Sillä välin Venäjällä, eli aina paranee

Moskova, 6.2. (Stimme Russlands) -- Argentiinan ulkoministeri Hector Timerman kehottaa Britanniaa aloittamaan suorat neuvottelut Falklandin saarten asemasta. Hän korosti, että Falklandin saaret eivät saa osallistua neuvotteluihin.

Taistelu Falklandinsaarista alkoi Britannian ja Argentiinan välillä 2. huhtikuuta vuonna 1982. Kiivaan sodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan.

Aiemmin Britannian pääministeri David Cameron sanoi, että Falklandin saarten asukkaat haluavat alueen pysyvän Britannian osana.

Stimme Russlands / KOMINFORM

german.ruvr.ru

Toim. huom: Lontoo perustelee Falklandin saarten asemaa erityisesti alueen asukkaiden tiedossa olevalla tahdolla kuulua Britanniaan. Tällainenperustelu on varsin tekopyhä, sillä asukkaiden enemmistö muodostuu pääosin englantilaisista, joiden painostuksen alla alkuperäisasukkaita on joutunut muuttamaan muualle. 

KOMINFORM

Anteeks vaan, mutta mitä alkuperäisasukkaita? Karjala sen sijaa ei ollut asumaton...

Taidetta taas: Karjala!

Helsingin Taidehallissa avataan maaliskuun 9. päivänä näyttely, jossa taiteilijaryhmä Ozane esittelee Karjalaa käsitteleviä teoksiaan. Ryhmä koostuu kymmenestä taiteilijasta, joilla on karjalainen identiteetti, monet heistä evakkojen jälkeläisiä. Näyttelyyn liittyy myös oheisohjelmaa paneelikeskusteluista lettukesteihin.
Ozane on karjalan kieltä ja tarkoittaa ihmisen osaa, kohtaloa. Taiteilijoita yhdistää tarve purkaa sukupolvelta toiselle periytynyttä evakkouden ja vierauden tunnetta. He haluavat murtaa sen perinteisen vaikenemisen muurin, joka on ympäröinyt menetettyä Karjalaa, kun jopa monissa evakkojen perheissä Karjalasta ei puhuttu.

Sillä välin Argentiinassa

Argentiinan presidentti on lähestynyt Ison-Britannian hallitusta avoimella, sanomalehdessä julkaistulla kirjeellä ja vaatinut Falklandinsaarten luovuttamista.
Presidentti Cristina Fernandez de Kirchner patistaa pääministeri David Cameronia neuvottelemaan ratkaisun saarten kohtalosta vedoten YK:n vuoden 1965 päätöslauselmaan.
Kirjeen mukaan saaret riistettiin voimakeinoin Argentiinalta harjoittaen julkeaa 1800-luvun kolonialismia.

Näin siis siitä huolimatta, että saaret eivät ole milloinkaan kuuluneet de jure Argentiinalle eikä niillä ole ollut argentiinalaista asutusta. Muistakaamme myös, miten Neuvostoliitto kannatti Argentiinaa Falklandin sodassa siinä määrin että oli valmis unohtamaan, miten Galtieri laittoi Argentiinan kommunisteille betonisaappaat.

Blogimme onnittelee voittajaa lämpimästi

Vuoden 2012 Trolli-Finlandia-palkinnon on voittanut valtiotieteiden tohtori, dosentti Johan Bäckmanin synnyttämä julkisuus- ja mediaoperaatio. Valinnan suoritti juontaja ja Suomi24-verkkopalvelun johtaja Jussi Halli.

Kohudesanttia ad nauseam

Vääryystieteen desantti on jälleen käynyt valistamassa naapureita historian väärentämisestä Suomessa. Tässä vähän kohokohtia:

Mainilan laukauksia ei koskaan ammuttu, vaan konnamaiset suomalaiset aiheetta syyttivät Neuvostoliittoa niiden lavastamisesta:

Есть и другие примерытого, как финны фальсифицировали историю уже в ходе событий истории: известные«выстрелы Майнила» («Майнилан лаукауксет»), о которых информировало радиоМосквы 26.11.1939. Согласно данным советской радиопередачи, советскиепограничники заметили со стороны финнов семь выстрелов, которые попали натерриторию СССР. Финские власти моментально решили сфабриковать дело противсоветского руководства о том, что советская артиллерия около границы сФинляндией якобы стреляла в собственных пограничников, чтобы иметь повод для нападенияна Финляндию. В этих целях, в финском генштабе ночью собрали «показания»финских пограничников, которые заявили, что они якобы «видели» с территорииФинляндии, как советская артиллерия стреляла в своих на территории СССР.Показания противоречивые. Хотя на самом деле, никаких «выстрелов Майнила» небыло. Но до сихпор, придуманная история «выстрелов Майнила» является главным событиемпридуманной и фальсифицированной истории т.н. «зимней войны».

