Aasinajajan kätyri jälleen Wikipediaa parantelemassa

Aasinajajan vanha vakiokätyri Eduskunnan koneelta 217.71.151.201 on käynyt poistamassa aasinajanajan alunperin mainokseksi tarkoitetusta Wikipedia-artikkelista tiedon Karjala-aiheisen ja ilmeisesti hylätyn lisurin olemassaolosta vedoten kanslerin ohjeeseen. Pakko ihmetellä, miten aasinajaja aina vaan selviää törttöilystään ilman suurempaa julkisuutta. Kukahan mahtaa olla tuo kätyri Eduskunnassa? Kansanedustaja vai avustaja? On ainakin ollut toiminnassa jo viisi vuotta.

Dreznerille turvapaikka Virosta

Koska tämän blogin lukijat eivät välttämättä lue Kansan Uutisia, kopioitakoon tännekin:

Maaliskuussa 2013 Viikkolehti uutisoi petroskoilaisen Vjatšeslav Dreznerin saaneen Suomessa kielteisen päätöksen turvapaikasta.
Drezner oli vaatinut tammikuussa 2010 kansanäänestystä Venäjälle luovutettujen Karjalan alueiden palauttamisesta Suomelle. Vaikka Drezner oli oman poliittisen liikkeensä ainoa aktiivinen jäsen, hänet tuomittiin Venäjän ”ekstremistilakien” nojalla, mikä teki hänen yritystoimintansa mahdottomaksi.
Drezner joutui poistumaan Suomesta, mutta heti toukokuussa hän haki turvapaikkaa Virosta. Hän sai myönteisen päätöksen 31. joulukuuta.
Nyt Drezner haluaa perustaa Viroon uuden yrityksen ja aktivoida siellä säätiönsä, jonka hän on perustanut tukemaan Venäjällä asuvia suomalaisia, karjalaisia ja vepsäläisiä.

Yllätystieto aasinajajan lisensiaatintutkinnosta

Ystävällinen taho on saattanut tietoomme tämän katkelman oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirjasta 10.9.2013:

"Päätettiin tarkastajien, professori Matti Niemen ja professori Jarno Teporan eh-

dotuksesta hyväksyä OTK Kari Silvennoisen ammatillisen lisensiaatin tutkinnon

mukainen lisensiaatintutkimus ”Lainhuudatusvelvollisuudesta” ammatillisen li-

sensiaatin tutkinnon mukaiseksi lisensiaatintutkimukseksi arvolauseella hyväk-

sytty."

 

Eli aasinajajan tutkinto ei perustukaan vanhastaan tuntemaamme hengentuotteeseen "Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmällä pitäen Karjalaa”, jolle määrättiin tarkastajat 24.4.2008, ja joka on jo pitkään ollut saatavilla tiedekunnan kirjastosta. 

Hämmentävää. Onko  tiedekunnan kirjastossa ollut hylätty lisuri vai onko aasinajaja ollut valmis tekemään toisen  lisurin vain koska ensimmäisen lisurin tulokset eivät sopineet bisneksiin? Silmään pistää myös arvosana, joka lienee alin mahdollinen.

Eikä siinä vielä kaikki. Googletus paljastaa Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan esityslistan 27.9.2012, jossa aasinajajan lisensiaatintutkinnon pääaineeksi vahvistetaan kansainvälinen oikeus ja tutkimusaiheeksi "Paris Peace Treaty 1947 - A Present Day Evaluantion on International Law"

Lapista on selvästikin palattu maitojunalla ja pikaisesti.

Aasinajaja nyt lisensiaatti

Aasinajaja ilmoittaa nyt toimistonsa sivuilla olevansa oikeustieteen lisensiaatti.  Todennäköisesti oli pakko ottaa lopulta paperit ulos, koska suoritukset olisivat muuten hapantuneet. Eikö lopultakin olisi aika kysyä julkisesti siitä lisensiaattityöstä, jonka piti osoittaa Karjalan kiinteistöjen omistusoikeuden säilyneen? Eikö ole outoa, että Venäjä tai Safka eivät ole käyttäneet tilaisuutta aasinajajan nolaamiseen?

Aika velikultia nuo antifasistit

Vaikka Karjalaa ei käsitelläkään, vääryystieteen desantti Bätmänin uusin flatus cerebri ansaitsee huomiota:

Sekä kommunismin 70-vuotinen kokeilu että liberalismin 20-vuotininen kokeilu ovat Venäjällä johtaneet umpikujaan. Kommunismi ja liberalismi ovat globaalin finanssioligarkian Venäjä-vastaisia hankkeita, joista ensimmäinen, bolsevikkivallankumous, johti Venäjän imperiumin tuhoutumiseen ja jälkimmäinen, värivallankumous, tavoittelee Venäjän federaation hävittämistä. Tämä on kansainvälisen finanssioligarkian intresseissä.

Globaalin finanssioligarkian tavoitteena on maailmanherruus. Liberalismin todellinen tavoite on oikeuksien tasa-arvo ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa. Globaalin finanssioligarkian tavoitteena on suvereenien valtioiden tuhoaminen ja kansakuntien hävittäminen. Tähän myös EU pyrkii. Jäljelle jää ihmisiä vailla identiteettiä, biomassaa.

EU:n kriisi merkitsee liberaalin sosiaalidemokratian kriisiä.Sosiaalidemokraatit ovat aina palvelleet ensisijaisesti Yhdysvaltain ja senliittolaisten etua, Suomessakin sosialidemokraatteja rahoitti CIA.Kansainvälisen finanssiolgiarkian tavoitteena on totalitarismi, joka on jototeutumassa EU:ssa.

 

Ilkka Remes on kirjassaan ”Omertan liitto” esittänyt Euroopan unionin CIA:n hankkeena, joka on suunnattu Neuvostoliittoa ja Venäjää vastaan.

