Keventävä kulttuuripläjäys

Huomasin nyt vasta, että tämäkin klassikko löytyy youtubesta. Siinä syy, miksi Putinin ympärileikkauslausunto nauratti niin hillittömästi.

Aasinajaja löi kirveensä kiveen

Kuten kesäkuussa kerroimme, omaisuudenpalautushölypölyn tuotteistaja on nyt ruvennut omalla nimellään parantelemaan itsestään tehtyä Wikipedia-artikkelia. Ennenhän sitä oli paranneltu vain anonyymisti, mutta homma oli keväällä mennyt sen verran törkeäksi, että anonyymi editointi oli kielletty. Heinäkuussa sitten artikkelista oli kadonnut kaikki aiheensa kannalta ikävä, kuten maininnat lisurista. Artikkeli alkoi näyttää pikemminkin mainokselta. Keskusteluahan asiasta tietysti syntyi:

Minun asiakkaani ovat huomauttaneet, että täällä Wikipediassa kirjoitetaan ikäviä asioita minun persoonastani. Huomasin sen olevan totta, mistä syystä kirjauduin tänne käyttäjäksi, koska en voi sallia, että täällä pidetään jatkuvasti esillä työtäni ja ammattiani haittaavaa virheellistä (tai muuten asiatonta) tietoa. Minulla on oman persoonani omistusoikeus ja monopoli sitä koskien. Suomen Asianajajaliiton ja minun väliset selvittelyt eivät kuulu tänne, eihän kenenkään liikennesakkojakaan julkisteta jatkuvasti esillä olevaksi. Myös kärsittyjen rangaistusten levittely saattaa täyttää kunnian loukkaamisen tunnusmerkistön. Minä en salli, että täällä julkaistaan mitään, mitä minä en hyväksy. Olen valmis sijoittamaan minua halveeraavan aineiston julkaisemisen estämiseen määrättömästi rahaa ja voimavaroja. Olen jo valmistellut oikeudellsia toimia halveksivan kirjoittelun estämiseksi. En voi sallia, että nimerkkien suojasta minun monopoliani omaan persoonaani loukataan. Tästä syystä korvaan liiton valvontamenettelyyn viittaavat kohdat omasta toiminnastani kertovaksi osaksi.

---

Joku vandalisoin tätä sivua. Pyydän ylläpitoa ryhtymään toimiin, että perustelemattomia lisäyksiä ja minua solvaavia kohtia ei lisätä sivulle. Olen ilmoittanut, että liiton ja minun välisiä erimielisyyksiä ei uutisoida, katson niiden lissämisen olevan kunniani loukkaamista ja solvaamista. Jos loukkaaminen ei lopu, joudun ryhtymään oikeustoimiin syyllisten saamiseksi vastuuseen. Yksi vaihtoehto on myös, että minua käsittelevä aineisto poistetaan kokonaan täältä. Jos olen pakotettu ryhtymään siihen, en enää kirjoittele tämän enempää, vaan lähetän ratsuväen paikalle.

No, tällaisestahan ei hyvää seuraa:

Sinut on estetty toistaiseksi oikeustoimilla uhkailun vuoksi. Esto ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, vaan ainoastaan pyrkii minimoimaan mahdolliset uudet oikeustoimet, joita muokkauksen salliminen saattaisi mahdollistaa. Jos/kun tilanne oikeuslaitoksen osalta on selvitetty, ota yhteyttä sinut estäneeseen ylläpitäjään saadaksesi muokkauseston kumottua. Kun esto päättyy, toivomme sinun tekevän hyödyllisiä, Wikipediaa parantavia muokkauksia. Jos jatkat häiriköintiä, sinut estetään uudestaan.


Jos oma toiminta oikeasti kestäisi päivänvalon, tarvetta oikeustoimilla uhkailuun (tämähän ei ole ensimmäinen kerta) ei olisi. Voittoisien oikeusjuttujen ja tieteellisesti merkittävän lisensiaatintyön esittely mykistäisi kriitikot.

Milloin ProKarelia tulee järkiinsä ja yrittää pelastaa uskottavuutensa sanoutumalla irti järjettömyyksistä?

Kiitos, ja terveisiä Karjalaan

Tänään blogia oli luettu ahkerasti venäläiseltä IP:ltä, ja lukija lähetti meille myös sähköpostia. Kyseessä oli luovutetulla alueella asuva tverinkarjalainen, joka ilmaisi tukensa Karjalan palautukselle, mutta halusi kiinnittää huomiota tverinkarjalaisten oikeuksiin.

Venäjän suomensukuisten vähemmistöjen pitäisi olla lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Myös Karjalan palautuksessa asia pitäisi yrittää ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon. Aivan erityisesti tämä koskee tverinkarjalaisia, joiden esi-isät pakenivat 1600-luvulla luovutetun Karjalan alueelta (osin varmaan jopa nyky-Suomen alueelta) Ruotsin verotusta ja luterilaistamista. Karjala on selkeästi heidänkin historiallinen kotiseutunsa, ja Suomella on moraalinen velvollisuus ottaa asia huomioon.