 Jo sana 'jatkosota' on uusnatsismia, russofobiaa ja sotilaallinen uhka Venäjää vastaan:


Надо сказать, что использование термина «яткосота» к сожалению, такжесвидетельствует о том, что автор поддерживает нацизм –ведь сам термин «яткосота» существует для того, чтобы оправдать и поддержатьоперацию «Барбаросса». Таким образом, читатель должен быть внимателен,поскольку все труды, использующие этот термин («яткосота»), отражают крайневраждебную русофобскую идеологию, неонацизма и экстремизма. Слово «яткосота» – это информационное оружие, военнаяугроза против России.

Neuvostoliittolaiset partisaanit eivät tietenkään tappaneet mitään siviilejä, moinen on vain natsien keksintöä:

Понятно, что тенденция искажений, откровенная ложь, опять связаны с общей тенденцией фальсификации и отрицания союзничества Финляндии с нацистской Германией. Если Финляндия действительно воевала «одна», если она была жертвой сталинского нападения и угрозы «оккупации», если было «единство народа» против СССР, тогда боевые действия и разведывательные операции немецких гарнизонов и на других военных объектах около границы легче фальсифицировать, используя версию намеренного нападения на мирное население. Хотя здесь опять то, что пишет, например псевдоисторик Эрккиля, очень похоже на нацистскую пропаганду военного периода. Именно нацисты создавали мифологию о том, что цель советских партизан – это массовое уничтожение мирного населения, женщин и детей. Хотя в указанных случаях, которые спустя 60 лет изучает псевдоисторик Эрккиля, уже невозможно доказать, кто убил кого, и почему.

 

Ja sokerina pohjalla korttelin suurimmat peräpukamat, eli Karjala ei ole koskaan kuulunut Suomelle ja Tarton rauhalla ei ole mitään tekemistä Karjalan kanssa. Karjalan palautus tarkoittaakin Suur-Suomea:

 

В финском реваншизме 1990-х и 2000-х годов также есть интересная тенденцияфальсифицировать историю второй мировой войны. Главный лозунг финскихреваншистов «Вернуть Карелию» (по-фински «Карьяла такайсин») никакого реальногоотношения к действительности не имеет – ведьКарелия же никогда не была в составе Финляндии. Части ее были оккупированынемецкими и финскими оккупантами, но это, конечно, не дает никакого права на её«возвращение». Если смотреть на официальную пропаганду организации«ПроКарелия», то на фоне лозунга «вернуть Карелию» они требуют от России насамом деле регионы от Баренцева моря до островов Финского залива, в соответствиис Юрьевским мирным договором 1920-ого, что не имеет никакого отношения к Карелии.Таким образом, лозунг «вернуть Карелию» для финских реваншистов – это всего лишь туманный занавестребований создания «великой Финляндии» с разнообразными территориальнымипретензиями.

 

Petsamohan se siinä

Tällaista karttaa näytettiin Suomea käsitelleessä amerikkalaisessa talk show -ohjelmassa.Välirauhan aikaiset rajathan ne siinä, Karjala menetetty, mutta Petsamo tallella, sen pohjoisosaan on tainnut tulla vieläpä vähän lisää lääniä. Virokin on saanut pitää Petserinmaan ja ulottuu koillisessa Pietariin asti, Liettua leviää suorastaan muinaisten suurvalta-aikojensa malliin. Olipa kyse huumorista, tietämättömyydestä tai pienestä piikistä Venäjän suuntaan, tuollaiset provokaatiot ovat hauskoja ja samalla muistuttavat Venäjän/Neuvostoliiton imperialistisesta politiikasta pieniä naapurimaita kohtaan ja niiden kärsimistä aluemenetyksistä.

Kuka siellä?

Blogia on eilen ja tänään luettu erittäin ahkerasti kuuden anonyymiproxyn kautta. Kaikki blogin lukeminen on tietysti myönteistä, mutta tämä herättää uteliaisuutta: mitähän lukijan todellinen IP paljastaisi?

