Vastausta kilpailevalle blogille

Toivoakseni tämä ei jää tähän, vaan ideologisempi vastine seuraa myöhemmin. Minä käsittelen alkajaisiksi käytännönläheisempiä kysymyksiä.

Karjalan palautuksessa kun ei ole kyse pelkän maa-alueen takaisin liittämisestä, vaan kokonaan uudenlaisen väestönosan saamisesta Suomeen murheineen ja ongelmineen. Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on hurja ja suomalainen hallinto alueella ei sitä kuilua automaattisesti mihinkään poista. "Palautus" toisi mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteita joita Suomella ei koskaan ole ollutkaan, niitä ei Karjalan mukana menetetty 60 vuotta sitten, joten "Karjalan palautus" on siinäkin mielessä harhaanjohtava nimitys tälle hankkeelle.

Aivan, menetetyn Karjalan restituutio ei ole mahdollinen eikä edes mielekäs ajatus. Suomeen muodostuvaa jatkuvasti kasvavaa venäläisvähemmistöä sen sijaan ei voi välttää jättämällä Karjala palauttamatta, sen voisi välttää vain palauttamalla Neuvostoliiton. Sitä ei toivottavasti moni toivo. Jokainen, joka liikkuu Itä- ja pohjois-Helsingissä myös tietää, että venäläiset ovat jo täällä ja että se ei ole mikään katastrofi.

Suomen ja Venäjän ja siten myös Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on toki valtava, eikä suomalainen hallinto poistaisi sitä välittömästi. Sellaisen lupaaminen olisi täydellisen katteetonta, ja palautussuunnitelma nimenomaan edellyttää pitkiä siirtymäaikoja. Hihasta ravistaen Karjalan nykyasukkaille voitaisiin ehkä luvata Suomen elintaso 10-15 vuodessa. Sitä odotellessa Karjala olisi jotain Venäjän ja muun Suomen väliltä ja saisi elintasokuilun näyttämään vähemmän räikeältä.

Kareliaforum jäähylle

Yllättäen Kareliaforumin kasvojenkohotusyritys ei ole oikein onnistunut ja nyt forum pistetään viikoksi jäähylle, ja jälleen yksi keskustelija on saanut lopullisesti tarpeekseen. Kasvojenkohotus olisi pitänyt aloittaa jo hyvin monta vuotta sitten, ennen kuin muutaman kiihkoilijan ja yhden varsinaisen uusnatsin klikki riiteli ulos useimmat 'väärinajattelevat' palautuksen kannattajat. Nyt tarvittaisiin järkevien ihmisten järkevää keskustelua ja uutta non bullshit -palautusjärjestöä, mutta miten ne saataisiin synnytettyä? Keksikää jotain!

Lupaus

Suomen Karjalan Pakolaiset ry on käynnistänyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien rajantakaisen Karjalan maanomistusta.

Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.

Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.

Kurilien ja Karjalan välillä on tietty ero. Neuvostoliitto miehitti Kurilit Japanin antautumisen jälkeen, liitti ne itseensä ja karkotti asukkaat. Tähän toki tarvittiin ukaaseja, varsinkin kun rauhansopimusta ei ole vieläkään somittu. Suomi taas siirsi itse asukkaat pois ja luovutti alueen rauhansopimuksessa. Siksi mitään ukaaseja ei tietenkään tarvittu. Tässä turvaudutaan nyt argumenttiin, joka yleistettynä kuuluisi:" X ei ole voimassa, koska sitä ei ole kirjattu lakeihin ja sopimuksiin, koska niitä laadittaessa kaikki pitivät X:ää itsestäänselvyytenä. Oikeastaan en haluaisi nähdä ennakkotapausta, että moinen menisi läpi. Kumpikaan osapuoli ei sitäpaitsi ole aikeissa hyväksyä itselleen epämieluista päätöstä, joten jutulla ainoastaan tuhlataan EIT:n aikaa joka pitäisi käyttää ihan oikeiden ihmisoikeuskysymysten ratkomiseen. Jotta Karjalan Pakolaiset ry ei jäisi täysin nuolemaan näppejään siinä epätodennäköisessä tapauksessa että se voittaisi jutun, minä lupaan täten julkisesti, että minä juhlistan voittoa juoksemalla munasillani Venäjän suurlähetystön ympäri "Karjala takaisin" -kyltin kanssa.

Seuraava typeryys?

Kuten valitettavasti on nähty, KareliaForumista tislautuneet typeryydet löytävät lopulta tiensä ProKarelian virallisiin suunnitelmiin. Seuraavaksi pelkään, että Karjalaa vaaditaan takaisin ilman rikollisia ryssiä, koska forumilla useampikin järjen jättiläinen kirjoittaa asiasta niin vakuuttavasti

Miul kerto täs hiljattai erä sotaveteraani
et joku Mannerheim Risti Ritaraar kerto täl-
taval ku hänelt kysyttii:Mitä pitäisi tehdä
Kannaksen nykyasukkaille Karjalan palautues-
sa suomelle.
Kuulehan sie JuKI ja muutkii suome viholli-
sen suosijat mitä tää Ritar sano:
Kyllähän ne osaa mennä takaisin mistä ovat
tulleetkin kun he ovat osanneet tulla Kan-
naksellekin.
Miu mieleest se ol oikee viisaast sanottu.

