Valtakunnan vessanseinä pysyy ja paranoo

Tätä hengentuotetta on pakko lainata tännekin. Se täyttää ainakin netiketin törkeän rikkomisen, mahdollisesti jopa rikoksen tunnusmerkit, joten se saattaa kadota. Kirjoittajasta ei ole ihan varmaa tietoa, mutta joku KareliaForumin vakiokasvoista on kyseessä:

Sinä olet tappolistalla ensimmäisten joukossa, patologit saavat tutkia kuolinsyytäsi viidenkymmenen vuoden päästä?
Sinut ilmeisesti tullaan ampumaan myös ensimmäisten joukossa?
Mallihan on saatu Neuvostobolshevikeiltä.

Ennen ampumista sinulta voidaan kysyä tämä kysymys, paljonko Neuvostoliitto maksoi korvauksia tekemistään vahingoista Suomen Valtiolle, suomensukuisille karjalaisille ja omaisuutensa menettäneille suomen karjalaisille?

Kohtalosi on karu sillä niskalaukaus voi sattua väärään paikkaan kun ampuja on vodkahumalassa, sitten kidut haudan pohjalla aatetovereittesi kanssa.

Kyllä Karjala-keskustelu on hyvissä käsissä. Kiitti vitusti, ProKarelia. Jos reformisuunnitelmaa ei olisi vesitetty, tämä porukka olisi lähtenyt ovet paukkuen ja tilanne voisi olla nykyään ihan järkevä.

Joulua

Karjala-keskustelua netissä

Luovutettukarjala.fi -sivustolla näyttää olevan myös keskustelua Karjalan palautuksesta. Vaikka Suomi24:ään verrattuna kaikki on parannusta, keskustelua näyttää dominoivan pari vanhaa tuttua, joista toinen vaikuttaa entistäkin mielenvikaisemmalta ja toinenkin on edelleen jotenkin pihalla. Hs.fi sen sijaan lopetti keskustelun kestoaiheista, kuten kielipolitiikasta ja Karjalan palautuksesta. Keskustelijat tuntien en usko, että maailma menetti mitään.

Älä osta Viipurista - vielä

ProKareliakin on huomannut SVR:n Viipuriin rakentamat asunnot. Kommentti on valitettavasti tuttua tuubaa. Jossain on tavallaan perääkin:

Lehti ja rakennusyhtiö näyttävät uutisoinnissaan kokonaan unohtaneen, että Viipuri on keskeinen osa Neuvostoliiton Suomelta 1944 pakkoluovuttamaa aluetta. Viipuri on suomalainen kaupunki, joka nyt on venäläisten hallussa. Viipuri oli Suomen helmi, maan toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin kaupunki ennen talvisotaa. Se oli Suomen portti Venäjälle ja Neuvostoliittoon.

Tosin rakennusyhtiö tuskin on tätä unohtanut. Sen sijaan se on muistanut, että asian toitottaminen lopettaisi bisnekset nyky-Venäjällä lyhyeen. Sen jälkeen ProKarelia hyppääkin reaalitodellisuudesta omaan kanonisoituun todellisuuteensa, jota yksikään oikeusoppnut ja yksikään oikeusistuin ei tunnusta:

Rakentamiseen liittyvä ongelma on ihmisoikeudellinen, tarkemmin sanoen esineoikeudellinen. Se on myös moraalinen. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä uuteen paikkaan. Mutta vain raja ja hallinto siirtyivät.

Jos Karjala halutaan takaisin, tällainen haihattelu pitäisi haudata lopullisesti, ja pyrkiä kaikin keinoin lisäämään suomalaista läsnäoloa Karjalassa yleensä ja Viipurissa erityisesti. Ei kuitenkaan olisi vältämättä hyvä idea maksaa öljytulojen pöhöttämän Venäjän talouden nostamia hintoja. Sen enempää hillitön noususuhdanne kuin kauniisti sanottuna kyseenalaisilla keinoilla saavutettu poliittinen stabiilisuuskaan eivät ole ikuisia. Jos ja kun talous romahtaa, omaisuuden hinta putoaa ja rajusti. Koska poliittinen vakaus luultavasti romahtaa samalla, pahimmassa tapauksessa kaikki menee taas kerran. Jos kuitenkin hyvin käy, sen jälkeen voi ostaa paljon halvemmalla, parhaassa tapauksessa euroilla...