EU on sosialidemokraattien hanke ja eräänlainen vain Yhdysvaltain intressejä palveleva vastaus Neuvostoliitolle. EU:n kriisi merkitsee ennen kaikkea globaalin finanssioligarkian totalitarismin kriisiä sekä liberaalin sosialidemokratian kriisiä. Myös sosialidemokrata toimii ennen muuta Yhdysvaltian ja CIA:n intresseissä.

Venäjän nykytilanteessa on paljon yhteistä vuoden 1917 kanssa: silloinkin Venäjää riivasivat sen ajan värivallankumoukselliset, bolshevikit, sekä terroristit, joiden intressit ja tavoite on yhtäläinen: Venäjän ja venäläisyyden hävittäminen. Keisari Nikolai II:n Venäjää voi luonnehtia edistyksen ja hyvinvoinnin imperiumiksi, joka kärsi jatkuvasta ulkomaisesta aggressiosta ja intervention uhkasta. Lopulta ulkoa johdettu värivallankumous onnistui ja Venäjän imperumi tuhoutui bolshevistisen värivallankumouksen ja maanpetoksellisen salaliiton tuloksena.

Venäjää uhkaa edelleen trotskilaisuus. EU on nimenomaan trotskilaisen sosialidemokratian luomus. Trotski uhkasi avoimesti kirjoituksissaan venäläisen perinteisen perheen hävittämisellä ja venäläisen sielun tuhoamisella. Siksi länsimainen lastensuojelu, joka ei suojele vaan tuhoaa perheitä, on aatteelliseltä ytimeltään trotskilainen.

Kuka suojelee kansainvälisen finanssioligarkian intressejä? Niitä suojelevat etupäässä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ja brittien tiedustelupalvelu MI6.

EU on globalistien projekti, jonka tavoitteena on suvereenien valtioiden ja kansakuntien hävittäminen sekä finanssioligarkian diktatuurin luominen. Globalistit käyttävät kansakuntien identiteetin tuhoamiseen seuraavia menetelmiä: homopropaganda, alaikäisten seksivalistus, lastensuojelu, saman sukupuolen avioliittojen laillistaminen.

EU:ssa homoseksuaalisuus tuntuu nousseen tärkeimmäksi arvoksi. EU on sodomiittien diktatuuri. Homoseksualisti ei ole poikkeavuus vaan ammatti, joka tähtää valtaan ja taloudelliseen hyötyyn.

Länsimaissa arvot on täysin käännetty päälaelleen. Länsimaisten arvojen erityisenä tavoitteena on lasten psyyken tuhoaminen, kun esimerkiksi Venäjällä homopropagandan kieltävän lain tavoitteena on lasten psyyken suojeleminen. Vain Venäjän on kiinnostunut lasten psyyken ja kehityksen sekä perinteisten perharvojen suojelemisesta.

Kansainväliset finanssipiirit hallitsevat Yhdysvaltoja ja transatlanttista yhteisyötä. Siksi länsimaisella poliitikolla on hyvin vähän mitään todellista valtaa.

Länsimaiden tiedotusvälineet kuuluvat kokonaisuudessaan finanssieliitille. Länsimaiden media suojelee vain omistajiensa intressejä. Finanssioligarkian ainoana tavoitteena on valta ja raha, mikä on ristiriidassa kristillisen moraalin kanssa.

Äskettäin Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n asiantuntijat kirjoittivat avoimen kirjeen Venäjän presidentille. Kirjeessä sanotaan: ”Koko maailman kristityt näkevät toiveikkaina Venäjän todellisten ja aitojen inhimillisten arvojen pelastajana.”

Maailmankuva ja arvot ovat kansainväliset politiikan korkein taso. Venäjä operoi nyt tällä tasolla.

Tampereen kaupunginjohto kielsi Venäjän uudet arvot -konferenssin järjestämisen Tampereella, koska Tampereen kaupunginjohto kannattaa homoseksuaalisen elämätavan propagointia lapsille.  

 

Finanssioligarkia hyökkää perinteisiä arvoja vastaan ja tarjoaa kaikille ihmisvastaisia arvoja, esimerkiksi perheiden vastainen hävityssota eli ns. lastensuojelu.

 

Venäjä on viimeinen mahdollisuus globaalin kehityksen kurssin muuttamiseksi, valtioiden ja kansakuntien tuhoamisen pysäyttämiseksi ja finanssiklaanien totalitarismin estämiseksi. Venäjä on taistellut globalisteja vastaan menestyksellisesti Syyriassa, Gruusiassa ja Ukrainassa.

Länsimedia vihaa Putinia, koska hän voi muodostaa uuden maailmanlaajuisen liittokunnan globalisaatiota vastaan suvereenien valtioiden ja kansakuntien puolustamiseksi. Länsimaiden syvä kriisi kiihdyttää niiden pyrkimyksiä suvereenien valtioiden ja erityisesti Venäjän tuhoamiseksi. Tällä hetkellä paljon riippuu Ukrainan tilanteesta. Myös terrorismi Venäjää vastaan on edelleen käynnissä.

Maailman kehitys on nyt kriittisessä vaiheessa. On kaksi mahdollista kehittyssuuntaa: joko länsimaiden romahdus tai suvereenien valtioiden loppu ja finanssidiktatuuri. On tehtävä valinta näiden välillä.

Putin on länsimaille vaarallinen, koska hän on vapaan maailman johtaja ja käytännössä ihmiskunnan arvojohtaja. Kaikkien maiden patrioottien on helppo tukea Putinia, koska hän ainoana maailmassa puolustaa valtioiden suvereniteettia ja kansakuntien olemassaoloa.

Venäjän uusi homopropagandan kieltävä laki voi tuoda Venäjälle paljon uusia liittolaisia ympäri maailmaa eri maissa, uskontokunnissa, puolueissa ja järjestöissä.

