Blogi täyttää kymmenen vuotta

Tämä blogi perustettiin kymmenen vuotta sitten, 26.11.2005, sattumalta Mainilan laukausten vuosipäivänä. Aika tarkastella kulunutta kymmentä vuotta, tulevaisuutta, ja sitä mitä blogissa käsitellyille ihmisille ja asioille on tapahtunut.

KareliaForum ja Suoli24:n Karjala-keskustelu

KareliaForumin keskustelun taso ei lähtenyt nousuun. Moderaattori ei edes vakavissaan yrittänyt nostaa keskustelun tasoa, ja keskustelupalsta katosi lopullisesti syksyllä 2007. Yksi forumin häiriköistä oli kuollut jo ennen tämän blogin perustamista. Muita viime vuosina näkynyt aiempaa vähemmän julkisuudessa. Mielenkiintoista kyllä samat tyypit, jotka täysin estoitta saattoivat syyttää mielestään väärinajattelevaa Karjalan palautuksen kannattajaa sosialistiksi ja FSB:n agentiksi, voivat ihan estoitta levittää venäläisperäistä disinformaatiota esimerkiksi täällä ja täällä.

Suoli24:n 'Karjala-keskustelu' on jo vuosia sitten mennyt niin levottomaksi, ettei sitä ole enää sietänyt katsoa. Sieltä ehdittiin kuitenkin saada viimeiset havainnot kolmannesta KareliaForumin häiriköstä, joka selitti saaneensa sveitsiläisen tuomioistuimen päätöksellä Käsnäselässä sijaitsevan sukutilansa takaisin. Jostain syystä luvattuja tupareita ei koskaan järjestetty ja postaukset aiheesta poistettiin jossain välissä vähin äänin. Liekö herra H*****n joutunut tarvitsemaansa hoitoon.

Omaisuudenpalautushölmöily, merivaltaushölmöily ja ProKarelia

  Nolkytluvun alussa Karjala-keskustelun kuuma kohta oli omaisuuden kohtalo mahdollisessa Karjalan palautuksessa. Alunperin ProKarelia oli ilmeisesti tajunnut, että useimpia suomalaisia kiinnostaisi enemmän kaikkien yhteinen kuin evakkojen lastenlasten etu, ja reformisuunnitelmissa kaavailtiin kiinteän omaisuuden siirtyvän valtiolle ja alkuperäisten omistajien perillisillä olisi siihen etuosto-oikeus. Tämähän ei tietenkään kelvannut edellisessä kappaleessa mainituille häiriköille, joiden mielestä kaikki huoli suomalaisten enemmistön mielipiteestä oli pelkkää kateutta. ProKarelia osoitti ainutlaatuista munattomuutta ja antoi periksi järjettömän kiihkoilun edessä. Eikä siinä vielä kaikki. ProKarelia alkoi vakavissaan väittää, että suomalaisten omistusoikeus luovutetuille alueille jääneeseen omaisuuteen olisi vieläkin voimassa. Tässä vedottiin mm. Porkkalan palautukseen, jossa oikeusoppineet olivat muka yksimielisesti todenneet omistusoikeuden säilyneen. Sattumoisin minä olin ihan oikeasti lukenut oikeusoppineiden lausunnot ja Porkkalan palautuslain, ja kumma kyllä ProKarelian edustaja ei suostunut julkisesti ehdotettuun ja puolueettoman tahon ratkaisemaan vedonlyöntiin lausuntojen sisällöstä, vaikka palkintona olisi ollut tämän blogin katoaminen netistä (vedonlyöntitarjous on edelleen voimassa, ja pottiin voidaan panna vielä rahaakin).

Tästähän muutamat innostuivat hölmöilemään vielä lisää, ja hakemaan kuviteltua omaisuuttaan oikeusteitse. Asialle lähti kaksikin toimijaa. Suomen Karjalan pakolaiset ry keksi esiintyä pakolaisina ja palkkasi avukseen demlan entisen puheenjohtajan (!). Myöhemmin tarkemmin käsiteltävä aasinajaja taas haali lehti-ilmoituksilla muutaman herkkäuskoisen. EIT heitti molemmat jutut käsittelemättä roskiin.

