiriköidä EIT:tä?

Viipuri mielessäin...

Tulipa taas tyhjennettyä tällaisia Viipurin nimellä ja Viipurin linnan kuvalla varustettuja lakritsipusseja. Tuossa tummemmassa liehuu Suomen lippukin tornissa. Vaikkei Karjalaa saataisikaan takaisin lakupala kerrallaan, on ilahduttavaa, että tälläkin pienimuotoisella tavalla pidetään yllä tietoisuutta siitä, että Viipuri on osa Suomen kansallista perintöä - kiusa se on pienikin kiusa. Samalla asialla ovat liikeyritykset, jotka ovat itsepäisesti säilyttäneet Viipurin nimessään, mieleeni tulee ainakin Viipurin kukka ja Viipurin hautaustoimisto. Sitten ovat vielä seurat ja yhdistykset kuten Viipurilainen osakunta, Viipurin lauluveikot, Viipurin urheilijat ja Viipurin nyrkkeilijät (jonka riveissä itsekin olen varhaisnuoruudessani ehtinyt huitoa). Viipurin linnan 700-vuotisjuhlan kunniaksi 90-luvun alussa julkaistu postimerkki oli myös hieno ele. Ajankohta julkaisuun olikin otollinen: muutamaa vuotta aikaisemmin ei olisi uskallettu - ja tiedä häntä uskallettaisiinko enää...

Tasapuolisuuden vuoksi lyötäköön toistakin osapuolta

Profetiamme lähestyy edelleen toteutumistaan: Tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen selvitys Suomen tyhmimmän pastorin toilauksista on valmistunut.

Ps. kirkkoherra on toiminut lupauksensa mukaisesti sen jälkeen kun sai skannattua tuomiokapitulin asiapaperit: selvitys kelpasi kirkkoherralle perseensä pyyhkimiseen.

Tämäkin saattaa edistää profetian toteutumista:

Molarin esimies piispa Mikko Heikka tunnetaan kovan linjan oikeistolaisena, samaten hänen kaksi poikaansa Taneli ja Henrikki Heikka.

Haetaan kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjala

Aikoja sitten ja ansiosta edesmennyttä KareliaForumia lukeneet muistavat varmaan sen vallanneen häirikkölauman. Kyllä, palautusta vastustavia häiriköitä oli, ja olen heidät aikaisemmissa postauksissa noteerannut. Nyt kuitenkin palasivat jälleen mieleen palautusta kannattaneet häiriköt, etunenässä tunnettu matkakirjailija, eräs sekopää, joka kuvitteli omistavansa maatilan Käsnäselässä ja nyttemmin oikealla nimellään Uudessa Suomessa häiriköivä uusnatsi. Kaikille oli yhteistä se, että asia-argumentteja ei kuunneltu eikä esitetty, vaan eri mieltä olevat leimattiin sosialisteiksi tms. Forumin moderaattori vaikutti silloin suhteellisen järkevältä ihmiseltä, jolta vain puuttui sisua ja selkärankaa puuttua asiattomuuksiin. Ikävä kyllä kyseinen henkilö on nyttemmin surullisen selvästi omaksunut KareliaForumin häiriköiden elkeet, mikä nähtiin jälleen räikeästi Uudessa Suomessa. Keskustelu ei koskenut suoraan Karjalan palautusta, vaan sotasyyllisyyttä. Eräs kommentaattori, jonka näkemyksiä en suinkaan jaa kirjoitti:

”Jatkosodan syyt voisi ehkä tiivistää seuraavaan tapaan:
1. Tärkeimpänä talvisodan, johon olimme syyttömät, aiheuttama trauma ja menetykset.
2. Myöhemmät hermopaineet (Baltian bolsevisointi kesällä 1940, elokuun sotahuhut, Moltovin Berliinin käynti marraskuussa, tammi-helmikuun nikkelikriisi) ja niistä johtuva epäluottamus maiden kesken.
3. Neuvostoliiton liennytyskäänteen myöhästyminen.
4. Pelko ehdottoman puolueettomuuden tuomasta kahden rintaman sodasta ainakin Lapissa ja Suomenlahdella. Ulkopoliittisten vaihtoehtojen puute.
5. Saksalaisten pienet pyynnöt (sitominen) ja suuret lupaukset (Karjala). Ainutkertaiseksi käsitetty tilaisuus korvauksen saamiseen.
6. Pika-asutuksen vaikeudet, joista sotarakaisu vapauttaisi.
7. Suomen varautumisista huolimatta Neuvostoliiton aloite, ilmaoffensiivi 25.6.1941, jota käytettiin ulkopoliitttisesti hyväksi. Tämän vuoksi esim. Englanti ei julistanut tässä vaiheessa Suomelle sotaa.
8. Suomen aktiivisuutta on ehkä vaikea ymmärtää lyhyellä aikavälillä, mutta helppo pitemmällä.”

(Jokipii, Jatkosodan synty, s.624-625)

Minusta tuohon ei ole juuri mitään huomautettavaa. Mutta blogisti antaa leimakirveen heilua täysin holtittomasti:

V.Hariselle: #88. Sinä olet saanutkin mieleisesti opettajan Jokipiistä. Jos Jokipii ei löydä jatkosodalle mitään muista kuin suomalaisia syitä, niin kovasti on poika asenteellinen. Joutuu hänen tutkijanetiikkansa ja -kykynsäkin kyseenalaistamaan.