Jäämeren Greenpeace-isku Venäjän elintärkeitä intressejä vastaan on hyvä esimerkki siitä, miten finanssioligarkia rahoittaa Venäjän tuhoamista.

Kansainvälisen politiikan korkein taso on maailmankuvan ja arvojen taso. Venäjä operoi nyt tällä tasolla. Länsimaiden perusarvoja ovat homoseksuaalisuus ja finanssidiktatuuri, Venäjän perusarvoja ovat valtioiden suvereniteetti, kansalliset identiteetit ja perinteiset arvot.

Venäjä onnistui pysäyttämään kolmannen maailmansodan Syyriassa. Suvereenin Syyrian vastaista terrorismia rahoittavat länsivallat suunnittelivat sotilaallista interventiota Syyriaan ja maailmansotaa. Venäjä esti sen, erityisesti presidentti Putin ja ulkoministeri Lavrov. He pysäyttivät kolmannen maailmansodan. Se oli uroteko, joka merkitsee Venäjän globaalin vastuun kasvamista.

 

Venäjän arvovalta on nyt korkeampi kuin YK:n arvovalta: YK ei pystynyt ratkaisemaan Syyrian tilannetta, Venäjä pystyi. Nyt tilanne Syyriassa normalisoituu Venäjän johdolla.

Venäjän presidentti Putinista on tullut moninapaisen maailman sankarija konservatiivisen maailman arvojohtaja. Hän voi saada paljon tukea jaliittolaisia kaikkialla maailmassa patrioottien, konservatiivien japerinteisten arvojen kannattajien keskuudessa eri maissa, uskontokunnissa,puolueissa ja järjestöissä. Venäjä on luonut uuden hengen kansainväliseen politiikkaan.

Venäjä on perinteisten perharvojen globaali arvojohtaja. Tässäkin Venäjävoi saada paljon liittolaisia ympäri maailmaa.

 

Venäjän nykyisellä poliittisellaeliitillä on ratkaiseva globaali rooli. Venäjällä on globaali vastuu planeetankohtalosta. 

 

Tuntuuko lukijasta, että ylläolevasta puuttuu jokin luontevasti mukaan sopiva yksityiskohta? Esimerkiksi maininta noiden finanssipiirien uskonnosta? Desantti voisi ottaa mallia vaikka täältä. Että tämmöstä antifasismia.

Tyhmyyden huippu

Uuden Suomen blogeissa vaikuttava inkerinsuomalainen aivokääpiö on päässyt kertaamaan vanhaa neuvostopropagandaa:

Jo lokakuussa 1939 Suomessa oli ilmoitettu yleisestä liikekannallepanosta. Marraskuun 1939 loppuun mennessä Suomessa oli keskitetty Neuvostoliiton rajalle muun muassa 15 jalkaväen divisioonaa ja 7 erikoisryhmää. Suomen armeija oli hyvin varustettu ja sillä oli kaikki tarpeellinen aseistus sotaa varten.

• Rannikkoalueen puolustusvoimat olivat valmiina yhteistoimiin ja
• 29 sotalaivaa valmiustilassa, myös
• ilmavoimissa 270 koneetta,
• tykistössä 900 liikuteltavaa asetta,
• 270 taistelulentokonetta,
• 60 panssarivaunua...

Armeijaan oli määrätty 337'000 miestä ja sen lisäksi suojeluskunnan ja "Lotta Svärd":in noin 110'000 ihmistä. Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset vapaaehtoisjoukot: 11'500 ihmistä.

Kun otetaan huomioon toistuvat täydennykset reserviläisistä, niin kokonaisuutena sodassa oli mukana 500'000 – 600'000 ihmistä.

Sodan aikana Suomi sai apua 13 maasta

Sodan aikana Suomi sai apua 13 maasta. Eniten auttoivat Englanti, USA, Ranska ja Ruotsi. Apu tuli lentokoneina (350), konekiväreinä (6'000) patruunoina jne. Rahasta tuli 90% Yhdysvalloista, loput Euroopan maista, pääasiassa Ranskasta ja Skandinaviasta.

Puolustuksen vahvana tukena oli Mannerheimin linja, joka oli rakennettu maastoon ja hyvin taitavasti käytetty siihen myös luonnon muodostumia kanavia, harjuja, metsämaata, jokia ja puroja. Puhumattakaan sen linnoituksista teräsbetonisine bunkkereineen, piikkilanka aitoineen, panssariesteineen, juoksuhautoineen Jos uskoa lähteeseen, jota käytin, niin sen puolustusvyöhykkeen syvyys oli 90 km.

Eli Suomi oli valmistautunut hyökkäykseen ja vaikka Neuvostoliitto oli ylivoimainen ja sillä oli suuri materiaalinen etu. Esimerkiksi Neuvostoliitolla oli 425'640 sotilasta (vastaan ​​265'000 suomalaista), tykistöyksiköitä 2'876 (vastaan ​​534), tankkeja 2'289 (vs. 26), ilmavoimia 2'446 (vs. 270). Suomen sotateollisuus oli hyvin heikko ja riippuvainen Euroopan tarvikkeista.

Tästä syystä Stalin aloitti sodan ilman valmistelua ja luuli, että parissa viikossa sota päättyy. Tämän suunnitelman esti Suomen armeija, jota johti entinen tsaarin kenraali K.G. Mannerheim, joka osoitti yllättävän vahvan vastustuksen. Stalinin käskystä Suomea kohti lähti miljoona puna-armealaista joista 105 päivässä menehtyi 400'000 henkeä ja vangeiksi joutui 5'567 henkilöä eli tappiot olivat 40%.

Suomen puolelta 500 – 600'000 henkilöstä menehtyi 100'000, eli 20%, joten Neuvostoliiton tappiot olivat suhteessa 2-kertaiset.

Tämä vetää lähes sanattomaksi.  Siperia opettaa, mutta vain idiootti oppii näin hyvin.

