Helle pehmentää aivoja

KareliaForumin jutut muuttuvat vain entistäkin levottomammiksi.

No, joka tapauksessa näyttää siltä, että imperialistinen roistovaltio Venäjä tuhotaan tulevassa sodassa. Sen jälkeen on hyvin suuri todennäköisyys, että kansojen itsemääräämisoikeus viimeinkin toteutuu (tshetsheenit, ingushit, marit, nenetsit, hantit, jne. saavat vapautensa imperialistisen roistovaltion Venäjän orjudesta).

Kansojen itsemääräämisoikeus on minustakin tärkeä asia, mutta sotaan liittyy sen verran pahoja terveysriskejä, että sitä ei täysipäinen ihminen toivo. Jutut ovat tarkemmin sanottuna muuttuneet jopa niin levottomiksi, että jopa toiset KareliaForumin keskustelijat sen huomaavat:

Kuulkas nyt, nimimerkit JP ja ML (alias KPT) ovat mahdollisesti FSB:n palkkalistoilla sillä ne ovat edesauttaneet Karajalan palautusidean romuttamista enemmän kuin kukaan muu olisi pystynyt palauttamista vastustamalla ja enemmän kuin Venäjä olisi voinut toivoa. Toiminta oli ovelaa ja ammattimaista. Älkää sortuko enää olemaan hyödyllisiä idiootteja ja lopettakaa väittelyt niiden kanssa.

Kohti umpikujaa

Sokea Mantakin näkee jo, että yrityksistä edistää Karjalan palautusta oikeudessa ei seuraa mitään hyvää.

Pakkoluovutettujen alueiden omistusoikeutta koskevat laillisuuskysymykset on nyt selvitetty ensimmäisen kerran. Asiaa ei hoitanut valtiovalta, jonka tehtäviin nämä asiat kuuluvat, vaan yksityishenkilöt. Tämä selvitys on osoittanut, että suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetuilla alueilla oleviin omaisuuksiin ei ole koskaan päättynyt.

Jos EIT päätyy ratkaisussaan valittajille kielteiseen päätökseen, se ei tietenkään tule olemaan hyväksytty valittajien näkökulmasta muuna kuin EIT:n päätöksenä, koska heillä on tutkittu kansainvälinen lainsäädäntö ja ihmisoikeudet puolellaan. Tämän lisäksi omistusoikeuden tunnustamista haluavat rakastavat pakkoluovutetun Karjalan maaperää omalla erikoislaatuisella tavallaan, sillä

Venäjä varmaan pystyy teettämään ihan vastaavan selvityksen. Venäjällä on reippaasti suuremmat resurssit, ja karjalaisten selvitys vaikuttaa aika huteralta, siitä ollaan silmiinpistävän haluttomia keskustelemaan avoimesti. Todennäköisesti siis EIT:ssä on edessä auttamaton häviö. Sen jälkeen
Karjalan palautus on sidottu laintulkintaan, joka ei mene läpi missään tuomioistuimessa. Todella
viehättävä näköala.

Jos taas vastoin odotuksia juttu voitettaisiin, olisikohan Venäjä yhtään sen halukkaampi hyväksymään epämieluista päätöstä? Parhaassa tapauksessa kaivettaisiin esiin ylläoleva sitaatti todisteeksi siitä että toinenkaan osapuoli ei aikonut hyväksyä epämieluisia päätöksiä. Jälleen koko oikeusjuttu näyttäytyisi
juuri niin idioottimaisena kuin se on.

Tällainen törttöily ei todellakaan lisää todennäköisyyttä, että Venäjä olisi joskus halukas neuvottelemaan Karjalasta, ja vielä pahemmin se vaikuttaa suomalaisten asenteisiin. ProKarelian munattomuus on syynä tilanteeseen. Sen sijaan, että se olisi ryhdikkäästi perustellut linjansa, se antoi periksi valhe- ja panettelukampanjan edessä. Vaihtoehtona olisi ollut, että pari pahinta kiihkoilijaa ei olisi enää leikkinyt
ProKarelian kanssa. Se olisi lähinnä parantanut Karjalan palauttajien uskottavuutta, nyt on riskinä sen lopullinen menettäminen.

Menetetty Karjala?

• Otsikon kirja sattui tänään käsiini kirjakaupassa. Lukaisin vain isompaa huomiota herättäneen lopun, se että Paasikiven mielestä Karjalan palautukseen piti pyrkiä ja että Kekkonen siihen tosissaan pyrki, oli jo tiedossa. Kohuväite, että Venäjä, tai itse asiassa Neuvostoliitto, olisi ollut halukas Karjalan palautukseen, näyttää perustuvan Seppisen yksityisiin keskusteluihin neuvostoliittolaisten diplomaattien kanssa. Kuinka vakavasti tämä pitäisi ottaa, on kyllä vähän epäselvää. Toisaalta, kaikki muistanevat Koiviston kauniisti sanottuna kyseenalaisen toiminnan Baltian maiden asiassa, ja Koiviston myöhempi vakuuttelu siitä, että rajoja ei haluta muuttaa, tuntuu tosiaan jonkin peittelyltä. Toisaalta taas, luulisi, että Venäjällä olisi ollut halua myös Kurilien palauttamiseen, koska siihen liittyisi merkittävästi suurempia taloudellisia etuja. Japani ei olisi varmaankaan kieltäytynyt, mutta mistään tällaisesta ei ole merkkejä. Ahtisaaren Seppinen mainitsee vahvistaneen Suomen virallisen Karjala-strategian, mutta kummallista kyllä, ei kerro, mikä se on. Halosen kannaksi sanotaan: "Koskaan ei pidä sanoa ei Karjalalle." Itse en äänestänyt Halosta, mutta tähän periaatteeseen ei ole nokan koputtamista.
  
  Asiaan ehkä palataan sitten kun kirja osuu kirjakaupan sijasta käsiin kirjastossa.
  

Nettihavaintoja

Kareliaforumin kirjoittelu on höperöitynyt niin perinpohjaisesti, että sitä ei viitsi kommentoida lainkaan. Sen sijaan parilta yllättävältä taholta on tullut positiivista kontribuutiota.