Hän jopa johtaa suomalaiset syyllisiksi talvisotaan ja siitä aiheutuneisiin traumoihin ja menetyksiin. Jos tässä on kaikki, niin huh.

Mitäs jos lukisit välillä vähän vähemmän vasemmalle kallellaan olevia tutkijoita?

Ei helvetti, ei tuollaiselle ole mitään oikeutusta. ProKarelia on valitettavasti henkisessä konkurssissa, ja jostain pitäisi nyt saada uudet miehet tilalle.

Sotasyyllisyystuomioiden purkaminen, miten ja varsinkin miksi

ProKarelia on taas jatkanut sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta jauhamista sekä omilla sivuillaan että Uudessa Suomessa. Jostain syystä se, että KKO ei todellakaan voi kumota tuomioita perustuslain vastaisina ei tunnu millään menevän perille:

N-E:lle: #62. Kuule, sinun pitäisi nyt mennä sisäluvun ja luetun ymmärtämisen kurssille. Minä olen useampaan kertaa todennut, että sotasyyllisyyslaki säädettiin muodollisesti oikealla proseduurilla.

Kyllä se voi olla perustuslain vastainen. Ei taannehtiva laki oikein tai väärin laadittuna ole perustuslain mukainen. Vaihda sinä nyt vuorostasi joku asianajaja avuksesi.

Sinä voit V.Harisen kanssa olla Suomen syyllisyyden kannalla ja varmasti tehdä Suomesta talvisodankin hyökkääjän. Kummallinen maa se Suomi, kun puolusti itseään.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytty laki tekee poikkeuksen perustuslakiin. Se ei silloin ole perustuslain vastainen eikä KKO voi sitä sellaisena purkaa. Sen purkamiseksi pitäisi säätää uusi takautuva laki perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämä olisi toki mahdollista, mutta jostain syystä sitä ei vaadita. Ehkä siksi, että tunnettu asianajaja ei silloin pääsisi kirjoittamaan laskua.

Oleellisempi kysymys on kuitenkin, miksi tuomiot sitten pitäisi yli 60 vuoden jälkeen purkaa. Ryti, Rangell, Linkomies ja Kivimäki armahdettiin jo 1949. Kaikki ovat jo vuosikymmeniä sitten kuolleet ja haudattu suunnilleen arvovaltaisimpaan paikkaan, mitä Suomesta löytyy. Kuolemanjälkeinen rehabilitointi ei välttämättä synnytä hirveän myönteisiä assosiaatioita.

Jos tuomiot purettaisiin, seuraisiko siitä käytännössä jotain hyvää? Minä tai yleensä enemmistö suomalaisista ei ole koskaan pitänyt tuomioita oikeudenmukaisina ja tuomittuja oikeina rikollisina. Tuomioiden kumoaminen ei muuttaisi mitään. Tuomioiden kannattajiakin toki löytyy, esimerkiksi hörönaurettavasta antifasistisesta komiteasta. Muuttuisiko safkalaisten kanta tuomioiden kumoamisesta? No aivan varmasti ei.

Aivan erityisesti tuomioiden kumoaminen ei vaikuttaisi kenekään kantaan Karjalan palautukseen. Jokainen, joka pitää sotasyyllisyyttä relevanttina Karjalan palautuksen kannalta on automaattisesti menetetty tapaus, jota ei kannata yrittääkään käännyttää palautuksen kannattajaksi. Miksi siis ProKarelia harrastaa tällaista henkistä masturbaatiota?

Karjala takaisin kiristämällä?

Remeksensä lukeneet muistanevat kirjat Karjalan lunnaat, Itäveri ja Pääkallokehrääjä (ne, jotka ette ole vielä lukeneet, lukekaa, mutta jättäkää tuo keskimmäinen väliin ja lukekaa sen sijaan Pedon syleily). Kahdessa ensimmäisessä hankitaan Karjala takaisin. Kolmannessa ei tarvitse, se tapahtuu vaihtoehtomaailmassa, jossa suurhyökkäystä ei pysäytetty 1944: Karjala on tallella, mutta Suomi on Neuvostoliiton satelliitti. Siksi tarvitsee häätää neuvostojoukot koko Suomesta. Kaikissa kolmessa kirjassa menetelmä on kiristys, välineenä myrkky, Venäjän presidentin salaisuudet tai ydinpommi.

Merivaltaushölmöilyn keksineet liikemiehet ja heidän asianajanansa ovat nyt avoimesti paljastaneet lukeneensa liikaa Remestä, he yrittävät avoimesti kiristää 'valtauksellaan' Karjalaa takaisin. ProKarelian valittama hiljaisuus merivaltaushölmöilyn ympärillä on nyt tipotiessään, asia on esillä jokseenkin joka tiedotusvälineessä. Eihän tällaiseen kukaan täysijärkinen usko. Kiristäjien neuvottelijaksi kuuluttama Martti Ahtisaari ei tietenkään halua sekaantua moiseen:

- En halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa, Ahtisaari toteaa lehdistölle välittämässään viestissä.