Kas Karjalan sanomia

Viimeksi Karjalan sanomat julkaisi vääryystieteen desantin sekoilua. Nyt onkin vuorossa jotain aivan muuta: myönteiseen sävyyn kirjoitettu juttu ProKarelian uudesta kirjasta. Kirjaa en ole vielä nähnyt, mutta Karjalan sanomien juttu ei paljasta suurempia sammakoita. Ainakaan omaisuuden restituutio -tuubaa ei mainita. Sotahistorian osuus ei kyllä tunnu ihan rehelliseltä, suomalaiset sukellusveneet aloittivat sotatoimet jo 22.6. 1941. Tämän pitäisi olla kaikkien tiedossa, ja vaikka sitä voisi jälkiviisaasti arvostella, se varmasti tuntui silloin hyvältä idealta. Keskustelu näyttää oleva menossa vaihteeksi parempaan suuntaan, varsinkin kun desantilta on lopultakin paska osunut tuulettimeen.

Bätmän oli mielipuoli, lopulta se hullu kuoli

Vääryystieteen desantti on parantanut kuin sika juoksuaan:

Petroskoissa toimii Karjalan palautusta vastustava venäläinen nuorisojärjestö Uusi Karjala, joka auttaa venäläisiä maahanmuuttajia Suomessa ja puolustaa heidän oikeuksiaan.
— Uusi Karjala -kansalaisjärjestön toiminta on suunnattu Suomen puolella asuvien meikäläisten kansalaisten oikeuksien puolustamiseen. Me seuraamme tarkasti kaikkia suomalaisten poliitikkojen mielipiteenilmauksia ja mediassa julkaistua kritiikkiä, Uusi Karjala -nuorisojärjestön puheenjohtaja Aleksandr Kalkko kertoo.
Noin kymmenen vuotta sitten syntyneet revansistien salaseurat eivät saa laajaa julkisuutta Suomessa. Monet suomalaiset eivät tiedä niistä mitään, useammat poliitikot kieltävät seurojen olemassaolo.
— Olen seurannut revansistien toimintaa jo yli kymmenen vuotta. Suomalaisten historiantutkijoiden mukaan toisen maailmansodan aikana suomalaiset pyrkivät saamaan Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueet. Nykyäänhän on tiettyä että suomalaisilla oli aikeissaan saada suuremmat alueet: Pohjois-Norjan, Eestin, Ruotsin ja Latvian alueet ja myöskin Pietarin ja Orenburgin, suomalainen ihmisoikeusaktivisti dosentti Johan Bäckmann kertoo.
Bäckmanin mukaan Karjala takaisin -motto ei pidä paikkaansa, koska Karjala ei ollut koskaan osa Suomea. Kummankin maan asukkaat on harhautettu ja he ovat tietosodan orjia
Lisää lue Karjalan Sanomista 26.09.12.

On niin paksua, että ei oikein pysty kommentoimaan. Siteeksi on taas hitunen totta, joissain piirissä todella puhuttiin Suur-Suomesta, johon olisi kuulunut myös Viro, Länsipohja ja Ruija.

Ilta-Sanomia

Lauantain iltsarissa oli kaksikin Karjalaa sivuavaa kirjoitusta, jotka valitettavasti löytyvät vain maksullisesta digilehdestä netistä.

Kekkosen entinen adjutantti kertoi, että Kekkonen oli päässyt Hruštšovin kanssa niin pitkälle, että  Hruštšov teetti selvitystä Viipurin palauttamisesta. Kaikki meni kuitenkin pieleen, kun Hruštšov siirrettiin syrjään, ja Brežnev suhtautui Kekkosen uusiin yrityksiin ehdottoman kielteisesti. Tästähän on ollut puhetta ennenkin, ja asiaa on epäilty jopa Hruštšovin syrjäyttämisen yhdeksi syyksi. Miten lie, osoittaa kuitenkin, että aina kannattaa yrittää, Kekkonenkin yritti.

Toinen kirjoitus käsitteli Karjalan tasavallan kiinnostusta Suomea kohtaan. Vanha tuttavamme Svobodnaja pressa oli kirjoittanut Karjalan tasavallan asukkaiden kiinnostuksesta Suomeen liittymiseen. Jutun kirjoittanut Vitali Slovetski oli kuitenkin haluton puhumaan iltsarin toimittajien kanssa, ja jutussa olevat oudot väitteet suomalaisten lähetysjärjestöjen separatistisesta propagandasta antavat vähän aihetta epäillä, että perimmäinen tarkoitus olisi vain rakennella viholliskuvia.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

Aihepiiriä on sivuttu aikaisemminkin. Nyt asian kaivoi esiin Jukka Tarkka:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kertoo tuoreessa, Suomen kylmää sotaa käsittelevässä kirjassaan Karhun kainalossa, että presidentti Urho Kekkonen yritti kesäkuussa 1968 saada Viipurin takaisin Suomelle.