Suomi24:ssä on kirjoitus, joka ansaitsee huomiota:

"Tiedän että rikon aikaisemman lupaukseni kun kirjoitan taas tänne palstalle. Kuitenkin, maailmassa on suurempiakin lupauksia rikottu, joten menkööt.

Tämä asia on taas pulpahtanut mieleeni kun lainasin kirjastosta kaksi kirjaa: Veikko Saksi: Karjalan reformi ja Yrjö Pessi: Karjalamme rajan takana.

Vaikka kumpaakin kirjaa voi hieman moittia reaalipolitiikan tajun puutteesta;-molemmat kirjoittajat esittävät sen näkemyksen, että Venäjä palauttaa Karjalan koska heillä on paha mieli koska he ovat olleet tuhmia- niin kummassakin hyvin kiehtovalla tavalla arvioidaan Karjalan palautuksen jälleenrakennuksen kustannuksia."

Kumpikin noista kirjoista edustaa kuitenkin nykytilanteeseen verrattuna realistista kantaa, kysymys on Karjalan palatuksesta, ei 60 vuotta sitten menetetyn ja vain osittain korvatun omaisuuden palautuksesta.
Ajatus yritetään todellakin saada hyväksyttäväksi suomalaisten enemmistölle eikä vain kouralliselle kiihkoilijoita. Liioin aivokuollutta vaatimusta sotakorvausten palautuksesta ei noita kirjoja tehtäessä vielä ollut. Venäjä ei tietenkään palauta Karjalaa hyvää hyvyyttään, mutta se voisi palauttaa sen koska se ei oikeasti tarvitse sitä, jos vain olisi tarjota sopivia porkkanoita. Rahaa Venäjä tarvitsee aina, sellaista porkkanaa ei ole, joka saisi Venäjän palauttamaan sotakorvaukset.

"Molemmat kirjoittajat myös, mielestäni oikeasti, toteavat että kyse on koko Suomen asiasta, ei vain karjalaisten asiasta. Itse en usko alkuunkaan noihin laskelmiin kuinka Suomeen tulee 10% talouskasvu ja täystyöllisyys kun Karjala kunnostetaan enkä usko että alueen nykyväestö hievahtaisikaan mutta silti mielestäni sen takaisin saaminen tulisi olla politiikan kulmakivi; vähän samalla tavalla kuin Saksan Liittotasavallan perustuslakiin oli kirjattu artikla, joka määräsi uudelleenyhdistymisen olevan tavoitteena. Nythän ko artikla on vanhentunut."

Amen.

"Moni on sanonut, että vaikka ajatus Karjalan palautuksesta sinänsä olisikin ok niin ko asian tiimoilta on eniten äänessä niin uskomattomien pösilöiden ja taukkien joukkio, että väkisinkin alkaa tuntea antipatiaa moisten ihmisten puuhastelua kohtaan."

Hear, hear!

"Joillekin ihmisille vastustuksen motiivina on kontolle väistämättömästi tuleva venäläisvähemmistö sekä alueen kunnostuksen kustannukset. Molemmissa asioissa palautusjärjestöt ovat olleet mielestäni vastuuttomia. Ei ole mahdollista, että Karjala palautuisi ilman merkittävän kokoista, 300000-400000, venäläisvähemmistöä. Minua ei ryssäviha riivaa mutta joitakin ihmisiä se tuntuu riivaavaan sen verran, että se riittää palautuksen vastustamiseksi. Kuitenkin, palautusjärjestöiltä vastuutonta yrittää maalailla skenaarioita, että moiselta vähemmistöongelmalta mukamas voitaisiin välttyä.

Toinen asia, jossa palautusjärjestöt ovat olleet vastuuttomia on alueen taloudellisen tilanteen selostaminen. Vaikka Karjala pitkällä aikavälillä olisikin Suomen taloudelle suuri voimatekijä, palautuksen alkuvaiheissa tulisi valtiolle hyvin voimakkaita paineita sekä korottaa verotusta että ottamaan lisää valtionvelkaa. Palautusjärjestöjen esittämät skenaariot alueen välittömästä hyödystä Suomen talouselämälle on monilta tahoin ammuttu alas joten tulisi olla rehellinen."

Juuri näin. Tässä on kysymys ihan todellisista ongelmista, jotka tulee tunnustaa. Karjalan palautus voisi onnistua vain sentapaisilla järjestelyillä, joita on hahmoteltu palautussuunnitelmassamme.

"Venäjä tuskin koskaan Karjalaa Suomelle takaisin antaa mutta se, että meidän valtiojohtomme ei ole 50-luvun jälkeen asiaa edes esille ottanut, on valtiojohdolle suuri häpeä."

Asia ei ehkä ole aivan noin yksioikoinen. Kekkonen kyllä yritti loppuun ainakin Hrushtshevin kauden loppuuun ottaa asiaa esille, mikä hänen kunniakseen mainittakoon. Saattaa tosin olla onni, että palautus ei onnistunut silloin, Neuvostoliiton aikana palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla todella hirveä.
90-luvulla Venäjä yritti saada uuteen naapuruussopimukseen pykälää, joka olisi eksplisiittisesti kieltänyt rajojen muuttamisen, mutta Suomi ei siihen suostunut. Kyllä ovea siis on pidetty ainakin hiukan raollaan.
Nyt ei missään tapauksessa ole otollinen hetki, mutta sellainen saattaa vielä tulla. Venäjällä vapaamieliset ja autoritaariset hallitsijat ovat aina vuorotelleet, nykyistä vallankeskitystä seuraa vielä joskus vastareaktio.


Toinen myönteinen nettihavainto on Vihreän liiton kansanedustajaehdokkaan Timo Juurikkalan kirjoitus Karjalasta. Siinä on perin hyviä ajatuksia. En erehdy antamaan mitään äänestyssuosituksia, mutta tutustukaa.

Sähköpostiosoite

Nyt meillä on sitten julkinen sähköpostiosoite, jolla meihin voi ottaa yhteyttä: karjala-takaisin@hotmail.com. Vaikka raivoisista vuodatuksista voikin saada tietynlaista nautintoa, ne luultavasti deletoidaan jo vilkaisun jälkeen. Eli mieluiten vain asiallista tekstiä. Esimerkiksi palautussuunnitelman käännös venäjäksi olisi tervetullut. (Kevyttä kenttähuumoria ei sitten kannata yrittää. Babelfish kääntää venäjästä ymmärrettävää englantia, joten esimerkiksi katkelma venäjänkielistä Kama Sutraa jää taatusti julkaisematta.)

