Kappas Uuden Suomen blogeja

Uuden Suomen blogeissa vaihteeksi joku muukin kuin ProKarelian mies kirjoitti Karjalan palautuksesta. Mielenkiintoisempi kuin itse kirjoitus oli yksi kommentti:

Kommentoin kahteen kirjoituksesi osaan
Palautuksen hinta
Palautuksen hinta on mahdoton arvioida, sillä sen voi tehdä kalliisti tai halvalla. Yksi hintalapun osa on mahdollinen Venäjälle maksettava korvaus alueista (oli se sitten millä nimikkeellä tahansa, jotain korvausta rauhanomaisessa luovutuksessa Venäjä varmasti vaatisi). Nimikkeitä tälle voisivat olla "väestön siirtokompensaatio" tai "infrastruktuurikompensaatio". Toinen on paljonko Suomen valtion pitäisi sijoittaa rahaa Karjalaan, Salla-Kuusamoon ja Petsamoon.
Venäjän mahdollisesti vaatiman korvauksen jätän käsittelemättä, koska se nyt voi olla mitä tahansa symbolisesta ruplasta miljardeihin euroihin.
Halvimmalla Suomen valtio selviäisi, jos luovutettuja alueita ei integroitaisi Suomeen välittömästi kuin tietyin osin (rajavalvonta, poliisitoimi ja kevyt paikallis- tai aluehallinto osin omine, Suomesta poikkeavine säädöksineen). Mitään Suomen kuntien kaltaista velvoitteiden ja oikeuksien sumaa ei olisi. Myös verotuksellisesti kyseessä olisi erityisalue ainakin 20:n vuoden siirtymäajan verran. Olisiko tämä osa Suomea osa EU:ta vai ei, on jo sitten toinen juttu. Se voisi olla joko Grönlannin, Andorran tai Gibraltarin tapaan joko erillään unionista tai erityissäännösten piirissä osa unionia. Joka tapauksessa idea olisi, että muutamaa välttämätöntä Suomen valtion kuluerää lukuun ottamatta alueet tulisivat toimeen omillaan. Miten se sitten tapahtuisi?
Maanomistus
Kaikki Venäjän lain mukaan suoritettu yksityisten luonnollisten ja juridisten henkilöiden maanomistus pääsääntöisesti tunnustetaan - johonkin tiettyyn päivään asti ennen luovutusneuvottelujen alkua. Toisaalta samaan aikaan myös vuoden 1939/1944 maan- ja kiinteistönomistusolot tunnustetaan ja missä mahdollista, annetaan entisille omistajille ja/tai heidän jälkeläisilleen edullinen etulunastusoikeus omaan kiinteään omaisuuteensa luovutetuilla alueilla. Missä nämä kaksi joutuvat konfliktiin (vanha asuntokanta Viipurissa ja uudisrakennukset vanhalla yksityismaalla) yritetään löytää korvaavia malleja (niiden selittäminen veisi liian pitkän tilan). Entisillä omistajilla ja jälkeläisillä olisi 12 kk aikaa saattaa lunastusvaatimuksensa käsiteltäväksi JA siitä oselliseksi eivät tule perintökaaren mukaiset jälkeläiset vain ainoastaan ne pesän osakkaat/jälkeläiset, jotka lunastusvaateen esittävät.
Em. tilannetta lukuun ottamatta määritellään pikaisesti maat ja mannut, jotka luonnonsu0ojelusyistä jäävät valtion hallintaan. Ainakin Viipurinlahden kansallispuisto ja Laatokan saariston kansallispuistot olisivat tarpeen, varmaan myös Soanlahden/Suistamon/Suolahden alueelle olisi hyvä perustaa yksi luonnonpuisto tai vastaava ja pienempiä suojelualueita Jaakkiman ja Kalastajasaarennon luo. Oulangan-Paanajärven kansallispuisto jäisi entiselleen, vain valtionraja siirtyisi. Tuntsajoen varteen Kelloselän ja Alakurtin väliin myös luonnonsuojelualue.
Verotus
Koko alue (eli kolme erillistä aluetta) olisivat kokonaan oman vero-oikeutensa piirissä. Ne eivät suorittaisi Suomen valtiolle mitään maksuja ja Suomen valtio maksaisi vain alueilla rajavalvonnan ja muiden valtion infraan perustuvien asioiden kustannukset (päätieverkko, Vainikkala-Terijoki rautatielinja, luonnonpuistot, kansallisesti tärkeiden muistomerkkien ja museoiden ylläpito jne).
Alueesta pitäisi tehdä veroparatiisi Venäjän ja Suomen suuntaan. Ainoa vero, minkä tuloista maksettaisiin, olisi 15% aluevero. Se pätisi sekä palkkatuloihin että yritys- ja pääomatuloihin. Sen tulo menisi lyhentämättömänä alueen kassaan. Eläke- ja työttömyysvakuutukset ja sosiaaliturva luotaisiin nollaperiaatteella. Eli yksityisellä ja yksilöllisellä eläkevakuutuksella, jota voisi maksaa tarpeensa ja kykynsä mukaan ja nostaa kun haluaa eläköityä. Työttömyysvakuutus samalla tavalla. Sairaanhoito perustuisi pieniin yksityispraktiikoihin, joiden oheen suurimmissa keskuksissa osa nykyisistä poliklinikoista ja sairaaloista remontoitaisiin ja toimisi vaativamman sairaanhoidon pisteinä. Sairausvakuutustili olisi pakollinen, mutta tulottomille maksut sille maksaisi aluehallinto, malli muistuttaisi Singaporen mallia. Alue takaisi jonkin perusrahan jos ei ole tuloja, mutta sen päälle oman vakuutuksen perusteella maksetaan sen mukaan miten sinne kertynyt tuloja tai millaisen vakuutuksen ottanut. ALV olisi yhtenäinen 15%, ilman poikkeuksia. Valmisteveroja perittäisiin säästeliäästi. Alkoholivero olisi matala niin, että alue olisi houkutteleva shoppailukohde sekä Venäjältä että Suomesta. Viinillä voisi olla EU:nkin mahdollistama nollavero ja oluella hyvin pieni vero. Polttoaineverotus olisi matala. Jos alue EU:n osa, niin EU:n minimivero ja jos ei EU:n osa, voisi olla matalampikin. Tupakkavero olisi matalahko, muttei välttämättä Venäjää matalampi, ei tosin myöskään liikaa Venäjän tasoa korkeampi. Ainakin kannabiksen kasvatus ja käyttö olisivat sallittuja. Muiden huumeiden osalta ei välttämättä, sillä Suomen ja Venäjän tiukat lait toisivat asiaan liittyviä lieveilmiöitä. Alue olisi vapaakauppa-alue, siellä ei perittäisi mitään tuontitulleja. Aluehallinto saisi 2/3 ei-yksityisen maan myyntituloista, 1/3 menisi Suomen valtiolle. Tulliraja Karjalan ja Suomen sekä Petsamon ja Suomen välillä säilyisi, samoin kuin tulli- ja henkilökontrolliraja Venäjälle. Venäläiset pääsisivät kuitenkin viisumitta Karjalaan ja Petsamoon mikäli Venäjä päästää Karjalan ja Petsamon asukkaat viisumitta Venäjälle. Kivennavan Joutselkään olisi rakennettava jättimäinen raja-asema, Terijoen ja Kellomäen välin rantatielle pyöräilijöiden/kävelijöiden ja autoasema olisi maantien puolella, Rautuun, Käsnäselkään, Salmiin ja Suolahdelle pienempiä, Petsamoonkin kaksi. Viipurin satamassa olisi tehtävä suuri remontti.
Nykyinen väestö
Kaikkein mielekkäin ja reiluin ratkaisu olisi, että Venäjä sijoittaisi valtion sekä valtion firmojen työntekijänsä perheineen kuten myös em. puljujen eläkeläiset Venäjälle. Suomella ei olisi mitään velvollisuutta ottaa vieraan valtion palkkalistoilla olevia ihmisiä Suomeen. Ottaen huomioon, kuinka suuri osa luovutettujen alueiden tämän hetken asukkaista on armeijan, rajavartioston, tullin, KGB:n, miliisin, Gazpromin, Rosneftin ja vastaavien palveluksessa tai em. firmojen eläkeläisiä perheenjäsenineen, luovutettujen alueiden väestö olisi nykyisen vajaan 400.000 sijaan korkeintaan puolet siitä.
Muut saisivat asumisoikeiden samalla tapaa kuin Baltiassa ja venäjä jäisi alueella myös yhdeksi asiointikieleksi. Muita asiointikieliä olisivat suomi ja paikallisesti myös saame (koltta) sekä karjala. Viipurissa mahdollisesti myös ruotsi.
Suomen kansalaisuutta alueelle jäävä venäläisväestö ei saisi, mutta heillä olisi "luovutetun alueen kansalaisen" status, joka oikeuttaisi heidät matkustamaan esteettä, muttei ensi vaiheessa omaamaan automaattista oleskeluoikeutta muualla Suomessa, EU:ssa tai Schengen-alueella. He voisivat myös pitää Venäjän kansalaisuuden niin halutessaan. Suomen kansalaisuuden voisi saada kun suomen/ruotsin kielikoe ja yhteiskuntatiedon koe suoritettu eikä tehtyjä rikoksia.
Pääsääntöisesti myös Venäjällä pysyvästi asuvien kesäasunnot ja huvilat oikeuttaisivat oleskelemaan ainakin puolet vuodesta alueella, sikäli mikäli nämä huvilat/tontit omistettu ennen kuin neuvottelut alueluovutuksista aloitettu. Muussa tapauksessa ne pakkolunastetaan tai olisi myytävä tietyn ajan kuluessa.
Suurin käytännön ongelma olisi Kuokkalan mutka, joka nykyisin paitsi osa Pietarin kaupunkia, myös sen integraalinen osa. Siksi rajatarkistus olisi järkevä siirtää hiukan länteen, Terijoen kirkonkylään vähän ortodoksisesta kirkosta itään koska vanhojen Kellomäen, Kuokkalan, Ollilan ja Perä-Kuokkalan kylien väestö on runsas ja osa Pietarin kaupunkia. Pietarin kaupungin rajaa (joka menee Vammelsuun ja Inon välissä) tietysti siirrettäisiin myös itään eli Rajajoen vanhalle uomalle. Kuokkalan mutkan asukkaista tulisi väliinputoajia, he olisivat juridisesti Suomessa asuvia, mutta käytännössä Venäjän oikeuspiiriin kuuluvia.
Muut käytännön ongelmat olisivat tuoreet investoinnit eli Uuraan satama, Koiviston öljysatama sekä NordStream -kaasuputken väliterminaalit Kannaksella sekä itse kaasu- ja öljyputket. Pohjoisessa Petsamon alueella Nikelin ja Zapoljarnyjn kaivoskaupungit. Asia voitaisiin ratkaista antamalla ne edullisesti vuokralle niitä operoiville venäläisille yrityksille ja tätä tarkoitusta varten ne saisivat jättää TARPEELLISEN määrän henkilökuntaa myös operoimaan em. fasiliteetteja.
Poliittinen integraatio Suomeen
Alueet olisivat autonominen osa Suomea erilaisella autonomiajärjestelyllä kuin Ahvenanmaa. Kaikki asukkaat olisivat äänioikeutettuja vaaleissa, joita alettaisiin pitää 5:n vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Siihen asti hallinto olisi eksekutiivikomission käsissä, eli nimitetyn hallituksen, jonka tehtävä hoitaa hallinto 5 vuotta ensimmäisiin vaaleihin asti. Konsultatiivisia paikallisvaltuustoja voisi valita jo ennen sitä. Karjalalle tulisi oma alueparlamentti. Sallan ja Kuusamon itäosat voitaisiin integroida Sallaan ja Kuusamoon ilman erityisjärjestelyjä (paitsi tietysti Alakurtin evakuointi kun siellä vain sotilashenkilöstöä). Petsamossa aluevaltuusto. Näin siis Karjala ja Petsamo jäisivät erityishallinnon piiriin kun taas normaaliasukkaista tyhjä Salla ja Kuusamo korpimaineen liitettäisiin vain oheisiin kuntiin.
Karjalassa asuvat Suomen valtion kansalaiset äänestäisivät Suomen valtiollisissa vaaleissa omassa vanhassa vaalipiirissään ensimmäiset 5 vuotta. Sen jälkeen muodostettaisiin Karjalan vaalipiiri. Petsamolaiset äänestäisivät osana Lappia tai saisivat yhden kiintiöpaikan Ahvenanmaan tapaan.
Tässä nyt muutamia linjauksia. Paljon enemmänkin voisi tehdä, mutta tuollaisilla toimilla Suomen valtion ei suoraan tarvitsisi maksaa "Karjalan jälleenrakennusta" vaan investointiporkkanoilla, veroeduilla ja kevyellä byrokratialla sinne nopeasti hakeutuisi liiketoimintaa ja yritteliäisyyttä. Suomen palkkasäännöksetkään ei tietysti voimassa ja koska kustannustaso Suomea matalampi, myös suomalaiset työskentelisivät siellä matalammalla palkalla.