Uusi gallup

MC infon tekemän mielipidetiedustelun mukaan on Karjalan palautusta haluavien prosenttiosuus hieman kasvanut edelliseen, vuonna 2005 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Palautuksen kannattajia oli nyt 38%, kun kaksi vuotta sitten oli ollut 36%. Palautuksen vastustajien määrä oli sen sijaaan laskenut reilummin, 51%: sta 43%:iin. Peräti 47%:in mielestä Suomen pitäisi ottaa asia puheeksi Venäjän johdon kanssa - mikä viittaa siihen että aktiivisten kannattajien lisäksi olisi paljonkin asiaan periaatteessa myötämielisesti suhtautuvia, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua julistautua varsinaisiksi palautuksen kannattajiksi. Olisikohan tähän ilmiöön yhtenä syynä eräiden näkyvien kannattajapiirien retoriikka ja toimintatavat, joihin ei haluta samaistua? Takavuosien ulkopoliittisesta arkailusta on kyselyn mukaan pitkälti päästy eroon: 72% katsoo että Suomessa voi puhua vapaasti Karjalan palutuksesta, 13% vaatii varovaisuutta ja vain 11% haluaa kieltää koko keskustelun.
Muutama prosenttiyksikkö sinne tai tänne ei kuitenkaan ole olennaisinta. Tilanne on joka tapauksessa se, että kun niinkin suuri osa kansasta joko kannattaa Karjalan palautusta tai suhtautuu siihen vähintäänkin neutraalisti ja valtaenemmistö vielä uskoo että asiasta voi ja saa vapaasti puhua, on käsittämätöntä että Karjala-keskustelun yleinen taso on sellainen kuin on. Eiväthän kaikki palautuksen kannattajat ole idiootteja, tuskin edes suurempi osa kuin väestöstä keskimäärin, mutta idiootiksi leimautumista varmaan pelätään. Siispä te kaikki suunnilleen järjissänne olevat Karjalan palautusta kannattavat kansalaiset, tulkaa joukolla ulos komerosta ja osallistukaa keskusteluun, ei jätetä Karjalaa sekopäiden temmellyskentäksi!

Pientä kohtuullistamista

Hesarin pikku-uutisen mukaan ainakin ruhtinas Emanuele Filiberto on hieman kohtuullistanut korvausvaatimuksiaan, tarkemmin sanottuna yhteen euroon. Korvausvaatimukset eivät ilmeisesti ole saavuttaneet erityistä suosiota Italiassa:

"It's truly nonsense," said lawmaker Renzo Lusetti of the family's request, adding he believed the statute of limitations on that grievance had surely run out.

Communist lawmaker Pino Sgobio called it a "a sign of moral, civil and social decadence".

Giulio Andreotti, an 88-year-old former prime minister who has been serving in parliament since 1946, seemed to quote from memory that Italy only seized the Savoy assets belonging to the former king. That was a fifth of the assets of Umberto II's father, he told Italian media.

Jos ProKareliassa olisi jäljellä vähänkin arvostelukykyä, asiaa ei olisi uudisoitu.

Korkeimman siunausta ja rauhallista elämän iltaa

Blogi täyttää tänään kaksi vuotta, ja on todettava, että Karjala-keskustelulla ei mene hyvin. Lukijamäärä on laskenut, eikä järjellisen keskustelun katalysoiminen ole onnistunut. KareliaForum on kokenut ansaitun kohtalon, ja keskustelun taso valtakunnan vessanseinässä ei ole ainakaan noussut, kyseenalaista on, voisiko se enää laskeakaan. ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille. Todellista keskustelua se kanoninen totuus ei kestäisikään. Blogi voi korkeintaan ylpeillä yhdellä näkyvämmällä kontribuutiolla keskusteluun: ProKarelia ei luultavasti olisi keksinyt valehdella Porkkalan palautuksesta, jollei blogissa olisi vähän aikaisemmin kerrottu, mitä mieltä Porkkala-komitean asiantuntijat todellisuudessa olivat olleet. Ikävää vain, että ProKarelia näytti luottavan siihen, että kukaan ei ota itse selvää asioista tai lue tätä blogia, eikä todellakaan joutunut pettymään. Blogi yrittää olla elossa vielä silloin, kun viimeinenkin omaisuudenpalautusoikeudenkäynti on naurettu ulos jokaisesta oikeusasteesta asianajajat ovat itkeneet koko matkan pankkiin. Ehkä silloin on vielä mahdollisuuksia heittää palautuksen ryssijät syrjään ja yrittää jälleen käynnistää järkevä toimita Karjalan palautuksen puolesta.