Epäilemättä suomalaisille olisi helpompaa hyväksyä Karjalan palautus tyhjänä, toki se kelpaisi minullekin, ja varmaan se olisi "oikein". Ikävämpi juttu vaan on, että Venäjä tuskin suostuisi moiseen vapaaehtoisesti, eli toivo pitäisi perustaa tulevaan sotaan. Sotaveteraanien ei tietenkään tarvitse pelätä joutuvansa sotimaan siinä, mutta meitä muita ajatus ei hirveästi naurata. Onko ProKarelialla vatsaa ja sukupuolielimiä olla eri mieltä sotaveteraanien ja Mannerheim-ristin ritarien kanssa ja riskeerata leimautuminen Suomen vihollisen suosijaksi?

Onko todella näin?

PS Se, että karjalaiset ovat MENETTÄNEET kaiken, on tärkein perustelu Karjalan palautukselle. Koska yhdeltä kansanosalta on riistetty ihmisoikeudet, on koko ajan tehtävä työtä noiden ihmisoikeuksien palauttamiseksi, Stalinia ja hänen perintöään ja hänen myötäilijöitään vastaan.

Sodasta on yli 60 vuotta. Jokainen varmasti tuntee karjalaisia. Itse olen laskutavasta riippuen 25-50%:sti karjalainen (tosin Karjalaan ei jäänyt omaisuutta kun sitä ei alunalkaenkaan ollut). Voisiko joku tuoda näytteille yhdenkin kaiken menettäneen karjalaisen, jolla ei ole ihmisoikeuksia? Tuolla skeidalla ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen todellisuuteen. Jos karjalaisten 60 vuotta sitten kokemat ja vain osittain korvatut taloudelliset menetykset ovat tärkein perustelu Karjalan palautukselle, niin hommalle voi panna pisteen nyt heti. Ehkä kuitenkin parempi ratkaisu olisi, että vain näin ajattelevat lopettaisivat Karjalan palautustouhut turhina, ja me muut, jotka tiedämme paljon parempia perusteita Karjalan palautukselle, jatkaisimme. Mahdollisuudet Karjalan palautukseen kasvaisivat laakista, kun pahimmista kar^Hheleista olisi päästy.

zu Befehl!

http://karjalatakaisin.blogspot.com -blogissa parjaataan innokkaasti KareliaForumia ja ProKareliaa. Itse palautusasiaa käsittelevät postaukset kuuluvat selvästi vähemmistöön. Osa kritiikistä on perusteetonta, toisinaan pyritään väkisin tekemään jostakin asiasta haukkumisen aihe. Koko blogi perustuu nimenomaan ProKarelia-vihaan.

Arvoisat Karjala takaisin -blogittajat, ottakaa toki tämä viesti blogiinne haukuttavaksi, jos se vaikka kohottaisi itsetuntoanne.

Viha kyllä väärä sana, ehkä pitäisi puhua pikemminkin pettymyksestä. ProKarelian vanha reformisuunnitelma netissä oli nimittäin juuri se tekijä, joka sai minut innostumaan Karjalan palautuksesta. Ensimmäisen kerran näin, että jotkut olivat ihan tosissaan ajatelleet, miten Karjalan voisi palauttaa rauhanomaisesti. Suunnitelma näytti olevan hyvin lähellä sellaista kompromissia, joka voisi olla hyväksyttävissä sekä Suomelle että Venäjälle. Sen jälkeen kaikki onkin sitten mennyt päin istumalihaksia. Enää ei pyritä hakemaan kompromisseja Suomen ja Venäjän välille, vaan ainoastaan miellyttämään pientä kiihkoilijaklikkiä. Käytännön tulokset sitten vaihtelevat surkean ja katastrofaalisen välillä, kuten esimerkiksi presindentinvaaleissa viime talvena. Omassa palautussuunnitelmassamme olemme yrittäneet alkajaisiksi palauttaa pyrkimyksen toimivaan kompromissiin Suomen ja Venäjän välille. Mieluusti toki kirjoittaisimme enemmän palautusasiaa kuin rutinaa KareliaForumin älyttömyyksistä, ehkä KareliaForumilla voitaisiin vähän edistää asiaa kirjoittamalla jotain järkevään dialogiin rohkaisevaa.

PS Joku ystävällinen sielu näyttää laittaneen linkin blogiin kahdellekin ulkomaiselle uusnatsifoorumille. Kävijälaskuri pyörii paremmin kuin koskaan, siitä suunnasta tulevien kannattaisi ehkä kuitenkin suunnistaa KareliaForumille, jossa löytyisi samoinajattelevia niin palautuksen kannattajien kuin vastustajienkin joukosta.

Uusi blogi

Blogosfääriin on ilmestynyt uusi blogi, Karjalan palautus . Se jokseenkin peittelemättömästi vastustaa Karjalan palautusta. Koska muutenkaan ei tunnu olevan syytä pidättää hengitystä Karjalan palautusta odottaessa, blogi ei huolestuta meitä pätkääkään. Koska kirjoittaja tuntuu olevan jokseenkin yhtä kypsä kuin mekin eräisiin kar^Hheleihin, voidaan toivoa, että blogi kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: se edistää keskustelua Karjalan palautuksesta kaikenmaailman kar^Hheleiden ohi ja sitä kautta edistää Karjalan palautusta. Eli ykstyiskohtaisempia argumentteja palautusta vastaan pöytään! Härifrån tvättas keskustelua!