Tässä on aika paljon samoja ideoita kuin meidän palautussuunnitelmassamme. Välttämättä tai edes todennäköisesti kirjoittaja ei ole lukenut sitä. Pikemminkin kysymys on siitä, että jos asiaa tosissaan pohtii, ei juuri muunlaisiin tuloksiin voi päätyä.

Täytettä kesään: Verkkomedia

Verkkomedia on julkaissut petroskoilaisen muusikon Santtu Karhun haastattelun. Ilmeisesti tässä tapauksessa Verkomedia vastustaa EU:ta vielä enemmän kuin rakastaa Venäjää. Haastateltavakaan ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Mukaan mahtui kuitenkin myös tämä:

Kysymys: Suomessa on tahoja, jotka haluavat "Karjalan takaisin". Haluaako Karjala takaisin Suomen yhteyteen?

Vastaus: Aika arka kysymys ja vastaus siihen piilee edellä olevassa ...Venäjä aina pettää, muistakaamme se! Ja tuo on kans hauskaa että urpot täällä jostain syystä aina yhdistävät Venäjän, kirkon ja Moskovan... Zirinovski ja ymv. komformistit käyttää sitä hyväkseen. Esimerkiksi Peresroikan aikana minäkin uskoin muutoksiin ja meni 10 vuotta siihen, ennen kun tajusin "ei maasta tule tolkkua", varkaat ovat Afrikassa varkaita ja ryssä on Kuussakin ryssä, heh-heh.

Kysymys on tietysti alusta alkaen huonosti muotoiltu, koska muualla haastattelussa Karjalalla tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka jokseenkin eri asia kuin luovutettu Karjala.Vastaus ei kuitenkaan ole täysin mielenkiinnoton.

Turun tautia Viipurissa

Helsingin sanomissa on viime päivinä kirjoiteltu Viipurin vanhan keskustan arvorakennusten tuhoutumisesta rakennuskeinottelun seurauksena. Keskustelun aloittivat Maunu Häyrynen ja Aino Niskanen Vieraskynä-palstalla. Heidän mukaansa vanhoja, hoitamatta jätettyjä rakennuksia puretaan, koska ne ovat päässeet vaarallisen huonoon kuntoon, ja tonttien rakennusoikeudet myydään. Vanhan suomalaisen Viipurin arkkitehtuuria siis puretaan venäläisten uudisrakennusten tieltä kyseenalaisilla keinoilla, mitä monet venäläisetkin kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat protestoineet.
Sitten keskustelu siirtyi Helsingin Sanomien yleisönosastoon, missä Pekka V. Virtanen veti esiin oikeusperiaatteen, jonka mukaan "valtioiden rajojen siirtyminen ei vaikuta kiinteistöjen omistussuhteisiin". Tätä kovin tutulta kuulostavaa tematiikkaa on käsitelty blogissa jo niin monesti, ettei siitä tässä yhteydessä sen enempää.
Seuraavaksi julkaistussa kommentissa Esko Vepsä totesi tylysti, ettei suomalaisilla ole varaa huudella Viipurin vanhan kaupunkikuvan tuhoamisesta, kun itsekin ovat tehneet vastaavia temppuja Helsingissä ja Turussa. Tähän voisi sanoa ainakin sen, etteivät aikaisemmin tehdyt virheet oikeuta tekemään samoja virheitä uudelleen.
Toisinaan on jopa esitetty näkemyksiä, että Viipurin menetys oli arkkitehtuurin kannalta suorastaan onni onnettomuudessa, koska jähmeä neuvostoaika säästi vanhaa rakennuskantaa siltä purkuvimmalta, joka Suomessa oli valloillaan 50-60 -luvulla. Tämä on tietysti erittäin kärjistetty osatotuus. Ensin jo sota tuhosi paljon, sitten Neuvostoliiton surkea köyhyys yhdistettynä perivenäläiseen huolettomaan mentaliteettiin rapistutti loputkin kamalaan kuntoon - ja kun uutta joskus rakennettiin, ei vanhaa säästelty, jos se sattui olemaan tiellä. Oma lukunsa on ideologinen vandalismi: suomalaisten muistomerkkien tuhoaminen, hautausmaiden jyrääminen, kirkkojen muuttaminen ties miksi varastotiloiksi. Uutta on nyt se, että Neuvostoliiton hajottua myös kiinteistökeinottelijat ovat päässeet apajille, eikä Venäjän epämääräisestä oikeusjärjestelmästä ja korruptoituneesta virkakoneistosta ole apua.
Joka tapauksessa on hyvä, että asiasta pidetään meteliä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Viipurin vanha keskusta on arkkitehtonisesti arvokasta kulttuuriperintöä riippumatta siitä minkä valtion alueella se sattuu sijaitsemaan - ja kun Viipuri kerran palaa takaisin Suomen yhteyteen, olisi toki kodikkaampaa nähdä siellä vanhoja tuttuja rakennuksia hyvässä kunnossa eikä pelkkiä raunioita ja venäläistä uustuotantoa.

Anarkistien vuoro

Anarkistien näkemykset ovat yleisesti ottaen EVVVK, kuten on myös Karjalan-kysymys anarkisteille. Muuan pitkään Venäjällä asunut anarkisti on kuitenkin kirjoittanut yllättävän fiksua asiaa Venäjän tilanteesta, ja ansaitsee tulla huomioiduksi. Kyseinen anarkisti jopa suhtautuu kielteisesti 911-salaliittoteorioihin, joihin paitsi merkittävä osa vasemmistosta, myös pöntöimmät Karjalan palauttajat ovat hurahtaneet. Oleellinen anarkistin kirjoituksessa on tämä:

Nykyään Tšetšenia on äärimmäisen autoritaarinen maa, ja Kadyrovin todellista kannatusta on mahdoton arvioida. Suuri osa vaikutusvaltaisista sotaherroista piileskelee yhä tasavallassa, mikä osoittaa, ettei vastarinta ole täysin menettänyt kannatustaan. On kuitenkin selvää, että merkittävä osa väestöstä tukee Kadyrovin politiikkaa ristiriidoista huolimatta. Tämä selittyy ensinnäkin sillä, että sekä aineelliset elinolot että turvallisuustilanne ovat paremmat kuin kummankaan itsenäisyyden kauden aikana (vuosina 1991–1994 ja 1996–1999). Toiseksi Kadyrov nuoremman on onnistunut osoittaa, ettei hän ole pelkkä marionetti, ja että hän tietyssä mielessä jatkaa nationalistista projektia. Tšetšenia on tätä nykyä yksi etnisesti homogeenisimmista alueista Euroopassa, ja sekä siviili- että sotilasvalta on siellä täydellisesti  takkinsa kääntäneiden entisten separatististen nationalististen käsissä. Kun Venäjällä koittaa seuraava valtion keskusvallan heikkenemisen sykli (mikä varmasti tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin), ei enää mikään voi pidätellä Tšetšeniaa  Moskovan alaisuudessa.

Anarkisti osuu tässä naulakon kantaan. Putin ei ole onnistunut vakauttamaan Venäjää pysyvästi. Jotain tapahtuu väistämättömästi ennemmin tai myöhemmin, ja se voi olla kriittinen hetki Karjalan palautukselle.

Juuri nyt: Viron ja Venäjän rajasopimus

Venäjä on ottamassa lusikan kauniiseen käteen ja solmimassa rajasopimuksen Viron kanssa. Vuonna 2005 neuvoteltuun sopimukseen on lisätty lause, jossa todetaan, että aluevaatimuksia ei ole. Paras lopputulos olisi tietysti ollut, jos Ivangorod ja Petserinmaa olisi palautettu Virolle, mutta tämä on kuitenkin toiseksi paras vaihtoehto. Viro saa yksikäsitteisen itärajan ja sellainen kummallisuus kuin Saatsen saapas katoaa kartalta. Kuten Suomellakin, mahdollisten rajamuutosten on perustuttava muuhun kuin sopimukseen perustuvan rajan puuttumiseen. Latvia solmi oman sopimuksensa jo 2007. Japanin tilanne on toinen, mutta Japanin muskelit ovatkin hieman isommat kuin  Suomen, Viron ja Latvian.

Pastori pinkkaa rupliaan

Stalinin ihailu kuuluu keskeisiin venäläisiin arvoihin, eikä pastori enää paheksu sitä. Valitettavasti hänellä ei ole tarpeeksi ruplia matkaan Tampereen Lenin-museoon. Tihkumme empatiaa.

Kiitti vitusti, Joe-setä

'

'Historioitsija' Starikovin tutkinto on muuten paikallisesta kauppasurkeasta. Stalinin ihailu on aikaisemmin jossain määrin häirinnyt Suomen tyhmintä (ex-)pastoria. Onkohan pastorilla nyt jotain sanottavaa vai pinkkaako hän vain rupliaan?

Quod licet Bolivia...

Bolivia vaatii Chileä palauttamaan yli sata vuotta sitten menettämänsä rannikkokaistaleen.