Pienet sammakot, pienet sammakot

Totisesti on ikävää olla aina oikeassa. Kuten tuli vuosi sitten kirjoitettua, KareliaForumilla keksityt typeryydet päätyvät lopulta ProKarelian virallisiksi kannoiksi. Taas oltiin oikeassa. Vuosi sitten KareliaForumin paha henki kirjoitti (alkuperäistä tekstiä ei ole enää verkossa):

"Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista."

Nytpä ProKarelia on omaksunut tämän hienon idean:

Italiassa maanpakolaiset osaavat arvostaa ihmisoikeuksiaan myös taloudellisesti. MTV3/Reuters uutisoi 21.11.07, että Italian viimeinen kuningas ja hänen miespuoliset jälkeläisensä vaativat ihmisoikeusrikkomuksesta Italialta 260 milj. euron korvauksia. He eivät saaneet astua Italian kamaralle vuosina 1946-2002.

Suomen Karjalan pakolaisetkaan eivät saaneet astua kotiensa maankamaralle vuosikymmeniin. He eivät vieläkään saa palata omille juurilleen tai hallita omia kiinteistöjään Karjalassa tai muilla pakkoluovutetuilla alueilla.

Suomalaisten pakolaisten tulisi hakea Venäjältä korvauksia tästä ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että Karjalan laulumailla oli 40 000 kotitaloutta ja jokainen niistä vaatii saman, minkä Italian Umberto II:n poika, prinssi Vittorio Emanuele ja pojanpoika Emanuele Filiberto, on lasku jokseenkin suuri, 5 200 mrd. euroa. Se on 3.5-kertainen verrattuna Yhdysvaltain ja lähes 30-kertainen verrattuna Suomen vuotuiseen kansantuloon.

Karjalaiset olisivat varmasti tyytyväisiä vähempäänkin. Tosin yli 60 vuoden maankäytön vuokra, metsien myynti ja omaisuuden turmeleminen eivät aivan pieniä summia ole. Ehkä Suomen valtiojohtokin osallistuisi laskun maksamiseen, koska se ei ole toiminut omien maitten takaisinsaannin turvaamiseksi. Veronmaksajille sitä rasitetta ei kuitenkaan tule asettaa. Ajattelemisen arvoinen asia.

Vittorio Emmanuele ei välttämättä ole ihan suositeltava roolimalli, vaikka onkin aikaisemmin menestynyt oikeusjutuissa. Oikeudessa esitetyistä vaatimuksistakaan ei kannattaisi puhua totuutena ennen oikeuden päätöstä, aivan kuin ei kannattaisi puhua totuutena sellaisista laintulkinnoista, joita ei ole hyväksynyt sen enempää yksikään oikeusistuin kuin yksikään oikeustieteilijäkään.

Vittorio Emmanuele, luultavasti yrittää vedota YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 13 artiklaan. Karjalaisten ei ehkä kannata vedota siihen...

Muuten Suomen valtion haastaminen oikeuteen on toki perusteltua. Se nimittäin todella luovutti Karjalan ehdoitta rauhansopimuksessa, ja vielä sitoutui luopumaan yksityisistäkin oikeudellisista vaatimuksista. Suomen valtio ei siten voi toimia Karjalan asiassa muuta kuin poliittisten neuvottelujen kautta. Järjissään ollessaan ProKareliakin vielä halusi ratkaista asiat neuvotteluteitse. ProKarelian olisi todella aika tehdä lopullinen itsemurha haastamalla Suomen valtio oikeuteen.

PS ProKarelian idioottimainen mielikuvituskorvaus on todellakin noin 30-kertainen verrattuna Suomen kansatuloon. Sen sijaan se ei ole USA:n kansantuloon verrattuna 3,5-kertainen vaan noin puolet siitä. ProKarelian lukujen perusteella USA;n kansantuote olisi noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Noin numerotaidottomien ei pitäisi sekaantua Karjalan palautukseen.