Aina vain pahenee

Kauheinta, että kyseinen sekopää vaikuttaisi olevan oikeasti tosissaan:

Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista.

Ei vaikuta oikein siltä, että suomalaiset innostuisivat ensimmäisestä vaihtoehdosta kovin kovasti, ja venäläisilläkin olisi sanottavansa asiasta. Täytynee siis suositella jälkimmäisen kokeilemista. Hyvä puoli olisi se, että sen jälkeen kaikki järjettömät karjalanpalautusprojektit naurettaisiin suoraan ulos. Huonompi juttu olisi, että luultavasti millään järjelliselläkään palautusajatuksella ei olisi enää pienintäkään uskottavuutta. Kysykää nyt kuitenkin 'ihmisoikeusjuristeiltanne' suostuisivatko riskeeraamaan maineensa noin mielipuolisen jutun ajamisella.

Muistutus

Karjalan takaisin saamisen vaihtoehdoista ja Venäjältä vaadittavista korvauksista puhuttaessa täytyy muistaa eräs tosiasia, jonka Paasikivi aikoinaan kiteytti suunnilleen seuraavasti: "Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus."
Karjalan kaappaamisen vertaaminen yksityishenkilöiden väliseen omaisuuden varastamiseen on tietysti näppärä analogia, jolla voi osoittaa Neuvostoliiton toiminnan rikollisen luonteen (jos nyt joku ei sitä muuten tajua), mutta Karjalan takaisin saamiseksi ei taida riittää sen osoittaminen, että on tapahtunut vääryys. Kun ryöväri on vielä niin mahtava, ettei mikään ulkopuolinen oikeusistuin pysty pakottamaan häntä mihinkään, voi ryövärin kanssa vain yrittää hieroa kauppoja saadakseen edes osan varastetusta omaisuudesta mahdollisimman siedettävillä ehdoilla palautetuksi - oikeudenmukaisuuteen vetoaminen ei siinä auta.

Tunteisiin vetoavan retoriikan vuoro

Kuten on nähty, joillakin on paukut aika vähissä. Nyt on sitten säälipisteiden yrittämisen vuoro:

Tästähän on tietty turha kirjoittaa, koska sama hassu ajatus palaa näihin keskusteluihin taas viimeistään kolmen viikon päästä. Kirjoitanpas nyt varoiksi kuitenkin. Tämän on vähän niin kuin vertausta ja spekulointia, mutta ehkä se herättää jonkinlaisen ajatuksen. Ehkä ei.

Perhe Karjalainen omistaa maatilan, jossa on uudehko omakotitalo, karjasuojat, varastotilat, työvälineet, kaikki tarvittava irtain, tuotantoeläimet yms. Tilan arvo on kaikkineen vaikkapa 400000 euroa. Tulee paha, ilkeä naapurivaltio, joka ilmoittaa, että nää on ny mun maita, me pois.

Perhe saa mukaansa omaisuutta 10000 eurolla. Sitten asutaan muiden nurkissa pari vuotta ja mennään takaisin. Tällä välin naapuri on hukannut 200000:lla omaisuutta mm. purkamalla talon. Siihen perhe sitten laittaa 50000:lla väliaikaisen asumuksen ja ajattelee aloitella alusta. Paha naapuri tulee taas ja sanoo samat sanat kuin aiemmin. Perhe Karjalainen poistuu ja saa mukaansa omaisuutta 10000:lla eurolla. Taas asustellaan muiden nurkissa hetki.

Perustetaan erityinen lautakunta arvioitsemaan paljonko korvausta tulisi maksaa. Lautakunta arvioi tilan olleen 240000:n arvoinen ja sitten maksetaan siitä vajaa 40% eli vaikkapa 90000. Lisäksi on tarjolla 50000:n läntti maata jossakin hevon kuusessa. Koska perhe Karjalainen haluaa asua lähempänä kotiaan eikä jossain vieraiden keskuudessa hevon kuusessa, maapläntti jää ottamatta vastaan, joka nyt kirjattakoon heidän tappiokseen.

Tässä vaiheessa perhe on 350000 pakkasen puolella (kyllä, kyllä, se 10000 ei muuttunut 20000:ksi, vaikka se kuljetettiinkin kahteen kertaan pois). He päättävät hankkia uuden tilan ihan olemassa olevilla rahoilla ja pankkilainalla. 200000 riittää jonkinlaiseen pieneen tilaan. Entisistäkin maista on vielä velkaa, mutta minkäs teet. Perhe on joka tapauksessa 550000 miinuksella.

Entisessä elämässään perhe Karjalainen tienasi 70000 vuodessa. Uudessa paikassa homma oli sikäli paljon vaatimattomampaa, että tulot putosivat 40000:een. Yksinkertaistuksen vuoksi rahanarvo ei tässä leikissä muutu, joten Perheen vanhempien tuloista hupeni jäljelläolevien 30 työvuoden aikana 900000. Pakkaselle jäätiin 1450000. Lopuilla tienatuilla rahoilla perhe Karjalainen sitten makseli velkansa pois ennen eläköitymistään, hankki jotain pientä tarviketta elämisen helpottamiseksi, muttei koskaan kyennyt saavuttamaan menetettyä elintasoa.