Eteläamerikkalainen sisämaavaltio Bolivia on haastanut naapurimaansa Chilen Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen saadakseen takaisin kaistaleen Tyynenmeren rannikkoa.Chilen mukaan rajanveto maiden välillä ei ole enää neuvoteltavissa.Vuoden 1879 sodassa Bolivia menetti Chilelle lähes 400 kilometriä rannikkoa ja 120 000 neliökilometriä maa-alueita.Rauhansopimus solmittiin vuonna 1904.Bolivian mukaan sopimus ei ole pätevä, koska siihen suostuttiin Chilen painostuksesta.

Vunetnews, Verkkomedia ym. venäläismieliset viestimet eivät vielä ole osoittaneet tukeaan, mutta eivätköhän ne tee sen pian.

Kerrostalohuumoria

On siinä humoristilla ollut melkoinen urakka, ja kovasti on kekseliäisyyttäkin tarvittu. Numero 31:n kohdalta löytyy varsinainen täysosuma.

Istria

Blogisti lomaili Balkanilla ja siinä yhteydessä piipahti Triestessä ja Istriassa, sekä Slovenian että Kroatian puolella. Vaikka vain noin 10% Istrian italialaisista jäi silloiseen Jugoslaviaan liitetyille alueille, alueet ovat nykyäänkin kaksikielisiä ja italialainen vaikutus näkyy ja kuuluu. Kroatian puoleinen Istria näyttää rappeutuneelta, mutta Kroatian EU-jäsenyys saattaa parantaa asioita.

Triestellä ja Istrialla on yhteytensä myös Karjala-keskusteluun:

EUEEP:N GENERAL COUNSIL KOOLLA TRIESTESSÄ 04.07.09
- EUEEP ajaa paluu- ja omistusoikeutta
- EUEEP edustaa merkittävää evakkojoukkoa
- EUEEP rakentaa laajaa kansiota toimintaperusteista
- EUEEP:n joukkoesiintyminen Brysselissä?EUEEP ajaa paluu- ja omistusoikeutta
EUEEP on Italian Triesteen 01.12.2007 perustettu eurooppalaisten karkotettujen, pakkosiirrettyjen ja pakolaisten yhteinen liitto, The European Union of Exiled and Expelled People.EUEEP ajaa evakkojen omistusoikeuden palauttamista eli pitkälle vuonna 2005 YK:n alakomission määrittämien Pinheiron periaatteiden toteuttamista: kaikilla pakolaisilla on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin. 

ProKarelia  julkaisi yllä siteeratun vain neljä vuotta sitten. Sittemmin EUEEP näyttäisi käytännössä lakanneen olemasta, edes internet-osoite ei enää ole voimassa. Yli puolen vuosisadan takaiset taloudelliset menetykset ovat yhtä EVVVK Italiassa kuin Suomessakin. Kun  heinäkuusta alkaen Triestestä pääsee pysähtymättä kaikille Istriaan, toivottavasti enemmistö Italian istrialaisista keksii jotain rakentavampaa tekemistä Istrian hyväksi kuin rahasta kiukuttelun.

Kysymättä jäänyt kysymys

Presidentti Martti Ahtisaari vieraili kouluampumisista tunnetussa Jokelan koulussa, missä ohjelmassa oli oppituntien seuraamisen lisäksi vastaamista oppilaiden esittämiin kysymyksiin. Seitsemäsluokkalainen Elias Kärki oli myös valmistellut kysymyksen. "Ahtisaari syntyi Viipurissa ja joutui jättämään kotinsa. Siksi haluaisin kysyä, pitäisikö Suomen saada Karjala takaisin." Kärki oli etukäteen tiedustellut opettajalta onko Karjalasta kysyminen liian arkaluontoista, mutta opettaja ei ollut kieltänyt käsittelemästä mitään aiheita. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että aika loppui kesken, eikä Karjala-kysymystä ehditty esittää. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla mitä Ahtisaari olisi vastannut. Positiivista kuitenkin, että tietoisuus menetetystä Karjalasta ja spekulointi sen takaisin saamisesta elää vielä nuorimmassakin ikäluokassa.

Vastinetta Putinille

Putin on vaihteeksi saanut kansainvälistäkin huomiota Suomeen liittyen:

Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi torstaina oman tulkintansa Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta tavatessaan venäläisiä historioitsijoita.

Putinin mukaan vuoden 1939 sodan syynä oli Suomen raja, joka oli "vain 17-20 kilometrin päässä Pietarista" eli silloisesta Leningradista.- Se (raja) oli kaikkineen varsin suuri uhka viisimiljoonaiselle kaupungille. Uskon, että silloin bolshevikit yrittivät korjata ne historialliset virheet, jotka he tekivät vuonna 1917, Putin ilmoitti.


"Pietarin turvallisuutta" on jo käsitelty mm. täällä, ja Neuvostoliiton yrityksiä "vahvistaa" sitä mm. täällä ja täällä. Miettikäämme hetken, mitä bolshevikkien historialliset  virheet mahtoivat olla. 1917 siis bolshevikit tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Onneksi virhe tajuttiin heti seuraavana vuonna, ja Suomeen järjestettiin kapina. Kapina meni kuitenkin plörinäksi mm. siksi, että Suomi ja Viro luovutettiin Saksalle Brest-Litovskin rauhassa. Sekin taisi olla virhe, koska Viron suhteen sitä yritettiin korjata hyökkäämällä Viroon heti Saksan romahduksen jälkeen. Hyökkäyskin meni plörinäksi, ja sitten sekä Suomen että Viron kanssa solmittiin lopulta rauha, jossa Viro sai Petserinmaan ja Ivangorodin, mutta Suomi vain monta kertaa luvatun Petsamon. Tämäkin ilmeiseti oli virhe, koska parinkymmenen vuoden päästä Viro liitettiin Neuvostoliittoon, ja Ivangorod ja Petserinmaa Venäjän neuvostotasavaltaan. Suomesta taas liitettiin erinäisiä siivuja Venäjän neuvostotasavaltaan ja Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan. Viimeksi mainittu taisi olla virhe, koska se lakkautettiin 1956. Näin tarkasteltuna touhu ei vaikuta hirveän vakuuttavalta eikä Putinin asenne lupaa hyvää.

Tasapuolisuuden nimessä pitää kommentoida vähän ProKareliaakin.

Suomi ei aloittanut jatkosotaa 

Putin ei ilmeisesti puheessaan käsitellyt lainkaan jatkosotaa. Vaikka Suomessakin on yritetty neuvostopropagandan massiivisen voiman avulla todistaa Suomi jatkosotaan syylliseksi, sodan aloittamiseen, oli syyllinen Neuvostoliitto.Suomi ei tehnyt ainuttakaan sodan aloittamiseksi katsottavaa toimenpidettä. Neuvostoliitto sen sijaan sekä hyökkäsi sotavoimillaan Suomeen että pommitti suomalaisia kaupunkeja 22.06.1941.Lisäksi esim. Kaleva-lentokoneen alasampuminen oli sodanluonteinen toimenpide, puhumattakaan välirauhan aikaisista muista neuvostotoimista.

Kalevan alasampuminen ym. pitää tietenkin paikkansa. Miksi helvetissä siis pitää laskea selvää luikuria? Suomalaisten sukellusveneiden laskemat miinat olivat aivan taatusti sotatoimi. Vaikka Neuvostoliitto ei niistä silloin  tiennytkään, nyt niistä oavt jo kauan tietäneet kaikki.

Ketterä täyskäännös - mutta kenen?

3.12.2008:

Luin antifasistit blogia ja haluaisin mukaan toimintaan. Olen viimeaikoina aika aktiivisesti esittänyt vastaargumenttejä keskustelupalstoilla, joilla Suomen Sisulaiset, PerusSuomalaiset ja muut Halla-ahon opetuslapset kylvävät rasistista vihaa. Olen lukenut myös Jussi Halla-ahon ajatuksia mm. siitä, että Unisefin kerääjiä pitäisi kurittaa sähköpiiskalla ja pidänkin häntä sairaana rasistina ja kenties myös sadistina.

 13.12.2008:

Perussuomalaisten (SS-miesten) vaalivoitto on tehnyt viranomaisten asioihin puuttumisesta entistä vaikeampaa, jos halua siihen on aiemminkaan ollut. Yhteiskunta on kauhun vallassa, sillä kukaan ei tiedä, kuinka paljon SS-miehiä on esimerkiksi toimittajien tai poliisin riveissä. Heitä voi olla missä tahansa: naapurissa, työpaikalla, pankissa tai postissa. Heitä yhdistää ihmisviha ja he ovat aseistettuja. SS-miesten vaalivoitolla on suora vaikutus suomalaisten tuomioistuinten työskentelyyn. Lautamiehinä SS pääsee käyttämään tuomiovalta oikeussaleissa rasististen rotuperiaatteidensa mukaisesti. 

18.1.2009:


Perussuomalaiset ovat herättäneet järkytystä nyt vaihteeksi Uudessakaupungissa natsiprovokaatioillaan. Kun pahaa-aavistamaton Uudenkaupungin museo pyysi perinteiseen "joulupöytäkisaansa" koristelijoiksi neljä suurinta puoluetta, paikallinen natsikomeetta Rainer Tähtinen koristeli perussuomalaisten pöydän mm. asiaankuuluvalla natsirekvisiitalla. 

 16.7.2011:

Perussuomalaiset ovat fasistisesti suuntautuneet. Heidät on nyt eristetty kansallisesta politiikasta, eivätkä he päässeet hallitukseen. Heidän joukossaan on muutamia erityisen vaarallisia nationalisteja ja muukalaisvihaajia, kuten Jussi Halla-aho, joka vähän aikaa sitten ilmoitti vihaavansa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ihmisten välillä. Halla-aho suhtautuu islaminuskoon erittäin vihamielisesti, ja hänet tuomittiin jokin aika sitten kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lisäksi on Jussi Niinistö, joka johti aikaisemmin ”Valkoista rintamaa” maahanmuuttajia ja ruotsinkielisiä vastaan. Tänään Niinistö vaatii suojeluskuntien, Latvian Aiszargin tyyppisen järjestön, herättämistä henkiin maan fasistisoimiseksi. 

 3.8.2011:

Suorassa radiohaastattelussa Yhdysvalloissa Bäckman ehdotti, että Yhdistyneet kansakunnat asettaa Eurooppaan ja Suomeen valvontakomissiot äärioikeiston väkivallan, terrorin ja vihapuheen uhkaa vastaan. Perussuomalaiset on jo nyt Pariisin rauhansopimusta törkeästi loukkaava ääriliike. Eurooppa ei yksin kykene taistelemaan äärioikeiston vihapuhetta vastaan.

21.1.2012:

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism vaatii Suomelta perussuomalaispuolueen lakkauttamista Pariisin rauhansopimuksen vastaisena fasistisena järjestönä. Näkemys ilmenee järjestön viime viikolla julkistetusta Suomi-katsauksesta.

15.4.2012:

  Natsismissa ei ole mitään leikkimistä. Suomalaisten tuomioistuimien käytäntö tuomita rasistisilla provokaatioilla provosoivat persut muutaman satasen sakkoihin on vain bensaa fasismin liekkeihin. Siksi Helena Eronen on tuomittava ehdottomaan vankeuteen esimerkiksi 30 päiväksi. On ihan eri asia kutsua islaminuskoa halventavalla termillä kuin hyökätä useaa eri kansanryhmää vastaan esittämällä rotuerottelujärjestelmän pystyttämistä.