Desantti kirjoittaa taas lisää roskaa

Vääryystieteen desantti on nyt vallan innostunut todistelemaan Karjalan venäläisyyttä:

Valitettavasti Sortavala tuli Suomen osaksi vasta vuonna 1917 erittäin kyseenalaisen, todennäköisesti laittoman prosessin tuloksena. Suomalaiset saivat nimittäin ”itsenäisyytensä” bolševikeilta, itseltään Leniniltä ja Stalinilta, jotka allekirjoittivat Suomen itsenäisyysjulistuksen.

Nyttemmin sekä Euroopan parlamentti ett ETYJ ynnä muut järjestöt ovat julkistaneet bolševikit natseihin rinnastettaviksi rikollisiksi. Tämä tarkoittaa, että myös Suomen itsenäisyyden saanti oli melko varmasti laiton tai ainakin hyvin kyseenalainen. Sitä paitsi Suomelle annettiin aivan väärä maa-alue, jonka raja kulki huolestuttavan lähellä Pietaria.

Tietysti turha yrittääkään selittää mitään herra desantille, mutta Sortavala tuli Suomen, siis Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan, osaksi 1811. Sitä ennen se oli kuulunut sata vuotta Suomen kuvernementtiin Venäjällä. Ja ei, Lenin ja Stalin eivät todellakaan allekirjoittaneet Suomen itsenäisyysjulistusta, sen allekirjoittivat seuraavat henkilöt:

P. E. SVINHUFVUD.	E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.	JALMAR CASTRÉN.
ONNI TALAS.	ARTHUR CASTRÉN.
HEIKKI RENVALL.	JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY.	E. Y. PEHKONEN.
O. W. LOUHIVUORI.

Kyseenlainen Suomen itsenäisyys toki oli, se nähtiin valitettavasti heti seuraavana vuonna: Samat bolshevikit ensin järjestivät Suomeen kapinan ja sitten antoivat Suomen Saksalle.

Pakko vain ihmetellä, eikö Venäjä todellakaan enää löydä avukseen ketään, jolla olisi kaikki inkkarit kanootissa. Venäläisille tuollaista tuubaa ilmeisesti voi syöttää, mutta suomalaisten suhtautumista kuvannee eurovaalien tulos aika hyvin.

Ooh, herra desantti on tainnut noteerata meidät

Vääryystieteen desantti on pulauttanut jatkoa Viipuri-postaukselleen, ja päästö näyttää kovin vahvasti vastineelta meidän edelliselle postauksellemme:

Suomalainen historiantutkimus on syvässä rappiotilassa. Tästä on hyvänä osoituksena se tietämättömyys, joka vallitsee Karjalankannaksen historiasta. Siitä ei tiedetä meillä juuri mitään. Itse asiassa tuntuu siltä, että Suomessa Karjalankannaksen historian tutkiminen on suorastaan kielletty. Siitä ei siis halutakaan tietää.

Karjalankannas on vanhaa venäläistä aluetta, jolle suomalaiset on asutettu vain Ruotsin hyökkäyssotien jälkeisten miehitysten tuloksena. Karjalankannaksen alkuperäiset asukkaat ovat itäslaavilaisia heimoja, joista nykyinen venäläinen kansa on muodostunut. Venäläisten aikakirjojen mukaan suomalaiset heimot, kuten ”sumit” ja ”jemit” (tarkoittaa hämettä) yrittivät aika ajoin tunkeutua Karjalankannakselle, työnsivät karjalaiset pois Saimaan seudulta ja pakottivat saamelaiset vetäytymään Lappiin

Herra desantti näyttää tuottaneen varsinaisen "miehitysmyytin". Paljoa kommentointia tuotos ei ansaitse, mutta pariin juttuun ei voi olla tarttumatta:

Venäjän vanhin kaupunki Laatokka, muinainen ensimmäinen Venäjän valtion pääkaupunki ja Novgorodin myöhempi esikaupunki, joutui lukuisia kertoja suomalaisheimojen ryöstöretkien kohteeksi.

Herra desantin kartanlukutaito ei taida olla kaksinen. Novgororodista Staraja Ladogaan parisataa kilometria. Novgorod tuskin on ollut koskaan sentään niin suuri ja mahtava, että Staraja Ladoga olisi ollut sen esikaupunki.

Pietari Suuri palautti Ruotsin miehittämät alueet Venäjälle Suuressa Pohjan sodassa. Uudenkaupungin rauhassa raja vedettiin turvalliselle etäisyydelle niin, että nykyinen Hamina, Lappeenranta ja Savonlinnakin jäivät Venäjän puolelle. (Uudenkaupungin rauhan raja taitaisi olla nykyisinkin turvallisin vaihtoehto, ehdotankin perustettavaksi yhdistystä ”Uudenkaupungin rauha ry”). Pietari Suuri onnistui palauttamaan Venäjälle 1710 myös Viipurin, josta hän käytti nimitystä ”Pietarin kaupungin tyyny”. Siis turvallinen tyyny, jolle Pietari voi laskea päänsä.