Kun ilkeän naapurin kanssa kinatessa oli terveyskin osin mennyt, ei eläkepäivillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin myydä tilan maat suuremmille ja elinvoimaisemmille tiloille ja todeta itse asumuksenkin käyneen liian raskaaksi elää ja ylläpitää. Kaiken kauppaamisen jälkeen pesämunaa jäi kenties sen verran, että vaatimattoman kansaneläkkeen perusosan kanssa se riitti hautaan saakka. Perinnöksi siitä ei kuitenkaan ollut.

Perhe Karjalaisen lapsia ei ollut juuri varaa kouluttaa, vaan joutuivat he lähtemään vaatimattomin eväin työelämään ilman hajuakaan länsivaltakuntalaisten serkkujensa metsärahaperinnöillä ostetuista "opiskelija-asunnoista" ja mukavasta toimeentulosta sekä opintoaikanaan, että etenkin kalliiden tutkintojensa siivittämässä työelämässä.

Eräänä kauniina päivänä paha naapuri tuli katumapäälle ja sanoi perhe Karjalaisen jälkeläisille:"Saattepa tästä omaisuutenne takaisin, jospa tällä kertaa jo lopullisesti. Kiitos ja anteeks." Jälkeläislaumaa odotti paikan päällä ihan mukavan näköinen läntti maata, joka kuitenkin oli osin hoitamatonta, osin tärvättyä, peltojensa osalta pahoin metsittynyttä (tai pajukoitunutta ainakin). Kiinteästä omaisuudesta muistutti kivijalan kupeelta löytynyt ruostunut hellakoukku. Mikähän se mahtoi olla moisen arvo siinä vaiheessa. Aika paljon vähemmän kuin kaikki se menetys ja sen poikima uudelleenaloitus.

Kysymys raadille kuuluukin, tulisiko perhe Karjalaisen jälkeläisten ihan oikeasti vielä maksaa saadakseen nuo nuo vanhan ukki- ja isävainaan raivaamat kärsineet maa-alueet hallintaansa?

Herrasväki Ku^Harjalaisen surkea kohtalo ei oikein vastaa yleistä kokemusta karjalaisten asemasta. Varmaan karjalaisia löytyy katuojasta, mutta yhtä lailla professorien, kenraalien, ministerien ja yritysjohtajien jne. joukosta. Edes se, että perhe ei huomannut anoa ensimmäisen korvauslain mukaisia korvauksia tuhoutuneesta talostaan, ei taida selittää onnetonta olotilaa.

Sitten kysymykseen, pitäisikö perheen maksaa. Lain perusteella vastaus on selkeästi kyllä. Porkkalan
palautus on selkeästi paras ennakkotapaus Karjalan mahdollisesta palautuksesta. Tuskinpa karjalan evakoiden lastenlasten ja lastenlastenlasten säälipisteet 60 vuoden jälkeen riittävät perusteeksi etuoikeuksille verrattuna siihen, mitä Porkkalan evakot kymmenen vuoden jälkeen joutuivat maksamaan.

Oikeasti asiaa ei tietenkään päätetä lakituvassa. Näin pitkän ajan kuluttua, ja kun alueella on Venäjän lain mukaista maanomistusta, korvausten palauttaminen ei ole enää toimiva ratkaisu. Etuosto-oikeus on ainoa realistinen vaihtoehto. Jos kiinnostusta maksamiseen ei löydy, Karjalan palautus tyssää edullisimmassakin tapauksessa siihen. Palautuksesta tulee väkisinkin kuluja, vaikka itsekin uskon, että lopputulos kääntyisi lopulta voiton puolelle. Jos karjalaiset eivät ole itse ensimmäisinä tarjoamassa rahojaan, muiden suomalaisten isänmaallisuus ei riitä Karjalan palautuksen hyväksymiseen. Mikäli tarkoitus on noudattaa laillisia ja demokraattisia toimintatapoja, homma tyssää siihen.

Ikävä kyllä, Karelia klubi taitaa olla niin ihastunut yllälainattuun skeidaan, että on pyytämässä lupaa sen julkaisemiseen. Karelia klubille tiedoksi, kaikki tässä blogissa julkaistu on uudelleenjulkaistavissa hyviä tapoja noudattaen (vääristelemättä ja lähde mainiten). Jäämme odottamaan haluaako klubi oikeaa keskustelua vai oikein ajattelevien keskinäistä selkääntaputtelua.

Uskomatonta soopaa omistuskysymyksestä

Itse asiassa maat ovat nyt Venäjällä, joten oleellista on se, onko Venäjä maksanut mitään korvauksia niistä maista, jotka se on itse anastanut yksityisiltä Suomen kansalaisilta.

Koska Venäjä ei ole maksanut mitään korvauksia, on kaikki Karjalan yksityinen maaomaisuus edelleen, palautettunakin, Karjalan alkuperäisasukkaiden omaisuutta.