Ja sitten lopulta 7.3.2013:

 Suomen mediat eivät ole kirjoittaneet Soinin Moskovan vierailusta sanaakaan, vaikka Suomessa on jo pantu merkille venäläisten sympatiat perussuomalaisia kohtaan.
Venäläisiä kiinnostaa myös se, että perussuomalaiset ovat vastustaneet homoliittoja ja kritisoineet suomalaista lastensuojelua. Kansanedustaja Hanna Mäntylä on moittinut  suomalaista lastensuojelua paljolti samoin äänenpainoin kuin Venäjän media. Arja Juvonen on vastaavasti protestoinut homolakeja. Kaikki tämä vastaa perinteisiä venäläisiä perhearvoja.

Suomalaisista puolueista venäläiset luottavat varmasti eniten perussuomalaisiin, koska vain perussuomalaisten Nato-kielteisyys ja EU-vastaisuus on luotettavaa. Siitä kertoo etenkin muutaman perussuomalaisen ehdotus liittää Suomi vaikka Venäjään, jotta EU:sta ja Natosta päästään ikuisiksi ajoiksi eroon. Tällaista on esittänyt Hemmo Koskiniemi, myös kansanedustaja Juho Eerola on esittänyt puolustusliittoa Venäjän kanssa.

Hupivälipala

Suomen hörönaurettavan antifasistisen komitean ja Suomen tyhmimmän (ex-)pastorin välillä näyttää tapahtuneen jotain lystiä.

Ensin tyhmä pastori kirjoitti:

Havaitsen, että eräs viharyhmittymä väittää saaneensahaltuunsa sähköpostikeskustelua, jota Suomessa hyvin tunnettu antifasistinenkomitea ja sen lähipiiri olisi käynyt keskuudessaan Josef Stalinin kunniasta jahäpeästä.

 Tyhmä pastori tarkoittaa tätä. Minäkään en suhtautuisi kovin vakavasti noilla pilasivuilla julkistettuihin 'vuotoihin'.

Mutta tyhmä pastori jatkaakin seuraavassa blogauksessaan:

Joka tapauksessa perinteinen Safka, joka on osoittautunut minulle yllätykseksi stalinistisemmaksi kuin kuvittelin, on syvästi loukkaantunut minua vastaan. Tietysti loukkaantuneisuus ilmeni jo aiemmin, kun arvostelin Stalinia kohtaan osoitettua innostusta, ja jopa muita suunnitelmia Stalinin kunnian palauttamiseksi Suomessa.

Tyhmän pastorin yllättyneisyys on osoitus vain pastorin kolossaallisesta tyhmyydestä, mutta hörönaurettavan antifasistisen komitean loukkaantuneisuus on osoitus, että vuotanut kirjeenvaihto on aito. Kuten muistamme,  tyhmä pastori on aikaisemmin onnistunut kirjoittamaan kuin parodia 70-luvun Taudinkantajasta, joten hörönaurettava antifasistinen komitea taitaa olla aika stalinistinen.

Vielä vähän Kuriileista ja Karjalasta

Tulinpa vilkaisseeksi, mitä Wikipedia sanoo Kuriileista.  Silmään tökkäsi Karjalan kysymyksen kannalta hyvin oleellinen lausunto:

MOSCOW, July 2 (RIA Novosti) - Russian sovereignty over the Southern Kurils is unquestionable, but Russia is ready for talks with Japan on territorial issues, a Russian Foreign Ministry spokesman said Wednesday.
In the run up to the July 7-9 G8 summit on the Japanese island of Hokkaido, the Japanese press has been drawing international attention to the long-running territorial dispute, claiming Japan's right to the group of islands it calls the Northern Territories.
"The fundamental position of the Russian Federation is that the South Kuril Islands became part of our country as a result of the WWII and Russia's sovereignty over them, which has a corresponding international legalization, is unquestionable," Andrei Nesterenko said.
He said, however, that Russia recognizes the border dispute and is ready to continue "the patient and quiet search for a solution that would be acceptable to the people of Russia and Japan." 

Tosiasiassa tietysti eteläisten Kuriilien kuuluminen Venäjälle on hyvinkin kyseenalaista kansainvälisen oikeuden kannalta, mutta oleellista on, että Venäjä vihjaa olevansa valmis  poliittisiin neuvotteluihin aiheesta.

Karjalan kuuluminen Venäjään perustuu (valitettavasti) kansainvälisoikeudellisesti ihan pätevään (vaikkakin taatusti väärämieliseen) sopimukseen. Siksi on ehdottoman tärkeää tajuta, että Karjalakin voidaan palauttaa vain politiikan, ei juridiikan keinoin.

Kertausta Kuriileista

ProKarelia kirjoittaa taas Kuriileista ja vetää mutkia pahasti suoraksi:

On kiinnostavaa tehdä vertailuja japanilaisten ja suomalaisten poliitikkojen välillä. Vaikka Japani itse oli hyökkääjävaltio, se silti voimakkaasti ja selkein sanoin vaatii Kuriilien saarten palauttamista.

Japani todella hyökkäsi II maailmansodassa - USA:n kimppuun. Neuvostoliiton kanssa sillä oli jopa diplomaattisuhteet aivan viimeiseen asti, ja Japani yritti neuvotella rauhasta Neuvostoliiton  välityksellä. Neuvostoliitto vain istui rauhantarjouksen päällä, odotti atomipommien pudottamista ja hyökkäsi sitten Mantshuriaan ja Kuriileille. Toki Neuvostoliitto tulkitsi Japanin hyökänneen, mutta se kertoo enemmän Neuvostoliitosta kuin Japanista, kyllähän Neuvostoliiton mielestä Suomi oli hyökkääjä talvisodassakin. Jatkosodassa Suomen hyökkäyksellinen rooli on sen sijaan sekä yleisesti tiedossa että perin ymmärrettävä, ja olisi tervettä myöntää se ääneen.

Japani on myös aika merkittävästi isompi ja vaikutusvaltaisempi  maa kuin Suomi. Tämä voi pikkuisen selittää japanilaisten suurempaa rohkeutta asiassa. On tietysti toivottavaa, että Japani onnistuisi saarien palautuksessa ja Kuriilinen palautusta pitäisi sitten  kaikin keinoin yrittää  käyttää hyväksi.  

Sillä välin Venäjällä, eli aina paranee

Moskova, 6.2. (Stimme Russlands) -- Argentiinan ulkoministeri Hector Timerman kehottaa Britanniaa aloittamaan suorat neuvottelut Falklandin saarten asemasta. Hän korosti, että Falklandin saaret eivät saa osallistua neuvotteluihin.

Taistelu Falklandinsaarista alkoi Britannian ja Argentiinan välillä 2. huhtikuuta vuonna 1982. Kiivaan sodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan.

Aiemmin Britannian pääministeri David Cameron sanoi, että Falklandin saarten asukkaat haluavat alueen pysyvän Britannian osana.

Stimme Russlands / KOMINFORM

german.ruvr.ru

Toim. huom: Lontoo perustelee Falklandin saarten asemaa erityisesti alueen asukkaiden tiedossa olevalla tahdolla kuulua Britanniaan. Tällainenperustelu on varsin tekopyhä, sillä asukkaiden enemmistö muodostuu pääosin englantilaisista, joiden painostuksen alla alkuperäisasukkaita on joutunut muuttamaan muualle. 

KOMINFORM

Anteeks vaan, mutta mitä alkuperäisasukkaita? Karjala sen sijaa ei ollut asumaton...

Taidetta taas: Karjala!

Helsingin Taidehallissa avataan maaliskuun 9. päivänä näyttely, jossa taiteilijaryhmä Ozane esittelee Karjalaa käsitteleviä teoksiaan. Ryhmä koostuu kymmenestä taiteilijasta, joilla on karjalainen identiteetti, monet heistä evakkojen jälkeläisiä. Näyttelyyn liittyy myös oheisohjelmaa paneelikeskusteluista lettukesteihin.
Ozane on karjalan kieltä ja tarkoittaa ihmisen osaa, kohtaloa. Taiteilijoita yhdistää tarve purkaa sukupolvelta toiselle periytynyttä evakkouden ja vierauden tunnetta. He haluavat murtaa sen perinteisen vaikenemisen muurin, joka on ympäröinyt menetettyä Karjalaa, kun jopa monissa evakkojen perheissä Karjalasta ei puhuttu.

Sillä välin Argentiinassa

Argentiinan presidentti on lähestynyt Ison-Britannian hallitusta avoimella, sanomalehdessä julkaistulla kirjeellä ja vaatinut Falklandinsaarten luovuttamista.
Presidentti Cristina Fernandez de Kirchner patistaa pääministeri David Cameronia neuvottelemaan ratkaisun saarten kohtalosta vedoten YK:n vuoden 1965 päätöslauselmaan.
Kirjeen mukaan saaret riistettiin voimakeinoin Argentiinalta harjoittaen julkeaa 1800-luvun kolonialismia.

Näin siis siitä huolimatta, että saaret eivät ole milloinkaan kuuluneet de jure Argentiinalle eikä niillä ole ollut argentiinalaista asutusta. Muistakaamme myös, miten Neuvostoliitto kannatti Argentiinaa Falklandin sodassa siinä määrin että oli valmis unohtamaan, miten Galtieri laittoi Argentiinan kommunisteille betonisaappaat.

Blogimme onnittelee voittajaa lämpimästi

Vuoden 2012 Trolli-Finlandia-palkinnon on voittanut valtiotieteiden tohtori, dosentti Johan Bäckmanin synnyttämä julkisuus- ja mediaoperaatio. Valinnan suoritti juontaja ja Suomi24-verkkopalvelun johtaja Jussi Halli.

Kohudesanttia ad nauseam

Vääryystieteen desantti on jälleen käynyt valistamassa naapureita historian väärentämisestä Suomessa. Tässä vähän kohokohtia:

Mainilan laukauksia ei koskaan ammuttu, vaan konnamaiset suomalaiset aiheetta syyttivät Neuvostoliittoa niiden lavastamisesta:

Есть и другие примерытого, как финны фальсифицировали историю уже в ходе событий истории: известные«выстрелы Майнила» («Майнилан лаукауксет»), о которых информировало радиоМосквы 26.11.1939. Согласно данным советской радиопередачи, советскиепограничники заметили со стороны финнов семь выстрелов, которые попали натерриторию СССР. Финские власти моментально решили сфабриковать дело противсоветского руководства о том, что советская артиллерия около границы сФинляндией якобы стреляла в собственных пограничников, чтобы иметь повод для нападенияна Финляндию. В этих целях, в финском генштабе ночью собрали «показания»финских пограничников, которые заявили, что они якобы «видели» с территорииФинляндии, как советская артиллерия стреляла в своих на территории СССР.Показания противоречивые. Хотя на самом деле, никаких «выстрелов Майнила» небыло. Но до сихпор, придуманная история «выстрелов Майнила» является главным событиемпридуманной и фальсифицированной истории т.н. «зимней войны».