Ehkä tästä farssista seuraa lopulta hyvääkin. Parhaassa tapauksessa asiassa huseeraavan asianajajan touhu joutuu julkisuuden valokeilaan, ja joku muukin kuin me kiinnittää huomiota asianajajan mystiseen lisuriin ja käsittämättömään sekoiluun Wikipediassa. Lopulta jopa ProKarelia saattaa tulla järkiinsä tai vaihtoehtoisesti kuolla pois haittaamasta järjellistä toimintaa Karjalan palauttamiseksi. Ainakin Venäjällä on syntynyt mielenkiintoista keskustelua:

Uutisen kirvoittamassa nettikeskustelussa nimimerkki Richard iloitsee siitä, että oma datsha sijaitsee Karjalankannaksella. Katty puolestaan on valmis liittymään Suomeen vaikka datshaa ei olekaan. Olegin mielestä Suomen hallussa Viipuri kukoistaisi - halvat hinnat, kunnon asunnot, kauniita huviloita, ei roistomaisia poliiseja.

Niin, ja tämä blogi on tänään tehnyt kaikkien aikojen lukijaennätyksen.

Molotov-Ribbentrop -sopimus, rikos vai jotain pahempaa?

Lähes jokainen poliittinen bloggeri on kokenut tarpeelliseksi muistaa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 70-vuotispäivää. Ajattelin nostaa esiin jostain syystä harvemmin käsitellyn näkökulman. Lähtökohdaksi voi ottaa vaikka Suomen tyhmimmän pastorin näkemyksen, saakoon pastori vaikka lisää aineistoa tieteelliseen analyysiinsä. Pastori varustaa varmuuden vuoksi salaisen lisäpöytäkirjan kysymysmerkillä, ja siteeraa itseään Gennadi Zhuganovia:

”Jos Suuri isänmaallinen sota olisi alkanut Viron rajoilta, jossa tänään vaikuttavat paikalliset SS-ryhmien seuraajat, fasistit olisivat olleet Leningradista vain 140 km:n päässä. Stalin voitti sopimuksella tilaa ja aikaa, mikä oli yksi tae suureen voittoon vuonna 1945. Politiikassa viisaus on suuri asia”

Ajatellaanpa hetkinen. Kun Saksan hyökkäys sitten alkoi, Saksan ja Neuvostoliiton joukot olivat vastakkain yhteisymmärryksessä sovitulla Euroopan jakolinjalla. Yllätyshyökkäys upposi Neuvostoliittoon kuin veitsi voihin. Etulinjan joukot jäivät joukoittain saarroksiin ja tuhoutuivat. Baltiassa odotettiin vuoden neuvostokomennon jälkeen vuosisataista perivihollista, Saksaa, vapauttajana. Suomi oli katkeroitunut Karjalan menetyksestä, aseistautunut voimakkaasti, ja päästänyt Saksan joukot maahan. Neuvostoliitto oli varjellut suhteitaan Saksaan eikä puuttunut Saksan läsnäoloon Suomessa. Vaikka rajat olivat kauempana Leningradista, vihollinen oli paljon lähempänä rajoja. Jos Neuvostoliitto olisi laajentumishalun sijasta keskittynyt pitämään reunavaltiot puolueettomina, yllätys olisi ollut mahdoton. Tavalla tai toisella Saksa olisi joutunut paljastamaan korttinsa, ja Neuvostoliitolla olisi ollut aikaa reagoida ennen kuin kranaatit olisivat tosissaan alkaneet putoilla. Siksi voidaan sanoa, että sopimus lisäpöytäkirjoineen ja Neuvostoliiton aggressiivinen laajentumis- ja sortopolitiikka oli todellakin jotain pahempaa kuin rikos. Se oli virhe.

Mene pois paha tietäjä, shamaani!

Jokin aika sitten jouduin kommenteissa Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Tulin esittäneeksi seuraavan profetian:

Tulevaisuudessa pastori yllytetään tekemään jotain niin tyhmää, että kenkää tulee (peppupanoesitelmä Pohjan kirkossa olisi hoitanut asian, mutta seurakuntaneuvosto torppasi sen). Sen jälkeen Venäjällä voidaan esitellä fasististen tshuhna-svinjojen russofobian poloista uhria.

Mitäs onkaan tapahtumassa:

Minua vastaan tehdyt tutkimukset ovat edenneet. Kerron tässä äkäisiä ja huvittuneita tunnelmiani. Revanssihenkisen ProKarelian ja Espoon tuomiokapitulin yhteisyritys erottaa minut pappisvirasta ilman että olisin tehnyt mitään rikosta tai virkarikkomusta kulkee seuraavaa epärehellistä tietä. Tämä prosessi on kuin juna, joka on kulkenut kevään ja kesän aikana kovaa vauhtia eteenpäin: (1) Tuomiokapituli aloitti tutkimuksen; (2) Kapitulista soitettiin jokaiselle luottamushenkilölle ja päätöksentekijälle sekä kerrottiin, mitä heidän pitää sanoa kirkkoherrasta; (3) Tämän jälkeen noin koottu instanssi antaa ”tuomion” kirkkoherralle; (4) Tuomiokapituli toteaa ”arvostelulautakuntaan” vedoten, että kirkkoherran toimintaedellytykset ovat päättyneet seurakunnassa. (5) Tuomiokapituli oli viaton ja pesi kätensä, kun pappi "mestattiin".

Nyt olemme kohdassa 3.

Ja toinenkin osa profetiaa on jo alkanut toteutua:

Финские националисты вынуждают известного священни...