Hän ehdotti Tarkan mukaan kesäkuussa 1968 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen silloiselle pääsihteerille Leonid Brežneville vaihtokauppaa.

Saadakseen Viipurin Kekkonen olisi antanut kaistaleen pohjoisinta Lappia ja tunnustanut DDR:n

Tarkan mielestä presidentti eksyi "valtiosäännön, rikoslain ja terveen järjen rajojen tuolle puolen."

Valtiosäännöstä ja rikoslaista en olisi varma. Terveen järjen suhteen Tarkka taitaa valitettavasti olla oikeassa. Venäjä ei taatusti palauta Karjalaa pelkästään hyvä omantunnon saadakseen, vaan meillä pitää olla jotain konkreettista tarjottavaa Venäjälle. ProKarelia huutaa tietysti tässä, että sehän on ihan väärin, ryöstösaalis on palautettava ilmaiseksi. Toki, mutta jos halutaan Karjala takaisin ennen maailmankaikkeuden lämpökuolemaa, periaatteista on syytä tinkiä. Kekkonen saattoi olla valmis tinkimään liikaa. Pitäisi löytää jokin keskitie Kekkosen uhkarohkeuden ja Koiviston ylivarovaisuuden väliltä.

Löylyä, löylyä lissää...

Venäjän hallituksen lehti: Suomi ei nuodata Pariisin rauhansopimusta, Suomen ulkoministeriö yhteistyössä revansistien kanssa

Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta kirjoittaa tänään, että Suomen ulkoministeriön edustaja Hannu Halinen on osallistunut suomalaisen revanssijärjestön "ProKarelian" kokouksiin Helsingissä. "ProKarelia" on revansistinen järjestö, joka levittää Pariisin 1948 rauhansopimuksen kieltämää revansistista propagandaa. Rossiiskaja Gazeta yritti selvittää tilannetta sekä Suomen kantaa Karjala-kysymykseen, mutta UM:n Venäjän yksikön päällikkö Jaana Teckenberg kieltäytyi kommentoimasta. "ProKarelia levittää rankaisematta revansistista propagandaa", Rossiiskaja Gazeta kirjoittaa.
http://www.rg.ru/2012/09/12/finlandia-site.html

Ei tarvita Sherlock Holmesia päättelemään tämän jutun suomalaista 'tietolähdettä'.  

Vääryystieteen desantti vauhdissa Petroskoissa

Пресс-конференция правозащитника Йохана Бекмана в Петрозаводске

Широкоизвестный финский правозащитник, председатель Антифашисткого комитета Финляндии Йохан БЕКМАН выступает в пресс-конференции в г. Петрозаводске в 18.9.2012 в 10.00-12.00 ч. по теме «Защита прав русскоязычного населения в Финляндии и необоснованные претензии финских реваншистов» вместе с молодежной организацией «Новая Карелия» и с ее председателем Александром КАЛЬКО в отелье «Прионежский» (ул. Федосовой, 46). Дополнительная информация: petrosinfor@gmail.com

Dosentti Johan Bäckmanin lehdistötilaisuus suomalaisen revansismin ongelmasta

Dosentti Johan Bäckmanin pitää lehdistötilaisuuden aiheesta REVANSISMIN ONGELMA JA VENÄJÄNKIELISEN VÄESTÖN TILANNE SUOMESSA 18. syyskuuta 2012 kello 10-12 Petroskoissa hotelli Äänisen konferenssisalissa (osoite Ulitsa Fedosovoi 46). Tilaisuuden järjestää Karjalan palautusta vastustava venäläinen nuorisojärjestö Uusi Karjala, jonka puheenjohtaja Aleksandr Kalkko esiintyy myös lehdistötilaisuudessa. Tilaisuus on venäjänkielinen. Tiedustelut: petrosinfor@gmail.com

 

 

Karjalan palautuksella on kuin onkin uskottavuutta, koska se jaksaa huolestuttaa Venäjää.