 Jo sana 'jatkosota' on uusnatsismia, russofobiaa ja sotilaallinen uhka Venäjää vastaan:


Надо сказать, что использование термина «яткосота» к сожалению, такжесвидетельствует о том, что автор поддерживает нацизм –ведь сам термин «яткосота» существует для того, чтобы оправдать и поддержатьоперацию «Барбаросса». Таким образом, читатель должен быть внимателен,поскольку все труды, использующие этот термин («яткосота»), отражают крайневраждебную русофобскую идеологию, неонацизма и экстремизма. Слово «яткосота» – это информационное оружие, военнаяугроза против России.

Neuvostoliittolaiset partisaanit eivät tietenkään tappaneet mitään siviilejä, moinen on vain natsien keksintöä:

Понятно, что тенденция искажений, откровенная ложь, опять связаны с общей тенденцией фальсификации и отрицания союзничества Финляндии с нацистской Германией. Если Финляндия действительно воевала «одна», если она была жертвой сталинского нападения и угрозы «оккупации», если было «единство народа» против СССР, тогда боевые действия и разведывательные операции немецких гарнизонов и на других военных объектах около границы легче фальсифицировать, используя версию намеренного нападения на мирное население. Хотя здесь опять то, что пишет, например псевдоисторик Эрккиля, очень похоже на нацистскую пропаганду военного периода. Именно нацисты создавали мифологию о том, что цель советских партизан – это массовое уничтожение мирного населения, женщин и детей. Хотя в указанных случаях, которые спустя 60 лет изучает псевдоисторик Эрккиля, уже невозможно доказать, кто убил кого, и почему.

 

Ja sokerina pohjalla korttelin suurimmat peräpukamat, eli Karjala ei ole koskaan kuulunut Suomelle ja Tarton rauhalla ei ole mitään tekemistä Karjalan kanssa. Karjalan palautus tarkoittaakin Suur-Suomea:

 

В финском реваншизме 1990-х и 2000-х годов также есть интересная тенденцияфальсифицировать историю второй мировой войны. Главный лозунг финскихреваншистов «Вернуть Карелию» (по-фински «Карьяла такайсин») никакого реальногоотношения к действительности не имеет – ведьКарелия же никогда не была в составе Финляндии. Части ее были оккупированынемецкими и финскими оккупантами, но это, конечно, не дает никакого права на её«возвращение». Если смотреть на официальную пропаганду организации«ПроКарелия», то на фоне лозунга «вернуть Карелию» они требуют от России насамом деле регионы от Баренцева моря до островов Финского залива, в соответствиис Юрьевским мирным договором 1920-ого, что не имеет никакого отношения к Карелии.Таким образом, лозунг «вернуть Карелию» для финских реваншистов – это всего лишь туманный занавестребований создания «великой Финляндии» с разнообразными территориальнымипретензиями.

 

Petsamohan se siinä

Tällaista karttaa näytettiin Suomea käsitelleessä amerikkalaisessa talk show -ohjelmassa.Välirauhan aikaiset rajathan ne siinä, Karjala menetetty, mutta Petsamo tallella, sen pohjoisosaan on tainnut tulla vieläpä vähän lisää lääniä. Virokin on saanut pitää Petserinmaan ja ulottuu koillisessa Pietariin asti, Liettua leviää suorastaan muinaisten suurvalta-aikojensa malliin. Olipa kyse huumorista, tietämättömyydestä tai pienestä piikistä Venäjän suuntaan, tuollaiset provokaatiot ovat hauskoja ja samalla muistuttavat Venäjän/Neuvostoliiton imperialistisesta politiikasta pieniä naapurimaita kohtaan ja niiden kärsimistä aluemenetyksistä.

Kuka siellä?

Blogia on eilen ja tänään luettu erittäin ahkerasti kuuden anonyymiproxyn kautta. Kaikki blogin lukeminen on tietysti myönteistä, mutta tämä herättää uteliaisuutta: mitähän lukijan todellinen IP paljastaisi?

Kas Karjalan sanomia

Viimeksi Karjalan sanomat julkaisi vääryystieteen desantin sekoilua. Nyt onkin vuorossa jotain aivan muuta: myönteiseen sävyyn kirjoitettu juttu ProKarelian uudesta kirjasta. Kirjaa en ole vielä nähnyt, mutta Karjalan sanomien juttu ei paljasta suurempia sammakoita. Ainakaan omaisuuden restituutio -tuubaa ei mainita. Sotahistorian osuus ei kyllä tunnu ihan rehelliseltä, suomalaiset sukellusveneet aloittivat sotatoimet jo 22.6. 1941. Tämän pitäisi olla kaikkien tiedossa, ja vaikka sitä voisi jälkiviisaasti arvostella, se varmasti tuntui silloin hyvältä idealta. Keskustelu näyttää oleva menossa vaihteeksi parempaan suuntaan, varsinkin kun desantilta on lopultakin paska osunut tuulettimeen.

Bätmän oli mielipuoli, lopulta se hullu kuoli

Vääryystieteen desantti on parantanut kuin sika juoksuaan:

Petroskoissa toimii Karjalan palautusta vastustava venäläinen nuorisojärjestö Uusi Karjala, joka auttaa venäläisiä maahanmuuttajia Suomessa ja puolustaa heidän oikeuksiaan.
— Uusi Karjala -kansalaisjärjestön toiminta on suunnattu Suomen puolella asuvien meikäläisten kansalaisten oikeuksien puolustamiseen. Me seuraamme tarkasti kaikkia suomalaisten poliitikkojen mielipiteenilmauksia ja mediassa julkaistua kritiikkiä, Uusi Karjala -nuorisojärjestön puheenjohtaja Aleksandr Kalkko kertoo.
Noin kymmenen vuotta sitten syntyneet revansistien salaseurat eivät saa laajaa julkisuutta Suomessa. Monet suomalaiset eivät tiedä niistä mitään, useammat poliitikot kieltävät seurojen olemassaolo.
— Olen seurannut revansistien toimintaa jo yli kymmenen vuotta. Suomalaisten historiantutkijoiden mukaan toisen maailmansodan aikana suomalaiset pyrkivät saamaan Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueet. Nykyäänhän on tiettyä että suomalaisilla oli aikeissaan saada suuremmat alueet: Pohjois-Norjan, Eestin, Ruotsin ja Latvian alueet ja myöskin Pietarin ja Orenburgin, suomalainen ihmisoikeusaktivisti dosentti Johan Bäckmann kertoo.
Bäckmanin mukaan Karjala takaisin -motto ei pidä paikkaansa, koska Karjala ei ollut koskaan osa Suomea. Kummankin maan asukkaat on harhautettu ja he ovat tietosodan orjia
Lisää lue Karjalan Sanomista 26.09.12.

On niin paksua, että ei oikein pysty kommentoimaan. Siteeksi on taas hitunen totta, joissain piirissä todella puhuttiin Suur-Suomesta, johon olisi kuulunut myös Viro, Länsipohja ja Ruija.

Ilta-Sanomia

Lauantain iltsarissa oli kaksikin Karjalaa sivuavaa kirjoitusta, jotka valitettavasti löytyvät vain maksullisesta digilehdestä netistä.

Kekkosen entinen adjutantti kertoi, että Kekkonen oli päässyt Hruštšovin kanssa niin pitkälle, että  Hruštšov teetti selvitystä Viipurin palauttamisesta. Kaikki meni kuitenkin pieleen, kun Hruštšov siirrettiin syrjään, ja Brežnev suhtautui Kekkosen uusiin yrityksiin ehdottoman kielteisesti. Tästähän on ollut puhetta ennenkin, ja asiaa on epäilty jopa Hruštšovin syrjäyttämisen yhdeksi syyksi. Miten lie, osoittaa kuitenkin, että aina kannattaa yrittää, Kekkonenkin yritti.

Toinen kirjoitus käsitteli Karjalan tasavallan kiinnostusta Suomea kohtaan. Vanha tuttavamme Svobodnaja pressa oli kirjoittanut Karjalan tasavallan asukkaiden kiinnostuksesta Suomeen liittymiseen. Jutun kirjoittanut Vitali Slovetski oli kuitenkin haluton puhumaan iltsarin toimittajien kanssa, ja jutussa olevat oudot väitteet suomalaisten lähetysjärjestöjen separatistisesta propagandasta antavat vähän aihetta epäillä, että perimmäinen tarkoitus olisi vain rakennella viholliskuvia.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

Aihepiiriä on sivuttu aikaisemminkin. Nyt asian kaivoi esiin Jukka Tarkka:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kertoo tuoreessa, Suomen kylmää sotaa käsittelevässä kirjassaan Karhun kainalossa, että presidentti Urho Kekkonen yritti kesäkuussa 1968 saada Viipurin takaisin Suomelle.

Hän ehdotti Tarkan mukaan kesäkuussa 1968 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen silloiselle pääsihteerille Leonid Brežneville vaihtokauppaa.

Saadakseen Viipurin Kekkonen olisi antanut kaistaleen pohjoisinta Lappia ja tunnustanut DDR:n

Tarkan mielestä presidentti eksyi "valtiosäännön, rikoslain ja terveen järjen rajojen tuolle puolen."

Valtiosäännöstä ja rikoslaista en olisi varma. Terveen järjen suhteen Tarkka taitaa valitettavasti olla oikeassa. Venäjä ei taatusti palauta Karjalaa pelkästään hyvä omantunnon saadakseen, vaan meillä pitää olla jotain konkreettista tarjottavaa Venäjälle. ProKarelia huutaa tietysti tässä, että sehän on ihan väärin, ryöstösaalis on palautettava ilmaiseksi. Toki, mutta jos halutaan Karjala takaisin ennen maailmankaikkeuden lämpökuolemaa, periaatteista on syytä tinkiä. Kekkonen saattoi olla valmis tinkimään liikaa. Pitäisi löytää jokin keskitie Kekkosen uhkarohkeuden ja Koiviston ylivarovaisuuden väliltä.

Löylyä, löylyä lissää...

Venäjän hallituksen lehti: Suomi ei nuodata Pariisin rauhansopimusta, Suomen ulkoministeriö yhteistyössä revansistien kanssa

Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta kirjoittaa tänään, että Suomen ulkoministeriön edustaja Hannu Halinen on osallistunut suomalaisen revanssijärjestön "ProKarelian" kokouksiin Helsingissä. "ProKarelia" on revansistinen järjestö, joka levittää Pariisin 1948 rauhansopimuksen kieltämää revansistista propagandaa. Rossiiskaja Gazeta yritti selvittää tilannetta sekä Suomen kantaa Karjala-kysymykseen, mutta UM:n Venäjän yksikön päällikkö Jaana Teckenberg kieltäytyi kommentoimasta. "ProKarelia levittää rankaisematta revansistista propagandaa", Rossiiskaja Gazeta kirjoittaa.
http://www.rg.ru/2012/09/12/finlandia-site.html

Ei tarvita Sherlock Holmesia päättelemään tämän jutun suomalaista 'tietolähdettä'.  