Täytettä: mistä meitä luetaan

Kuva osoittaa, että meitä on viime aikoina luettu jonkin verran ulkomailtakin. Erityisesti nuo pisteet Venäjällä ovat mielenkiintoisia.

Juuri nyt: Carelia lahtipenkkiin

Tänään vietetään suomenkielisyyden hautajaisia Petroskoissa.
Carelian toimituksen toimittajat ja työntekijät päätoimittajaa lukuun ottamatta saivat juuri muutama hetki sitten, 31.10.2013 kaikki (yhteensä seitsemän henkeä) kustantamo Periodikan toimitusjohtajalta irtisanomisilmoitukset, joilla heidät sanotaan irti vuoden 2014 alusta lähtien.
Tarkoituksena on ilmeisesti ensin vähentää julkaisujen tahtia ja lopuksi sitten antaa lehdelle kuolinisku.  Manööverin todellinen kohde olisi näin Venäjän Karjalassa elävä suomenkielinen vähemmistö ja Suomi yleensä.
Näin ollen Carelian toimituksen suomen kieltä käyttävä henkilöstö olisi jatkossa enintään 2 henkilöä, mikäli päätoimittaja tulisi olemaan suomenkielinen, nimittäin Robert Kolomainen toistaiseksi.
Carelian sähköisestä versiosta ei ole puhuttu enää mitään. Vielä kesällä se luvattiin. 

Jokainen Careliaa lukenut tietää, että tämä ei ole johtunut ainakaan separatismista ja venäläisvastaisuudesta lehdessä.

Oho

Viipurin kirjaston remontti on lopultakin saatu valmiiksi! Alvar Aallon tuotannon ja Viipurin suomalaisen rakennuskannan merkittävä edustaja on siis ainakin toistaiseksi pelastettu tuhoutumiselta, hyvä niin. Muutakin kummaa kuuluu Viipurista: sodassa pahasti vaurioituneen ja sittemmin kokonaan hävitetyn uusgoottilaisen tuomiokirkon rakentamista uudelleen on suunniteltu. Saa nähdä tuleeko tuosta projektista koskaan mitään - se ei todellakaan ole kirkossa kuulutettu - mutta mielenkiintoinen ajatus kuitenkin ja osoittaa, että Venäjälläkin löytyy kiinnostusta vaalia Viipurin suomalaista historiaa. Toisaalta voitaisiin kysyä onko viisasta satsata resursseja kadonneen kirkon uusvanhaan korvikkeeseen, kun kaupungissa muutenkin on vaikka kuinka paljon rapistuvia rakennuksia odottamassa saneerausta. Ja se lopullinen kysymys, kaikkien kysymysten äitihän on tietysti Viipurin palauttaminen Suomelle maineen ja rakennuksineen.

Aasinajajan uusimmat

Kuten edellisen postauksen kommentissa todettiin, tuhoon tuomittuihin ideoihin Karjala-kysymyksen liepeillä erikoistunut aasinajaja pääsi häkkiin Venäjällä, ja sai sieltä sittemmin kenkää. Uusimmassa Karjalan kuvalehdessä aasinajaja lähetti terveisiä Caprilta ja kertoi uusimman oikein hyvän ideansa:

 KS: Olen tullut siihen tulokseen, että(Suomen) valtiolta puuttuu saanto Karjalan ja Lapin erämaihin. Näin ollen maat, jotka sijaitsevat Pähkinäsaaren vuoden 1323 rauhan rajojen ulkopuolella,mutta nykyisen Suomen rajojen sisällä,ovat näkemykseni mukaan melko vapaasti vallattavissa. Aion siis vallata maata Pohjois-Karjalasta ehkäpä tuhatkunta hehtaaria, saman verran voisin vallata myös Lapista. Asiasta kehkeytynee mielenkiintoinen oikeusjuttu.

Nyt kaikki kipin kapin sijoittamaan rahaa tähän mahtavaan ideaan, että aasinajaja (joka nyttemmin ei ole enää  asianajaja)  pääsee taas Caprille tms. edulliseen lomakohteeseen. Muistakaa, ettette kysele ikäviä lisensiaattiopinnoista.

Minne hörhöt kadonneet?

Kummankin äärisuunnan hörhöjen keskuudessa netissä on käynyt kato: Prokarelia.net  näyttäisi saaneen rm-editoria ja vunetnews.org ei vastaa ensinkään.

Nurin buuattu idea menneisyydestä

Ansiosta edesmenneellä KareliaForumilla esitettiin  kymmenkunta vuotta sitten seuraava idea, jolla Karjalan palautusta olisi voinut konkreettisesti edistää:

Perustetaan rahasto, joka sijoittaa joihinkin sopivasti valittuihin arvopapereihin. Jokainen Karjalan palautuksesta kiinnostunut voi ostaa rahaston osuuksia, ja niin kauan kuin Karjala ei palaudu, rahapulan iskiessä milloin hyvänsä myydä ne ja saada pääoman ja tuoton käyttöönsä. Jos Karjala kuitenkin palautuu, rahaston pääoma siirtyy palautetun Karjalan hallinnolle, ja sijoittaja saa tilalle kiinteää omaisuutta palautetusta Karjalasta. Rahasto antaisi palautusidealle uskottavuutta, kun olisi näyttää jo etukäteen riihikuivaa rahaa palautuksen kustannuksiin.

Eihän siitä mitään tullut. Foorumilaiset eivät millään nielleet ajatusta, että taloudellinen hyöty Karjalan palautuksesta tulisi niille, jotka ovat tehneet jotain konkreettista palautuksen hyväksi, eikä niille, joiden isovanhemmat ovat omistaneet jotain Karjalassa. Myöskään se, että rahasto voisi toimia täysin järkevästi, vaikka Karjalan palautus ei olisi näköpiirissä tai vaikka sitä ei edes koskaan tapahtuisi, meni luultavasti yli hilseen.