Lika barn leker bäst

Vähitellen alan sairaalla tavalla ymmärtää KareliaForumin "keskustelijoita". Kun ihmisillä on voimakkaita yhdistäviä tekijöitä, kuten täydellinen kyvyttömyys ja haluttomuus harjoittaa tai ymmärtää rationaalista argumentaatiota ja täydellisen mustavalkoinen maailmankuva, niin erimielisyydet pikkuasioista, kuten Karjalan palautuksesta, eivät haittaa yhteistä ilonpitoa.

Juutalaiset saavat sijoittaa Venäjälle, mutta strategisesti tärkeisiin luonnonvaroihin heille ei saa ENÄÄ antaa omistusoikeuksia. 1990-luvulla juutalainen nelikko Gusinski, Berezovski (johon sana "evil" soveltuu paremmin kuin hyvin), Abramovitsh ja Hodorkovski lähes tekivät selvää koko Venäjästä.

Vuoden 1917 bolshevikkivallankumouksen johtajista valtaosa oli niinikään juutalaisia.

Venäjä ja juutalaiset eivät vain natsaa yhteen. Parempi, että pysyttelevät erossa Venäjästä. Sijoittaa saa, mutta venäläisten ehdoilla. Valtaa ei jutkuille saa antaa.

MIKSI JUUTALAISTEN JA SIIONISTIEN PUUHISTA EI SAA PUHUA? YLISTÄÄ VOI TARVITTAESSA "NATSEJA" YM VASTAAN, MUTTA MUUTEN ON VAIETTAVA JA ANNETTAVA VALITUN HERRAKANSAN PUHUA NIISTÄ ASIOISTA, KUN HALUAVAT TAI SITTEN HEIDÄN LUVALLAAN JA OHJEIDEN MUKAAN.

Kuunnelkaapa tämä linkki: http://prisonplanet.tv/audio/200306sheen.htm

Ainakin itselleni se toi taas lisää varmuutta siitä, että WTC-tuhon ja Pentagon-iskun virallinen teoria ei ole paikkansa pitävä.

Olen epäillyt virallista selitystä jo vuodesta 2002 lähtien, ja tällä hetkellä olen jokseenkin varma siitä, että USA:n hallitus ja useat sen korkeat virkamiehet olivat joko itse koko iskun takana tai tietoisia iskusta ennen kuin se tapahtui.

Hyvän yleiskuvan tapahtumista suomen kielellä löytää täältä:
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/

Beslanin lapset muuten tappoivat ryssät. Iskijät olivat myös heidän kätyreitään. Asia on aika huonosti peitelty.

Saman hengen lapsia, vai mitä. Ihan kaikista noista ei edes arvaa, kumpaa puolta kirjoittaja edustaa.

Jotenkin pitäisi pystyä organisoimaan täysijärkisten ihmisten täysijärkinen keskustelu.

muistutus

Blogin lukijamäärät ovat olleet viime aikoina ilahduttavasti kasvussa, mutta näkyvyys ei ole vieläkään läheskään tyydyttävä. Eli muistakaapa kertoa blogin olemassolosta kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.
Ehkä saamme lopulta organisoitua Suomeen järjellistäkin keskustelua Karjalan palautuksesta.

Koko sinä aikana, kun kävijöitä on tullut tarkemmin seurattua, yhtään lukijaa ei ole tullut venäjältä. Eli vaikka jotkut tuntuvat luulevan, että FSB kirjoittaa tätä blogia, FSB ei edes lue sitä. Tämä on tietenkin valitettavaa. Asiaa voisi ehkä korjata julkaisemalla palautussuunnitelman venäjäksi, mutta ikävä kyllä blogin kirjoittajien monipuolisesta kielitaidosta puuttuu siinä kohti aukko. Jos tätä lukee joku venäjäntaitoinen niin tässä olisi tilaisuus edistää asiaa.

reductio ad absurdum - he tekevät sen itse

Omaisuutta korostavan lähestymistavan järjettömyys on kirkas kuin Koskenkorva, kun se synnyttää tällaisia ajatuksia:

On hyvä muistaa, että osa meistä (=maanhankintalain perusteella sodan jälkeen menetetystä omaisuudestaan suurimman progressiivisen korvauksen saaneista maatilatalouden harjoittajista) on tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa he eivät sodassa koe menettäneensä muita keskivertosuomalaisia enemmän. Keskisuomalainen kuten Karjalan Liittokin kuuluu tähän tyytyväisten ryhmään ja heillä on oikeus olla tilanteeseensa tyytyväisiä.

En usko, että Keskisuomalainen (kun olen tuntenut Laatikaisen Ekinkin oikein hyvin; Tuulalle terveisiä!) haluaa sorsia sitä 45 prosenttia siirtoväestä, joka ei ollut oikeutettu minkäänlaisiin korvauksiin ja jonka piiriin kuluvat esimerkiksi karjalaiset pienyrittäjät. Enemmän kuin Keskisuomalaisen keskusta-lähtöisiltä kannanotoilta toivoisi ymmärrystä esimerkiksi koko Suomen ulkoministeriksi sanotulta, joka julkisesti kertoo Venäjän tiedotusvälineissä, ettei evakkojen omistusoikeuden tunnustamiseksi käynnistetyillä hankkeilla ole juridista pohjaa. Mihin valtioon ja kenen puolustettaviksi pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden oikeudet kuuluvat, kun Suomen valtiokin hylkää heidät Tuomiojan tavoin?

Myönteistä tuossa on se, että siirtoväelle maksettujen korvausten merkitys aletaan jo kovapäisimmissäkin piireissä tunnustaa. Täydellisen pöyristyttävää taas on vihjata, että korvaukset vaikuttaisivat Karjalan palautushaluja vähentävästi. Kyllä minä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet suurehkosta Karjalaan jääneestä omaisuudestaan (omasta mielestään toki aivan liian pienen) korvauksen ja silti kannattavat Karjalan palautusta, vieläkin useampi kannattaisi, jos palautus saataisiin näyttämään hieman realistisemmalta mahdollisuudelta. Silloin voisi Keskisuomalaisenkin mieli muuttua.

