Suolesta törähtää

Pilasin pitkästä aikaa päiväni vilkaisemalla suoli24:n Karjala-keskustelua. Silmiin osui Imatralaisesta lainattu juttu persujen Juho Eerolan Karjala-kannanotoista. Sinänsä suhteellisen asiallista juttua seurasi 'keskustelu' joka oli tuttua suoli24-tasoa ja jossa useammankin nimettömän kirjoittajan tyyli näytti sangen tutulta. Asiattomuutta oli sekä vanhaa että uutta:

Kun karjala luovutettiin 1944 venäjälle, siirtyi vain valtioiden raja. Suomen valtiolla ei ole juridisia oikeuksia luovuttaa yksityisten henkilöiden omistamia kiinteistöjä/ maa-alueita.

Tämähän on toistettu lukemattomia kertoja, mutta ei se siitä yhtään todemmaksi muutu.

Karjalasta lähti evakkoon ihmisiä, jotka olivat rakentaneet tulevaisuutensa Kannakselle. Oli rakennusteollisuutta, maanviljelyä kalastusta jne.
Talous maassa oli katastrofitilassa. heille tarjottiin " korvauksia" menetyksistään.
Asiasta ei ollut selkeää tiedottamista ja yleisesti oli vallalla käsitys niiden olevan lainarahaa mikä myöhemmin pitäisi valtiolle takaisin maksaa. Useimmat ottivatkin vain pieniä muuttoavustuksia selvitäkseen alkuun "uudessa maassa".

Tämä on jo ihan uutta. Pitkään väitettiin (taisi olla siteerattu nimetön oikealla nimellään), että korvauksia ei maksettu. Nyt sitten yhtäkkiä onkin niin, että korvauksia olisi maksettu, mutta niitä ei otettu. Ei tiedottamisen puutettakaan ole ennen valitettu, korvauslaki oli jo järjestyksessä kolmas, vaikka sitä toiseksi sanottiinkiin (edelliset olivat vuosilta 1940 ja 1942).

Tuntuisko kivalta keski-ikäisenä aloittaa elämä uudelleen nollasta jossakin kaukana kotoa.

Taas niin tuttua, kun asia on soopaa, yritetään vedota tunteisiin.

Näin se on ei sitä pysty kuvittelemaan kuin asian itse kokenut. Siinä on se vaikeus että meillä aika suurella osalla väestöä vielä on mielessä noita suuria oppeja malliin "proletariaatilla ei ole isänmaata". Eipä sitä sitten koskaan ole maata omistanutkaan saati sitten siihen kiintynyt ja siitä leipänsä kuokkinut. Monelle evakot olivat normaalia elämän kulkua häiritsevä ilmiö. Että oblikaatioilla maksettiin, no juuri siksi monikaan ei niitä huolinut. Sanaan liittyy aina tuo lainan ajatus ja silloin ei ollut monikaan käynyt muuta kuin hätäisen vuoden kiertokoulua ja kuten sanoin posti ei tavoittanut ja radiot olivat harvassa. Mutta että kateelliset oikein saisivat mehuissaan muhia sanottakoon että kun Karjalasta lähdettiin monella oli kuitenkin rahaa eväänä, ei sinne taskuun käkiä mahtunut, kyllä ne kukkuvat Karjalan kunnailla edelleen. Tämän vaivalla ansaitun rahan sijoittamista uuteen elämään haittasi juuri tuo seteleiden leikkaus 1946 alussa. Sota oli päättynyt mutta asutusasioita ei ollut vielä saatu kuntoon. Siellä sitä sitten olisi pitänyt roikkua toisten nurkissa lehmien, hevosten ja maatalouskoneiden kanssa mikäli jotakin oli saatu mukaan ja mikäli nyt olivat oikeaan paikkaan päätyneet. Jotkut ehtivät ostamaan itselleen tulevaisuuden, joillekin se jäi haaveeksi juuri tuon rahan sisäisen arvon leikkaamisen takia. Älyttömyys jolle ei vedä vertoja kuin tämä viimeinen Suomen devalvaatio 20+20%

Tämä onkin jo ihan uutta soopaa, ennen en ole kuullutkaan, että evakoilla olisi ollut taskut täynnä käteistä. Käteistä, jota jostain syystä ei edes talletettu pankkiin niin että setelinleikkaus sitten iski siihen.

Karjalaa ei palauteta tällaisilla ihan järjettömillä jutuilla. Ja kun järjettömistä jutuista huomautetaan, kannattaisi korjata ne, eikä kysellä huomauttajan motiiveja.