 Jos tällainen rahasto joskus perustetaan, lupaan sijoittaa siihen ainakin viisnumeroisen summan, mutta valitettavasti en voi pidättää hengitystäni sitä odottaessa.

Kappas Uuden Suomen blogeja

Uuden Suomen blogeissa vaihteeksi joku muukin kuin ProKarelian mies kirjoitti Karjalan palautuksesta. Mielenkiintoisempi kuin itse kirjoitus oli yksi kommentti:

Kommentoin kahteen kirjoituksesi osaan
Palautuksen hinta
Palautuksen hinta on mahdoton arvioida, sillä sen voi tehdä kalliisti tai halvalla. Yksi hintalapun osa on mahdollinen Venäjälle maksettava korvaus alueista (oli se sitten millä nimikkeellä tahansa, jotain korvausta rauhanomaisessa luovutuksessa Venäjä varmasti vaatisi). Nimikkeitä tälle voisivat olla "väestön siirtokompensaatio" tai "infrastruktuurikompensaatio". Toinen on paljonko Suomen valtion pitäisi sijoittaa rahaa Karjalaan, Salla-Kuusamoon ja Petsamoon.
Venäjän mahdollisesti vaatiman korvauksen jätän käsittelemättä, koska se nyt voi olla mitä tahansa symbolisesta ruplasta miljardeihin euroihin.
Halvimmalla Suomen valtio selviäisi, jos luovutettuja alueita ei integroitaisi Suomeen välittömästi kuin tietyin osin (rajavalvonta, poliisitoimi ja kevyt paikallis- tai aluehallinto osin omine, Suomesta poikkeavine säädöksineen). Mitään Suomen kuntien kaltaista velvoitteiden ja oikeuksien sumaa ei olisi. Myös verotuksellisesti kyseessä olisi erityisalue ainakin 20:n vuoden siirtymäajan verran. Olisiko tämä osa Suomea osa EU:ta vai ei, on jo sitten toinen juttu. Se voisi olla joko Grönlannin, Andorran tai Gibraltarin tapaan joko erillään unionista tai erityissäännösten piirissä osa unionia. Joka tapauksessa idea olisi, että muutamaa välttämätöntä Suomen valtion kuluerää lukuun ottamatta alueet tulisivat toimeen omillaan. Miten se sitten tapahtuisi?
Maanomistus
Kaikki Venäjän lain mukaan suoritettu yksityisten luonnollisten ja juridisten henkilöiden maanomistus pääsääntöisesti tunnustetaan - johonkin tiettyyn päivään asti ennen luovutusneuvottelujen alkua. Toisaalta samaan aikaan myös vuoden 1939/1944 maan- ja kiinteistönomistusolot tunnustetaan ja missä mahdollista, annetaan entisille omistajille ja/tai heidän jälkeläisilleen edullinen etulunastusoikeus omaan kiinteään omaisuuteensa luovutetuilla alueilla. Missä nämä kaksi joutuvat konfliktiin (vanha asuntokanta Viipurissa ja uudisrakennukset vanhalla yksityismaalla) yritetään löytää korvaavia malleja (niiden selittäminen veisi liian pitkän tilan). Entisillä omistajilla ja jälkeläisillä olisi 12 kk aikaa saattaa lunastusvaatimuksensa käsiteltäväksi JA siitä oselliseksi eivät tule perintökaaren mukaiset jälkeläiset vain ainoastaan ne pesän osakkaat/jälkeläiset, jotka lunastusvaateen esittävät.
Em. tilannetta lukuun ottamatta määritellään pikaisesti maat ja mannut, jotka luonnonsu0ojelusyistä jäävät valtion hallintaan. Ainakin Viipurinlahden kansallispuisto ja Laatokan saariston kansallispuistot olisivat tarpeen, varmaan myös Soanlahden/Suistamon/Suolahden alueelle olisi hyvä perustaa yksi luonnonpuisto tai vastaava ja pienempiä suojelualueita Jaakkiman ja Kalastajasaarennon luo. Oulangan-Paanajärven kansallispuisto jäisi entiselleen, vain valtionraja siirtyisi. Tuntsajoen varteen Kelloselän ja Alakurtin väliin myös luonnonsuojelualue.
Verotus
Koko alue (eli kolme erillistä aluetta) olisivat kokonaan oman vero-oikeutensa piirissä. Ne eivät suorittaisi Suomen valtiolle mitään maksuja ja Suomen valtio maksaisi vain alueilla rajavalvonnan ja muiden valtion infraan perustuvien asioiden kustannukset (päätieverkko, Vainikkala-Terijoki rautatielinja, luonnonpuistot, kansallisesti tärkeiden muistomerkkien ja museoiden ylläpito jne).
Alueesta pitäisi tehdä veroparatiisi Venäjän ja Suomen suuntaan. Ainoa vero, minkä tuloista maksettaisiin, olisi 15% aluevero. Se pätisi sekä palkkatuloihin että yritys- ja pääomatuloihin. Sen tulo menisi lyhentämättömänä alueen kassaan. Eläke- ja työttömyysvakuutukset ja sosiaaliturva luotaisiin nollaperiaatteella. Eli yksityisellä ja yksilöllisellä eläkevakuutuksella, jota voisi maksaa tarpeensa ja kykynsä mukaan ja nostaa kun haluaa eläköityä. Työttömyysvakuutus samalla tavalla. Sairaanhoito perustuisi pieniin yksityispraktiikoihin, joiden oheen suurimmissa keskuksissa osa nykyisistä poliklinikoista ja sairaaloista remontoitaisiin ja toimisi vaativamman sairaanhoidon pisteinä. Sairausvakuutustili olisi pakollinen, mutta tulottomille maksut sille maksaisi aluehallinto, malli muistuttaisi Singaporen mallia. Alue takaisi jonkin perusrahan jos ei ole tuloja, mutta sen päälle oman vakuutuksen perusteella maksetaan sen mukaan miten sinne kertynyt tuloja tai millaisen vakuutuksen ottanut. ALV olisi yhtenäinen 15%, ilman poikkeuksia. Valmisteveroja perittäisiin säästeliäästi. Alkoholivero olisi matala niin, että alue olisi houkutteleva shoppailukohde sekä Venäjältä että Suomesta. Viinillä voisi olla EU:nkin mahdollistama nollavero ja oluella hyvin pieni vero. Polttoaineverotus olisi matala. Jos alue EU:n osa, niin EU:n minimivero ja jos ei EU:n osa, voisi olla matalampikin. Tupakkavero olisi matalahko, muttei välttämättä Venäjää matalampi, ei tosin myöskään liikaa Venäjän tasoa korkeampi. Ainakin kannabiksen kasvatus ja käyttö