Aasinajaja ja ProKareliaa lähellä olevat piirit saivat nolkytluvun lopulla toisenkin kuolemattoman idean: he yrittivät kiristää Karjalaa takaisin yrittämällä estää Itämeren kaasuputken rakentamisen putkilinjauksen katkaisevalla kaivosvaltauksella. Valtaushakemus luonnollisesti lensi roskiin nopeammin kuin ehditte sanoa  šikaanikielto.

Viime vuosina ProKarelia on mennyt aika hiljaiseksi, uutta tulee harvoin, se on itseään toistavaa, ja kommentointia ei enää sallita. Lopullinen kuolema lienee ajan kysymys. 

Aasinajaja 

Karjala-keskustelun vastenmielisin hahmo ansaitsee ihan oman lukunsa. Aasinajaja kertoi vuonna 2006 Helsingin sanomille, että on tekemässä lisensiaattityötä, jossa todistaa omistusoikeuden säilyneen luovutetuilla alueilla. Ei ollut yllätys, että asiasta ei vähään aikaan kuulunut mitään. Yllätys oli se, että tiedekunta määräsi lisensiaattityölle tarkastajat keväällä 2008. Jälleen ei ollut yllätys, että asiasta ei kuulunut sen enempää, ja aasinajaja esiintyi edelleen julkisuudessa oik kandina. Seuraava yllätys olikin, että lisensiaattityö löytyi tiedekunnan kirjastosta. Sitä mikä piti ennakkotietojen mukaan osoittaa lisensiaattityössä ei ollut osoitettu:

11.1. Kuka omistaa Karjalan maat?

Kysymykseen ei saatu tässä tutkimuksessa lopullista vastausta.
----
Näin ollen kysymykseen 'kuka omistaa Karjalan maat' saadaan mahdollisesti vastaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta muutaman vuoden kuluttua.

Vastaus saatiin sitten aika piankin, mutta edelleen aasinajajan firman sivuilla väitetään:

Huolehdin rajantakaisten kiinteistönomistajien oikeuksista Venäjän valtiota vastaan kohdistettavissa oikeustoimissa. Tutkimustulosteni mukaan (Pariisin rauhansopimuksen 1947 mukaisen) rajantakaisen kiinteistöjen omistajien omistusoikeudet eivät ole sammuneet. Talvisodan jatkosota, ns. jatkosota päättyi 4.9.1944. Pidän tällä päivämäärällä kiinteistörekisteriin merkittyjä omistajia kiinteistöjen oikeina omistajina. Tämä tarkoittaa, että Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosien sekä Suomenlahden saarten yksityisillä maanomistajilla tai heidän perillisillään on runsaasti selvitettäviä asioita Venäjän federaation kanssa.

Tällä hetkellä asia on useiden valittajien toimesta saatettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi. Odotamme EIT:n ottavan asiat varsinaiseen käsittelyynsä lähivuosina.EIT:n ratkaistua asian tehdään päätökset jatkotoimista Venäjän federaation alueella.

Sen sijaan aasinajajan oppiarvo pysyi sitkeästi kandina, vaikka lisensiaattityö löytyi sittemmin myös Eduskunnan kirjastosta. Vuonna 2013 aasinajajan titteli lopultakin muuttui, mutta tutkinto perustuikin aivan muunnimiseen opinnäytteeseen.  Ainoa ymmärrettävä selitys on, että ensimmäinen opinnäyte yksinkertaisesti hylättiin. Lähes mikä hyvänsä menee approbaturilla läpi, joten tekeleen täytyi olla melko ainutlaatuista kuraa.

Muuten aasinajaja on kunnostautunut yrittämällä haastaa oikeuteen kaiken mikä liikkuu. Kun tunnettu oikeustieteilijä erehtyi arvostelemaan aasinajajan bisneksiä blogissaan, aasinajaja yritti haastaa hänet oikeuteen. Wikipediaan aasinajaja sai bannin uhkailtuaan oikeustoimilla, mutta on anonyymisti tai bulvaanin kautta saanut pidettyä ikävimmät tosiasiat poissa. Asianajajaliiton varoituksia aasinajaja vei korkeimpaan oikeuteen asti, kunnes joutui eroamaan koko liitosta.