Vääryystieteen desantti vauhdissa Petroskoissa

Пресс-конференция правозащитника Йохана Бекмана в Петрозаводске

Широкоизвестный финский правозащитник, председатель Антифашисткого комитета Финляндии Йохан БЕКМАН выступает в пресс-конференции в г. Петрозаводске в 18.9.2012 в 10.00-12.00 ч. по теме «Защита прав русскоязычного населения в Финляндии и необоснованные претензии финских реваншистов» вместе с молодежной организацией «Новая Карелия» и с ее председателем Александром КАЛЬКО в отелье «Прионежский» (ул. Федосовой, 46). Дополнительная информация: petrosinfor@gmail.com

Dosentti Johan Bäckmanin lehdistötilaisuus suomalaisen revansismin ongelmasta

Dosentti Johan Bäckmanin pitää lehdistötilaisuuden aiheesta REVANSISMIN ONGELMA JA VENÄJÄNKIELISEN VÄESTÖN TILANNE SUOMESSA 18. syyskuuta 2012 kello 10-12 Petroskoissa hotelli Äänisen konferenssisalissa (osoite Ulitsa Fedosovoi 46). Tilaisuuden järjestää Karjalan palautusta vastustava venäläinen nuorisojärjestö Uusi Karjala, jonka puheenjohtaja Aleksandr Kalkko esiintyy myös lehdistötilaisuudessa. Tilaisuus on venäjänkielinen. Tiedustelut: petrosinfor@gmail.com

 

 

Karjalan palautuksella on kuin onkin uskottavuutta, koska se jaksaa huolestuttaa Venäjää.

Taas Karjalaa Usarissa

Usarissa vaikuttava sotahistorioitsija ottaa kantaa ehdotukseen selvittää huhut epävirallisista Karjala-keskusteluista 90-luvun alussa:


Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kuopus Olli Immonen on tämänpäiväisten uutisten mukaan aikeissa tiedustella hallituksen valmiutta lähihistoriaa koskevaan selvitykseen. Valokeilaan olisi tarkoitus asettaa huhujen mukaan oletettavasti 1990-luvun alussa käydyt Suomen ja Venäjän väliset keskustelut Karjalan palauttamisesta.

---

Miksipä siis ei? Immosen pyynnössä ei periaatteessa ole mitään kohtuutonta eikä mahdotonta, vaikka itse selvitys osoittautuisikin täysin tarpeettomaksi ja todistaisi huhun pelkäksi huhuksi. Samalla saataisiin myös kerrankin lähihistoriaa koskevia arkistoja avoimiksi paitsi meillä, myös itänaapurissa, josta tämä tarjous Karjalan palauttamisesta kuulemma on aikoinaan tullut. Selvitys itse asiassa edellyttäisi suomalais-venäläistä yhteisprojektia. Nämä ovat onnistuneet hyvin ennenkin.Mutta ennen kuin toimeen tartutaan, niin kansanedustaja Immoselta toki voisi kysyä, olisiko hän lopultakaan vakuuttunut mahdollisen selvityksen tuloksista? Huhtiniemen ja Pyynikin kuvitteellisten joukkohautojen tapaukset ovat esimerkkejä siitä, että historioitsijoita ei välttämättä edes haluta uskoa. Kaikissa tapauksissa ammattitutkijoita on myös syytelty "virallisen totuuden" esittämisestä propagandana, ja esitetty verraten kyseenalaisia arvoita heidän poliittisista motiiveistaan tavalla, jota eräässä luottamustoimessa esimiehenäni toimiva ammattitoveri Ilona Kemppainen on osuvasti kuvaillut.Kansanedustaja Immonen on antanut viitteitä omasta suhtautumisestaan kotimaamme tiedeyhteisöön toteamalla, että "yliopistomme ovat tällä hetkellä valitettavasti täynnä kommunisteja ja entisiä Stasin agentteja". Keille hän siis uskoisi tämän lähihistoriaa koskevan tärkeän selvityksen, jos akatemia on hänen mielestään näinkin mädännäinen? Ja mikäli selvitys vahvistaisi tarinan tuulesta temmatuksi ja antaisi presidentti Koivistolle puhtaat paperit Karjala-asiassa, niin suostuisiko Immonen uskomaan tutkimuksen lopputulosta? Vai epäilisikö hän kukaties tällöinkin tutkijain vaikutteita?

Minä olen kyllä saanut vahvan vaikutelman, että jotakin tuohon aikaan tapahtui, ja rohkeampi presidentti olisi ehkä saanut jotain aikaan. Karjalan palautuksen kannalta selvitys ei kuitenkaan olisi välttämättä hyvä idea. Ei pidä antaa Venäjälle signaalia, että Karjalasta ei voisi keskustella ehdottomasti pöytäkirjan ulkopuolella.

Sotahistorioitsija sai sitten tietysti tavallisen pönttöjä kommentteja:

7.9.2012 15:31 Jussi Jalonen. Olet tutkija, silti esityksesi on erittäin kapea. Jos todella tehdään Petsamon, Karjalan ym. palautukseen liittyvä selvitystyö, sen tulee olla olennaisesti laajempi sisällöltään. Selvityksessä tulee olla historiallinen osa. Siinä tulee olla kansainvälisoikeudellinen osa. On tutkittava, mitä kaikkia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia esim. Neuvostoliitto rikkoi hyökätessään Suomeen. Ei kai niitä lakeja ole rustattu vain huvin vuoksi? Tällöin on tutkittava esim. Westfalenin rauhaa, Haagin sopimuksia, Kellog-Briad -sopimusa, Sodanvastaista sopimusta. Tarpeen on myös selvittää Atlantin julistusta, josta tuli Atlantin sopimus 01.01.1942. Ja samassa Arcadia-kokouksessa NL sitoutui YK:n periaatteisiin.
Tarpeen on myös selvittää evakkojen omistusta. Siinä voi lähteä vaikkapa Urukaginan laeista aina Pinheiron periaatteisiin. Eikä tietysti pidä unohtaa ETYK:n lupausta rajatarkistuksista ja onhan niitä useita muitakin tarkasteltavia asiakirjoja. Keskinäisistä sopimuksista on erityisesti tarkasteltava Suomen itsenäistymistä ja Neuvosto-Venäjän siihen tekemää ratifiointia ja Tarton rauhansopimusta 1920. NL rikkoi myös Hyökkäämättömyyssopimusta ja sen jatkosopimusta. Tämä on vasta alkua. Lisäksi pitää selvittää palautuukseen liittyviä periaatteita, kuten luottamusta, win-win -pohjaa ja rauhanomaisuutta.
Joten voin sanoa, että heittosi "Helppo homma siis", on äärimmäisen väärä ja suorastaan outo. 



Wesfalenin rauhaa ja Urukaginan lakeja voi hyvä tavaton. Ja asian vierestä, puhehan oli vain 90-luvun alun tapahtumien selvityksestä.

Ja muutenkin kohtuupönttöä. Jos halutaan Karjala takaisin, ei pidä puhua vanhoista sopimuksista vaan uusista. Sopimuksista, joiden pitäisi olla hyväksyttäviä sekä Suomelle että Venäjälle. Kun tuon win-win -pohjan aina mainitsee, niin ehkä kannattaisi edes joskus ajatella, mitä sen pitäisi pitää sisällään ja mitä se nyt ei ainakaan voisi pitää sisällään.

Terijoki ja Suur-Suomi

Joopa joo. Terijoella oli sitten käyty ja todettu, ettei sikäläisissä mustikoissa ollut enää "Suur-Suomen makua". Ja mitähän tekemistä Terijoella mahtaa olla Suur-Suomen kanssa?
Tuo teksti nyt oli kirjoittajalleen tyypillistä älytöntä vuodatusta, joka ei ansaitse sen perusteellisempia analyyseja, mutta toi esiin erään käsitesekaannuksen, johon olen toisinaan muissakin - ja paljon asiallisemmissakin  - yhteyksissä törmännyt, nimittäin Tarton rauhan rajojen ja Suur-Suomen sekoittaminen. Käsitteiden sotkeminenhan johtuu tavallisesti silkasta tietämättömyydestä, mutta toisinaan myös asioiden tarkoituksellisesta hämärtämisestä ja manipuloinnista. En tiedä kummasta tässä tapauksessa on kyse; kirjoittajan mission tuntien voisi epäillä tahallista propagandan tekoa, mutta myös pelkkä hölmöys riittäisi vallan mainiosti.

Terijoki on kuulunut perinteisesti Suomeen, aina siitä lähtien kun Ruotsi ja Venäjä muinoin jakoivat Karjalan ristiretkillään katolisen ja ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Isonvihan jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Karjalankannaksen Venäjälle, mutta kun koko Suomi liitettiin Venäjään 1800-luvun alussa, yhdistettiin 1700-luvulla menetetyt alueet - ns. Vanha-Suomi - muuhun suuriruhtinaskuntaan, joka sitten itsenäistyi Tarton rauhan rajoilla.
Suur-Suomella taas on tarkoitettu sellaista utopistista Suomea, johon olisi liitetty heimokansojen asuttamia alueita lähinnä Itä-Karjalasta, Inkerinmaalta ja Kuolan Lapista, joissakin skenaarioissa kauempaakin idästä ja vieläpä Pohjois-Norjasta ja Tornionjokilaakson Ruotsin puoleiselta rannalta. Tällaista valtakuntaa ei ole koskaan ollut olemassa; jatkosodan aikanakaan ei miehitettyjä Itä-Karjalan alueita liitetty Suomeen, vaan ne muodostivat erillisen sotilashallintoalueen. Sen sijaan talvisodassa menetetty ja jatkosodassa takaisin vallattu Suomen Karjala - Terijoki mukaan luettuna - palautettiin virallisesti osaksi Suomea.

Suur-Suomi -unelmista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta käsitteet täytyisi pitää selkeinä. Tarton rauhan rajojen muodostama Suomi ei ollut Suur-Suomi ja kun puhutaan Karjalan palauttamisesta, ei tarkoiteta Suur-Suomen luomista.

Patriarkaalisempi kuin patriarkka

Suomen tyhmin pitkäaikaistyötön on piipahtanut Terijoella:

Pietarin pikkuasioiden jälkeen suunnistin kohti Terijokea, niin kuin suomalaiset kutsuvat vanhastaan, vaikka tuo paikka on kääntynyt ”Vihreäksi kaupungiksi” (Зеленогорск). Puhuttakoon siis ajanmukaisesti Vihreästä kaupungista ja sen sienistä.
---
Metsässä oli tunnistettavissa muutamia vanhoja suomalaisasuntojen kivijalkoja. Myös vanhoja kulkureittejä oli havaittavissa. Kukaan ei niillä kivijaloilla ja niillä kulkureiteillä laulanut pahoja marssilauluja toisia kansalaisuuksia ja valtioita vastaan. En hyräillyt edes mielessäni Jääkärimarssia: ystävyys ja ilo olivat päällimmäiset tunteeni
---
Vihreän kaupungin sienet ja mustikat olivat täysin vapaasti poimittavissa Suomen kansalaiselle, joka saapui yhdenkerran turistiviisumilla datshalle. Nämä sienet ja mustikat maistuivat maukkaasti "venäläisiltä sieniltä", ne olivat kääntyneet venäläisiksi niin kuin myös Terijoen kuuset ja männyt olivat kääntyneet venäläisen Vihreän kaupungin puiksi. He puhuivat venäjää ilman mitään vierasta aksenttia ja outoa intonaatiota. Niissä ei ollut enää mitään Ryti-Tanner-Mannerheimin Suur-Suomen makua. Niitä varten ei tarvinnut rakentaa uusia tai entisöidä vanhoja juoksuhautoja. Nämä sienet ja mustikat olivat ihan aidosti tämän kesän satoa. Ne olivat vapaasti poimittavissa ja ystävien kesken aterialla nautittavissa! Ja erityisesti pistin merkille, että vaikka suutelisit Terijoen sammakkoa, niin komeaa prinssi-Mannerheimia ei tulisi esille (en yrittänyt edes suudella).