Blogia pukkaa

KareliaForumilla häiriköinyt trolli, joka kunnostautui mm. Vladimir Putinia ihannoivan uusnatsikaman kääntäjänä ja levittäjänä, on nyt perustanut blogin Venäjän ylistämistä varten. Kyllähän maailmaan blogeja mahtuu, siitä vaan. Jos käytte katsomassa, älkää viitsikö ruokkia trollia kommentoimalla. Keskimääräinen lyhtypylväs on mielenkiintoisempi keskustelukumppani.

Hirvee ylläri

Viipurin oikeudenkäyntifarssi sai sitten odotettavissa olleen lopun. Prokarelian tiedote asiasta ansaitsee kommentteja

---
Perusteluiksi venäläinen oikeusistuin katsoi kolme asiaa:

- Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta 30.04.1941, jolloin Kalle Paulan isä, Kaarle Paula, kuoli
- Tontin omistusoikeus oli siirtynyt Neuvostoliitolle jatkosodan päättyessä
- Kanne oli nostettu liian myöhään

Suvereenia demokratiaa toteuttava Venäjä lähti siten päätöksessään siitä, ettei länsimaisella perimysjärjestyksellä ole mitään merkitystä. Kaarle Paula ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton kansalainen, vaan suomalainen.

Oikeuden päätös on rankka isku kaikille ulkolaisille tahoille, jotka omistavat suoraan tai välillisesti jotain Venäjällä. Venäjän oikeuslaitos ei tunnusta ulkomaista perimystä. Siihen verrattavaa on omistusoikeuden siirtyminn kaupan tai lahjoituksen muodossa. Oikeuden päätöksestä voi tulla Venäjän tulevia investointeja arvioiden todella vakavia seurauksia.

Toisena perusteena todettu omistusoikeuden siirtyminen Neuvostoliitolle on sellaista uutta oikeutta, josta ei ole ollut tietoa. Neuvostoliitto oli YK:n jäsen ja se, samoin kuin Venäjä, on ratifioinut mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Sen 17. artiklassa vahvistetaan omistusoikeuden pysyvyys.

---

On hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto laatinut minkäänlaista lakia, jolla kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt sille. Ei myöskään Venäjä ole sellaista lakia laatinut.

Moskovan sopimuksessa 1940 tai Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ei ole sanaakaan mainintaa siitä, että kiinteistöjen omistusoikeus jotenkin siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi voinut siirtääkään, koska Suomi demokraattisena maana ei harjoita omaisuuden sosialisointia.

Oikeuden perusteluissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä. Kun on tutustunut Porkkala-komitealle annettuihin asiantuntijalausuntoihin, tietää, että sama tulos olisi suomalaisenkin oikeuden perusteella odotetttavissa. Tietenkään kysymys ei ole siitä, että Venäjä ei tunnustaisi ulkomaista perimystä. Kysymys on siitä, että Neuvostoliitto ei sitä tunnustanut, eikä yksityistä omistusta yleensäkään. Tietenkin Suomi saattoi luovuttaa yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle. Kysymys ei ollut mistään sosialisoinnista, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan hyväksymistä laieista ja sopimuksista.

Toivottavasti oikeudenkäynti ylemmissäkin oikeusasteissa loppuu yhtä lyhyeen. EIT:lläkin on onneksi peruste olla tuhlaamatta aikaansa asiaan. Sääntöjen mukaan EIT:lle voi valittaa vain vahingon kärsinyt itse, ja hän kuoli jo 1941.

Tyrmistyttävää tyrmistystä

Viipurin järjettömän oikeudenkäynnin tuomari on yllättäen vaihdettu. ProKarelian tiedote asiasta onnistuu taas alleviivaamaan tilanteen järjettömyyttä:

Toinen tyrmistyttävä asia oli EIT:n 09.02.2007 antaman venäjänkielisen päätöksen sanamuoto: ”että Karjalan suomalaiset kiinteistönomistajat eivät ole käytäneet kaikkia sisäisiä oikeusturvakeinoja loppuun”. Hakijan olisi pitänyt ensin käydä läpi kaikki oikeusasteet Venäjällä.