Taas Karjalaa Usarissa

Usarissa vaikuttava sotahistorioitsija ottaa kantaa ehdotukseen selvittää huhut epävirallisista Karjala-keskusteluista 90-luvun alussa:


Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kuopus Olli Immonen on tämänpäiväisten uutisten mukaan aikeissa tiedustella hallituksen valmiutta lähihistoriaa koskevaan selvitykseen. Valokeilaan olisi tarkoitus asettaa huhujen mukaan oletettavasti 1990-luvun alussa käydyt Suomen ja Venäjän väliset keskustelut Karjalan palauttamisesta.

---

Miksipä siis ei? Immosen pyynnössä ei periaatteessa ole mitään kohtuutonta eikä mahdotonta, vaikka itse selvitys osoittautuisikin täysin tarpeettomaksi ja todistaisi huhun pelkäksi huhuksi. Samalla saataisiin myös kerrankin lähihistoriaa koskevia arkistoja avoimiksi paitsi meillä, myös itänaapurissa, josta tämä tarjous Karjalan palauttamisesta kuulemma on aikoinaan tullut. Selvitys itse asiassa edellyttäisi suomalais-venäläistä yhteisprojektia. Nämä ovat onnistuneet hyvin ennenkin.Mutta ennen kuin toimeen tartutaan, niin kansanedustaja Immoselta toki voisi kysyä, olisiko hän lopultakaan vakuuttunut mahdollisen selvityksen tuloksista? Huhtiniemen ja Pyynikin kuvitteellisten joukkohautojen tapaukset ovat esimerkkejä siitä, että historioitsijoita ei välttämättä edes haluta uskoa. Kaikissa tapauksissa ammattitutkijoita on myös syytelty "virallisen totuuden" esittämisestä propagandana, ja esitetty verraten kyseenalaisia arvoita heidän poliittisista motiiveistaan tavalla, jota eräässä luottamustoimessa esimiehenäni toimiva ammattitoveri Ilona Kemppainen on osuvasti kuvaillut.Kansanedustaja Immonen on antanut viitteitä omasta suhtautumisestaan kotimaamme tiedeyhteisöön toteamalla, että "yliopistomme ovat tällä hetkellä valitettavasti täynnä kommunisteja ja entisiä Stasin agentteja". Keille hän siis uskoisi tämän lähihistoriaa koskevan tärkeän selvityksen, jos akatemia on hänen mielestään näinkin mädännäinen? Ja mikäli selvitys vahvistaisi tarinan tuulesta temmatuksi ja antaisi presidentti Koivistolle puhtaat paperit Karjala-asiassa, niin suostuisiko Immonen uskomaan tutkimuksen lopputulosta? Vai epäilisikö hän kukaties tällöinkin tutkijain vaikutteita?

Minä olen kyllä saanut vahvan vaikutelman, että jotakin tuohon aikaan tapahtui, ja rohkeampi presidentti olisi ehkä saanut jotain aikaan. Karjalan palautuksen kannalta selvitys ei kuitenkaan olisi välttämättä hyvä idea. Ei pidä antaa Venäjälle signaalia, että Karjalasta ei voisi keskustella ehdottomasti pöytäkirjan ulkopuolella.

Sotahistorioitsija sai sitten tietysti tavallisen pönttöjä kommentteja:

7.9.2012 15:31 Jussi Jalonen. Olet tutkija, silti esityksesi on erittäin kapea. Jos todella tehdään Petsamon, Karjalan ym. palautukseen liittyvä selvitystyö, sen tulee olla olennaisesti laajempi sisällöltään. Selvityksessä tulee olla historiallinen osa. Siinä tulee olla kansainvälisoikeudellinen osa. On tutkittava, mitä kaikkia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia esim. Neuvostoliitto rikkoi hyökätessään Suomeen. Ei kai niitä lakeja ole rustattu vain huvin vuoksi? Tällöin on tutkittava esim. Westfalenin rauhaa, Haagin sopimuksia, Kellog-Briad -sopimusa, Sodanvastaista sopimusta. Tarpeen on myös selvittää Atlantin julistusta, josta tuli Atlantin sopimus 01.01.1942. Ja samassa Arcadia-kokouksessa NL sitoutui YK:n periaatteisiin.
Tarpeen on myös selvittää evakkojen omistusta. Siinä voi lähteä vaikkapa Urukaginan laeista aina Pinheiron periaatteisiin. Eikä tietysti pidä unohtaa ETYK:n lupausta rajatarkistuksista ja onhan niitä useita muitakin tarkasteltavia asiakirjoja. Keskinäisistä sopimuksista on erityisesti tarkasteltava Suomen itsenäistymistä ja Neuvosto-Venäjän siihen tekemää ratifiointia ja Tarton rauhansopimusta 1920. NL rikkoi myös Hyökkäämättömyyssopimusta ja sen jatkosopimusta. Tämä on vasta alkua. Lisäksi pitää selvittää palautuukseen liittyviä periaatteita, kuten luottamusta, win-win -pohjaa ja rauhanomaisuutta.
Joten voin sanoa, että heittosi "Helppo homma siis", on äärimmäisen väärä ja suorastaan outo. 