Kummallisinta aasinajajassa on se, että kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut tuosta äärimmäisen nolosta lisensiaattityöfarssista. Tiedekunta ei tietenkään tuo tuollaisia esille, ja asianajajaliitolle riittää, että miehestä päästiin eroon. Mutta miksi Venäjä, SAFKA, vaihtoehtomedia, kommunistipuolueet jne eivät revittele riemulla? Ymmärretäänkö sielläkin, että aasinajaja vahingoittaa vain ja ainoastaan Karjalan palautusta, ei Venäjää?

Venäjä, Venäjä, Venäjä, SAFKA ynnä muut

Blogi on alusta alkaen seurannut Venäjän huolestuttavaa kehitystä. Jo ennen blogin perustamista, heti Putinin noustua valtaan, Venäjä kertoi Tshetsheniassa tapetusta suomalaisesta palkkasoturista. Samoihin aikoihin myös vääryystieteen desantti aloitti julkisen toimintansa. Jonkin aikaa myös ruotsinsuomalainen kirjailija julkaisi suomenvastaisia kirjoituksia Careliassa, mutta hänestä ei ole havaintoja aikoihin. Nolkytluvun lopulla desantin ympärille kertyi hyvin äänekäs mutta pienehkö venäläismielinen joukko 'antifasisteja'. Yhteistä kaikille tuntui olevan kokemus omasta neroudesta, jota toiset suomalaiset eivät arvosta, mutta jota Venäjä ymmärtää.  Surullisin tapaus oli Pohjan kirkkoherra, joka onnistui hölmöilemällä menettämään  virkansa ja lopulta kotinsa ja perheensäkin ja vielä traagisesti ihan selvin päin.

Ukrainan sota on kiihdyttänyt Venäjän propagandaa niin Suomessa kuin ulkomailla, ja blogikin on joutunut seuraamaan enemmän yleistä politiikkaa kuin muutenkin hiljentynyttä Karjala-keskustelua. Venäjälle on ilmestynyt uusia ystäviä, jotka yllättävästi saavat käsiinsä apokryfistä propagandamateriaalia ja julkaisevat sitä sitten, joskus lähteen kera, joskus käännettynä ja omana tekstinään. Merkittävin porukasta on muuan SDP:läinen valtiopäiväneuvos. Maksetaanko joillekin, vai ovatko kaikki mukana pelkästä pätemisen tarpeesta. Joka tapauksessa Venäjän ystävät näyttävät lähinnä pelleiltä, Ukrainan sotaa ei taida seurata sellainen suuruudenaika kuin Neuvostoliitolle seurasi Tshekkoslovakian miehityksestä.

Milloin Karjala palautuu?

Päällisin puolin Venäjä vaikuttaa nyt vahvemmalta kuin kymmenen vuotta sitten. Sen perusteella arvaisin, että Karjala ei palaudu siinä mielessä, että Tarton rauhan raja tai jotain sinnepäin palautettaisiin. Mutta kaikki ei silti ole välttämättä ihan sitä miltä näyttää. Putinin kansansuosio perustui talouden kehitykseen joka taas perustui kalliiseen öljyyn. Kaukasuksen rauhoittuminen perustuu siihen, että Ramzan Kadyrov saa tehdä ihan mitä huvittaa kunhan muistaa hokea Venäjän yhtenäisyyttä. Ja sodat Ukrainassa ja Syyriassa eivät totisesti tuota pelkkää kunniaa. Tilannetta Venäjällä saattaa hyvinkin kuvata äskettäin nähty luonnehdinta: hallinto on puhuvinaan totta, ja ihmiset ovat uskovinaan. Kuten Suomessa sanotaan, siitä puhe mistä puute. Mistäpä Putin puhuukaan kaikkein eniten: Venäjän yhtenäisyydestä. Jos se lähtee (todennäköisesti Kaukasiasta) murenemaan, hajoaminen voi hyvinkin levitä myös Karjalaan. Silloin menetetty Karjala tulee takaisin korkojen keralla, mutta ei Tarton rauhan rajan palautuksena, vaan Suomen ja Karjalan liittona.