Vain yksi vastasi myöntävästi: perussuomalaisten Timo Soini.
Miten te, Soini, hoitaisitte tämän Karjalan meille takaisin, juontaja kysyi häneltä.
Karjalasta puhuminen on toki hyvä asia, mutta tämän vastauksen perusteella ei vielä kannata tehdä äänestyspäätöstä. Toivottavasti ProKarelia ei ainakaan yritä "auttaa" Soinia samalla tavalla kuin aikanaan Niinistöä.
Karjalan takaisin saamiseen tarvitaan sekä otollinen tilaisuus että vatsaa ja sukuelimiä. Kekkosella oli viimeksi mainittuja, mutta kunnon tilaisuutta ei koskaan tullut. Ehkä hyvä niin, koska palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla liian korkea. Kekkonen toimi visusti kulissien takana, ja varmasti teki siinä oikein. (Jotkut ovat kyllä väittäneet, että Kekkonen olisi vihjaillut ennen vuoden 56 vaaleja jotain, mutta sittemmin Kekkonen oli julkisuudessa hiljaa ja hiljensi muutkin.) Koivistolla oli ehkä hetken aikaa se tilaisuus, mutta rohkeus ja luovuus puuttuivat. Jos tilaisuus tulisi seuraavan kuuden vuoden kuluessa, kuka ehdokkaista olisi oikea henkilö tarttumaan siihen? Tietäisinpä.
Tilaisuuden tuleminen ei välttämättä tunnu mahdottomalta, koska Venäjän stabiilisuus ei enää näytä kirkossa kuulutetulta. Toisaalta tilaisuus ei ehkä sittenkään olisi tilaisuus Karjalan palautukseen, vaan pikemminkin pariin otteeseen blogissa käsitelty Venäjän hajoaminen ja Karjalan tasavallan itsenäistyminen. Silloin suurimman työn tekisi Karjalan tasavallan johto, ja siihen toivon mukaan kuuluisi Vienanmeren rannikon ja Äänisen itäpuolen vaihtaminen Viipuriin ja Käkisalmeen. Suomen johdolle jäisi vain unionin muodostaminen itsenäisen Karjalan kanssa,.
No comments:
Post a Comment