HS on nyt julkaissut lisää samansuuntaista materiaalia:
Vaikka Putinin mielestä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli virhe, hän sanoi, että hänen mielestään, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Suomen ja Venäjän välistä rajaa ei voi muuttaa. Putin kytki Karjalan aseman tilanteeseen Japanin pohjoisella alueella ja esitti kiistan pääsyynä sille, miksi Venäjä ei voi nyt ryhtyä muutoksiin Suomen kanssa.
Mielenkiintoista jälleen, että tämä ei ole ehdoton ei. Suomi voisi, ja Suomen pitäisi yrittää neuvotella Karjalan palautuksesta niin, että se ei vaikuttaisi Venäjän ja Japanin suhteisiin. Toisaalta, japanilaisilla on paljon rahaa, se se saattaa tehdä jonain hetkenä Kuriilien palautuksen houkuttelevaksi. Silloin toki pitäisi yritttää ottaa Karjala samalla esille. Aina, jos venäläisten kannanotoissa näkyy jonkilainen rako, sitä pitää yrittää avartaa tulemalla vastaan.
Verrataanpa ylläolevaa siihen, mitä Juri Derjabin kirjoitti aiheesta vuonna 2005:
Thus many people overlook one principal thing. If Kuriles can be regarded as "disputable territories", and the decision is connected to the conclusion of a peace treaty with Japan which has been delayed some decades, and prospects are not yet in sight, so the situation with Finland is quite other.
Ensi näkemältä tämä on oikeastaan täysin vastakkainen Putinin kannalle: Kuriileista voidaan ehkä joskus neuvotella, mutta Karjalasta ei koskaan. Yllättäen Derjabin jatkaakin näin:
One of the main motives why the majority of Finns do not want returning the lost territories , are enormous expenses for their restoration. In 30th years these areas were in high economic development. After war their economy has come to decline. These territories became one of those, where consequences of social and economic crisis in the postSoviet Russia have especially sharply affected.
And so, some Finnish experts have counted up, that, if to talk about restoration of ceded areas, it would required 15-20 billions euro (some people speak even about 30 billions!). The present state budget of Finland makes 37,4 billions euro.
If to continue to argue theoretically, there is a very important for Russia question - the destiny of three generations of present inhabitants of these areas. In this connection it is necessary to remind, that according to the Russian Constitution and norms of the international law, exists the principle of taking into account the will of the population of those areas which borders change. After the war the ceded territories have been populated mostly by Russians, Ukrainians, and Byelorussians (frequently under compulsion), and some people from the Soviet Karelia. In June, 2000 here were 426 000 of the Russian-speaking population.
Yhtäkkiä Derjabin puhuukin mahdollisen palautuksen käytännön ongelmista: suomalaisten huolesta palautuksen kalleudesta ja nykyisten asukkaiden oikeuksista. Tähän voisi ja pitäisi vastata, tulla vastaan sekä Suomea että Venäjää kummassakin asiassa. Palautussuunnitelma on yritys siihen suuntaan. Omaisuuden restituutiovaatimus sen sijaan ei ole.
Vaikka Putinin mielestä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli virhe, hän sanoi, että hänen mielestään, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Suomen ja Venäjän välistä rajaa ei voi muuttaa. Putin kytki Karjalan aseman tilanteeseen Japanin pohjoisella alueella ja esitti kiistan pääsyynä sille, miksi Venäjä ei voi nyt ryhtyä muutoksiin Suomen kanssa.
Mielenkiintoista jälleen, että tämä ei ole ehdoton ei. Suomi voisi, ja Suomen pitäisi yrittää neuvotella Karjalan palautuksesta niin, että se ei vaikuttaisi Venäjän ja Japanin suhteisiin. Toisaalta, japanilaisilla on paljon rahaa, se se saattaa tehdä jonain hetkenä Kuriilien palautuksen houkuttelevaksi. Silloin toki pitäisi yritttää ottaa Karjala samalla esille. Aina, jos venäläisten kannanotoissa näkyy jonkilainen rako, sitä pitää yrittää avartaa tulemalla vastaan.
Verrataanpa ylläolevaa siihen, mitä Juri Derjabin kirjoitti aiheesta vuonna 2005:
Thus many people overlook one principal thing. If Kuriles can be regarded as "disputable territories", and the decision is connected to the conclusion of a peace treaty with Japan which has been delayed some decades, and prospects are not yet in sight, so the situation with Finland is quite other.
Ensi näkemältä tämä on oikeastaan täysin vastakkainen Putinin kannalle: Kuriileista voidaan ehkä joskus neuvotella, mutta Karjalasta ei koskaan. Yllättäen Derjabin jatkaakin näin:
One of the main motives why the majority of Finns do not want returning the lost territories , are enormous expenses for their restoration. In 30th years these areas were in high economic development. After war their economy has come to decline. These territories became one of those, where consequences of social and economic crisis in the postSoviet Russia have especially sharply affected.
And so, some Finnish experts have counted up, that, if to talk about restoration of ceded areas, it would required 15-20 billions euro (some people speak even about 30 billions!). The present state budget of Finland makes 37,4 billions euro.
If to continue to argue theoretically, there is a very important for Russia question - the destiny of three generations of present inhabitants of these areas. In this connection it is necessary to remind, that according to the Russian Constitution and norms of the international law, exists the principle of taking into account the will of the population of those areas which borders change. After the war the ceded territories have been populated mostly by Russians, Ukrainians, and Byelorussians (frequently under compulsion), and some people from the Soviet Karelia. In June, 2000 here were 426 000 of the Russian-speaking population.
Yhtäkkiä Derjabin puhuukin mahdollisen palautuksen käytännön ongelmista: suomalaisten huolesta palautuksen kalleudesta ja nykyisten asukkaiden oikeuksista. Tähän voisi ja pitäisi vastata, tulla vastaan sekä Suomea että Venäjää kummassakin asiassa. Palautussuunnitelma on yritys siihen suuntaan. Omaisuuden restituutiovaatimus sen sijaan ei ole.
No comments:
Post a Comment