Lystikästä kyllä, kaupungin webisivut löytyvät osoitteesta http://terijoki.spb.ru/.
Sivuilta löytyy ihan mielenkiintoista tekstiä. Ei siellä sentään Karjalan palautusta kannateta, mutta taso on jotain aivan muuta kuin potkut saaneen pastorin hengentuotteissa. 

Vitsi, vitsi - haittaaks se?

Löytyipä venäläinen sivu, jossa kerrotaan Viipurista. Tähän tyyliin:

For the sake of the truth, we must note that Finland, which at the time included Vyborg,did not appreciate the friendship with the Eastern neighbour - Soviet Union.Together with other aggressive militarists - Great Britain, Belgium, and France - Finns dug all over the Isthmus of Karelia, creating the line of so-called defence. Later it became known as "The Mannerheim Line". The construction took twelve years which were spent to create more than two thousands of gunfire points and other fortifications. The construction spanned over 135 kilometers along the front line (between the Gulf of Finland and Lake Ladoga), and as far as95 kilometers away from the front into the Finnish territory. The line consisted of several strips: first, the security strip which includedfortified positions, fences, and obstacles; the main defence strip with22 resistance areas followed. There were also the second defence strip, the rear strip, and Vyborg fortifications proper. It is not clear from whomthe Finns were going to "defend" themselves at the Soviet border. Meanwhile, in the end of 1939, USSR proposed new peace initiatives.Their essense was that Finland must peacefully cede to Soviet Union a large piece of its territory close to Petersburg. On November 30, 1939, about a million of Soviet soldiers, supported by about 2000 tanks and 1000 military planes started to convinceFinns to solve the problem peacefully. There were three directions of convincing:one - in the Isthmus of Karelia, another one - North-East of Lake Ladoga, and the third one - at the coast of the Arctic Sea. Despite the fact that the Finnish armyhad 60 tanks, 115 military planes, and little more than 300 thousands troops, on March13 the war ended. The border was moved, and Vyborg was included into Soviet Union.

Jos tämä on tosissaan kirjoitettu, on vihdoin löydetty joku, johon verrattuna vääryystieteen desantti on asiallinen ja Suomen tyhmin pastori einstein. Mutta tarkemmin ajatellen, enemmän tuo vaikuttaa raskaan sarjan ironialta. Sellaisena sen voisi nähdä suorastaan nerokkaana: pöntömpi politrukki olisi varmaan hyvin tyytyväinen tekstiin, mutta asioiden todellinen laita löytyy mukavasti rivien välistä.

Venäläistämistä - no ei todellakaan

Kiukuttelu EIT:ltä tulleesta hylsystä jatkuu. Jo aasinajajan saamien vastaavien perusteella olisi pitänyt tietää, että päätös tulee sen maan kielellä, jota valitus koskee. Kuten arvelinkin, valitusta ei ole hylätty, vaan se ei ole päässyt edes käsittelyyn. Perusteena sopimuksen artiklat 34 ja 35,  käytännössä jo tämä riittää:

2. Tuomioistuin ei käsittele 34 artiklan nojalla tehtyä yksilövalitusta, joka a. on nimetön, tai b. on asiasisällöltään olennaisesti sama kuin tuomioistuimen jo tutkima asia, tai joka on jo tehty muulle kansainväliselle tutkimus- tai selvittelyelimelle eikä sisällä asiaanvaikuttavaa uutta tietoa.
Aasinajajan juttu lensi roskiin jo 2008, ja valituksessa varmaankaan ei ollut uutta tietoa.

Niin muuten, päätöksen tehnyt tuomari Erik Møse on  norjalainen, joten kiukuttelu tuomarin venäläisyydestä ja jääviydestä on sekin aika perusteetonta.

Harhaisuus ei silti ole hellittämässä

Asianhan piti olla loppuunkäsitelty, mutta eipä näytä olevan:

Kun Venäjän federaatio liittyi ihmisoikeussopimukseen 5.5.98, niin tuosta hetkestä lähtien myös omaisuuden suojaa koskevat sopimuksen artiklat ovat olleet sitä velvoittavia. Suomalaisten omistusoikeus alueella ei todistettavasti ole koskaan päättynyt ja Venäjä loukkaa käytännössä joka päivä Karjalasta ja muilta pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeutta estämällä heitä nauttimasta omaisuudestaan jaestämällä heiltä pääsyn kotitiloilleen.Pariisin rauhansopimuksessa ei ole artiklaa, joka oikeuttaisi Venäjän federaation ryöstämään suomalaisten yksityisomaisuuden.

Uskomattoman aivokuollutta. Pariisin rauhansopimus solmittiin 10.2.47 eli pikkuisen aikaisemmin. Siinä Suomi luovutti Karjalan Neuvostoliitolle ja luopui kaikista julkisista ja yksityisistä vaatimuksista. Ja miten niin todistettavasti? Aasinajaja ei pystynyt moista todistamaan lisurissaan, oikeat oikeustieteilijät potkivat kysymyksen kuoliaaksi jo Porkkalan palautuksen yhteydessä, ja oikeusistuimet heittävät jutut automaattisesti roskiin.

Uskokaa jo, isovanhempien yli 60 vuotta sitten kokemat taloudelliset menetykset, joita ei korvattu täysimääräisesti, ovat EVVVK. Jos Karjala-kysymyksessä halutaan saada jotain aikaan, sitä pitää lähestyä täysin eri kantilta.

Epäuutinen

Juuri tulleen puhelinsoiton mukaan EIT on hylännyt Suomen Karjalan pakolaiset ry:n toimeksiannosta Venäjän federaatiota vastaan  v. 2006 tehdyn valituksen, joten omistusoikeuskysymys on meidän osaltamme ratkaistu.
”Omia maita ikävöivät” tuntevat varmasti surua päätöksen vuoksi, mutta  tämä vuosikymmeniksi epäselväksi jätetty asia on nyt saanut ratkaisun  ja mahdollistaa aidon surutyön, kun epätietoisuus on päättynyt.   Päätös oli yhden venäläisen tuomarin tekemä, siinä ei ollut perusteluja eikä siitä voi valittaa.
Tässä lohdutukseksi oman lapseni viesti karjalaiselle isoisälleen:”Emme me ”maattomat” unohda juuriamme, koska ne juuret ovat kiinni teissä, ukitja mummit, isät ja äidit.”

Uutisen ei oikeasti pitäisi olla yllätys kenellekään, ja ihan tarkkaan ottaen se ei varmaankaan pidä paikkaansa. Aasinajajan vastaavia  juttujakaan ei  hylätty, vaan niitä ei koskaan edes otettu käsittelyyn: ne eivät olleet edes väärin. Ehkä rahojen lahjoittelu juristeille näissä asioissa alkaa vihdoinkin loppua.. ProKarelia varmaan edelleen tuottaa kaliumkarbonaattia omaisuuden restituutiosta eikä suostu tajuamaan, että moinen tekisi mahdottomaksi Karjalan palautuksen tavalla, jonka sekä Suomi että Venäjä voisivat hyväksyä.

Kirjoita Viipurista

Vielä on vähän aikaa osallistua Iltasanomien järjestämään Viipuri-aiheiseen kirjoituskilpailuun. Tekstejä voi lähettää kesäkuun loppuun asti, mieluiten sähköpostilla osoitteella viipuri@iltasanomat.fi. Kirjoituksia Viipurista julkaistaan Iltasanomissa kesän aikana ja parhaat kirjoittajat palkitaan kahden hengen matkoilla Viipuriin.

Tuo vanha vainooja

Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea on valistanut meitä uudesta Talvisotaa käsittelevästä venäläisestä elokuvasta. Se näyttää oleva paksua kamaa:

Juoni on ainutlaatuisen jännittävä: elokuvan alussa tiedustelukoulun oppilaat aloittavat suomen kielen opiskelun ja saavat tietoja suomalaisten uhkaavista joukkojensiirroista. Tiedusteluretkellä saadaan havainnot suomalaisten salaisen tykistöyksikön siirtymisestä lähelle rajaa. Tiedustelijat kuulevat Mainilassa seitsemän tykinlaukausta Suomen puolelta. Suomalaiset tappajapartiot ja tarkka-ampujat piinaavat työläisten ja talonpoikien armeijaa. Tiedustelujat saavat selville, että puusta ampuvat suomalaiset tarkka-ampujat eli "käet" ovatkin mielikuvituksen tuotetta, koska todellisuudessa suomalaiset snaiperit ampuvat maasta. Tiedustelupäällikkö Dubko tekee nopean johtopäätöksen: puusta ampuvat "käet" ovat suomalaisten liikkeelle laskema huhu, "ideologinen diversio" eli tihutyö, jonka tarkoitus on lietsoa työläisten ja talonpoikien armeijassa paniikkia. Poikkeuksellisen taitava suomalainen tarkka-ampuja piinaa venäläisiä, kunnes venäläisten oma nuori tarkka-ampujatyttö Margarita Brusnikina lyö vastustajansa, kokeneen miehen lempinimeltään Kettu, joka saadaan vangiksi ja otetaan kuulusteltavaksi. Kuten nykyisinkin, suomalaisten ja venäläisten välille syntyy heti kiistaa kansainvälisten sopimusten tulkinnasta.

Mikään ei näytä muuttuneen sitten neuvostoaikojen, mutta vähän haiskahtaa siltä, että on tiettyjä paineita legitimoida Karjalan anastusta.

Viipuri

Sanomatalon alakerrassa Helsingissä on esillä tämän kuun 20. päivään asti Viipuri-aiheinen valokuvanäyttely "Tällanen ol' Viipuri". Kuvia on sotia edeltäneestä vanhasta hyvästä ajasta, sota-ajan tuhoista, kaupungin menetyksestä ja takaisin valtauksesta, jälleenrakentamisesta ja uudelleen menetyksestä sekä vielä harvinaisia - äärimmäisen ärsyttäviä, mutta jollain sairaalla tavalla kiinnostaviakin - kuvia Viipurin venäläistämisen alkuajoilta. Näyttely on ollut suosittu, siellä on käynyt paljon katsojia, sille on toivottu jatkoaikaa ja sitä on kyselty myös muualle maahan. Varsinkin nuoremmille sukupolville, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia suomalaisesta Viipurista, näyttely on ollut muistuttamassa siitä, ettei Viipuri ole jokin muinaistaru, vaan olennainen osa Suomen historiaa: yksi Suomen vanhimpia kaupunkeja, toiseksi suurin kaupunkimme, joka meiltä törkeästi ryöstettiin niin vähän aikaa sitten, että vieläkin on keskuudessamme paljon ihmisiä, jotka joutuivat jättämään sinne kotinsa.