Historiantutkimus on totisesti rappiotilassa, kun kolminkertainen dosentti sotkee täydellisesti Uudenkaupungin ja Turun rauhat. No, sama dosentti ei pystynyt tekemään kelvollista rikosilmoitusta eikä tiennyt ajokortin ja henkilöllisyystodistuksen eroa.

Kuvitukseksi lainattakoon herra desantin lainaama venäläisen historian oppikirjan kansikuva. Se kertoo todella ikävää nyky-Venäjästä: oppikirjat ovat propagandan kyllästämiä. Tuntuu, että todellakin tarvitaan vähintään Karjalan palautus, että Venäjään voisi suhtautua edes neutraalisti.

PS Kyllä herra desantti todellakin noteeraa meidät: Uudenkaupungin rauha on 8.7.
käyty korjaamassa Turun rauhaksi.

PPS Vunet.orgin versiossa näemmä puhutaan Uudenkaupungin rauhasta vielä ainakin 9.7.

Ikivanha venäläinen valhe

Vääryystieteen desantti yrittää herätellä henkiin vanhaa typerää neuvostopropagandan väitettä Viipurin historiallisesta venäläisyydestä. Siis nimenomaan neuvostopropagandan, sillä juttu 'vanhasta venäläisestä kaupungista' on peräisin vasta vuodelta 1944. Perinteisesti venäläiset ovat pitäneet Viipuria suomalaisena kaupunkina siinä missä vaikkapa Porvoota. Kaikki Suomen kaupungithan ovat kuuluneet ennen vuotta 1918 välillä Ruotsin, välillä Venäjän alaisuuteen, mutta sillä ei mitään tekemistä asukkaiden kansallisuuden kanssa. Väite Viipurin perustamisesta Novgorodin ruhtinaskunnan maille on harhaanjohtava. Alueella sijaitsi ennen linnan ja kaupungin perustamista karjalaisten - siis itämerensuomalaisten eikä venäläisten - kauppapaikka. Tuohon aikaan Novgorodin ruhtinaat ja Ruotsin kuninkaat tekivät kilvan ristiretkiä itämerensuomalaisten kansojen asuttamille alueille pyrkien liittämään niitä omaan valtapiiriinsä ja oman kirkkokuntansa helmaan, mutta ainakin Kannaksella oli tilanne tuolloin vielä auki eikä mitään valtakuntien rajoja ollut vedetty. Kun valtapiirit sittemmin vakiintuivat, jäivät itäiset karjalaiset ortodoksisen kirkon ja Venäjän alaisuuteen, mutta Karjalan läntiset osat, Viipuri mukaanluettuna, Ruotsin puolelle. Kaikkina niinä satoina vuosina, jotka Viipuri kuului Ruotsille, ei kaupungissa juuri venäläisiä asunut. 1561 Viipuri mainitaan nimenomaan suomalaisena kaupunkina. Ison- ja pikkuvihan jälkeen Viipuri liitettiin Venäjään ja sinne muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia, mutta kun kaupunki ns. Vanhan Suomen yhteydessä liitettiin takaisin muuhun Suomeen (sic!), muodostivat suomalaiset edelleen ylivoimaisesti suurimman väestöryhmän. Autonomian aikana venäläisten osuus vain pieneni - automian ajan lopussa koko maassakin asui vain noin 5000 venäläistä. Venäläisen Viipurin historia siis alkaa vuodesta 1940, kun suomalaiset evakoituivat talvisodassa menetetyiltä alueilta ja tilalle asutettiin siirtolaisia lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta. Tällöinkin Viipuri ympäristöineen liitettiin Karjalais-suomalaiseen autonomiseen neuvostotasavaltaan ja vasta jatkosodan jälkeen Venäjän neuvostotasavallan Leningradin alueeseen.

P.S. Viipurin nimen etymologian johtaminen ruhtinas Gostomyslinin Vybor-pojasta ei ole sen enempää kielitieteellisesti kuin historiallisestikaan uskottava. Mistä hyvänsä nimestä voi kehitellä haluamiaan johtopäätöksiä etsimällä sopivista yhteyksistä joitakin suunnilleen samalta kuulostavia sanoja. Vanhimmissa dokumenteissa esintyvät muodot Vyborg ja Viborg ovat selvästi skandinaavista alkuperää. Tanskassakin on kaupunki nimeltään Viborg. Sitä paitsi ruhtinas Gostomyslinin historiallisuus on vähintäänkin kyseenalaista.

P.P.S. Riitta Uosukainen esiintyy karjalaisena varmaankin siksi, että on syntynyt Jääskessä. Kun herra desanttikin tietää, että 'Karjalalla' tarkoitetaan Suomessa ja Venäjällä eri asioita, herra desantti olisi voinut selittää asian ystävälleen.

Jälleen mielenkiintoista Wikipediassa

Omaisuudenpalautushölynpölyn tuotteistanutta asianajajaa käsittelevä Wikipedia-artikkeli on jälleen päässyt parantelun kohteeksi. Jälleen kerran on poistettu tieto siitä, että asianajaja ei lisurissaan ole sentään kehdannut syöttää aivan samaa paskaa kuin asiakkailleen. Tällä kertaa parantelija ei enää ole anonyymi. Wikipedian säännöissä on käsittääkseni tällaisen varalta ihan pykäliä...