Suomen valtion hätäapu pakolaisille ei muodostoa minkäänlaista omistusoikeutta valtiolle. Muutenhan Suomen valtio omistaisi Somaliassa, Chilessa, Vietnamissa ym. niiden alkuperäisasukkaiden maita, jotka ovat sittemmin tulleet Suomeen pakolaisiksi.

Venäjä ei tietenkään ole maksanut korvauksia eikä Venäjä maksa korvauksia. Saadaan olla mielettömän iloisia, jos Venäjä palauttaa Karjalan. Suomi maksoi korvauksia sodassa menetetystä, mm. Karjalaan jääneestä omaisuudesta. Mikään hätäapu tai Suomeen tulleet pakolaiset eivät liity mitenkään asiaan.

Sosiaali- ja elinkeinotukia, kun ne on käytetty lain mukaisesti, ei makseta takaisin. Jos pitäisi maksaa, se olisi mainittava jo laissa.

Myöskään sosiaali- ja elinkeinotuet eivät kuulu mitenkään asiaan. Ainoassa tilanteessa, jossa toisen korvauslain mukaan korvattua omaisuutta on palautettu,
eli Porkkalan palautuksessa, säädettiin todellakin laki korvauksien takaisinmaksusta. Jos Karjala palautetaan, voisi Eduskunta halutessaan säätää lain
omaisuuden palauttamisesta korvauksien palautusta vastaan. Tuskin se sitä kuitenkaan tekisi, koska Suomalaisten valtaenemmistöä kiinnostaisi tuossa tilanteessa vain se, että Karjalasta ei muodostuisi julkisen talouden mustaa aukkoa.
Ainoa ratkaisu, mikä tositilanteessa menisi läpi löytyy palautussuunnitelmastamme.

On pelättävissä, että noissa lainauksissa oleva hölynpölykin on peräisin joltain asianajajalta. Kerrottakoon siis toinenkin vitsi: Mitä eroa on kissakalalla ja asianajajalla? Toinen on pohjaliejussa elävä niljakas haaskansyöjä. Toinen taas on kala.

Löytyipä lopulta jotain perusteluja ja yksi asiantuntija

En tiedä mikä noiden lakien sisältö on, mutta asiaa on meidän (Suomen Karjalan pakolaiset ry) toimeksiannostamme selvittänyt asianajaja Markku Fredman, ja hän on varmasti tutkinut kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Suomen valtio ei ollut pakkolunastanut maa-alueita, eikä se voinut luopua
omaisuudesta, jota se ei omistanut.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on tehty valitus Venäjän federaatiota, ei Suomen valtiota vastaan. Venäjä on liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen 5.5.98. Sopimus on valtioita sitova ja siihen sisältyy omaisuudensuoja, joka velvoittaa sopimukseen liittyneet valtiot tunnustamaan kansainvälisen lainsäädännön mukaan voimassa olevat omistusoikeudet. Eli tässä(kään) asiassa ei ole kysymys yhtään mistään muusta, kuin että tehtyjä sopimuksia noudatetaan.

Tässähän on pakko kertoa pieni vitsi. Matemaatikolta, insinööriltä, ja asianajajalta kysyttiin, mitä on 2+2. Matemaatikko vastasi:"Erikoistapauksena yleisemmästä, 4." Insinööri vastasi:"Noin 4." Asianajaja vastasi:"Mitä haluaisitte sen olevan?" Kaikki asiaan vaikuttavat seikat on ehkä tutkittu, mutta vain toimeksiantajan kantaa tukevat on otettu huomioon. Jopa ylläolevankin nojalla valitus on kuitenkin tehty väärää valtiota vastaan: Suomen valtio on kiistatta luovuttanut Karjalan Neuvostoliitolle ihan ilman omistusoikeutta koskevia ehtoja. Syyllinen on siis Suomi, ei Venäjä. Haasteessa voisi sitten vaatia Suomea joko irtisanomaan Pariisin rauhansopimuksen tai vaihtoehtoisesti korvaamaan sen osan omaisuudesta, jota toisen korvauslain nojalla ei korvattu. Suomi varmaankin vastaisi toimineensa pakkotilanteessa, joka nimenomaan on tuossa ihmisoikeussopimuksessakin hyväksytty peruste. Lopputulos olisi sama kuin Venäjän haastamisessakin, mutta touhun älyttömyys näkyisi paremmin.

Kareliaforumin taso ei ole tänään -yllätys, yllätys- juuri noussut, mutta forumia seuraamattomat,
katsokaa tämä viipurilainen video, josta erityinen kiitos Vladimir Rugojeville.

KareliaForum yrittää (taas) ryhdistäytyä

Ylläpidon mielestä KareliForum ei vastaa sille asetettuja tavoitteita. Sen fokuksena on asiallinen keskustelu Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palautukseen liittyvistä asioista.

13.09.2006 alkaen noin parin viikon koejakson aikana päivittäin poistetaan kaikki viestit, jotka eivät liity palautusaiheeseen. Samoin poistetaan henkilöiden ominaisuuksien arviointeihin liittyvät viestit.

Tekemisiin ja tekemättä jättämisiin liittyviä asiallisia viestejä ei poisteta.