Taisipa tämäkin arvoitus selvitä

Viime aikoina blogia on luettu selvästi enemmän kuin ennen, ja kävijät ovat yleensä tulleet hakukoneen kautta. Valitettavasti tämä ei taida olla heikko signaali Karjala-keskustelun vilkastumisesta. Suomen tyhmimmän (ex)-pastorin uusi vaan ei omaperäinen aivopieru taisi kuitenkin paljastaa totuuden: Oikeasti haetaankin tätä.

Mitäköhän Venäjä pelkäisi?

Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallströmin mukaan Suomi tekee kaiken voitavansa, jotta suomalaiset voisivat jatkossakin omistaa kiinteistöjä Karjalassa.

Venäjä on antanut Suomen ulkoministeriölle tiedoksiannon, jonka mukaan Venäjän valtio pakkolunastaa suomalaisten omistuksessa olevat kiinteistöt Karjalassa, ellei niistä luovuta vapaaehtoisesti.

Venäjän vuosi sitten vahvistaman raja-aluevyöhykelainsäädännön mukaan kiinteistöt olisi pitänyt luovuttaa tammikuun 9. päivään mennessä.

---

– Kuten olen Moskovan television haastattelussa sanonut, olisi kiva tietää, mitä Venäjä pelkää, Matikainen-Kallström kyselee.

Tässä arvaus: Venäjä pelkää suomalaisten kasvavaa läsnäoloa luovutetussa Karjalassa. Kuten tässä blogissa jo kauan sitten kirjoitettiin, suomalaisen läsnäolon lisääminen olisi tärkeää, ja se edellyttää paitsi sitä, että Venäjän maalainsäädäntö mahdollistaa sen, myös sitä, että me toimimme Venäjän lainsäädännön mukaan emmekä kuvittele harhaisesti sotia edeltävän maanomistuksen muka olevan vielä voimassa.

Ohoh, hupsista ja safkaa

Karjalan palautuksen suhteen ei yllättäen ole tapahtunut mitään kovin merkittävää, joten ajankuluksi voi vilkaista muutamien keskustelun veteraanien uusia seikkailuja.

Edesmenneellä KareliaForumilla vaikuttaneen, sittemmin persukansanedustajan avustajaksi päätyneen, tunnetun nettihenkilön ei-ehkä-aivan-loppuun-asti-ajateltu huono huumori on noussut suunnilleen ykkösuutiseksi sekä Suomessa että maailmalla. Vääryystieteen desanttikin on tarttunut asiaan:

Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hiljattain tuomitun kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustajan Helena Erosen ehdotus hihamerkeistä ja mikrosirusta ulkomaalaisille ja seksuaalivähemmistöille on saavuttanut Venäjällä ja IVY-maissa valtavaa julkisuutta. Venäläiset uutistoimistot poimivat jutun Turun Sanomien uutisesta ja toistivat siinä olleet faktat. Eronen on noussut julkkikseksi Venäjän ohella myös Kazakstanissa, Valko-Venäjällä ja Azerbaidzhanissa saakka. Tässä kaikki uutiset Helena Erosesta Venäjän medioissa, juttuja on jo satoja, lista täydentyy koko ajan:

http://news.yandex.ru/yandsearch?content=alldocs&cl4url=www.today.kz%2Fru%2Fnews%2Fworld%2F2012-04-12%2F63412

Olenkohan ihan väärässä, jos epäilen, että Venäjällä on käytetty muutakin lähdettä kuin Turun Sanomia?

Toisaalla Suomen hörönaurettavassa antifasistisessa komiteassa Suomen tyhmin (ex-)pastori puolestaan on lopettanut nettiin kirjoittamisen 30.3:

This was the last public writing in my blog or other blogs, in Facebook, or elsewhere. From this day begins the web silence - and it will last at least until next autumn. A small note, however, I have a radio-tv interview (in Russian) in a few weeks. Thereafter, my telephone number will be changed, etc.

Just now I received a message that I can get my passport. Now I am at peace and I am looking forward to the Orthodox Easter.

Syksy tuli sitten näemmä jo alle viikon päästä.

Ohhoh, Venäjä on suuri maa josta löytyy mitä hyvänsä

Tätä en kyllä olisi ihan heti odottanut venäläiseltä somelta:

Эта группа посвящена вопросу возврата финских территорий потерянных в ходе Зимней и Второй мировой войны.

This group is devoted to the return of Finnish territory lost during the winter and the Second World War.

Карелия — исторический регион в северо-восточной Европе, земля карел. Это суровый северный край, край озёр и рек, сосновых и березовых лесов, край гранитных скал и серебряного неба.

Этот край простирается от Балтийского моря до холодных бескрайних вод Белого моря. Многие годы большая часть Карелии принадлежала Финляндии: сперва в составе Швеции, как автономная область, позднее в составе Российской Империи – как Великое княжество Финское. И только после русской революции, когда Финляндия получила долгожданную и заслуженную независимость, Карелия стала неотъемлемой частью нового, молодого государства.
Но всё изменилось 1939 году. 30 ноября Советский Союз напал на Финляндию. Более 3 месяцев продолжалась война пока 13 марта 1940 года не был подписан мирный договор по которому Финляндия потеряла более 40000 км2 своих территорий и более 400000 человек были вынуждены уехать с этих территорий. Но Финляндия не проиграла в этой войне. Главной целью советов была полная оккупация всей Финляндии, как незадолго до этого были оккупированы Эстония, Латвия и Литва.
В 1941 году Финляндия вернула себе эти земли, но не долго.
В 1947 году был подписан Парижский договор по которому Советскому союзу отошло более 40000 км2 финских территорий с таким городами как Viipuri(Выборг), Sortavala,(Сортавала) Käkisalmi(Приозерск) и другие. Это была страшная потеря для всего финского народа. Захват этих территорий это одно из самых страшных преступлений совершенных Советским Союзом.
На сегодняшний день существует множество мнений касательно «Карельского вопроса» одни считают эту землю исконно русской другие финской, но потерю этих земель финны ещё долго не смогут забыть, ведь с Карелией они потеряли часть своей культуры и истории.

Karelia - a historical region in north-eastern Europe, the land Karels. This is a harsh northern edge, the edge of lakes and rivers, pine and birch forests, the edge of the granite rocks and a silver sky.

This region stretches from the Baltic Sea to the endless cold waters of the White Sea. For many years, most of Karelia belonged to Finland: First of Sweden, as an autonomous region, later in the Russian Empire - as the Grand Duchy of Finland's. It was only after the Russian Revolution, when Finland was a long-awaited and deserved independence, Karelia has become an integral part of a new, young nation.
But everything changed in 1939. November 30 The Soviet Union invaded Finland. More than 3 months of the war lasted until 13 March 1940 was not signed a peace treaty in which Spain lost more than 40,000 km2 of its territories and more than 400,000 people were forced to move from these territories. But Finland has not lost in this war. The main objective of councils was a complete occupation of all of Finland, as had recently been occupied Estonia, Latvia and Lithuania.
In 1941, Finland has reclaimed the land, but not for long.
In 1947 Paris was signed the treaty under which the Soviet Union receded more than 40000 km2 Finnish territory with such cities as Viipuri (Viborg), Sortavala, (Sortavala) Käkisalmi (Priozersk) and others. It was a terrible loss for the entire Finnish people. The occupation of these territories is one of the most horrible crimes committed by the Soviet Union.
Today, there are many opinions regarding the "Karelian Question" Some think this land originally Russian Finnish others, but the loss of these lands for a long time the Finns can not forget, because of Karelia, they lost part of their culture and history.

Location: Viipuri, Finland

PS Ylläoleva on tosiaan suoraan kopioitu alkutekstistä, jossa on tuo kummallinen Espanja Suomen paikalla,

13.3.

Tänään on taas talvisodan päättymisen vuosipäivä. 72 vuotta sitten käyty sitkeä taistelu maahan hyökännyttä suurvalta-armeijaa vastaan päättyi raskaaseen rauhaan, jossa Suomi menetti 12% pinta-alastaan, mukaanluettuna toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Kymmenettuhannet olivat kaatuneet taisteluissa ja pommituksissa, sadattuhannet joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkotielle. Suuri määrä infrastruktuuria oli tuhoutunut tai jäänyt rajan taakse. Kuitenkin Suomen onnistui säilyttää itsenäisyytensä ja parlamentaarinen valtiomuotonsa, mistä me myöhempien sukupolvien edustajat saamme olla kiitollisia talvisodan taistelijoille. Ei ole tarvinnut jonottaa kaalisoppaa jossain kolhoosissa köyhyyden, diktatuurin ja venäläistämispaineiden riepoteltavana, vaan on saanut elää vapaana ihmisenä vapaassa maassa ja lähteä maasta, kun haluaa. Eteläisen veljeskansamme, virolaisten, kohtalo oli menneinä vuosikymmeninä alati muistuttamassa siitä, mikä olisi voinut olla vaihtoehto. Vaan nytpä on Viro jälleen vapaa ja onnistunut kahdessakymmenessä vuodessa suorastaan yllättävän tehokkaasti karistamaan yltänsä neuvostomiehityksen varjon.
Olen joskus kuullut sellaisenkin kommentin, että jos Suomi olisi talvisodassa kokonaan miehitetty, se olisi sitten Neuvostoliiton hajottua voinut uudelleen itsenäistyä Karjaloineen päivineen. Varmaan olisi ainakin suurin osa menetettyä Karjalaa silloin pysynyt muun maan yhteydessä, ehkä saatu jopa suikale Itä-Karjalaa siinä sivussa, mutta hinta olisi ollut hirmuinen, liian hirmuinen. Ensin olisi pitänyt kokea viisikymmentä vuotta neuvostovaltaa kaikkine kamaluuksineen, sen jälkeen rakennettava valtio ja yhteiskunta uudelleen. Maahan asutetun suuren venäläisväestön sopeuttaminen kestäisi vielä vuosikymmeniä. Sitä paitsi Venäjän suhtautuminen Neuvostoliitosta irronneisiin ja Neuvostoliiton jäljiltä osittain venäläistyneisiin "lähiulkomaihin" on erilainen kuin itsenäisyytensä koko ajan säilyttäneeseen Suomeen; niiden täydellistä itsenäisyyttä ei niin helposti haluta hyväksyä ja aggressiiviseksi heittäytyessään Venäjä on kärkäs puuttumaan niiden asioihin käyttäen venäläisväestön "suojelua" verukkeenaan.
Palautettavan Karjalan myötä Suomenkin venäläisvähemmistö toki lisääntyisi, mutta prosenttiosuus koko maan väestöstä olisi edelleenkin pieni - aivan toista luokkaa kuin Virossa ja Latviassa. Tarton rauhan rajoista sopivasti tinkimällä voisi tuota osuutta paljonkin pienentää. Sen verran venäläisiä kyllä voidaan ottaa kaupanpäällisinä, jos Karjalan palautus siitä on kiinni.