Mistä lähtien Venäjän oikeusasteet ovat olleet Suomen valtion sisäisiä oikeusturvakeinoja? Päätöksen sanamuoto osoittaa joko perusteellista tiedon puutetta EIT:ssä suomalaisesta oikeusjärjestelmästä tai kuvitelmasta, että Suomen oikeusjärjestelmä on jotenkin alisteinen Venäjän oikeusjärjestelmälle. Ehkä EIT:ssä oleville suomalaisille juristeille on jäänyt autonomian tai syvä suomettumisen aika jotenkin vaikuttamaan päätöksentekoon?

Eikö suomettumiskortin käytöllä ole mitään rajoja? Kiinteistöt valitettavasti sijaitsevat Venäjällä, jos niitä yrittää vaatia takaisin, se on tietenkin tehtävä venäläisessä oikeudessa. Varmaan Suomen valtiokin vielä haastetaan, ennen kuin tämä farssi loppuu?

Mitä sitten on jäljellä? ProKarelia on mennyt halpaan ja lyönyt kaikki rahansa vetoa kuolleen hevosen puolesta. Koko Karjalan palautus saattaa saada lopullisen kuoliniskun. Me voimme ainakin sanoa, että yritimme kaikin voimin puhua järkeä.

Suomi24 ja eräs keskustelija lähes ylittävät itsensä

Suomi24:ssä on vaihteeksi ajauduttu kiistaan omistuskysymyksestä. Muuan keskustelija (ei tarvita Sherlock Holmesia arvaamaan oikea nimi) vaati lähdetiedolla varustettua sitaattia, ja jopa sai sen:

Kansainvälisen oikeuden dosentti Tauno Suontausta
Lakimies-lehdessä 1955:

"Mutta voidaan huomauttaa, ja on huomautettukin, että omistusoikeuden menetyksestä ei voi olla kysymys senkään vuoksi, että missään laissa ei ole nimenomaista säännöstä omistusoikeuden menetyksestä. Tätä huomautusta tarkasteltaessa on ensinnäkin otettava huomioon, että Suomen oikeuden mukaan, joka tässä suhteessa on samalla kannalla kuin muiden maiden oikeusjärjestykset yleensä, pakkolunastus tai muu puuttuminen yksityisiin oikeussuhteisiin voi tapahtua, paitsi lain nojalla, myös välittömästi itse lailla. Tällaisena lakina tulee kysymykseen 23.9.1944 välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta annettu laki (AsK n:o 645/1944), joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, ja jonka mukaan välirauhansopimuksen määräykset, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, ovat voimassa niin kuin niistä on sovittu. Jos lähdetään siitä edellä esitetystä kannasta, että välirauhasopimuksen määräyksiin välttämättömäsi sisältyi puuttuminen yksityisiin omistussuhteisiin Porkkalan alueella, on sinä lakina, jolla tuo pakko-oton luontoinen puuttuminen omistussuhteisiin on tapahtunut, pidettävä juuri välirauhansopimksen voimaansaattamislakia. Jos yksityisten omistussuhteiden säilyminen johdetaan siitä, ettei ole annettu mitään lakia, jossa omistussuhteiden raukeamisesta olisi nimenomaan säädetty, niin on pakko tulla siihen omituiseen tulokseen, että koko Porkkalan vuokra-alueen luovutus on oikeudellista perustaa vailla, koska myöskään ei ole annettu erityistä lakia, jolla alueen omistajat olisi velvoitettu alistumaan edes omaisuuden käyttöoikeuden rajoituksiin, jotka ovat mahdollisia vain lain nojalla tai lailla. On siis pakko todeta, että muodollisoikeudellisilla perusteilla ei voida sitovasti osoittaa, että Porkkalan alueen omistussuhteet olisivat säilyneet. Päinvastoin voidaan todeta, että välirauhansopimuksen voimaansaattamislain lisäksi ei erityinen Porkkalan alueen kiinteistöjä koskeva pakkoluovutuslaki ollut tarpeen."

Suontaustan kanssa on eri mieltä Kansainvälisen oikeuden professori Erik Castrén, joka vastineessaan toteaa:

"Sen johdosta, että tohtori Suontausta edellä olevan kirjoituksen alaviitassa 10 vetoaa käsityksensä tueksi eräisiin allekirjoittaneen teoksiin, haluan huomauttaa seuraavaa. Hänen mainitsemissaan kohdissa on kysymys ainakin ensi sijassa omaisuuden kohtalosta niillä alueilla, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle lopullisin vaikutuksin, ja joilla Neuvostoliiton oikeusjärjestys tuli rajoituksitta voimaan."