Jos taas nuo korvausta saamattomat 45% kannattavat Karjalan palautusta taloudellisista syistä, he ovat paitsi epäisänmaallisia, myös tyhmempiä kuin vasemman jalan saappaat. Toisen korvauslain mukaisia korvauksia maksettiin nimittäin pääasiassa juuri siitä omaisuudesta, josta voi olla jotain jäljellä vielä nytkin, eli kiinteistöistä. Sen sijaan pienyrittäjien yritykset ovat todellakin kadonneet pysyvästi jo 60 vuotta sitten eivätkä tule takaisin minkäänlaisessa palautusratkaisussa.

Vaihtoehdot

On tunnustettava tosiasiat: Karjalan takaisin saamiseksi ei ole olemassa varmoja, nopeita ja tehokkaita keinoja. Tähän mennessä esitetyt menetelmät edustavat neljää eri peruslinjaa, joissa jokaisessa on omat heikkoutensa.
1. Sotilaallinen ratkaisu - Karjala takaisin väkisin asevoimalla. Ei näytä realistiselta mahdollisuudelta, Venäjä on kuitenkin edelleenkin suurvalta, jolla on valtava ylivoima sotilaiden ja aseiden määrässä - ja vielä ydinase käytössään. Yksin ei Suomi pysty pakottamaan Venäjää sotilaalliseen ratkaisuun, aseveljeksi tarvittaisiin vähintään Yhdysvallat tai Kiina. Mahtaneekohan niitä kiinnostaa? Sitä paitsi eivät suomalaisetkaan halua sotaa, pitäisi ensin tehdä Suomessa vallankaappaus ja perustaa diktatuuri. Ei vaikuta ollenkaan täysijärkiseltä touhulta.
2. Juridinen ratkaisu - Karjala takaisin kansainvälisen oikeuden päätöksellä. Vaikka asia otettaisiinkin käsiteltäväksi ja vaikka tuomio olisikin Suomelle myönteinen, ei Venäjää kuitenkaan voitaisi pakottaa palauttamaan Karjalaa. Kuka sen tekisi? Virallinen Suomi ei edes pidä Karjalan kysymystä avoimena, vaan katsoo että Suomella ei ole mitään aluevaatimuksia. Jos siis Suomi valtiona haluaisi haastaa Venäjän oikeuteen, edellyttäisi se ensin suuria poliittisia muutoksia Suomessa.
3. Soluttautumisratkaisu - Karjala takaisin vaikka talo kerrallaan. Jos tarpeeksi monet suomalaiset hankkisivat omistukseensa kiinteistöjä ja maata Karjalasta ja jopa muuttaisivat sinne asumaan, saataisiin Karjalaa suomalaistettua. Miksipä ei, ongelmana vain on että Karjala pysyisi edelleen osana Venäjää. Tietysti on mahdollista että joskus tulevaisuudessa riittävästi suomalaistunut Karjala olisi helpompi liittää takaisin emämaahan, esimerkiksi jos asiasta pidettäisiin kansanäänestys. Todennäköisesti Venäjä kuitenkin vastustaisi tällaista suomalaistamista ja asettaisi jo hyvissä ajoin kaikenlaisia rajoituksia.
4. Neuvotteluratkaisu - Karjala takaisin yhteisymmärryksessä venäläisten kansa. Pitkä ja vaikea tie. Ensinnäkin pitäisi neuvotteluhalukkuutta löytyä sekä Suomelta että Venäjältä; niin kauan kun molemmat osapuolet katsovat ettei rajaepäselvyyksiä ole, ei ole mitään neuvoteltavaakaan. Kunhan vain saataisiin Suomessa tarpeeksi poliittista tahtoa Karjalan palautuksen taakse, voitaisiin sopivien poliittisten suhdanteiden vallitessa Venäjällä hyvinkin saada neuvottelut käyntiin.

Non, je ne regrette rien

Palautussuunnitelman tilapäinen katoaminen näkyvistä ei johtunut katumuksesta ja synnintunnosta, vaan teknisestä häröstä, joka sattui, kun olin tekemässä tekstiin pientä täsmennystä täällä olleen kommentin takia. Maininta äänioikeuden menetyksestä tarkoitti itsehallintoelimen vaaleja. Venäjän kansalaisten pysyvä äänioikeus niissä tekisi Karjalasta jonkinlaisen yhteishallintoalueen eikä moinen olisi ainakaan ensisijainen tavoite. Sen sijaan kunnallisvaaleissa kaikki pysyvästi asuvat ulkomaalaiset toki saisivat äänestää.

EU:hun kuulumista koskeva kohta näytti synnyttäneen kummallisen väärinkäsityksen, jota pitää oikoa. EU:n jäsenet ovat toki itsenäisiä valtioita, ja Suomihan on jo EU:n jäsen. Useilla EU:n jäsenvaltioilla on kuitenkin alueita, jotka kuuluvat EU:hun vain rajoitetusti tai ei lainkaan. Pitkällä tähtäimellä Karjalan pitäisi kuulua EU:hun Suomen osana, mutta aluksi se ei millään pystyisi täyttämään EU:n vaatimuksia. Koska jokseenkin kaikenlaisista erityisalueista on jo ennakkotapauksia ja kysymyksessä olisi vain tilapäisjärjestely, tästä ei varmaankaan tulisi tositilanteessa ongelmaa.

Muuten kommentteja näytti tulevan vähän ja ne olivat valitettavasti sitä mitä odotinkin. Todellisuudentajun puutetta kauheimmillaan osoitti syytös huonosta neuvottelutaktiikasta: vaatimuksista tinkimisestä. Ikävä kyllä minä en ole neuvottelemassa Karjalan palautuksesta, kukaan ei ole. Kumpikaan osapuoli ei pidä neuvotteluja, saati sitten sopimusta, mahdollisena. Silloin on todellakin aika tinkiä vaatimuksista ja pyrkiä osoittamaan kompromissin mahdollisuuksia, ei esittää kummallekin puolelle tasapuolisesti yhä epärealistisempia vaatimuksia.