Ellei ylläpidon mielestä forum osoittaudu hyödylliseksi koejakson jälkeen tai viestit osoittavat jatkuvaa sensurointitarvetta, siirrytään tarkempaan puheenvuorojen käyttäjien tunnistamiseen.

Ellei forum osoittaudu hyödylliseksi syyskuun aikana, sen lopettamista voidaan harkita.

Surkean myöhään, ikävä kyllä. On perin kyseenalaista, onko forumilla enää riittävästi ihmisiä käymään rakentavaa keskustelua. Useimmat "väärin" ajattelevat palautuksen kannattajat on riidelty ulos jo vuosia sitten, eikä palautusta vastustavilla trolleilla ole sen enempää halua kuin tarvettakaan mihinkään järjelliseen keskusteluun. Jäljelle jää vain huutamalla tuotettu konsensus, joka valitettavasti on päässyt jo pahemman kerran leviämään myös ProKarelian virallisiin kannanottoihin ja palautuskirjaan. Pikku hiljaa näyttäisi sielläkin valkenevan, mikä (ja ennen kaikkea kuka) on ongelma, mutta vahinkojen korjaaminen kestää kyllä kauan.

Lukusuositus

Käykääpä joutessanne lukaisemassa elokuun Sotilasaikakauslehti. Siinä ei käsitellä Karjalan palautusta, mutta ainakin kolmella kirja-arvostelulla on eriasteista välillistä yhteyttä Karjala-keskusteluun. Sampo Ahto kirjoittaa aika raffinoidusti...

Puhutaan sitten taas rahasta

Toivoisin ASIALLISTA (ei henkilöitä solvaavaa) keskustelua siitä, millainen elvyttävä vaikutus on sillä, että Suomen valtion budjetin ylijäämä kanavoidaan (Suomeen liitettyyn) Karjalaan (Sallaan, Petsamoon), ja mikä on yksityisen sektorin investointien (työllistämisen, ostojen) vaikutus

a) Suomen työllisyyteenb) Suomen bruttokansantuotteeseen
c) Valtion verokertymään
d) Valtion investoihin Karjalaan

Toivojalle on jo mainittukin, että budjettiylijäämä ei valitettavasti liiku miljardeissa, vaan on esimerkiksi ensi vuoden budjettiesityksessä 240 miljoonaa. Valtionvelka sen sijaan on noin 60 miljardia, eli ehdotus budjettirahan kippaamisesta Karjalaan ei lähitulevaisuudessa saisi paljoakaan suurempaa kansansuosiota kuin esimerkiksi kieltolaki. Jos Suomi säilytetään demokraattisena, Karjalan jälleenrakentamiseen ei löydy rahaa mistään muualta kuin palautussuunnitelmassamme mainituista lähteistä: Omaisuuden yksityistämisestä ja Karjalasta itsestänsä kerätyistä verotuloista.

Edelleen kerrataksemme palautussuunnitelmaa, homma kerta kaikkiaan ei toimisi, jos palautetun Karjalan palkkataso olisi alusta alkaen sama kuin muun Suomen. Suomen BKT per kärsä on noin 30 000
ja keskiansio samoin. Sama suuruusluokka ei ole sattumaa. Venäjän BKT per kärsä on noin 11 000, Karjalassa todennäköisesti alle siitä, koska öljykenttiä on aika vähän. Palautetun Karjalan BKT olisi siis saatava (yli) kolminkertaistumaan ennen kuin siellä voitaisiin maksaa suomalaista palkkaa käymättä pahemman kerran suomalaisten veronmaksajien kukkarolla. Tehtävä ei olisi millään muotoa mahdoton, mutta siihen kuluisi aikaa, ja muulle Suomelle seurauksena olisi kyllä työllisyyden lievä heikkeneminen.

Ylläolevaa ei todellakaan pidä tulkita niin, että Karjalaa ei voisi tai pitäisi palauttaa, ainoastaan, että palautuksessa pitäisi käyttää vähän realismia ja järkeäkin. Mikäli itäraja jostain syystä ei muutu yhtä läpäisemättömäksi kuin Neuvostoliiton aikana, sen kohdalla oleva elintasokuilu tasoittuu aikanaan
tavalla tai toisella, ja pahoin pelkään, että tasoittumiseen liittyy joka tapauksessa rahan liikettä lännestä itään. Karjalan palautus ei olisi siinä ollenkaan huono idea, se loiventaisi elintasokuilua synnyttämällä alueen, jonka elintaso olisi Suomen ja Venäjän välissä ja sinne investoitu raha palaisi takaisin länteen nopeammin ja varmemmin kuin Venäjälle investoitu.

Lisää levottomia juttuja

Aluepalautus ry ei ole koskaan vaikuttanut vakavastiotettavalta. Koko ajatus omaisuuden palauttamisesta on epäisänmaallinen, juridisesti hutera ja poliittisesti typerä. Nyt aluepalautus on kuitenkin tuottanut idean, joka pakottaa ihmettelemään, mitä kamaa ne oikein ovat vetäneet:

Repola ja Porajärvi Suomelle toistaiseksi

Suomi luovutti Tarton rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjälle Repolan ja Porajärven suomalaiskylät.