olisivat sallittuja. Muiden huumeiden osalta ei välttämättä, sillä Suomen ja Venäjän tiukat lait toisivat asiaan liittyviä lieveilmiöitä. Alue olisi vapaakauppa-alue, siellä ei perittäisi mitään tuontitulleja. Aluehallinto saisi 2/3 ei-yksityisen maan myyntituloista, 1/3 menisi Suomen valtiolle. Tulliraja Karjalan ja Suomen sekä Petsamon ja Suomen välillä säilyisi, samoin kuin tulli- ja henkilökontrolliraja Venäjälle. Venäläiset pääsisivät kuitenkin viisumitta Karjalaan ja Petsamoon mikäli Venäjä päästää Karjalan ja Petsamon asukkaat viisumitta Venäjälle. Kivennavan Joutselkään olisi rakennettava jättimäinen raja-asema, Terijoen ja Kellomäen välin rantatielle pyöräilijöiden/kävelijöiden ja autoasema olisi maantien puolella, Rautuun, Käsnäselkään, Salmiin ja Suolahdelle pienempiä, Petsamoonkin kaksi. Viipurin satamassa olisi tehtävä suuri remontti.
Nykyinen väestö
Kaikkein mielekkäin ja reiluin ratkaisu olisi, että Venäjä sijoittaisi valtion sekä valtion firmojen työntekijänsä perheineen kuten myös em. puljujen eläkeläiset Venäjälle. Suomella ei olisi mitään velvollisuutta ottaa vieraan valtion palkkalistoilla olevia ihmisiä Suomeen. Ottaen huomioon, kuinka suuri osa luovutettujen alueiden tämän hetken asukkaista on armeijan, rajavartioston, tullin, KGB:n, miliisin, Gazpromin, Rosneftin ja vastaavien palveluksessa tai em. firmojen eläkeläisiä perheenjäsenineen, luovutettujen alueiden väestö olisi nykyisen vajaan 400.000 sijaan korkeintaan puolet siitä.
Muut saisivat asumisoikeiden samalla tapaa kuin Baltiassa ja venäjä jäisi alueella myös yhdeksi asiointikieleksi. Muita asiointikieliä olisivat suomi ja paikallisesti myös saame (koltta) sekä karjala. Viipurissa mahdollisesti myös ruotsi.
Suomen kansalaisuutta alueelle jäävä venäläisväestö ei saisi, mutta heillä olisi "luovutetun alueen kansalaisen" status, joka oikeuttaisi heidät matkustamaan esteettä, muttei ensi vaiheessa omaamaan automaattista oleskeluoikeutta muualla Suomessa, EU:ssa tai Schengen-alueella. He voisivat myös pitää Venäjän kansalaisuuden niin halutessaan. Suomen kansalaisuuden voisi saada kun suomen/ruotsin kielikoe ja yhteiskuntatiedon koe suoritettu eikä tehtyjä rikoksia.
Pääsääntöisesti myös Venäjällä pysyvästi asuvien kesäasunnot ja huvilat oikeuttaisivat oleskelemaan ainakin puolet vuodesta alueella, sikäli mikäli nämä huvilat/tontit omistettu ennen kuin neuvottelut alueluovutuksista aloitettu. Muussa tapauksessa ne pakkolunastetaan tai olisi myytävä tietyn ajan kuluessa.
Suurin käytännön ongelma olisi Kuokkalan mutka, joka nykyisin paitsi osa Pietarin kaupunkia, myös sen integraalinen osa. Siksi rajatarkistus olisi järkevä siirtää hiukan länteen, Terijoen kirkonkylään vähän ortodoksisesta kirkosta itään koska vanhojen Kellomäen, Kuokkalan, Ollilan ja Perä-Kuokkalan kylien väestö on runsas ja osa Pietarin kaupunkia. Pietarin kaupungin rajaa (joka menee Vammelsuun ja Inon välissä) tietysti siirrettäisiin myös itään eli Rajajoen vanhalle uomalle. Kuokkalan mutkan asukkaista tulisi väliinputoajia, he olisivat juridisesti Suomessa asuvia, mutta käytännössä Venäjän oikeuspiiriin kuuluvia.
Muut käytännön ongelmat olisivat tuoreet investoinnit eli Uuraan satama, Koiviston öljysatama sekä NordStream -kaasuputken väliterminaalit Kannaksella sekä itse kaasu- ja öljyputket. Pohjoisessa Petsamon alueella Nikelin ja Zapoljarnyjn kaivoskaupungit. Asia voitaisiin ratkaista antamalla ne edullisesti vuokralle niitä operoiville venäläisille yrityksille ja tätä tarkoitusta varten ne saisivat jättää TARPEELLISEN määrän henkilökuntaa myös operoimaan em. fasiliteetteja.
Poliittinen integraatio Suomeen
Alueet olisivat autonominen osa Suomea erilaisella autonomiajärjestelyllä kuin Ahvenanmaa. Kaikki asukkaat olisivat äänioikeutettuja vaaleissa, joita alettaisiin pitää 5:n vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Siihen asti hallinto olisi eksekutiivikomission käsissä, eli nimitetyn hallituksen, jonka tehtävä hoitaa hallinto 5 vuotta ensimmäisiin vaaleihin asti. Konsultatiivisia paikallisvaltuustoja voisi valita jo ennen sitä. Karjalalle tulisi oma alueparlamentti. Sallan ja Kuusamon itäosat voitaisiin integroida Sallaan ja Kuusamoon ilman erityisjärjestelyjä (paitsi tietysti Alakurtin evakuointi kun siellä vain sotilashenkilöstöä). Petsamossa aluevaltuusto. Näin siis Karjala ja Petsamo jäisivät erityishallinnon piiriin kun taas normaaliasukkaista tyhjä Salla ja Kuusamo korpimaineen liitettäisiin vain oheisiin kuntiin.
Karjalassa asuvat Suomen valtion kansalaiset äänestäisivät Suomen valtiollisissa vaaleissa omassa vanhassa vaalipiirissään ensimmäiset 5 vuotta. Sen jälkeen muodostettaisiin Karjalan vaalipiiri. Petsamolaiset äänestäisivät osana Lappia tai saisivat yhden kiintiöpaikan Ahvenanmaan tapaan.
Tässä nyt muutamia linjauksia. Paljon enemmänkin voisi tehdä, mutta tuollaisilla toimilla Suomen valtion ei suoraan tarvitsisi maksaa "Karjalan jälleenrakennusta" vaan investointiporkkanoilla, veroeduilla ja kevyellä byrokratialla sinne nopeasti hakeutuisi liiketoimintaa ja yritteliäisyyttä. Suomen palkkasäännöksetkään ei tietysti voimassa ja koska kustannustaso Suomea matalampi, myös suomalaiset työskentelisivät siellä matalammalla palkalla.