Wesfalenin rauhaa ja Urukaginan lakeja voi hyvä tavaton. Ja asian vierestä, puhehan oli vain 90-luvun alun tapahtumien selvityksestä.

Ja muutenkin kohtuupönttöä. Jos halutaan Karjala takaisin, ei pidä puhua vanhoista sopimuksista vaan uusista. Sopimuksista, joiden pitäisi olla hyväksyttäviä sekä Suomelle että Venäjälle. Kun tuon win-win -pohjan aina mainitsee, niin ehkä kannattaisi edes joskus ajatella, mitä sen pitäisi pitää sisällään ja mitä se nyt ei ainakaan voisi pitää sisällään.

Terijoki ja Suur-Suomi

Joopa joo. Terijoella oli sitten käyty ja todettu, ettei sikäläisissä mustikoissa ollut enää "Suur-Suomen makua". Ja mitähän tekemistä Terijoella mahtaa olla Suur-Suomen kanssa?
Tuo teksti nyt oli kirjoittajalleen tyypillistä älytöntä vuodatusta, joka ei ansaitse sen perusteellisempia analyyseja, mutta toi esiin erään käsitesekaannuksen, johon olen toisinaan muissakin - ja paljon asiallisemmissakin  - yhteyksissä törmännyt, nimittäin Tarton rauhan rajojen ja Suur-Suomen sekoittaminen. Käsitteiden sotkeminenhan johtuu tavallisesti silkasta tietämättömyydestä, mutta toisinaan myös asioiden tarkoituksellisesta hämärtämisestä ja manipuloinnista. En tiedä kummasta tässä tapauksessa on kyse; kirjoittajan mission tuntien voisi epäillä tahallista propagandan tekoa, mutta myös pelkkä hölmöys riittäisi vallan mainiosti.

Terijoki on kuulunut perinteisesti Suomeen, aina siitä lähtien kun Ruotsi ja Venäjä muinoin jakoivat Karjalan ristiretkillään katolisen ja ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Isonvihan jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Karjalankannaksen Venäjälle, mutta kun koko Suomi liitettiin Venäjään 1800-luvun alussa, yhdistettiin 1700-luvulla menetetyt alueet - ns. Vanha-Suomi - muuhun suuriruhtinaskuntaan, joka sitten itsenäistyi Tarton rauhan rajoilla.
Suur-Suomella taas on tarkoitettu sellaista utopistista Suomea, johon olisi liitetty heimokansojen asuttamia alueita lähinnä Itä-Karjalasta, Inkerinmaalta ja Kuolan Lapista, joissakin skenaarioissa kauempaakin idästä ja vieläpä Pohjois-Norjasta ja Tornionjokilaakson Ruotsin puoleiselta rannalta. Tällaista valtakuntaa ei ole koskaan ollut olemassa; jatkosodan aikanakaan ei miehitettyjä Itä-Karjalan alueita liitetty Suomeen, vaan ne muodostivat erillisen sotilashallintoalueen. Sen sijaan talvisodassa menetetty ja jatkosodassa takaisin vallattu Suomen Karjala - Terijoki mukaan luettuna - palautettiin virallisesti osaksi Suomea.

Suur-Suomi -unelmista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta käsitteet täytyisi pitää selkeinä. Tarton rauhan rajojen muodostama Suomi ei ollut Suur-Suomi ja kun puhutaan Karjalan palauttamisesta, ei tarkoiteta Suur-Suomen luomista.