Palautussuunnitelma

Rajat

Palautusneuvottelujen lähtökohta on luonnollisesti Tarton rauhan raja. Käytännössä on todennäköisesti tyydyttävä kompromissiin, mm. koska Venäjä tuskin suostuu luopumaan öljysatamistaan, ja samalla on mahdollista pienentää oleellisesti palautettavan alueen väestömäärää. Suomen kannalta on välttämätöntä, että palautettava alue sisältää Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen. Mahdollisia linjauksia rajalle olisivat esimerkiksi Neuvostoliiton rajaehdotus vuodelta 1939 tai Talvisodan lopun rintamalinja. Jatkossa palautettavasta alueesta käytetään yksinkertaisuuden vuoksi nimitystä 'Karjala'.

Karjalan ja muun Suomen välinen raja on alusta alkaen täysin läpinäkyvä EU:n kansalaisille. Karjalan ja Venäjän välinen raja pyritään pitämään mahdollisimman läpinäkyvänä Venäjän kansalaislle. Näin Karjala on tarkoitus integroida EU:hun katkaisematta sen yhteyksiä Venäjälle.


Väestö

Kaikki Karjalassa palautusneuvottelujen alkaessa vakinaisesti asuneet ihmiset saavat halutessaan jäädä alueelle. Siirtymäkauden ajan Karjalaan jääneet säilyttävät Venäjän kansalaisuuden, mutta ovat ääni- ja vaalioikeutettuja alueen itsehallintoelimen vaaleissa. Schengen-alueelle Karjalassa asuvilla Venäjän kansalaisilla on käytännössä kestoviisumi, joka sallii vapaan matkustamisen, mutta ei sisällä lupaa pysyvään oleskeluun tai työntekoon. Siirtymäkauden jälkeen kaikki halukkaat saavat Suomen kansalaisuuden. Venäjän kansalaisuuden valinneet saavat oleskeluluvan koko Schengen-alueelle, mutta menettävät äänioikeutensa itsehallintovaaleissa. Suomen kansalaisuus on mahdollista saada jo aikaisemminkin erikseen määriteltävillä perusteilla.

Alueen tyhjentäminen pakolla ei tule kysymykseen eikä Venäjä varmaankaan hyväksyisi tilannetta, jossa Karjalan asukkaista todennäköisesti suurin osa olisi venäläisiä ilman mahdollisuutta osallistua hallintoon. Toisaalta Suomi ja EU eivät huolisi kerralla pariasataatuhatta venäläistä. Dilemma voidaan ratkaista vain luomalla asukkaille yllähahmotellun kaltainen erikoisstatus.

Kaikkien EU-maiden kansalaiset saavat vapaasti muuttaa Karjalaan. Muiden maiden, eli käytännössä lähinnä Venäjän, kansalaisten muutto-oikeudesta sovitaan erikseen.

Omaisuus

Kaikki Karjalassa oleva Venäjän lakien mukainen luonnollisten tai juridisten henkilöiden omaisuus säilyy omistajillaan. Muu omaisuus siirtyy Karjalan hallinnolle, joka yksityistää sen soveltuvin osin ja rahoittaa tuotolla infrastruktuurin jälleenrakentamista. Karjalasta kotoisin olevilla on etuosto-oikeus yksityistämisessä ja myös Karjalaan jääviä Venäjän kansalaisia voidaan jollain tavoin suosia,

Hallinto ja talous

Karjalasta muodostetaan autonominen alue, joka ei aluksi kuulu EU:hun vaan liitetään siihen vasta kun se on poliittisesti ja taloudellisesti mahdollista. Itsehallinnon piiriin kuuluu verotus ja budjetti eikä kuulu ulkopolitiikka. Muilta osin, esim. lainsäädäntövallan suhteen, itsehallinnon rajat määritellään myöhemmin. Venäjän kielellä on erikseen määritelty virallinen asema, muuten Venäjä ei varmaankaan voisi suostua palautukseen.

Vain selkeästi valtakunnalliset menot, esimerkiksi rajavalvonta, rahoitetaan Suomen valtion budjetista. Muut menot rahoitetaan Karjalasta kerättävillä verotuloilla. Näin poistetaan pelko Karjalan muodostumisesta taakaksi Suomen veronmaksajille.

Suomen yleissitovat työehtosopimukset eivät aluksi ole sellaisenaan voimassa Karjalassa. Se, käytetäänkö Suomen työehtosopimuksia jotenkin soveltaen vai neuvotellaanko kokonaan omat, päätetään erikseen. Äärimmäisenä yksinkertaistuksena voidaan esittää malli, jossa Karjalan kustannustasosta laskettaisiin kerroin, jolla niin työehtosopimuksien mukaiset palkat kuin muutkin vastaavat rahasummat kerrottaisiin. Tätä kerrointa korotettaisiin sitten vuosittain Karjalan talouskehityksen perusteella. Todellisuudessa näin yksinkertainen malli ei varmaankaan toimisi, mutta joka tapauksessa Karjalan aluksi muuta Suomea alempi kustannustaso olisi muutettava kilpailukyvyksi ja sitä kautta muuta Suomea nopeammaksi talouskasvuksi. Karjala vetäisi jonkin verran investointeja Suomesta, mutta se ei romahduttaisi Suomen taloutta aivan kuten Viron itsenäistyminenkään ei tehnyt sitä.

Karjalan itsehallinnollista asemaa voidaan koska hyvänsä muuttaa itsehallintoelinten ja Suomen hallintoelinten yhteispäätöksellä. Koska ei ole mahdollista tietää etukäteen, millaiseksi palautetun Karjalan yhteiskunta muodostuisi, myöskään sen hallintomallia ei voisi lyödä lopullisesti lukkoon ainakaan kovin aikaisin.

Johdanto

Olen nyt sitten päättänyt yrittää kiteyttää tänne jonkinlaisen palautussuunnitelman yhteenvetona aikaisemmin julkaistusta. Yritän saada sen aikaan viikon sisällä, ehkä jo viikonlopun aikanakin, varsinkin jos ilma on huono. Muutama sana johdannoksi:

Kyseessä on pelkkä luonnos palautuksen periaatteista. Eimerkiksi minkäälaisiin budjettilaskelmiin ei ole aikaa ja koulutuskin on hieman vääriltä aloilta. Useimmat yksityiskohdat on sitä paitsi mahdollista päättää vain tositilanteessa.