Vastustajan tarina

Jouduin kommenttiosastolla Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Perustelen tässä näkemystäni, tai pikemminkin annan pastorin kertoa, ja jätän johtopäätökset lukijalle:

Arvi Peltoniemeksi esittäytynyt mies, Pietarin konsulaatin poliisivirkamieheksi – siis alansa kakkosmies tehtävässään – soitti minulle useaan kertaan Pietarista kevään ja kesän 1998 aikana sekä uudestaan vuotta myöhemmin, koska suomalainen poliisi pelkäsi intiimiä suhdetta venäläiseen. Hän varotti siitä, että olisi vaarallista matkustaa jopa Venäjälle. Siellä tapahtuu hotellimurhia. Ihmisiä pilkotaan palasiksi ja myydään osina elinten kauppaa varten. Pietarissa oli 90-luvulla pitkä musta lista ihmisistä, jotka voisivat olla vaarallisia Suomelle. Eräs tyypillisimmistä venäläisistä nimistä oli tuolla listalla: vaimoni nimi. Hän keskusteli kovasti minun kanssani puhelimessa, millaista viisumia tahtoisin vastavihitylle vaimolleni. Minun olisi pitänyt penkoa vaimoni papereita, etsiä nimiä ja puhelinnumeroita sekä toimittaa ne Suomessa poliisille. Hän pelotteli herkkää sinisilmäistä suomalaista miestä. Kaikesta huolimatta menin uhkarohkeasti omalla tuliterällä Fiat Brava -autollani Pietariin, en asunut hotelleissa, vaan yksityiskodissa. Minua ei paloiteltu. Suomalaisen sydän joutui venäläisen hellittelevän okkupaation alle. Intiimisuhde pelasti minut suomalaiselta poliittiselta paranoialta, intiimisuhde teki minusta sinivalkoisen antifasistin.


Keväällä 2001 ulkomaalaispoliisi tunkeutui kotiini, autooni, yksityiskirjeisiini ja puhelimeeni venäläiseen vaimooni kohdistuvan rasistisen viranomaisvainon tähden. Vaimoni tallelokero avattiin. Yksityiskirjeet luettiin. Tekstiviestit ja puhelinnumerot selvitettiin. Minä olin niin pelottava pappi. Venäläisen liberaalipopulistin Vladimir Zhirinovskin hyvän ystävän George Pailen mukaan minä olin pappina suomalaisvainon varsinainen kohde. Professori Jouko Talonen
Ulkomaalaisvirasto avasi vaimoani vastaan karkotusprosessin. Useita ihmisoikeuksiin liittyviä toimeksiantoja aina Strasbourgissa saakka hoitanut Markku Fredman ( otaksui ystäviensä kanssa, että vanhat kaunat SETA:n kanssa olisivat ehkä provosoineet vainon. Minulta riistettiin maine kunnon suomalaisena, vapaus, pappiskutsumus, elämän tehtävä, virka-asunto ja kuukausipalkka sekä lapsieni huoltajuus. Lisäksi vanhempani ja sukulaiset saivat kantaa häpeää. Menetin Suomen teologisen instituutin hallituspaikan. Kymmenet ihmiset kirjoittivat häpäisykirjeitä kotiini ja kännykkääni. Nettiyhteys katkesi tietokoneestani eikä Elisa muka löytänyt mitään ratkaisua ongelmaan. Molemmat iltapäivälehdet, valtaosa sanomalehdistä, eräät paikallistelevisiokanavat ja muutamat aikakauslehdet kertoivat, miten häpeällinen pappi olin. Tuomiokapituli lähetti juridisen kirjeen, jossa Suomen lakiin ja ankariin tuomioihin viitaten minulta kiellettiin oikeus käyttää pappispukua tai pappisnimeä. http://www.fredman-mansson.fi/) avusti nyt vaimoani: kaikki meni hyvin menestyksellisesti karkotuskuulusteluissa ja Ulkomaalaisvirasto pisti oleskelulupaleiman passiin.


Oikeusprosessin jälkeen asianajajani Kari Silvennoinen alkoi tehdä bisnestä Karjalan kiinteistöjen avulla ja vaimoni asianajaja George Paile pakeni Venäjälle rahaepäselvyyksiään. Vähän aiemmin hän houkutteli minua töihin asianajotoimistoonsa, jotta töitten ohessa aloittaisin oikeustieteen opiskelut. Minä nostin prosessin valtiota ja asianajajaani vastaan oikeudenkäyntikulujeni saamiseksi, mutta en saanut korvauksia ajallisista kärsimyksistäni pappina. Joka tapauksesta minusta tuli pappi, joka ei katso läpi sormien, vaan uskaltaa käräjöidäkin.