читать дальше:

Комсомольская правда: Финские националисты вынуждают известного священника покинуть родину. Юха Молари намерен переехать жить и работать в Россию.
и
Interfax
и
BaltInfo.Ru — информационный веб-сервер «Балтийской Медиа Группы».
и
Инфопортал Baltija
и
"НОВАЯ ПОЛИТИКА"
и
Яндекс
и
Культурная эволюция

Pohjimmiltaan surullinen tapaus. Sanotaan, että kaikki maailman ihmiset tuntevat toisensa korkeintaan kuuden ihmisen välityksellä. Minun ja pastorin välillä on vain kaksi. Ilmeisesti pastori on ihan hyvä pappi. Ikävää, että hän on tuhonnut uransa antamalla Venäjän viedä kuin litran mittaa.

ProKarelia ja merivaltaushölmöily

Ehdin jo toivoa, että ProKarelia olisi tajunnut haudata NordStream-kaasuputken häiritsemiseksi keksityn "kaivosvaltauksen". Valitettavasti erehdyin, sitä on taas tyrkytetty sekä ProKarelian omilla sivuilla 1,2 että Usarin blogeissa 1,2. Uutta on vain se, että kirjoittaja itse antaa linkin KHO:n ennakkopäätökseen, jonka perusteella valtaus voidaan heittää suoraan Ö-mappiin:

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen oli ilmeistä, että valtausta ei ollut tehty kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden käyttämistä varten, vaan muussa tarkoituksessa kuin mihin valtaus kaivoslain mukaan on käytettävissä.

Jollain kummalla tavalla kyseessä on muka ihan eri asia.

Toinen uutinen löytyy Taloussanomista, valtauksen tehneen liikemiehen nimi kerrotaan viimeinkin. Googletus paljastaa, että kyseisellä liikemiehellä on firma Etu-Töölössä, mutta firmalla ei näytä olevan muuta toimintaa kuin pönöttää yrityshakemistoissa. Varsinkaan kaivostoimintaan ei ole mitään yhteyttä, mutta oikeasti kaivokseen nyt ei usko erkkikään. NordStreamissa on toki pelissä niin isot rahat, että optimistisesti voi kuvitella kuittaavansa isotkin rahat, kun luopuu valtauksesta. Yläoleva KHO:n päätös vain ei lupaa hyvää, ja minulla on sen verta huono käsitys nyky-Venäjästä, että pelkäisin tällaisen bisnesidean sisältävän suorastaan terveysriskejä.

ProKarelian ja Karjalan palautuksen uskottavuutta suomalaisten silmissä tällainen hölmöily ei taatusti nosta, ja tuskin Venäjälle joskus toivon mukaan tuleva liberaalimpi hallintokaan sitä hyvällä muistelee. Miksi, voi miksi

Keventävä kulttuuripläjäys

Huomasin nyt vasta, että tämäkin klassikko löytyy youtubesta. Siinä syy, miksi Putinin ympärileikkauslausunto nauratti niin hillittömästi.

Aasinajaja löi kirveensä kiveen

Kuten kesäkuussa kerroimme, omaisuudenpalautushölypölyn tuotteistaja on nyt ruvennut omalla nimellään parantelemaan itsestään tehtyä Wikipedia-artikkelia. Ennenhän sitä oli paranneltu vain anonyymisti, mutta homma oli keväällä mennyt sen verran törkeäksi, että anonyymi editointi oli kielletty. Heinäkuussa sitten artikkelista oli kadonnut kaikki aiheensa kannalta ikävä, kuten maininnat lisurista. Artikkeli alkoi näyttää pikemminkin mainokselta. Keskusteluahan asiasta tietysti syntyi:

Minun asiakkaani ovat huomauttaneet, että täällä Wikipediassa kirjoitetaan ikäviä asioita minun persoonastani. Huomasin sen olevan totta, mistä syystä kirjauduin tänne käyttäjäksi, koska en voi sallia, että täällä pidetään jatkuvasti esillä työtäni ja ammattiani haittaavaa virheellistä (tai muuten asiatonta) tietoa. Minulla on oman persoonani omistusoikeus ja monopoli sitä koskien. Suomen Asianajajaliiton ja minun väliset selvittelyt eivät kuulu tänne, eihän kenenkään liikennesakkojakaan julkisteta jatkuvasti esillä olevaksi. Myös kärsittyjen rangaistusten levittely saattaa täyttää kunnian loukkaamisen tunnusmerkistön. Minä en salli, että täällä julkaistaan mitään, mitä minä en hyväksy. Olen valmis sijoittamaan minua halveeraavan aineiston julkaisemisen estämiseen määrättömästi rahaa ja voimavaroja. Olen jo valmistellut oikeudellsia toimia halveksivan kirjoittelun estämiseksi. En voi sallia, että nimerkkien suojasta minun monopoliani omaan persoonaani loukataan. Tästä syystä korvaan liiton valvontamenettelyyn viittaavat kohdat omasta toiminnastani kertovaksi osaksi.

---

Joku vandalisoin tätä sivua. Pyydän ylläpitoa ryhtymään toimiin, että perustelemattomia lisäyksiä ja minua solvaavia kohtia ei lisätä sivulle. Olen ilmoittanut, että liiton ja minun välisiä erimielisyyksiä ei uutisoida, katson niiden lissämisen olevan kunniani loukkaamista ja solvaamista. Jos loukkaaminen ei lopu, joudun ryhtymään oikeustoimiin syyllisten saamiseksi vastuuseen. Yksi vaihtoehto on myös, että minua käsittelevä aineisto poistetaan kokonaan täältä. Jos olen pakotettu ryhtymään siihen, en enää kirjoittele tämän enempää, vaan lähetän ratsuväen paikalle.