Patriarkaalisempi kuin patriarkka

Suomen tyhmin pitkäaikaistyötön on piipahtanut Terijoella:

Pietarin pikkuasioiden jälkeen suunnistin kohti Terijokea, niin kuin suomalaiset kutsuvat vanhastaan, vaikka tuo paikka on kääntynyt ”Vihreäksi kaupungiksi” (Зеленогорск). Puhuttakoon siis ajanmukaisesti Vihreästä kaupungista ja sen sienistä.
---
Metsässä oli tunnistettavissa muutamia vanhoja suomalaisasuntojen kivijalkoja. Myös vanhoja kulkureittejä oli havaittavissa. Kukaan ei niillä kivijaloilla ja niillä kulkureiteillä laulanut pahoja marssilauluja toisia kansalaisuuksia ja valtioita vastaan. En hyräillyt edes mielessäni Jääkärimarssia: ystävyys ja ilo olivat päällimmäiset tunteeni
---
Vihreän kaupungin sienet ja mustikat olivat täysin vapaasti poimittavissa Suomen kansalaiselle, joka saapui yhdenkerran turistiviisumilla datshalle. Nämä sienet ja mustikat maistuivat maukkaasti "venäläisiltä sieniltä", ne olivat kääntyneet venäläisiksi niin kuin myös Terijoen kuuset ja männyt olivat kääntyneet venäläisen Vihreän kaupungin puiksi. He puhuivat venäjää ilman mitään vierasta aksenttia ja outoa intonaatiota. Niissä ei ollut enää mitään Ryti-Tanner-Mannerheimin Suur-Suomen makua. Niitä varten ei tarvinnut rakentaa uusia tai entisöidä vanhoja juoksuhautoja. Nämä sienet ja mustikat olivat ihan aidosti tämän kesän satoa. Ne olivat vapaasti poimittavissa ja ystävien kesken aterialla nautittavissa! Ja erityisesti pistin merkille, että vaikka suutelisit Terijoen sammakkoa, niin komeaa prinssi-Mannerheimia ei tulisi esille (en yrittänyt edes suudella).

Lystikästä kyllä, kaupungin webisivut löytyvät osoitteesta http://terijoki.spb.ru/.
Sivuilta löytyy ihan mielenkiintoista tekstiä. Ei siellä sentään Karjalan palautusta kannateta, mutta taso on jotain aivan muuta kuin potkut saaneen pastorin hengentuotteissa. 

Vitsi, vitsi - haittaaks se?

Löytyipä venäläinen sivu, jossa kerrotaan Viipurista. Tähän tyyliin:

For the sake of the truth, we must note that Finland, which at the time included Vyborg,did not appreciate the friendship with the Eastern neighbour - Soviet Union.Together with other aggressive militarists - Great Britain, Belgium, and France - Finns dug all over the Isthmus of Karelia, creating the line of so-called defence. Later it became known as "The Mannerheim Line". The construction took twelve years which were spent to create more than two thousands of gunfire points and other fortifications. The construction spanned over 135 kilometers along the front line (between the Gulf of Finland and Lake Ladoga), and as far as95 kilometers away from the front into the Finnish territory. The line consisted of several strips: first, the security strip which includedfortified positions, fences, and obstacles; the main defence strip with22 resistance areas followed. There were also the second defence strip, the rear strip, and Vyborg fortifications proper. It is not clear from whomthe Finns were going to "defend" themselves at the Soviet border. Meanwhile, in the end of 1939, USSR proposed new peace initiatives.Their essense was that Finland must peacefully cede to Soviet Union a large piece of its territory close to Petersburg. On November 30, 1939, about a million of Soviet soldiers, supported by about 2000 tanks and 1000 military planes started to convinceFinns to solve the problem peacefully. There were three directions of convincing:one - in the Isthmus of Karelia, another one - North-East of Lake Ladoga, and the third one - at the coast of the Arctic Sea. Despite the fact that the Finnish armyhad 60 tanks, 115 military planes, and little more than 300 thousands troops, on March13 the war ended. The border was moved, and Vyborg was included into Soviet Union.

Jos tämä on tosissaan kirjoitettu, on vihdoin löydetty joku, johon verrattuna vääryystieteen desantti on asiallinen ja Suomen tyhmin pastori einstein. Mutta tarkemmin ajatellen, enemmän tuo vaikuttaa raskaan sarjan ironialta. Sellaisena sen voisi nähdä suorastaan nerokkaana: pöntömpi politrukki olisi varmaan hyvin tyytyväinen tekstiin, mutta asioiden todellinen laita löytyy mukavasti rivien välistä.