Koin suurta ”pahoinvointia” syksyllä 2003 pietarilaisessa saunassa. Minun hovioikeudenkäyntini
rikosasiassa, jossa minua syytettiin venäläisten (useamman ihmisen, jopa mielikuvituksellisen
ihmisjoukon) parittamisesta ja jonkinlaisen rikollisorganisaation johtamisesta, odotti jonkin ajan
kuluttua vuoden 2004 puolella. Menin yliopiston opiskelijatovereiden kanssa venäläiseen yleiseen
saunaan Pietarin keskustassa. Saunassa valtavan iso mies saapui luokseni ja kertoi, että hän tuntee
minut näöltä. Hän olisi keskustellut minusta jo tuomarini kanssa ja lukenut lehtijutun minusta!
Ihmettelin, miten tarkasti hän on katsonut kuvaani, jos tunnisti lehtijutun perusteella minut, kun
olin sauna-asussa (en toki alasti, koska yleisessä saunassa kävi myös naisia). Tämä mies esitteli,
että häntahtoisi haastatella minut.

Loppu onkin niinsanotusti historiaa.

Kiitokset Ruotuväki-lehdelle + taukit laskettu

Eilen blogissa vierailleiden määrä oli suorastaan räjähtänyt. Kävijät näyttivät tulleen Ruotuväki-lehden sivujen kautta. En kuitenkaan onnistunut pääsemään selville siitä, miten, mitään linkkiä tms. ei löytynyt. Kiitos joka tapauksessa.

Suomen taukit on sitten laskettu: STP ja SKP saivat eurovaaleissa yhteensä 11258 ääntä, niistä hörönaurettavan Suomen Antifasistisen Komitean jäsenille meni kokonaista 1000. Nukumme edelleenkin yömme hyvin.

Kirkkoherran aivopieru

Suomen tyhmin pastori on lopultakin pulauttanut ihailtavaksemme yli 400 sivua pdf:ää, joka sisältää sekavaa tajunnanvirtaa, Venäjän kehumista, ja kovin tutunnäköistä neuvostoliittolaista, venäläistä ja kotikommunistien propagandaa. Tunnetun vääryystieteen desantin vaikutus näkyy hyvin vahvana. Mielenkiintoiseksi tuotoksen tekee, ei kirjallinen taso, vaan jälleen se, miten selkeästi kirja on suunnattu Karjalan palautusta vastaan: Esipuheenomaisen luvun 'Ленин, Партия, Комсомол' jälkeen seuraa heti 'Karjala kuuluu nyt Venäjälle'. Verrattuna joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla nähtyihin venäläisiin TV-dokumentteihin teksti on harppausta kauas synkkään menneisyyteen. Suomea syytetään suoraan Talvisodan aiheuttamisesta, ja vihjataan Suomen jopa mahdollisesti ampuneen Mainilan laukaukset. Terijoen hallitus mainitaan, mutta pikemminkin myönteisessä mielessa. Karjalan selitetään kuuluneen oikeastaan aina Venäjään, ja se kumma seikka, että Karjala Uudenkaupungin rauhasta huolimatta kuuluikin Suomeen, sivuutetaan vaitiololla.

Ensi sunnuntaina voidaan aika tarkkaan laskea, kuinka paljon Suomessa on niin taukkeja, että mahdollisesti nielevät tällaista: summataan vain STP:n ja SKP:n äänet. Lopputulos on tuskin kovin vaikuttava luku. Todellinen kohderyhmä on tietenkin Venäjällä. Jo Neuvostoliitto kierrätti propagandaansa ulkomaisten lähteiden kautta lisätäkseen sen uskottavuutta, ja sama näyttää vain jatkuvan. Jälleen kerran on mielenkiinnolla pantava merkille, että Venäjällä on tarve Karjalan palautuksen vastaiseen propagandaan.

Pitikö nuokin typeryydet taas kaivaa esiin?

Itämeren kaasuputki on kiistattomasti monessa suhteessa kyseenalainen idea. Silti olisi parasta tyytyä kritisoimaan sitä vain järjellisin perustein. ProKarelia on valitettavasti taas mennyt julkaisemaan tuubaa. Ei, putki ei kulje suomalaisten omistamien maiden halki. Mikään tuomioistuin ei hyväksy moista tulkintaa, ja edes idealla rahastava asianajaja ei moista väitä lisurissaan, koska muuten tiedekunta olisi nauranut lisurin pihalle. Ja ei, "kaivosvaltaus" ei estä putkea, se vain ärsyttää Venäjää ja oikeasti vastuunalaisia tahoja. Hölmöilysta ei hyödy kuin se samainen asianajaja.

Kaikkein vähiten tällaiset typeryydet edistävät Karjalan palautusta, ne vain tuhoavat uskottavuutta.

Jälleen muokkaussota Wikipediassa

Wikipediassa poistellaan jälleen kerran omaisuudenpalautusoikeudenkäynnit tuotteistaneelle asianajajalle kiusallisia tietoja artikkelista. Asialla edelleen Eduskunnalle kuuluva kone (217.71.151.201) ja pari kotikonetta (a91-153-241-13.elisa-laajakaista.fi ja cs81020213.pp.htv.fi). Näyttää täysin idioottimaiselta toiminnalta, mutta vaikka näiden tuholaisten tekemät muutokset yleensä kumotaankin, esimerkiksi kiusallinen tarina kunnianloukkaussyytteestä on saatu kokonaan pois.