No, tällaisestahan ei hyvää seuraa:

Sinut on estetty toistaiseksi oikeustoimilla uhkailun vuoksi. Esto ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, vaan ainoastaan pyrkii minimoimaan mahdolliset uudet oikeustoimet, joita muokkauksen salliminen saattaisi mahdollistaa. Jos/kun tilanne oikeuslaitoksen osalta on selvitetty, ota yhteyttä sinut estäneeseen ylläpitäjään saadaksesi muokkauseston kumottua. Kun esto päättyy, toivomme sinun tekevän hyödyllisiä, Wikipediaa parantavia muokkauksia. Jos jatkat häiriköintiä, sinut estetään uudestaan.


Jos oma toiminta oikeasti kestäisi päivänvalon, tarvetta oikeustoimilla uhkailuun (tämähän ei ole ensimmäinen kerta) ei olisi. Voittoisien oikeusjuttujen ja tieteellisesti merkittävän lisensiaatintyön esittely mykistäisi kriitikot.

Milloin ProKarelia tulee järkiinsä ja yrittää pelastaa uskottavuutensa sanoutumalla irti järjettömyyksistä?

Kiitos, ja terveisiä Karjalaan

Tänään blogia oli luettu ahkerasti venäläiseltä IP:ltä, ja lukija lähetti meille myös sähköpostia. Kyseessä oli luovutetulla alueella asuva tverinkarjalainen, joka ilmaisi tukensa Karjalan palautukselle, mutta halusi kiinnittää huomiota tverinkarjalaisten oikeuksiin.

Venäjän suomensukuisten vähemmistöjen pitäisi olla lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Myös Karjalan palautuksessa asia pitäisi yrittää ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon. Aivan erityisesti tämä koskee tverinkarjalaisia, joiden esi-isät pakenivat 1600-luvulla luovutetun Karjalan alueelta (osin varmaan jopa nyky-Suomen alueelta) Ruotsin verotusta ja luterilaistamista. Karjala on selkeästi heidänkin historiallinen kotiseutunsa, ja Suomella on moraalinen velvollisuus ottaa asia huomioon.

Desantti kirjoittaa taas lisää roskaa

Vääryystieteen desantti on nyt vallan innostunut todistelemaan Karjalan venäläisyyttä:

Valitettavasti Sortavala tuli Suomen osaksi vasta vuonna 1917 erittäin kyseenalaisen, todennäköisesti laittoman prosessin tuloksena. Suomalaiset saivat nimittäin ”itsenäisyytensä” bolševikeilta, itseltään Leniniltä ja Stalinilta, jotka allekirjoittivat Suomen itsenäisyysjulistuksen.

Nyttemmin sekä Euroopan parlamentti ett ETYJ ynnä muut järjestöt ovat julkistaneet bolševikit natseihin rinnastettaviksi rikollisiksi. Tämä tarkoittaa, että myös Suomen itsenäisyyden saanti oli melko varmasti laiton tai ainakin hyvin kyseenalainen. Sitä paitsi Suomelle annettiin aivan väärä maa-alue, jonka raja kulki huolestuttavan lähellä Pietaria.

Tietysti turha yrittääkään selittää mitään herra desantille, mutta Sortavala tuli Suomen, siis Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan, osaksi 1811. Sitä ennen se oli kuulunut sata vuotta Suomen kuvernementtiin Venäjällä. Ja ei, Lenin ja Stalin eivät todellakaan allekirjoittaneet Suomen itsenäisyysjulistusta, sen allekirjoittivat seuraavat henkilöt:

P. E. SVINHUFVUD.	E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.	JALMAR CASTRÉN.
ONNI TALAS.	ARTHUR CASTRÉN.
HEIKKI RENVALL.	JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY.	E. Y. PEHKONEN.
O. W. LOUHIVUORI.

Kyseenlainen Suomen itsenäisyys toki oli, se nähtiin valitettavasti heti seuraavana vuonna: Samat bolshevikit ensin järjestivät Suomeen kapinan ja sitten antoivat Suomen Saksalle.

Pakko vain ihmetellä, eikö Venäjä todellakaan enää löydä avukseen ketään, jolla olisi kaikki inkkarit kanootissa. Venäläisille tuollaista tuubaa ilmeisesti voi syöttää, mutta suomalaisten suhtautumista kuvannee eurovaalien tulos aika hyvin.

Ooh, herra desantti on tainnut noteerata meidät

Vääryystieteen desantti on pulauttanut jatkoa Viipuri-postaukselleen, ja päästö näyttää kovin vahvasti vastineelta meidän edelliselle postauksellemme:

Suomalainen historiantutkimus on syvässä rappiotilassa. Tästä on hyvänä osoituksena se tietämättömyys, joka vallitsee Karjalankannaksen historiasta. Siitä ei tiedetä meillä juuri mitään. Itse asiassa tuntuu siltä, että Suomessa Karjalankannaksen historian tutkiminen on suorastaan kielletty. Siitä ei siis halutakaan tietää.