No eihän luupäihin mikään pysty eikä nurinkurisintakaan argumenttia hävetä:

Niin? Kyse on tuossa Porkkalan VUOKRA-alueesta, ei LUOVUTETUSTA Karjalasta.

Käsitykseni Venäjän oikeuslaitoksesta ei ole kovin korkea, mutta ei edes sitä saisi kiusata täysin järjetöntä argumentaatiota vaativilla hölynpölyjutuilla.

Sleepy Sleepers

Bändin taiteellisesta tasosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta Karjalan palautuksesta laulaminen silloin kun aihe oli mahdollisimman epämuodikas ja poliittisesti arka, on kunnioitusta ansaitseva provokaatio. Anarkiaa Karjalassa-biisin ohella muistettakoon vielä kappaleet IC:llä Karjalaan ja Kaapataan lentokone Moskovaan.

Edelleen pihalla kuin lintulauta

ProKarelia näyttää jatkavan järkähtämättä todellisuudesta vieraantumista: kun ei Suomi eikä Venäjä innostu Karjalan palautuksesta, nostetaan aina vain vaatimuksia. Nyt ei sotakorvauksien palautus enää riitä, nyt vaaditaan jo Venäjää korvaamaan sotavahinkoja:

Neuvoksen puhe on ymmärrettävissä monella tavalla, myös siten, että Venäjä kokee ahdistavana sen, että se Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vuoksi joutuu suhtautumaan maahan eri lailla kuin aikaisemmin. Koska positiiviset haasteet nyt ovat muodissa, voidaan asiaa katsella positiivisena siten, että Venäjä sen jälkeen ryhtyy korjaamaan Stalinin aikaisia aggressioita, palauttaa Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet ja sopii Suomen kanssa sodan kustannusten ja sotakorvausten hoitamisesta.

Ei minulla toki periaatteessa olisi mitään moista vastaan. En kuitenkaan jaksa uskoa Venäjän hyvyyteen, ei se suostuisi ilman pakkoa. Yrityksiin pakottaa Venäjää taas liittyy kiistattomia terveysriskejä. Ehkä kuitenkin pitäisi tyytyä realistisempiin tavoitteisiin ja jatkuvan vaatimusten korottamisen sijasta yrittää löytää sellaisia kompromisseja, että ne kelpaisivat sekä Suomelle että Venäjälle. Yksi asia on näyttää valitettavasti varmalta. Jos Karjala joskus palautuu, ProKarelia huutaa: "Väärin palautettu!"

Tervetuloa todellisuuteen

ProKarelialla on edelleen vaikeuksia elää samassa maailmassa kuin me muut:

Sotakorvausten palauttaminen on vielä sopimatta. 45 000 km2 palauttaminen ja 60 vuoden käyttö on sopimatta. Luottamus rakennetaan vain luottamusta herättävistä teoista.

Totta kai olisi oikein, jos Venäjä palauttaisi Karjalan, maksaisi takaisin sotakorvaukset, ja vielä maksaisi Karjalan käytöstäkin. Ikävä kyllä maailma ei ole oikeudenmukainen eikä joulupukkia ole olemasssa. Jos Karjala oikeasti halutaan takaisin, on valitettavasti tehtävävä ennennäkemättömiä kompromisseja. Niiden, joille moinen ei kelpaa, jää vaihtoehdoiksi Karjalasta luopuminen tai lopullinen irtautuminen todellisuudesta.

Keventävä historiapläjäys

Youtubestä löytyy rohkea ja omaperäinen Karjala-keskustelun avaus syvimmän suomettumisen ajalta. SNS veti tästä herneet nenään.

Häivähdys haircutia

Kun tänään olin kotimatkalla, bussikuskilla oli radio auki. Yhtäkkiä tajusin, että siellä ensin luettiin päiväkäsky n:o 4, ja sitten soitettoiin Karjalan jääkärien marssi. Tuntui vähän, että olen harrastanut näitä juttuja liikaa. Spooky.

Asiallista?

ProKarelia julkaisee oman ilmaisunsa mukaan asiallisia lukija-artikkeleita. Nyt se julkaisi Karjala-lehdessäkin ilmestyneen kirjoituksen. Kirjoitus sinänsä ei ole kirjoittajansa kauheimpia, mutta yksi kohta tökkää todella rajusti silmään:

Koivisto haikaili Suur-Venäjää ja väheksyi suomalaisten omia ihmisoikeuksia.