Flaidis, flaidis!

Hörönaurettava antifasistinen komitea teki ProKareliasta tutkintapyynnön. Kostoksi ProKarelia teki kaksi tutkintapyyntöä antifasisteista ja kaksi Suomen tyhmintä pastoria koskevaa valitusta Tuomiokapituliin. Virallisesti asialla olivat 'ulkopuoliset tahot', mikä lienee suorastaan välttämätöntä, konsa AFAIK ProKarelia ei ole oikeushenkilö. Tiettävästi toinen taho oli hyvin tuntemamme asianajaja, joka on vanhastaan Suomen tyhmimmän pastorin verivihollinen. Joskus muuten tuntuu, että tässä piilee jotain enemmän kuin päällepäin näyttää, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Poliisi ja syyttäjä lienevät jo kurkkua myöten täynnä näiden tyyppien tutkintapyyntöjä eivätkä toivon mukaan anna niiden häiritä oikeasti tärkeiden asioiden hoitoa.

Antifasisteilla on muutenkin ollut huolia. Etelänaapuri sai lopultakin tarpeekseen sosiologista ja antoi maahantulokiellon. Eikä siinä vielä kaikki:

Simputus jatkui. Tyttö kirjoitti minulle sakon, koska matkustusasiakirjani oli kuulemma väärä. Minä kun luulin, että kuvallinen henkilötodistus kelpaa, mutta piti kuulemma olla passi. Sakko ei ollut pieni.

Ikävä kyllä toimittaja erehtyi livauttamaan asian todellisen laidan:

Olimme Johanin kanssa useasti yhteydessä puhelimitse päivällä. Hän sai lisäksi sakon, koska hänellä oli ainoana matkustusdokumenttina ajokortti.

Oikeussosiologian dosentti ei tiedä ajokortin ja henkilöllisyystodistuksen eroa. No, eipä hän ole aina osannut rikosilmoitustakaan tehdä (jostain syystä tieto tästä on kadonnut hänen blogistaan). Onkohan nyt onnistunut paremmin? Miesparka on jo joutunut kaapimaan tukea hyvin syvältä historian roskatynnyristä.

En tarkoituksella kirjoittanut otsikkoon 'julkaisuvapaa heti'. Tuntuu, että se on varma merkki siitä, että kirjoittajalla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

ProKarelia ja SAFKA jälleen yhdessä pihalla

ProKarelia kiinnittää huomiota ihan todelliseen epäkohtaan: maanostomahdollisuuksien epäsuhtaan Suomenn ja Venäjän välillä. Tässä tapahtui selkeä kämmä ulkomaalaisomistuksen vapautuksen yhteydessä: Vapaus olisi pitänyt alusta alkaen säätää koskemaan ETA-maiden kansalaisia ja niiden maiden kansalaisia, joiden kanssa Suomella on asiasta kahdenvälinen sopimus.

Allekirjoittaneella ei ole intressiä ostaa maata Venäjältä eikä toistaiseksi ylittää nykyistä itärajaa edes turistina, mutta niiden, joilla on kiinnostusta, olisi hyvä yrittää palauttaa suomalaista läsnäoloa Karjalaan. Pitkällä tähtäimellä siten voisi edistää Karjalan palautusta. Siksi ProKarelian sekoilu omaisuuskysymyksissä on paitsi älytöntä, myös suorastaan päämäärän vastaista.

Suomalaisten omistusoikeus on pysyvä

Se, että Neuvostoliitossa ei ollut yksityisomistusta tai Venäjän nykyinen perustuslaki on nihkeä erityisesti ulkomaisten omistusoikeudelle ja täysin kielteinen ns. rajaseudulta ostamiselle, ei muuta suomalaisten omistusoikeutta.

Kuten muistamme, edes omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut asianajaja ei lisurissaan väitä mitään näin yksikäsitteistä, vaikka syöttääkin moista uh^H^Hasiakkailleen. Sittemmin myös EIT on kieltäytynyt ottamasta moisia juttuja hylättäviksi, ne ovat Wolfgang Paulin sanoin "ei edes väärin".

Tämän jälkeen jutut vain pahenevat:

Omistusoikeuden pysyvyys tulee harvinaisen selväksi siinä omistusjatkumossa, minkä jo historialliset säädökset osoittivat. On täysin selvää, että esim. Hammurabin laki noin vuodelta 1870 eKr. selkeästi vahvistaa omistuksen pysyvyyden:

”Jos joku tekee aukon talon seinään (murtautuu sisään varastakseen), hänet tapettakoon murtoaukkonsa kohdalla ja haudattakoon (murto-aukkoon)”. Ja 22 kohta toteaa: ”Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänet tapettakoon”.

Ei hyvää päivää.

Venäjän ainoa maarekisteri on Mikkelissä

Olen sanaton.