Karjalankannas on vanhaa venäläistä aluetta, jolle suomalaiset on asutettu vain Ruotsin hyökkäyssotien jälkeisten miehitysten tuloksena. Karjalankannaksen alkuperäiset asukkaat ovat itäslaavilaisia heimoja, joista nykyinen venäläinen kansa on muodostunut. Venäläisten aikakirjojen mukaan suomalaiset heimot, kuten ”sumit” ja ”jemit” (tarkoittaa hämettä) yrittivät aika ajoin tunkeutua Karjalankannakselle, työnsivät karjalaiset pois Saimaan seudulta ja pakottivat saamelaiset vetäytymään Lappiin

Herra desantti näyttää tuottaneen varsinaisen "miehitysmyytin". Paljoa kommentointia tuotos ei ansaitse, mutta pariin juttuun ei voi olla tarttumatta:

Venäjän vanhin kaupunki Laatokka, muinainen ensimmäinen Venäjän valtion pääkaupunki ja Novgorodin myöhempi esikaupunki, joutui lukuisia kertoja suomalaisheimojen ryöstöretkien kohteeksi.

Herra desantin kartanlukutaito ei taida olla kaksinen. Novgororodista Staraja Ladogaan parisataa kilometria. Novgorod tuskin on ollut koskaan sentään niin suuri ja mahtava, että Staraja Ladoga olisi ollut sen esikaupunki.

Pietari Suuri palautti Ruotsin miehittämät alueet Venäjälle Suuressa Pohjan sodassa. Uudenkaupungin rauhassa raja vedettiin turvalliselle etäisyydelle niin, että nykyinen Hamina, Lappeenranta ja Savonlinnakin jäivät Venäjän puolelle. (Uudenkaupungin rauhan raja taitaisi olla nykyisinkin turvallisin vaihtoehto, ehdotankin perustettavaksi yhdistystä ”Uudenkaupungin rauha ry”). Pietari Suuri onnistui palauttamaan Venäjälle 1710 myös Viipurin, josta hän käytti nimitystä ”Pietarin kaupungin tyyny”. Siis turvallinen tyyny, jolle Pietari voi laskea päänsä.

Historiantutkimus on totisesti rappiotilassa, kun kolminkertainen dosentti sotkee täydellisesti Uudenkaupungin ja Turun rauhat. No, sama dosentti ei pystynyt tekemään kelvollista rikosilmoitusta eikä tiennyt ajokortin ja henkilöllisyystodistuksen eroa.

Kuvitukseksi lainattakoon herra desantin lainaama venäläisen historian oppikirjan kansikuva. Se kertoo todella ikävää nyky-Venäjästä: oppikirjat ovat propagandan kyllästämiä. Tuntuu, että todellakin tarvitaan vähintään Karjalan palautus, että Venäjään voisi suhtautua edes neutraalisti.

PS Kyllä herra desantti todellakin noteeraa meidät: Uudenkaupungin rauha on 8.7.
käyty korjaamassa Turun rauhaksi.

PPS Vunet.orgin versiossa näemmä puhutaan Uudenkaupungin rauhasta vielä ainakin 9.7.

Ikivanha venäläinen valhe

Vääryystieteen desantti yrittää herätellä henkiin vanhaa typerää neuvostopropagandan väitettä Viipurin historiallisesta venäläisyydestä. Siis nimenomaan neuvostopropagandan, sillä juttu 'vanhasta venäläisestä kaupungista' on peräisin vasta vuodelta 1944. Perinteisesti venäläiset ovat pitäneet Viipuria suomalaisena kaupunkina siinä missä vaikkapa Porvoota. Kaikki Suomen kaupungithan ovat kuuluneet ennen vuotta 1918 välillä Ruotsin, välillä Venäjän alaisuuteen, mutta sillä ei mitään tekemistä asukkaiden kansallisuuden kanssa. Väite Viipurin perustamisesta Novgorodin ruhtinaskunnan maille on harhaanjohtava. Alueella sijaitsi ennen linnan ja kaupungin perustamista karjalaisten - siis itämerensuomalaisten eikä venäläisten - kauppapaikka. Tuohon aikaan Novgorodin ruhtinaat ja Ruotsin kuninkaat tekivät kilvan ristiretkiä itämerensuomalaisten kansojen asuttamille alueille pyrkien liittämään niitä omaan valtapiiriinsä ja oman kirkkokuntansa helmaan, mutta ainakin Kannaksella oli tilanne tuolloin vielä auki eikä mitään valtakuntien rajoja ollut vedetty. Kun valtapiirit sittemmin vakiintuivat, jäivät itäiset karjalaiset ortodoksisen kirkon ja Venäjän alaisuuteen, mutta Karjalan läntiset osat, Viipuri mukaanluettuna, Ruotsin puolelle. Kaikkina niinä satoina vuosina, jotka Viipuri kuului Ruotsille, ei kaupungissa juuri venäläisiä asunut. 1561 Viipuri mainitaan nimenomaan suomalaisena kaupunkina. Ison- ja pikkuvihan jälkeen Viipuri liitettiin Venäjään ja sinne muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia, mutta kun kaupunki ns. Vanhan Suomen yhteydessä liitettiin takaisin muuhun Suomeen (sic!), muodostivat suomalaiset edelleen ylivoimaisesti suurimman väestöryhmän. Autonomian aikana venäläisten osuus vain pieneni - automian ajan lopussa koko maassakin asui vain noin 5000 venäläistä. Venäläisen Viipurin historia siis alkaa vuodesta 1940, kun suomalaiset evakoituivat talvisodassa menetetyiltä alueilta ja tilalle asutettiin siirtolaisia lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta. Tällöinkin Viipuri ympäristöineen liitettiin Karjalais-suomalaiseen autonomiseen neuvostotasavaltaan ja vasta jatkosodan jälkeen Venäjän neuvostotasavallan Leningradin alueeseen.