Venäläistämistä - no ei todellakaan

Kiukuttelu EIT:ltä tulleesta hylsystä jatkuu. Jo aasinajajan saamien vastaavien perusteella olisi pitänyt tietää, että päätös tulee sen maan kielellä, jota valitus koskee. Kuten arvelinkin, valitusta ei ole hylätty, vaan se ei ole päässyt edes käsittelyyn. Perusteena sopimuksen artiklat 34 ja 35,  käytännössä jo tämä riittää:

2. Tuomioistuin ei käsittele 34 artiklan nojalla tehtyä yksilövalitusta, joka a. on nimetön, tai b. on asiasisällöltään olennaisesti sama kuin tuomioistuimen jo tutkima asia, tai joka on jo tehty muulle kansainväliselle tutkimus- tai selvittelyelimelle eikä sisällä asiaanvaikuttavaa uutta tietoa.
Aasinajajan juttu lensi roskiin jo 2008, ja valituksessa varmaankaan ei ollut uutta tietoa.

Niin muuten, päätöksen tehnyt tuomari Erik Møse on  norjalainen, joten kiukuttelu tuomarin venäläisyydestä ja jääviydestä on sekin aika perusteetonta.

Harhaisuus ei silti ole hellittämässä

Asianhan piti olla loppuunkäsitelty, mutta eipä näytä olevan:

Kun Venäjän federaatio liittyi ihmisoikeussopimukseen 5.5.98, niin tuosta hetkestä lähtien myös omaisuuden suojaa koskevat sopimuksen artiklat ovat olleet sitä velvoittavia. Suomalaisten omistusoikeus alueella ei todistettavasti ole koskaan päättynyt ja Venäjä loukkaa käytännössä joka päivä Karjalasta ja muilta pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeutta estämällä heitä nauttimasta omaisuudestaan jaestämällä heiltä pääsyn kotitiloilleen.Pariisin rauhansopimuksessa ei ole artiklaa, joka oikeuttaisi Venäjän federaation ryöstämään suomalaisten yksityisomaisuuden.

Uskomattoman aivokuollutta. Pariisin rauhansopimus solmittiin 10.2.47 eli pikkuisen aikaisemmin. Siinä Suomi luovutti Karjalan Neuvostoliitolle ja luopui kaikista julkisista ja yksityisistä vaatimuksista. Ja miten niin todistettavasti? Aasinajaja ei pystynyt moista todistamaan lisurissaan, oikeat oikeustieteilijät potkivat kysymyksen kuoliaaksi jo Porkkalan palautuksen yhteydessä, ja oikeusistuimet heittävät jutut automaattisesti roskiin.

Uskokaa jo, isovanhempien yli 60 vuotta sitten kokemat taloudelliset menetykset, joita ei korvattu täysimääräisesti, ovat EVVVK. Jos Karjala-kysymyksessä halutaan saada jotain aikaan, sitä pitää lähestyä täysin eri kantilta.

Epäuutinen

Juuri tulleen puhelinsoiton mukaan EIT on hylännyt Suomen Karjalan pakolaiset ry:n toimeksiannosta Venäjän federaatiota vastaan  v. 2006 tehdyn valituksen, joten omistusoikeuskysymys on meidän osaltamme ratkaistu.
”Omia maita ikävöivät” tuntevat varmasti surua päätöksen vuoksi, mutta  tämä vuosikymmeniksi epäselväksi jätetty asia on nyt saanut ratkaisun  ja mahdollistaa aidon surutyön, kun epätietoisuus on päättynyt.   Päätös oli yhden venäläisen tuomarin tekemä, siinä ei ollut perusteluja eikä siitä voi valittaa.
Tässä lohdutukseksi oman lapseni viesti karjalaiselle isoisälleen:”Emme me ”maattomat” unohda juuriamme, koska ne juuret ovat kiinni teissä, ukitja mummit, isät ja äidit.”

Uutisen ei oikeasti pitäisi olla yllätys kenellekään, ja ihan tarkkaan ottaen se ei varmaankaan pidä paikkaansa. Aasinajajan vastaavia  juttujakaan ei  hylätty, vaan niitä ei koskaan edes otettu käsittelyyn: ne eivät olleet edes väärin. Ehkä rahojen lahjoittelu juristeille näissä asioissa alkaa vihdoinkin loppua.. ProKarelia varmaan edelleen tuottaa kaliumkarbonaattia omaisuuden restituutiosta eikä suostu tajuamaan, että moinen tekisi mahdottomaksi Karjalan palautuksen tavalla, jonka sekä Suomi että Venäjä voisivat hyväksyä.