Koomisella tavalla ProKarelia vajoaa näillä voodoo-oikeustieteellisillä jutuillaan aivan antifasistien tasolle, jotka viimeisimmässä hengentuotteessaan pohtivat Rytin hirttämistä:

Vaikka tuomioistuin soveltaisikin vuoden 1946 oikeuskäytäntöä ja päätyisi kuolemantuomioon, on kyseenalaista miten hirttotuomio voidaan näin jälkeenpäin panna toimeen. Tuomioistuin voi kuitenkin suositella, että Rytin hautajärjestelyt muutetaan muiden Nürnbergissä kuolemaan tuomittujen mukaisiksi. Tämä onkin ainoa asia, johon tuomioistuin voi konkreettisesti vaikutta.

Ria Novosti mainitsee Karjalan palautuksen

Helsingin sanomat uudisoi Ria Novostin kirjoituksesta Venäjän ja Suomen suhteista, myös Karjala mainitaan:

Jutun mukaan Suomen eduskunta yrittää säännöllisesti suostutella hallitusta aloittamaan neuvottelut Karjalan palauttamisesta. Asia jää kuitenkin keskustelun asteelle.

Palautusta on itänaapurin johtajille usein ehdotettukin. Nikita Hruštšov sanoi Urho Kekkoselle suoraan ei, ja Boris Jeltsin taas joutui suurempien kriisien pyörteisiin. Kolmannen kerran asiaa pohdittiin 1999, mutta silloinen ulkoministeri Tarja Halonen totesi eduskunnalle, ettei Venäjä ole halukas neuvotteluihin, uutistoimisto kertoo.

Karjalan palauttamisen esteiksi Ria Novosti luettelee Karjalan venäläisväestön asuttamisen, hankkeen valtavat kustannukset, ulkopoliittiset ristiriidat sekä lisäksi sen, että alueella on nykyään Venäjälle tärkeät Uuraan ja Koiviston öljysatamat.

Mielenkiintoista, että sävy on oikeastaan tavallaan myönteinen. Nuo ylläkuvatut ongelmathan ovat toki olemassa, mutta niille on löydettävissä hyvällä tahdolla ratkaisu. Sellaistahan olemme yrittäneet hahmotella palautussuunnitelmassa.

Joka tapauksessa Venäjältä näyttää löytyvän täysipäisempää porukkaa kuin nämä kotimaiset antifasistit; outoa ja hirveää olisikin jos ei löytyisi. Miksiköhän muuten mainitut antifasistit ovat olleet eilisen jälkeen niin hiljaa?

Turhien tilaisuuksien tarpeeton taistelu

Hörönaurettava Antifasistinen komitea ja ProKarelia järjestävät huomenna kilpailevat tilaisuudet Tampereella. Tapaus on jo poikinut niin tilojen peruutuksia kuin rikosilmoituksiakin. Varsinaista ideaa kummassakaan tilaisuudessa ei ole, mutta antifasistien tilaisuus on kyllä tietyllä tavalla mielenkiintoinen. Tähän mennessä julkisuuteen tullut materiaali on poikkeuksellisen karkeaa propagandaa. Tässä näytteeksi ote "karjalaisevakon puheenvuorosta:

Tämän yhteishyökkäysrintaman muodostamiseen Suomi osaltaan ryhtyi rakentamalla pitkälle itärajalleen mm. Leningradin porteille hyökkäyslinnoitukset sekä tehostaen muutenkin hyökkäysvalmisteluja. Vain viisi kuukautta ennen talvisotaa kävi linnoitustyöt ja muut sotavalmistelut hallituksen kutsumana tarkistamassa natsi-Saksan maavoimien komentaja natsikenraali Franz Halder itse. Kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen fil.tri C. O. Frietsch kävi Kannaksella katsomassa kehutut linnoitukset, hän totesi: "Suomi on valmis sotaan."

Tuttua tuubaa jokaiselle Taudinkantajansa lukeneelle (sitä muuten jaksaa aina ihmetellä, miten panssariesteillä oli tarkoitus hyökätä).

Suomen tyhmin pastori puolestaan näyttää menettäneen viimeisetkin järkensä rippeet:

ProKarelian suunnitelmaan kuuluu anastaa Venäjältä Karjalan tasavalta
ja Karjalan kannas, Viipurin kaupunki ja Leningradin alue sekä Petsamo ja Murmansk Suomelle.

Suomessa vain hyvin suppea subnormaalien neuvostonostalgikkojen joukko pystyy kuuntelemaan tällaista vakavalla naamalla. Todellinen kohdeyleisö tilaisuudelle löytyykin epäilemättä Venäjältä: tarkoitus on kehittää "ulkoista uhkaa", jolla kootaan rivejä nykyhallinnon tueksi. Mielenkiintoiseksi asian tekee jälleen se, että Venäjän sisällä Karjalan palautus todellakin tunnutaan kokevan jossain määrin realistiseksi uhaksi.