Ainoana tavoitteena on hahmotella kompromisseja, jotka voisivat tehdä Karjalan palautuksen mahdolliseksi ilman vallankaappausta Suomessa ja kovapanosammuntoja Venäjää vastaan - siis palautussuunnitelma maanpettureita ja rikollisia ryssiä varten, ei KareliaForumin tosiuskovia varten. Näkisin mielelläni perusteltuja ehdotuksia paremmista kompromisseista, mutta käytännössä odotan palautetta, jonka olen nähnyt jo niin monta kertaa, että pystyisin itse kirjoittamaan sen kahden promillen humalassa.

kannattaa katsoa vähän tarkemmin...

"On selvä asia, että Karjalan palauttaminen Suomelle olisi oikeudenmukaista, siinä missä minkä hyvänsä ryöstösaaliin palauttaminen. Kansainvälisessä politiikassa vain pätevät erilaiset säännöt kuin rikosoikeudessa. Varsinainen pääkonnahan on tietysti kaikkien maailman työtätekevien suuri johtaja, isä ja opettaja, toveri Stalin - eivätkä Venäjän nykyiset johtajat ole vastuussa hänen tekemistään rikoksista. Sen sijaan Venäjä, Neuvostoliiton seuraajavaltiona, on vähintäänkin moraalisessa vastuussa Neuvostoliiton aikana tehtyjen vääryyksien korjaamisesta. Karjalassa asuvat venäläiset taas eivät ole syyllisiä tilanteeseen eikä heidän karkottamisensa kodeistaan olisi oikein. On vain hyväksyttävä, että palautettavan Karjalan kylkiäisenä Suomeen saadaan kohtalainen venäläisvähemmistö. On aivan selvä, ettei se voi sujua täysin ilman ongelmia, mutta turha on myöskään mitään kauhuskenaarioita kehitellä. Tuo vähemmistö olisi parinsadantuhannen luokkaa, n. 4% maan väkiluvusta, mikä on todella vähän verrattuna vaikkapa Viroon tai Latviaan.
Venäläisvähemmistön asema kannattaa jo etukäteen suunnitella viisaasti ja humaanisti. Karjalan takaisin saamista ei ainakaan vaikeuttaisi, jos paikalliset venäläiset itse haluaisivat liittyä Suomeen."

Jos tämä on se sinun suuri suunnitelmasi, niin eipä kyllä tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Kehu sitten suunnitelmillasi kun sinulla sellainen on.

Kuukautta vanhemmat jutut ovat arkistossa, eli yksittäiseen juttuun ei voi linkittää. Jos olisit lukenut (okei, varmaan luitkin, mutta leikit hölmöä) sivun loppuun, olisit löytänyt luonnokset palautuksen sekä taloudellisten että väestöongelmien ratkaisuiksi. Ajateltuina siten, että ne olisivat hyväksyttävissä sekä Venäjälle että suomalaisten enemmistölle. Ei mitään hirveän omaperäistä, toki, suurin osa oli jo ProKarelian alkuperäisessä reformissa. Eikä kokonaisuutena, vaan parina erillisenä tekstinä.

KareliaForumilta on pystytty riitelemään ulos jokainen vähänkin 'väärin' ajatteleva (paria naurettavaa trollia lukuunottamatta), mutta blogille ette voi mitään.

Silmä käteen ja katso

Jos sinun mielestäsi ProKarelialla on paskat suunnitelmat, niin miksi et itse esitä parempia? Tiedä vaikka kuinka hyvä tulisi ja saisi varmasti kannatustakin. Kuitenkin tuohon jeesustelu-linjalla en minä viittis lähteä.

Luonnostelu palautuksen tärkeimpien ongelmien ratkaisusta on kyllä ollut jo puoli vuotta täällä. Se, mikä kusee ProKarelian nykyisessä suunnitelmassa ja miksi
omaisuuden palauttaminen on huono idea taas ollut vielä vähän kauemmin täällä.
Yksityiskohtaisempi suunnitelma tehdään sitten kun saadaan aikaan se non-bullshit

-palautusjärjestö. Siihen saakka täytyy yrittää vain muistuttaa Karjalan palauttajia, että konsensus, joka saadaan aikaan huutamalla kovaa ja kieltäytymällä kuuntelemasta ketään vähänkään eri mieltä olevaa, ei edistä Karjalan palautusta tippaakaan.

valitettavasti vallanpitäjien rahoja ei ole näkynyt

Vaikuttaa vallanpitäjien rahoittamalta vastaiskulta ProKarelialle ja palauttajille. Internet on rikkonut median yksituumaisuuden, joten pitää suomettuneen koneiston yrittää propagoida myös siellä. Sivusto siis näyttäisi keskittyvän prokarelian mustaamiseen ja vastustamiseen.

Ylläolevan ajatuspierun on tuottanut sama järjen jättiläinen kuin tämänkin:

Miiksi kaikki alistuvat surkeaan valehteluun, jossa kaikki käännetään päälaelleen? Suomettuneessa Suomessahan siihen on pitkät perinteet. Silti ihmetyttää, että äsken tuli taas BBC:ltä ja TV1:stälässytystä Auswitzschista. Tämä on tosi hirveää ja kuvottavaa. Onko ihme, että pari miljoonaa juutalaista tapetaan, jos siionistit alkavat sodan, jonka tarkoituksena on tuhota ja bolshevisoida Eurooppa sekä murhata kymmeniä miljoonia saksalaisia. Näin myös tehtiin.

Tämä tyyppi saa loputtomasti syytää törkyään KareliaForumiin, kun taas nimimerkki kantakirjasonnia, joka alkoholismistaan (ei tätäkään ole selvin päin kirjoitettu) huolimatta on silmiinpistävän selväjärkinen, sensuroidaan. Totisesti, nyt on tilaus non-bullshit -palautusjärjestölle!

