Lisää presidenttipeliä

Karjalan kuvalehti on lähestynyt presidenttiehdokkaita ja esittänyt joukon kysymyksiä:

1. Miten suhtaudutte ns. sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen?

2. Mikä on mielipiteenne suomalaisten evakkojen restituutio-oikeudesta eli oikeudesta palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin (vrt. YK:n Pinheiron periaatteet)?

3. Mitä mieltä olette siitä, että Suomen valtiojohto teettäisi pakkoluovutettujen alueitten palautuksen vaikutuksiin liittyvän perusteellisen selvityksen?

4. Mitä presidenttikampanjassanne Teille voisivat merkitä sanat Vapauden ääni, Voice of Freedom?

5. Mitä Suomen itsenäisyys Teille merkitsee?

Kysymys 1. on aina yhtä turhanaikainen. Kaikki tuomitut ovat sekä vapautuneet että kuolleet vuosikymmeniä sitten. Kukaan niistä, jotka mahdollisesti kiistävät oikeudenkäynnin kauniisti sanottuna kyseenalaisen luonteen, ei varmasti muuta käsitystään, vaikka tuomiot kumottaisiinkin. Se toki olisi mahdollista, perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä lailla, ei muuten.

Kysymys 2. on se oleellinen. Huomatkaa, ei kysytä Karjalan palautuksesta vaan evakoiden oikeudesta palata kotiinsa, siis käytännössä Venäjälle, ja oikeudesta saada omaisuutensa, siis käytännössä isovanhempiensa yli 60 vuotta sitten menettämä omaisuus.

Karjalan palautukseen viitataan vain kolmannessa kysymyksessä, joka on täysin merkityksetön. Tärkein ongelma palautuksessa ei todellakaan ole selvityksen puute. Viimeiset kaksi kysymystä ovat sitten lähinnä sanahelinää.

Katsokaamme sitten vähän vastauksia.

Pekka Haavisto:

2. Pinheiron periaatteissa, jotka YK:n COHRE on hyväksynyt vuonna 2005, annetaan ohjeita valtioille pakolaiskriisien käsittelyyn ja pakolaisten paluumuuton järjestämiseen ja siitä sopimiseen. Periaatteissa ehdotetaan, että valtiot sopisivat näistä asioista jo rauhansopimuksia tehdessään silloin, kun pakolaisten virta on kulkenut maiden rajojen ylitse tai rajat ovat konfliktin seurauksena muuttuneet. Samalla Pinheiron periaatteet suojaavat myös omaisuuden uusiokäyttäjää, ja periaatteissa ehdotetaan toimia myös heidän suojaamisekseen. Suomen ja Neuvostoliiton välille tehtiin Pariisissa rauhansopimus vuonna 1947. Sopimuksessa ei ole viittauksia luovutetuilta alueilta joutumaan lähteneen väestön oikeuksiin, eikä viittauksia alueiden tai kiinteistöjen palauttamiseen alkuperäisille omistajilleen. Itse pidän tärkeänä sitä, että suomalaiset voisivat vastavuoroisesti ostaa maata ja kiinteistöjä Venäjältä samalla tavoin kuin venäläiset Suomesta. Ei ole uskottavaa, että Venäjä voisi kieltää tällaisen omistusoikeuden turvallisuuteensa vedoten, kun samaan aikaan Suomi ei koe minkäänlaista turvallisuusuhkaa Venäjän kansalaisten maa- tai kiinteistöostoihin liittyen.

3. En pidä tällaista selvitystä tarpeellisena...

Ihan kohtuupätevästi vastattu.

Paavo Väyrynen:

2. Tärkeintä on löytää Venäjän kanssa ratkaisu, jossa kiinteistöjen hankkimisessa ja omistuksessa toteutuisi vastavuoroisuuden periaate. Tällöin evakoilla ja heillä jälkeläisillään voisi olla mahdollisuus lunastaa rajan taakse jäänyttä omaisuuttaan. Pinheiron periaatteet liittyvät keskeisesti ihmisoikeuksien toteutumiseen ja niitä Suomen pitää aktiivisesti edistää
aina mahdollisuuksiensa mukaan, vaikka ne eivät olisikaan oikeudellisesti sitovia. Ongelmana on se, että keskeiset ihmisoikeussopimukset ja -julistukset on hyväksytty vasta vuoden 1947 jälkeen. Tuona vuonna Suomi Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä vahvistettiin Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle. Suomen kunniaksi on nähtävä se, että toisen maailman sodan jälkeisissä erittäin vaikeissa olosuhteissa maamme onnistui nopeasti huolehtimaan luovutetuilta alueilta tulleista sijoittamaan heidät uusille asuinsijoille.