Tässä on aika paljon samoja ideoita kuin meidän palautussuunnitelmassamme. Välttämättä tai edes todennäköisesti kirjoittaja ei ole lukenut sitä. Pikemminkin kysymys on siitä, että jos asiaa tosissaan pohtii, ei juuri muunlaisiin tuloksiin voi päätyä.

Täytettä kesään: Verkkomedia

Verkkomedia on julkaissut petroskoilaisen muusikon Santtu Karhun haastattelun. Ilmeisesti tässä tapauksessa Verkomedia vastustaa EU:ta vielä enemmän kuin rakastaa Venäjää. Haastateltavakaan ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Mukaan mahtui kuitenkin myös tämä:

Kysymys: Suomessa on tahoja, jotka haluavat "Karjalan takaisin". Haluaako Karjala takaisin Suomen yhteyteen?

Vastaus: Aika arka kysymys ja vastaus siihen piilee edellä olevassa ...Venäjä aina pettää, muistakaamme se! Ja tuo on kans hauskaa että urpot täällä jostain syystä aina yhdistävät Venäjän, kirkon ja Moskovan... Zirinovski ja ymv. komformistit käyttää sitä hyväkseen. Esimerkiksi Peresroikan aikana minäkin uskoin muutoksiin ja meni 10 vuotta siihen, ennen kun tajusin "ei maasta tule tolkkua", varkaat ovat Afrikassa varkaita ja ryssä on Kuussakin ryssä, heh-heh.

Kysymys on tietysti alusta alkaen huonosti muotoiltu, koska muualla haastattelussa Karjalalla tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka jokseenkin eri asia kuin luovutettu Karjala.Vastaus ei kuitenkaan ole täysin mielenkiinnoton.

Turun tautia Viipurissa

Helsingin sanomissa on viime päivinä kirjoiteltu Viipurin vanhan keskustan arvorakennusten tuhoutumisesta rakennuskeinottelun seurauksena. Keskustelun aloittivat Maunu Häyrynen ja Aino Niskanen Vieraskynä-palstalla. Heidän mukaansa vanhoja, hoitamatta jätettyjä rakennuksia puretaan, koska ne ovat päässeet vaarallisen huonoon kuntoon, ja tonttien rakennusoikeudet myydään. Vanhan suomalaisen Viipurin arkkitehtuuria siis puretaan venäläisten uudisrakennusten tieltä kyseenalaisilla keinoilla, mitä monet venäläisetkin kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat protestoineet.
Sitten keskustelu siirtyi Helsingin Sanomien yleisönosastoon, missä Pekka V. Virtanen veti esiin oikeusperiaatteen, jonka mukaan "valtioiden rajojen siirtyminen ei vaikuta kiinteistöjen omistussuhteisiin". Tätä kovin tutulta kuulostavaa tematiikkaa on käsitelty blogissa jo niin monesti, ettei siitä tässä yhteydessä sen enempää.
Seuraavaksi julkaistussa kommentissa Esko Vepsä totesi tylysti, ettei suomalaisilla ole varaa huudella Viipurin vanhan kaupunkikuvan tuhoamisesta, kun itsekin ovat tehneet vastaavia temppuja Helsingissä ja Turussa. Tähän voisi sanoa ainakin sen, etteivät aikaisemmin tehdyt virheet oikeuta tekemään samoja virheitä uudelleen.
Toisinaan on jopa esitetty näkemyksiä, että Viipurin menetys oli arkkitehtuurin kannalta suorastaan onni onnettomuudessa, koska jähmeä neuvostoaika säästi vanhaa rakennuskantaa siltä purkuvimmalta, joka Suomessa oli valloillaan 50-60 -luvulla. Tämä on tietysti erittäin kärjistetty osatotuus. Ensin jo sota tuhosi paljon, sitten Neuvostoliiton surkea köyhyys yhdistettynä perivenäläiseen huolettomaan mentaliteettiin rapistutti loputkin kamalaan kuntoon - ja kun uutta joskus rakennettiin, ei vanhaa säästelty, jos se sattui olemaan tiellä. Oma lukunsa on ideologinen vandalismi: suomalaisten muistomerkkien tuhoaminen, hautausmaiden jyrääminen, kirkkojen muuttaminen ties miksi varastotiloiksi. Uutta on nyt se, että Neuvostoliiton hajottua myös kiinteistökeinottelijat ovat päässeet apajille, eikä Venäjän epämääräisestä oikeusjärjestelmästä ja korruptoituneesta virkakoneistosta ole apua.
Joka tapauksessa on hyvä, että asiasta pidetään meteliä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Viipurin vanha keskusta on arkkitehtonisesti arvokasta kulttuuriperintöä riippumatta siitä minkä valtion alueella se sattuu sijaitsemaan - ja kun Viipuri kerran palaa takaisin Suomen yhteyteen, olisi toki kodikkaampaa nähdä siellä vanhoja tuttuja rakennuksia hyvässä kunnossa eikä pelkkiä raunioita ja venäläistä uustuotantoa.