Päin helvettiä, kuten sanottu

" Mitä taas tulee omaisuuden palautukseen, niin mielestäni ne, jotka palautusta ovat yrittäneet viedä eteenpäin ovat kyllä tehneet ihan helvetisti duunia sen eteen, että ihmiset kiinnostuisivat aiheesta. Jos he nyt alkavatkin sitten koko alueen palautuksen sijaan touhuilla sukunsa maita takaisin, niin ketä se nyt haittaa? Törmätääkö nyt siihen kuuluisaan suomalaisesen kateuteen?"

Ihmisten suurin huoli Karjalan palautuksen suhteen on palautuksen kalleus. Palautuksen kannattajien pitäisi olla ensimmäisinä vapaaehtoisina tarjoamassa rahojaan kustannuksiin, tietenkin siten, että olisivat yhtä lailla ensimmäisinä saamassa palautuksesta tulevaisuudessa seuraavaa taloudellista hyötyä. Nyt palauttajat tuntuvat hakevan välitöntä hyötyä itselleen (ei, kateudesta ei ole kysymys, koska ei ole pelkoa siitä, että kukaan saisi mitään). Muille suomalaisille tyrkytetään sitten tällaista kammottavaa soopaa:

Työnantaja siis

a) rahoittaa
b) suorittaa eli maksaa
c) ilmoittaa kuukausittain valtiolle
d) ilmoittaa vuosi-ilmoituksessa valtiolle

tuloista perittävän ns. tuloveron eli ennakonpidätyksen, jokaista palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä.

Kuten sitaatissa mainitaan, ei Karjalan palauduttua veronmaksurasitus tule edelleenkään palkansaajan rasitukseksi, vaan työnantajien, joiden budjetissa on bruttopalkan lisäksi myös pakolliset sotu-maksut ja eläkemaksut.

---

Siinä olen samaa mieltä, että suunnitelmallisuutta kaivataan ja nythän palautusporukka on aika sekalaista seurakuntaa ja mielipiteet sekä kannanotot sen mukaisia, MUTTA mielestäni sellaisten suunnitelmien tekeminen ei ole ProKarelian eikä minkään muun "järjestön" asia vaan maamme hallituksen heiniä, jota kuitenkaan teidän mielestänne ei saa kritisoida, koska "kansa ne on valinnut".

Jos minä istuisin hallituksessa, niin minulla olisi sellainen suunnitelma pöytälaatikossani. En kuitenkaan hiiskuisi sen olemassaolosta ennen otollista aikaa. Ehkä nykyiselläkin hallituksella on suunnitelma, sitä ei voi tietää. Pitäisi kuitenkin olla myös epävirallinen suunnitelma, josta voidaan keskustellä julkisesti. ProKarelialla oli ennen järkevä suunnitelma ja nyt sillä on typerä suunnitelma. Jollakin pitäisi edelleen olla se järkevä suunnitelma.

Hallituksen kritisointi on toki sallittua ja suositeltavaa, mutta silloin kun julistetaan 95% kansanedustajista maanpettureiksi ja uhotaan, ettei kansan mielipidettä tarvitse ottaa huomioon, ollaan jo kauniisti sanottuna
kyseenalaisella tiellä.

Munan vilautus

Meitä on nyt syytetty sekä munattomuudesta että kasvottomuudesta. Kasvottomuudesta ei ole tarkoitus luopua. Tätä blogia kirjoittaa useampi kuin yksi henkilö, minkä pitäisi olla alkeellisellakin tekstianalyysillä selvää. Mitä merkitysta nimillä sitä paitsi olisi, tämänhän pitäisi olla asia- eikä henkilökysymys. Myöskään kommentointia ei ainakaan toistaiseksi sallita, ei kiinnosta tilanne, jossa tämä blogi floodattaisiin törkeyksillä.

Mitä tulee syytöksiin, että olisimme oikeasti palautuksen vastustajia emmekä olisi esittäneet näkemyksiä, miten asia pitäisi oikeasti hoitaa, olemme täällä käsitelleet sekä Karjalan palautuksen käytännön kysymyksiä että yleisimpiä vastaväitteitä palautukselle esimerkiksi täällä . Lyhyesti: Sellaista tilannetta varten, jossa neuvottelut Karjalan palautuksesta tulisivat mahdollisiksi, pitäisi olla valmiina suunitelma, joka olisi kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Kaikki osapuolet tässä sisältävät sekä Venäjän yleensä, Karjalassa asuvat venäläiset ym. että suomalaisten enemmistön. ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma oli erittäin hyvä yritys sellaiseksi, ja se sai esimerkiksi minut tosissaan innostumaan Karjalan palautuksesta. Sittemmin kaikki on mennyt päin helvettiä, koska ProKarelia meni muutaman fanaatikon äänekkyyden takia vesittämään palautussuunnitelmansa. Nyt koko palautuskeskustelu näyttää keskittyvän omaisuuden palautukseen, mikä on todellakin suomalaisten enemmistölle täysin EVVK. Lisäksi se on täysin irrallaan todellisuudesta, mikä näkyy räikeimmin naurettavista yrityksistä vedota Pariisin rauhansopimuksen pykälään sodan takia takavarikoidun suomalaisen omaisuuden vapauttamisesta.

Viro ja Saksa - ontuva vertaus

Kun Saksassa ja Virossa palautettiin kiinteistöjä niiden entisille omistajille, se tapahtui vasta Saksan yhdistymisen ja Viron itsenäistymisen jälkeen, eli se oli näiden maiden sisäinen asia, sisäpoliittinen päätös. Jos Suomi saa Karjalan takaisin, voidaan Suomessa tietysti tehdä samoin ja palauttaa kiinteistöt. Se on silloin Suomen sisäinen asia, josta Suomen eduskunta tekee poliittisen päätöksen. On kokonaan toinen juttu vaatia kiinteistöjä Venäjältä oikeusteitse. Oli sellaisen prosessin onnistumismahdollisuuksista mitä mieltä tahansa, sitä ei ainakaan voi perustella vetoamalla Saksan ja Viron esimerkkeihin.