Aluepalautus ry edellyttää, että Venäjä nyt luovuttaa nämä kylät toistaiseksi takaisin Suomelle, koska Tarton rauhan rajojen palautusta koskevaa neuvottelua ei ole saatu käyntiin Suomen ja Venäjän välille.

Repola ja Porajärvi voidaan luovuttaa Venäjällä takaisin, kun Tarton rauhansopimuksen palautuksesta on päästy maiden välillä sopimukseen. Tällä hetkellä, kun Tarton rauhan rajat eivät ole voimassa, Venäjällä ei ole Aluepalautus ry:n mielestä oikeutta pitää hallussaan Repolaa ja Porajärveä.

Mielikuvatus ei veny niin että pystyisi näkemään ideassa minkäänlaista järjen hiventä. Repola ja Porajärvi eivät ole Suomen miehittämät, kuten ne olivat ennen Tarton rauhaa. Porajärvi ei taida olla edes yhteydessä nykyiseen itärajaan. Jos Suomi saisi jostain niin mystiset muskelit, että se pystyisi tavalla tai toisella saamaan Repolan ja Porajärven, eiköhän niillä muskeleilla kannattaisi yrittää ennemmin Viipuria.

On sinänsä vahinko, että Repola ja Porajärvi palautettiin Venäjälle, koska Petsamoa pidettiin niin tärkeänä. Ei myöskään ole poissuljettua, että jos Karjala palautuu, niin palautettava alue sisältäisi myös Repolan ja Porajärven. Neuvostoliiton rajaehdotus vuodelta 1939 olisi monessa suhteessa hyvä rajalinjaus, joka
poistaisi palautuksen esteitä kummaltakin osapuolelta. Aikanaan sen hyväksyminen olisi ollut kaamea virhe, koska toinen osapuoli oli kauniisti sanottuna epäluotettava. Nyt ei pidä yrittääkään neuvotteluja Karjalasta, jos Venäjällä ei ole hallintoa, johon voi ainakin suurin piirtein luottaa.

KareliaForumissa pösilöt vastaan trollit -keskustelukulttuuri alkaa vähitellen ottaa päähän joitain keskustelijoitakin. Kaikkien olisi nyt vakavissaan pohdittava, miten saataisiin aikaan järkevä keskustelu, jossa omat näkemykset joutuisi perustelemaan järkevästi eikä trollien kanssa edes yritettäisi 'keskustella'.

Lisää antisemitismia

Maaliskuussa yksi KareliaForumin palautusta vastustavista trolleista jeesusteli sota-aikana
Suomen Kuivalehdessä näkyneestä antisemitismista. Nyt toinen trolli on tunkenut suomentamansa pitkän antisemitistisen vuodatuksen varmuuden vuoksi sekä tänne, tänne että vielä tännekin.
Hulimattoman käännöstyön ansiosta oli helppoa jäljittää jutun alkuperä näille uusnatsien webisivuille.
Ensinmainittua trollia juttu ei tunnu mitenkään häiritsevän, mikä kuvastaa hyvin sitä, että herrat harrastavat vain trollausta, ei mitään oikeaa keskustelua. Sekä palautuksen kannattajien että vastustajien törkyä lukiessa rupeaa kyllä miettimään, millä puolella kukin oikeasti on.

Kuriilit, Karjala ja realismi

ProKarelian kannanotto Japanin ja Venäjän välikohtauksesta sisältää valitettavasti asioita, jotka eivät ole tästä maailmasta:

Kuriilien ja Karjalan kysymyksellä on muutama perusero. Japani oli hyökkääjävaltio ja joutuu sen vuoksi panostamaan taloudellisesti saarten takaisinsaamiseen. Suomi oli uhrivaltio, joka on oikeutettu saamaan omansa takaisin ja asianmukaisiin korvauksiin. Japanin ja Venäjän välillä ei ole rauhansopimusta. Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin Pariisin rauhansopimus. Rauhansopimus on tehnyt tehtävänsä ja saanut aikaan kestävän rauhan. Se on erittäin hyvä pohja käynnistää win-win –pohjaiset neuvottelut pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.

Japanin ja Suomen ero ei suinkaan ole noin yksiselitteinen. Japani oli kyllä hyökkääjävaltio, mutta se hyökkäsi vain USA:ta ja Britanniaa vastaan. Neuvostoliiton kanssa sillä oli viimeiseen saakka jopa diplomaattisuhteet ja se yritti neuvotella antautumisesta Neuvostoliiton välityksellä. Neuvostoliitto hyökkäsi Japaniin vasta kun se oli täydellisesti lyöty. Suomi taas toimi Jatkosodassa hyökkäävänä osapuolena.

Tästä huolimatta voidaan ehkä sanoa, että Suomi olisi oikeutettu korvauksiin. Ikävä kyllä mitään korvauksia ei ole odotettavissa, koska ei ole mitään keinoa pakottaa Venäjää niitä maksamaan. Jos Venäjä joskus palauttaa Kuriilit ja Karjalan, kuten tietenkin toivon, Japani saa varmasti paljon edullisemmat ehdot palautussopimukseen. Japani nimittäin sattuu olemaan melko lailla rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi maa kuin Suomi. Aika epäoikeudenmukaista. Elämä on.