P.S. Viipurin nimen etymologian johtaminen ruhtinas Gostomyslinin Vybor-pojasta ei ole sen enempää kielitieteellisesti kuin historiallisestikaan uskottava. Mistä hyvänsä nimestä voi kehitellä haluamiaan johtopäätöksiä etsimällä sopivista yhteyksistä joitakin suunnilleen samalta kuulostavia sanoja. Vanhimmissa dokumenteissa esintyvät muodot Vyborg ja Viborg ovat selvästi skandinaavista alkuperää. Tanskassakin on kaupunki nimeltään Viborg. Sitä paitsi ruhtinas Gostomyslinin historiallisuus on vähintäänkin kyseenalaista.

P.P.S. Riitta Uosukainen esiintyy karjalaisena varmaankin siksi, että on syntynyt Jääskessä. Kun herra desanttikin tietää, että 'Karjalalla' tarkoitetaan Suomessa ja Venäjällä eri asioita, herra desantti olisi voinut selittää asian ystävälleen.

Jälleen mielenkiintoista Wikipediassa

Omaisuudenpalautushölynpölyn tuotteistanutta asianajajaa käsittelevä Wikipedia-artikkeli on jälleen päässyt parantelun kohteeksi. Jälleen kerran on poistettu tieto siitä, että asianajaja ei lisurissaan ole sentään kehdannut syöttää aivan samaa paskaa kuin asiakkailleen. Tällä kertaa parantelija ei enää ole anonyymi. Wikipedian säännöissä on käsittääkseni tällaisen varalta ihan pykäliä...

Vastustajan tarina

Jouduin kommenttiosastolla Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Perustelen tässä näkemystäni, tai pikemminkin annan pastorin kertoa, ja jätän johtopäätökset lukijalle:

Arvi Peltoniemeksi esittäytynyt mies, Pietarin konsulaatin poliisivirkamieheksi – siis alansa kakkosmies tehtävässään – soitti minulle useaan kertaan Pietarista kevään ja kesän 1998 aikana sekä uudestaan vuotta myöhemmin, koska suomalainen poliisi pelkäsi intiimiä suhdetta venäläiseen. Hän varotti siitä, että olisi vaarallista matkustaa jopa Venäjälle. Siellä tapahtuu hotellimurhia. Ihmisiä pilkotaan palasiksi ja myydään osina elinten kauppaa varten. Pietarissa oli 90-luvulla pitkä musta lista ihmisistä, jotka voisivat olla vaarallisia Suomelle. Eräs tyypillisimmistä venäläisistä nimistä oli tuolla listalla: vaimoni nimi. Hän keskusteli kovasti minun kanssani puhelimessa, millaista viisumia tahtoisin vastavihitylle vaimolleni. Minun olisi pitänyt penkoa vaimoni papereita, etsiä nimiä ja puhelinnumeroita sekä toimittaa ne Suomessa poliisille. Hän pelotteli herkkää sinisilmäistä suomalaista miestä. Kaikesta huolimatta menin uhkarohkeasti omalla tuliterällä Fiat Brava -autollani Pietariin, en asunut hotelleissa, vaan yksityiskodissa. Minua ei paloiteltu. Suomalaisen sydän joutui venäläisen hellittelevän okkupaation alle. Intiimisuhde pelasti minut suomalaiselta poliittiselta paranoialta, intiimisuhde teki minusta sinivalkoisen antifasistin.


Keväällä 2001 ulkomaalaispoliisi tunkeutui kotiini, autooni, yksityiskirjeisiini ja puhelimeeni venäläiseen vaimooni kohdistuvan rasistisen viranomaisvainon tähden. Vaimoni tallelokero avattiin. Yksityiskirjeet luettiin. Tekstiviestit ja puhelinnumerot selvitettiin. Minä olin niin pelottava pappi. Venäläisen liberaalipopulistin Vladimir Zhirinovskin hyvän ystävän George Pailen mukaan minä olin pappina suomalaisvainon varsinainen kohde. Professori Jouko Talonen
Ulkomaalaisvirasto avasi vaimoani vastaan karkotusprosessin. Useita ihmisoikeuksiin liittyviä toimeksiantoja aina Strasbourgissa saakka hoitanut Markku Fredman ( otaksui ystäviensä kanssa, että vanhat kaunat SETA:n kanssa olisivat ehkä provosoineet vainon. Minulta riistettiin maine kunnon suomalaisena, vapaus, pappiskutsumus, elämän tehtävä, virka-asunto ja kuukausipalkka sekä lapsieni huoltajuus. Lisäksi vanhempani ja sukulaiset saivat kantaa häpeää. Menetin Suomen teologisen instituutin hallituspaikan. Kymmenet ihmiset kirjoittivat häpäisykirjeitä kotiini ja kännykkääni. Nettiyhteys katkesi tietokoneestani eikä Elisa muka löytänyt mitään ratkaisua ongelmaan. Molemmat iltapäivälehdet, valtaosa sanomalehdistä, eräät paikallistelevisiokanavat ja muutamat aikakauslehdet kertoivat, miten häpeällinen pappi olin. Tuomiokapituli lähetti juridisen kirjeen, jossa Suomen lakiin ja ankariin tuomioihin viitaten minulta kiellettiin oikeus käyttää pappispukua tai pappisnimeä. http://www.fredman-mansson.fi/) avusti nyt vaimoani: kaikki meni hyvin menestyksellisesti karkotuskuulusteluissa ja Ulkomaalaisvirasto pisti oleskelulupaleiman passiin.