3. En näe tätä tarpeellisena, sillä näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa luovutettuja alueita voitaisiin saada takaisin.

Hyvin vastattu tässäkin.

Eva Biaudet:

2. Samalla tavalla kuin sotasyyllisyysoikeudenkäynnit Karjalan ja muiden luovutettujen alueiden menetys on sekin edelleen kipeä kohta historiassamme ja vaikka toisesta maailmansodasta onkin jo kulunut yli 60 vuotta, moni evakko ja heidän jälkeläiset kokevat edelleen tuskaa menetysten johdosta. Ymmärrän heitä varsin hyvin. Pidän valitettavasti kuitenkin evakkojen mahdollisuuksia saada menetetyn omaisuutensa takaisin lähinnä teoreettisina. Alueluovutukset olivat osa Suomen, Neuvostoliiton ja liittoutuneiden välillä
tehdyistä rauhansopimuksista ja ne ovat kansainvälisoikeudellisesti päteviä. Suomi ja Venäjä ovat myöhemmin Suomi ja Venäjä ovat myöhemmin 1990-luvulla yhteisesti myös todenneet
kunnioittavansa yhteisen rajan loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta.

3. Pidän erittäin toivottavana, että Suomessa jatketaan keskustelua sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä, luovutetuista alueista ja muista kansakuntamme
historian kipupisteistä...

Ei ehkä ihan yhtä hyvä vastaus, monisananainen ja kiertelevä.

Sari Essayah:

2. Suomen tulee noudattaa ja edistää ihmisoikeuksia ja pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan. YK:n ns. Pinheiron periaatteet ovat YK:n alakomitean vuonna 2005 hyväksymiä, eivätkä ne ole luonteeltaan oikeudellisesti velvoittavia. YK:n ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin vuonna 1948 sekä muut tärkeät ihmisoikeussopimukset sen jälkeen. Pariisin rauhansopimuksessa vahvistettiin Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle vuonna 1947, jolloin Suomi luopui kaikista vaatimuksistaan luovutettuihin alueisiin nähden. Tärkeää olisi kuitenkin mahdollistaa suomalaisille kiinteistöjen osto-oikeus luovutetulta alueelta samalla tavoin kuin venäläisillä on oikeus ostaa kiinteistöjä Suomesta.

3. En näe lisäarvoa tämän kaltaisen selvityksen teettämisessä.

Jälleen hyvä vastaus, jossa osutaan naulakon kantaan siinä, miksi tuollainen (pseudo)juridinen lähestymistapa ei voi johtaa mihinkään.

Timo Soini:

2. Periaatteessa kannatan näitä oikeuden mukaisia restituutioita, jos niistä päästään Venäjän kanssa yksimielisyyteen.

3. Ei selvityksestä varmaankaan haittaa olisi, kunhan sellaista ei tehtäisi provokatiivisesti.

Kiitettävän lyhyet ja mitäänsanomattomat vastaukset. Soini ei siis vastustaisi, jos Venäjä päättäisi antaa omaisuutta evakoille. Miksipä vastustaisikaan.

Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen ilmoittivat jättävänsä kyselyn väliin. Niinistö tuskin on unohtanut tai antanut anteeksi sitä, että ProKarelia sekaantui edellisissä vaaleissa hänen kampanjaansa levittämällä perätöntä huhua, ja Lipposella on läheisiä bisneksiä Venäjän kanssa. Paavo Arhinmäki ei reagoinut kyselyyn mitenkään, mikä ei sekään liene yllätys kenellekään.


Mitähän sitten oikeasti ehdokkailta pitäisi kysyä? Ehkä jotain tämmöisiä:

Jos sopiva tilaisuus tulisi, olisitko valmis yrittämään neuvotteluja Venäjän kanssa luovutettujen alueiden palauttamisesta?