Lopussa ollaan tietysti taas oikeilla jäljillä. Ainoa tapa saada Karjala takaisin on win-win -pohjainen neuvotteluprosessi. Sellainen olisi puhtaasti politiikkaa, ainoa tavoite voisi olla saada aikaan sopimus, jonka sekä Suomi että Venäjä voisivat hyväksyä. Jos sellainen sopimus joskus saadaan aikaan, moni sanoo varmasti, että se on epäoikeudenmukainen. Sanokaa vapaasti, demokratiassa enemmistö päättää. Ainoa vaihtoehto on jättää Karjala palauttamatta, sitäkö haluatte?

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa typerin

Karjalan palautuksen aiheuttamat kustannukset ovat vakava asia, jota pitäisi pohtia vakavasti ja järjen kanssa, jotta palautus saataisiin hyväksyttäväksi suomalaisten enemmistölle. Asiasta on kirjoitettu myös suorastaan riemastuttavaa soopaa.
Suurimman idioottimaisuuden tittelistä kilpaillevat seuraavat ideat:

"Ei mitään ongelmaa, koska työnantaja maksaa verot:"

Työnantaja siis

a) rahoittaa
b) suorittaa eli maksaa
c) ilmoittaa kuukausittain valtiolle
d) ilmoittaa vuosi-ilmoituksessa valtiolle

tuloista perittävän ns. tuloveron eli ennakonpidätyksen, jokaista palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä.

"Pannaan venäläiset maksamaan:"

Jos esim. "Pete" ryöstää kultasepän liikkeestä 1500 euron arvoisen kellon ja irroittaa siitä rannekkeen, sen jälkeen poliisi saa "Peten" kiinni ja hän tunnustaa rikoksen, mutta on ehtinyt jo myydä rannekkeen "tuntemattomalle" venäläiselle.

"Pete" palauttaa kellon kultasepälle, mutta kuka korvaa rannekkeen?

Tietysti rikollinen "Pete".

Sama käytäntö toimii neuvosto-venäläisten varastamasta nykyrajan ja Tarton rauhan rajan välisestä alueesta. =
Rikollinen vastaa vahingoista.

Alueen jälleenrakentamisen vuoksi (kun se siirtyy lainvoimaisille omistajille) ei suomalaisten veronmaksajien kulut nouse suhteessa yhtään sen enempää kuin esim. Eduskunta talon lisärakennuksen rakentamisen vuoksi.

Kumpikohan voittaa? Edellinen on täydellistä soopaa, kun taas jälkimmänen voisi toimia, jos Karjala palautettaisiin tulevassa sodassa.
Jälkimmäisen kirjoittajan äidin kielen oikein kirjoitus kuitenkin antaa vaikuttavia lisäansioita.

Yksiselitteistä?

Kansainvälisten sopimusten pohjalta on yksiselitteistä, että suomalaiset yhä omistavat Karjalan maat ja mannut. Vain itäraja on siirtynyt. Tämän vuoksi asianajaja Kari Silvennoisen hanke on täysin normaalia oikeudenkäyttöä: omistajat haluavat omat maansa omaan käyttöönsä. Ne ovat olleet vieraissa käsissä yli 60 vuotta, luulisi sen jo olevan riittävästi.

Luonnollisestikin asianajaja aina esittää oman tulkintansa kiistattomana. Sitä ei ole kuitenkaan syytä pitää totena ennen oikeuden päätöstä. Tässä tapauksessa perusteet kyllä tuntuvat todella huterilta. Se, että Pariisin ja Moskovan rauhansopimuksissa ei mainita mitään omistusoikeudesta, tuskin tarkoittaa, että
se säilyi. Tarton rauhansopimuksessa omistusoikeus mainitaan, jos omistusoikeuden olisi ollut tarkoitus säilyä, se olisi taatusti mainittu varsinkin kun alue siirtyi valtiolle, jossa yksityinen maanomistus ei ollut mahdollista. Korvauslaeissa taas luovutetulle alueelle jäänyt maaomaisuus rinnastetaan täsmälleen pommituksen tuhoaman talon tai evakuioinnissa hätäteurastetun lehmän kanssa. Se on mennyttä. Kun laeista ja sopimuksista tulkitaan jotain, joka ei olisi ikinä tullut laatijoiden mieleenkään, se on jo enemmän vääristelyä kuin tulkintaa ja periaatteellisella tasolla kyseenalaista. Lisäksi kannattanee lukea se paljonpuhuttu ihmisoikeussopimus loppuun:

Article 15 – Derogation in time of emergency1

1. In time of war or other public emergency threatening the life of the nation any High Contracting Party may take measures derogating from its obligations under this Convention to the extent strictly required by the exigencies of the situation, provided that such measures are not inconsistent with its other obligations under international law.

Huomatkaa, miten haluttomasti asiasta keskustellaan julkisesti:

Jo alkoi kateellisten vinkuminen, tiedät varmaan että korvaukset eivät olleet täyteen arvoon korvauksia, oliko ollut jotain 1/3 osan verran arvosta. Lisäksi kaikki muu. Et kai ole tosissasi?

Kirjoittajalla tuskin viiraa niin pahasti, että hän kuvittelisi jotain kadehdittavaa olevan, loanheiton taakse vetäydytään vain asia-argumenttien puutteen takia.