Oikeusprosessin jälkeen asianajajani Kari Silvennoinen alkoi tehdä bisnestä Karjalan kiinteistöjen avulla ja vaimoni asianajaja George Paile pakeni Venäjälle rahaepäselvyyksiään. Vähän aiemmin hän houkutteli minua töihin asianajotoimistoonsa, jotta töitten ohessa aloittaisin oikeustieteen opiskelut. Minä nostin prosessin valtiota ja asianajajaani vastaan oikeudenkäyntikulujeni saamiseksi, mutta en saanut korvauksia ajallisista kärsimyksistäni pappina. Joka tapauksesta minusta tuli pappi, joka ei katso läpi sormien, vaan uskaltaa käräjöidäkin.

Koin suurta ”pahoinvointia” syksyllä 2003 pietarilaisessa saunassa. Minun hovioikeudenkäyntini
rikosasiassa, jossa minua syytettiin venäläisten (useamman ihmisen, jopa mielikuvituksellisen
ihmisjoukon) parittamisesta ja jonkinlaisen rikollisorganisaation johtamisesta, odotti jonkin ajan
kuluttua vuoden 2004 puolella. Menin yliopiston opiskelijatovereiden kanssa venäläiseen yleiseen
saunaan Pietarin keskustassa. Saunassa valtavan iso mies saapui luokseni ja kertoi, että hän tuntee
minut näöltä. Hän olisi keskustellut minusta jo tuomarini kanssa ja lukenut lehtijutun minusta!
Ihmettelin, miten tarkasti hän on katsonut kuvaani, jos tunnisti lehtijutun perusteella minut, kun
olin sauna-asussa (en toki alasti, koska yleisessä saunassa kävi myös naisia). Tämä mies esitteli,
että häntahtoisi haastatella minut.

Loppu onkin niinsanotusti historiaa.

Kiitokset Ruotuväki-lehdelle + taukit laskettu

Eilen blogissa vierailleiden määrä oli suorastaan räjähtänyt. Kävijät näyttivät tulleen Ruotuväki-lehden sivujen kautta. En kuitenkaan onnistunut pääsemään selville siitä, miten, mitään linkkiä tms. ei löytynyt. Kiitos joka tapauksessa.

Suomen taukit on sitten laskettu: STP ja SKP saivat eurovaaleissa yhteensä 11258 ääntä, niistä hörönaurettavan Suomen Antifasistisen Komitean jäsenille meni kokonaista 1000. Nukumme edelleenkin yömme hyvin.

Kirkkoherran aivopieru

Suomen tyhmin pastori on lopultakin pulauttanut ihailtavaksemme yli 400 sivua pdf:ää, joka sisältää sekavaa tajunnanvirtaa, Venäjän kehumista, ja kovin tutunnäköistä neuvostoliittolaista, venäläistä ja kotikommunistien propagandaa. Tunnetun vääryystieteen desantin vaikutus näkyy hyvin vahvana. Mielenkiintoiseksi tuotoksen tekee, ei kirjallinen taso, vaan jälleen se, miten selkeästi kirja on suunnattu Karjalan palautusta vastaan: Esipuheenomaisen luvun 'Ленин, Партия, Комсомол' jälkeen seuraa heti 'Karjala kuuluu nyt Venäjälle'. Verrattuna joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla nähtyihin venäläisiin TV-dokumentteihin teksti on harppausta kauas synkkään menneisyyteen. Suomea syytetään suoraan Talvisodan aiheuttamisesta, ja vihjataan Suomen jopa mahdollisesti ampuneen Mainilan laukaukset. Terijoen hallitus mainitaan, mutta pikemminkin myönteisessä mielessa. Karjalan selitetään kuuluneen oikeastaan aina Venäjään, ja se kumma seikka, että Karjala Uudenkaupungin rauhasta huolimatta kuuluikin Suomeen, sivuutetaan vaitiololla.

Ensi sunnuntaina voidaan aika tarkkaan laskea, kuinka paljon Suomessa on niin taukkeja, että mahdollisesti nielevät tällaista: summataan vain STP:n ja SKP:n äänet. Lopputulos on tuskin kovin vaikuttava luku. Todellinen kohderyhmä on tietenkin Venäjällä. Jo Neuvostoliitto kierrätti propagandaansa ulkomaisten lähteiden kautta lisätäkseen sen uskottavuutta, ja sama näyttää vain jatkuvan. Jälleen kerran on mielenkiinnolla pantava merkille, että Venäjällä on tarve Karjalan palautuksen vastaiseen propagandaan.

Pitikö nuokin typeryydet taas kaivaa esiin?

Itämeren kaasuputki on kiistattomasti monessa suhteessa kyseenalainen idea. Silti olisi parasta tyytyä kritisoimaan sitä vain järjellisin perustein. ProKarelia on valitettavasti taas mennyt julkaisemaan tuubaa. Ei, putki ei kulje suomalaisten omistamien maiden halki. Mikään tuomioistuin ei hyväksy moista tulkintaa, ja edes idealla rahastava asianajaja ei moista väitä lisurissaan, koska muuten tiedekunta olisi nauranut lisurin pihalle. Ja ei, "kaivosvaltaus" ei estä putkea, se vain ärsyttää Venäjää ja oikeasti vastuunalaisia tahoja. Hölmöilysta ei hyödy kuin se samainen asianajaja.

Kaikkein vähiten tällaiset typeryydet edistävät Karjalan palautusta, ne vain tuhoavat uskottavuutta.