ProKarelian tilaisuudessa ei ole paljoa kommentoitavaa. "Soviet Story" ei tietenkään ole mikään uusnatsien tekemä elokuva, kuten antifasistit väittävät. Netistä löytyvien arvioiden perusteella se ei liioin tuntuisi olevan kovin hyvä, vaan kärsisi liian propagandistisesta otteesta. Ennen kaikkea se kuitenkin on Karjalan palautuksen kannalta täydellisen hyödytön. Jos joku ei jo tiedä, että Neuvostoliitto oli Persiasta ja Syväriltä, niin häntä tuskin kannattaa edes yrittää taivutella Karjalan palautuksen kannalle.

Aina ne valehtelee

Venäjä on jälleen ottanut askelen kohti Neuvostoliitosta periytyvää tunkkaista historianväärennöslinjaa. Koulujen uusissa historian oppikirjoissa olevat kartat Neuvostoliiton länsirajoista on piirretty siten, että näyttää kuin Karjala ja Baltian maat olisivat jo ennen sotia kuuluneet Neuvostoliittoon. Tekstissäkin kierrellään samassa hengessä 20-30 -luvun historiallisia ja maantieteellisiä tosiasioita. Kuitenkin Venäjällä hyvin tiedetään Karjalan PALAUTUSvaatimuksista ja kiihkeimmät vastustajatkin tuomitsevat nuo vaatimukset revansistisena eivätkä esim. imperialistisena politiikkana, siten myöntäen, että kyse on nimenomaan menetettyjen alueiden takaisin saamisesta.
Kummallista tuo ainainen vimma valehdella vastoin parempaa tietoaan ja ilmiselvistä tosiasioista piittaamatta. Jos Venäjä haluaa arvostusta ja uskottavuutta muun maailman silmissä, tuollaiset temput eivät sitä ainakaan edistä. Parempi olisi tehdä sellainen rehellinen tilinteko historiastaan kuin tehtiin Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.

Kohta on aika juhlia Karjalan palautusta

Tarkoitin tietysti Karjalan palautusta vuodenvaihteessa 1811-1812, kun Aleksanteri I yhdisti Suomen kuvernementin Suomen suuriruhtinaskuntaan. 28.3. juhlitaankin jo Porvoon valtiopäiviä, joilla Aleksanteri I korotti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Tämä on niin merkittävä tapaus, että jopa hörönaurettava "Suomen antifasistinen komitea" noteeraa sen.

ProKarelia julkaisee edelleen ensin ja ajattelee vasta sitten

ProKarelian uusin päästö "Pelastiko Operaatio Barbarossa Euroopan?" säilyi netissä niin vähän aikaa, että en onnistunut pelastamaan sen sisältöä Googlen välimuistista. Selvästikään surullisenkuuluisa "Halosen vappupuhe" ei riittänyt opettamaan ProKarelialle, että kannattaisi ajatella ensin ja julkaista vasta sitten. Nyt ehkä kannattaisi ruveta enemmänkin ajattelemaan, esimerkiksi sitä, olisiko hyvä idea yrittää pelastaa Karjalan palautuksen uskottavuus luopumalla kanonisoidusta totuudesta ja antautumalla avoimeen keskusteluun.

Venäjä on hermostunut, mutta miksi?

Eilisessä hesarissa Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija kertoo, että Karjalan palautuspuheet ovat hermostuttaneet venäläisiä. Mielenkiintoista, mikähän siinä niin hermostuttaa? Kukaan venäläinen, jolla on kaikki inkkarit kanootissa, ei voi kuvitella, että Suomi tekisi itsemurhan aloittamalla sodan Karjalan takia. Ei, NATOon liittynyt Suomi ei sitä liioin tekisi, NATO ei taatusti antaisi Suomen istua NATOn housuilla tuleen. Warkauden Maanpuolustajat ja Hervannan Herrasmieshistorijoitsija ovat nekin vaarattomia marginaali-ilmiöitä, ja omaisuudenpalautushölmöily on tyrmätty ennakkopäätöksillä EIT:ssäkin.

Kuten jo kauan sitten kerroimme, Venäjällä on vuosia tuotettu omalle kansalle suunnattua propagandaa aiheesta. Nyt nämä propagandistit ovat aktivoituneet Suomessakin, "antifasisteina". Propaganda on kuitenkin niin umpihölmöä, että voi vain ihmetellä, kenen etuja se palvelee. Esimerkeiksi sopivat nuo pari täällä julkaistua karttaa. Suomella olisi ehkä sittenkin enemmän aihetta pelätä Venäjää kuin Venäjällä Suomea? Eivät Venäjän valtaapitävät varmaankaan Suomea pelkääkään, vaan he pelkäävät liberaalia oppositiota. Oppositiota, joka voisi tehdä lopullisen pesäeron Neuvostoliittoon, ja siinä yhteydessä ties mitä muita hirveyksiä. Ikävä kyllä, siinäkään ei ole toistaiseksi paljoa pelkäämistä. Talouskriisi voi kuitenkin nopeasti murentaa nykyhallinnon suosiota, ja Kaukasiassa tikittää epälukuinen määrä aikapommeja. Jos tilaisuus tulee, on yritettävä rakentaa sellainen sopimus Karjalan palautuksesta, että se aidosti hyödyttää Venäjää, vain sellaista Venäjän tarvitsee "pelätä", sillä vain sellainen voisi oikeasti toteutua.