Anarkistien vuoro

Anarkistien näkemykset ovat yleisesti ottaen EVVVK, kuten on myös Karjalan-kysymys anarkisteille. Muuan pitkään Venäjällä asunut anarkisti on kuitenkin kirjoittanut yllättävän fiksua asiaa Venäjän tilanteesta, ja ansaitsee tulla huomioiduksi. Kyseinen anarkisti jopa suhtautuu kielteisesti 911-salaliittoteorioihin, joihin paitsi merkittävä osa vasemmistosta, myös pöntöimmät Karjalan palauttajat ovat hurahtaneet. Oleellinen anarkistin kirjoituksessa on tämä:

Nykyään Tšetšenia on äärimmäisen autoritaarinen maa, ja Kadyrovin todellista kannatusta on mahdoton arvioida. Suuri osa vaikutusvaltaisista sotaherroista piileskelee yhä tasavallassa, mikä osoittaa, ettei vastarinta ole täysin menettänyt kannatustaan. On kuitenkin selvää, että merkittävä osa väestöstä tukee Kadyrovin politiikkaa ristiriidoista huolimatta. Tämä selittyy ensinnäkin sillä, että sekä aineelliset elinolot että turvallisuustilanne ovat paremmat kuin kummankaan itsenäisyyden kauden aikana (vuosina 1991–1994 ja 1996–1999). Toiseksi Kadyrov nuoremman on onnistunut osoittaa, ettei hän ole pelkkä marionetti, ja että hän tietyssä mielessä jatkaa nationalistista projektia. Tšetšenia on tätä nykyä yksi etnisesti homogeenisimmista alueista Euroopassa, ja sekä siviili- että sotilasvalta on siellä täydellisesti  takkinsa kääntäneiden entisten separatististen nationalististen käsissä. Kun Venäjällä koittaa seuraava valtion keskusvallan heikkenemisen sykli (mikä varmasti tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin), ei enää mikään voi pidätellä Tšetšeniaa  Moskovan alaisuudessa.

Anarkisti osuu tässä naulakon kantaan. Putin ei ole onnistunut vakauttamaan Venäjää pysyvästi. Jotain tapahtuu väistämättömästi ennemmin tai myöhemmin, ja se voi olla kriittinen hetki Karjalan palautukselle.

Juuri nyt: Viron ja Venäjän rajasopimus

Venäjä on ottamassa lusikan kauniiseen käteen ja solmimassa rajasopimuksen Viron kanssa. Vuonna 2005 neuvoteltuun sopimukseen on lisätty lause, jossa todetaan, että aluevaatimuksia ei ole. Paras lopputulos olisi tietysti ollut, jos Ivangorod ja Petserinmaa olisi palautettu Virolle, mutta tämä on kuitenkin toiseksi paras vaihtoehto. Viro saa yksikäsitteisen itärajan ja sellainen kummallisuus kuin Saatsen saapas katoaa kartalta. Kuten Suomellakin, mahdollisten rajamuutosten on perustuttava muuhun kuin sopimukseen perustuvan rajan puuttumiseen. Latvia solmi oman sopimuksensa jo 2007. Japanin tilanne on toinen, mutta Japanin muskelit ovatkin hieman isommat kuin  Suomen, Viron ja Latvian.

Pastori pinkkaa rupliaan

Stalinin ihailu kuuluu keskeisiin venäläisiin arvoihin, eikä pastori enää paheksu sitä. Valitettavasti hänellä ei ole tarpeeksi ruplia matkaan Tampereen Lenin-museoon. Tihkumme empatiaa.

Kiitti vitusti, Joe-setä

'

'Historioitsija' Starikovin tutkinto on muuten paikallisesta kauppasurkeasta. Stalinin ihailu on aikaisemmin jossain määrin häirinnyt Suomen tyhmintä (ex-)pastoria. Onkohan pastorilla nyt jotain sanottavaa vai pinkkaako hän vain rupliaan?

Quod licet Bolivia...

Bolivia vaatii Chileä palauttamaan yli sata vuotta sitten menettämänsä rannikkokaistaleen.

Eteläamerikkalainen sisämaavaltio Bolivia on haastanut naapurimaansa Chilen Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen saadakseen takaisin kaistaleen Tyynenmeren rannikkoa.Chilen mukaan rajanveto maiden välillä ei ole enää neuvoteltavissa.Vuoden 1879 sodassa Bolivia menetti Chilelle lähes 400 kilometriä rannikkoa ja 120 000 neliökilometriä maa-alueita.Rauhansopimus solmittiin vuonna 1904.Bolivian mukaan sopimus ei ole pätevä, koska siihen suostuttiin Chilen painostuksesta.

Vunetnews, Verkkomedia ym. venäläismieliset viestimet eivät vielä ole osoittaneet tukeaan, mutta eivätköhän ne tee sen pian.