"asiantuntijoiden mukaan"

Tähän mennessä eri mieltä meidän kanssamme omaisuuskysymyksissä olevat ovat paitsi kieltäytyneet yrittämästäkään ymmärtää meidän argumentaatiotamme, myös kieltäytyneet yrittämästäkään perustella omaa kantaansa muuten kuin viittaamalla epämääräisesti "asiantuntijoihin". Helsingin Sanomat näyttää lopultakin löytäneen yhden näistä asiantuntijoista. Tutkimus, johon vedotaan, on peräti lisuri. Tosin tiedekuntaneuvoston pöytäkirjoista ei vielä löydy mainintaa lisurin hyväksymisestä ja ko henkilö itsekin esittäytyy asianajotoimistonsa sivuilla vain kandiksi. Asianajajan tehtävä toki onkin kaivaa laeista esille tarkoitushakuisia tulkintoja, mutta kannattaisi tosiaan muistaa, että jos asia menee oikeuteen, myös vastapuolelta löytyy asianajajia. Erityisen kummalliselta tuntuu viittaus Saksan yhdistymiseen ja Viron itsenäistymiseen. Kummassakin maassa tehty päätös oli poliittinen, ei juridinen. Ainakaan Virossa se ei ollut mitenkään yksimielinen eikä itsestään selvä, ja Saksassa se koski tietenkin vain entisen DDR:n aluetta, ei Itä-Preussia, joka olisi jotenkin analoginen Karjalan kanssa.

Enemmistö Karjalan palauttajista tuntuu nyt olevan lyömässä vetoa täysin häviöön tuomitun hevosen puolesta ja pystyy perustelemaan sen itselleen vain sulkemalla tajuntansa kaikilta ennakkokokäsityksistä poikkeavilta ajatuksilta ja julistamalla kaikki eri mieltä olevat vähintään kommunisteiksi.

Omistusoikeus

Eräät tahot ovat nostaneet keskeiselle sijalle Karjalan palautus- keskustelussa vaatimuksen Karjalaan jääneen maaomaisuuden ja kiinteistöjen palauttamisesta alkuperäisille omistajilleen - tai pikemminkin näiden perillisille, koska alkuperäisistä omistajista ei enää liene kovinkaan suuri osa elossa. Sanottakoon varmuuden vuoksi heti alkuun, ettei minulla ole henkilökohtaisesti mitään tuollaistakaan järjestelyä vastaan. Jos siis kävisi niin, että Venäjä jonain kauniina päivänä palauttaisi Karjalan ja Suomen eduskunta päättäisi luovuttaa evakkojen menettämät maat alkuperäisille omistajille ja näiden perillisille, en varmasti rupeaisi protestoimaan.
Valitettavasti Karjalaa ei kuitenkaan ole vielä palautettu. Tässä tilanteessa onkin kysymys siitä, onko yksityisen omistusoikeuden korostaminen alkuunkaan viisasta politiikkaa Karjalan takaisin saamiseksi.
On ehdotettu kotiseudulta karkottamisen ja omaisuuden menetyksen ottamista esille ihmisoikeuskysymyksenä, vetoamista erinäisiin kansainvälisiin organisaatioihin, Venäjän haastamista oikeuteen. Yrittäähän tietysti voi, muttei tarvitse olla kovinkaan perehtynyt kansainväliseen oikeuteen ja varsinkin ns. reaalipolitiikkaan nähdäkseen yrityksen toivottomuuden. Ensinnäkin kyse on kauan sitten tapahtuneesta asiasta, josta on jo virallisesti "sovittu" Pariisin rauhansopimuksessa. Huomattavasti tuoreempiin, laajamittaisempiin ja raaempiin ihmisoikeusrikkomuksiin hautautuvat kansainväliset tuomioistuimet tuskin rupeavat enää käsittelemään toisen maailmansodan rajanmuutosten aiheuttamia henkilökohtaisia taloudellisia menetyksiä. Sitä paitsi vastapuolena on suurvalta Venäjä, jota ei kuitenkaan voitaisi pakottaa noudattamaan minkään tuomioistuimen päätöstä.
Karjalan nykyinen venäläisväestö täytyy myös ottaa huomioon. Koska sivistysmaa Suomi ei voi käyttää Stalinin soveltamia tehokkaita väestöpoliittisia menetelmiä, jäisi ilmeisesti suurin osa nykyisistä asukkaista Karjalaan, vaikka se siirtyisikin Suomen hallintaan. Heidän inhimillinen kohtelunsa edellyttää, ettei ketään karkoteta kodistaan - ei vaikka jonkun suomalaisen vanhemmat olisivatkin omistaneet talon 60 vuotta sitten. Kun tämä periaate tehdään tarpeeksi selväksi jo etukäteen, se vähentää venäläisten epäluuloja ja vastustusta Karjalan palautusta kohtaan, mistä taas on pelkästään hyötyä asialle.
Omistusoikeuksien vaatimisessa on sekin ikävä puoli, että sillä vieroitetaan muita suomalaisia kannattamasta Karjalan palautusta. Asia saadaan näyttämään suppean sisäpiirin harjoittamalta taloudellisten etujen kähminnältä. Evakothan ovat jo saaneet hyvitystä menettämistään maista. Tietenkään korvaukset eivät olleet täysimääräisiä ja tuskin kotiseudun menetystä edes voi täysin korvata, vaikka annetaisiinkin vastaava maapala muualta, mutta joka tapauksessa ainakin jonkinlainen korvaus on saatu. Entä ovatko evakkojen perijät valmiita luopumaan tällä tavoin saaduista maistaan tai niiden myyntituloista, jotta korvattaisiin niiden suomalaisten maanomistajien menetykset, joiden tiluksista lohkottiin evakoille asutustilat? Jos tuolle linjalle lähdetään, ei riitelystä tule loppua; jos sille lähdetään ennenkuin Karjalaa on edes saatu takaisin, vain huononnetaan mahdollisuuksia saada se takaisin.
Karjalan palautus ei saa kaatua itsekkyyteen, keskinäiseen syyttelyyn ja käräjöintiin! Minä vetoan kaikkien osapuolten isänmaallisuuteen. Jätetään typerät tonttiriidat tämän asian ulkopuolelle. Sitten kun Karjala on saatu takaisin, on selkeintä että valtio ottaa sen hallintaansa. Halukkaille voidaan myöntää etuosto-oikeus sukunsa maihin, ja jos joku aivan välttämättä haluaa perätä oikeuksiaan lakituvassa, tehköön sen vasta silloin.