Koivistoa voi ihan perustellusti syyttää ylivarovaisuudesta ja näkemyksen puutteesta. Ylläolevalla sen sijaan ei ole minkäänlaista oikeutusta, ja sen julkaiseminen on jälleen yksi osoitus siitä, miten ProKarelia irrottautuu todellisuudesta ja rikkoo välinsä kaikkiin todellisiin päättäjiin.

Laki ja oikeus

Kuten yleensäkin ihmisten välisessä kommunikoinnissa, myös Karjala-keskustelua sotkevat monenlaiset käsitesekaannukset. Yksi tärkeimmistä liittyy oikeudenmukaisuuteen; monilla keskustelijoilla menevät sekaisin moraalinen oikeus, juridinen päätöksenteko ja poliittinen realismi. Jos joku sanoo, ettei Karjalaa todennäköisesti saada takaisin vetoamalla kansainvälisiin tuomioistuimiin, hänet leimataan palautuksen vastustajaksi. Jos joku mainitsee Pariisin rauhansopimuksen olemassaolon, hänen väitetään hyväksyvän Karjalan miehityksen. Jos joku muistuttaa Karjalan nykyisten asukkaiden normaaleista ihmisoikeuksista, häntä pidetään venäläistämisen kannattajana. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Moraaliselta kannalta Karjalan ryöstäminen Suomelta oli ehdottomasti ja yksiselitteisesti väärin. Sen vahvistanut rauhansopimus oli tehty pistooli ohimolla, eikä se siksi olisi pätevä normaalissa siviilioikeudessa, mutta valitettavasti tämä ei päde valtioiden välisiin sopimuksiin - eikä varsinkaan rauhansopimuksiin, joista suurin osa on tehty pakon edessä. Sitä paitsi, vaikka tällainen sopimus olisikin kansainvälisen oikeuden silmissä juridisesti pätemätön, ei ole olemassa sellaista mahtia, joka oikeasti voisi pakottaa suurvallan noudattamaan lakia. Siksi ei oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen vetoaminen ole järkevä tapa yrittää saada Karjalaa takaisin - ei ainakaan ennen kuin Venäjän yksinvaltiaana on joku erityisen herkkäomatuntoinen Suomen ystävä. Sitä ennen on vain yritettävä käydä asiasta kauppaa, oli se moraaliselta ja juridiselta kannalta kuinka väärin tahansa.

Keskiarvo tiedetään, mutta mikähän mahtaa olla mediaani?

Suomi24:n mutapaini on taas laskeutunut ennennäkemättömiin sfääreihin. Esimerkiksi suomalainen oikeustiede pannaan järjestykseen suorastaan ainutlaatuisella asiattomuudella:

Moskovan YYA-totuuden suodattamat oikeustieteilijät ovat varmasti samalla kannalla kuin Moskovan saneleman totuuden sisäistäneet vallankäyttäjät ja historioitsijatkin: Suomi oli yksin syyllinen kaikkeen siihen, josta karjalaiset joutuivat maksamaan korkeimman hinnan, eikä kenelläkään suomalaisilla ole ikinä mitään oikeuksia, joita puolustaa ja joiden perään kysellä.

Keskustelu nosti kuitenkin esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Koska Toisella korvauslailla korvattiin myös suurten yritysten menetyksiä, korvauksien jakauma on varmasti perin omituinen, ja keskiarvo kuvaa huonosti sitä, missä määrin tavallisen karjalaisen menetyksiä korvattiin. Mediaani sopisi tarkoitukseen paremmin, mutta tilastoja on yllättävän vaikea löytää.

Korvausasteikkohan meni näin:

Omaisuuden arvo	Korvaus alarajalla	Korvaus % ylimenevästä osasta
500,000-1,000,000	500,000	50
1,000,000-2,000,000	750,000	45
2,000,000-4,000,000	1,200,000	30
4,000,000-8,000,000	1,800,000	15
8,000,000-16,000,000	2,400,000	6
16,000,000-32,000,000	2,880,000	2
32,000,000-	3,200,000	10

Virallisella rahanarvokertoimella noista saisi euroja suunnilleen kymmenellä jakamalla, mutta se ei kerro hirveän paljon mitä omaisuus todella merkitsi tuohon aikaan.