Kansanedustaja Lauri Oinonen on järjestänyt Eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden Karjalan palautuksesta. Tämä on toki myönteistä, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että EIT-valittajien hölynpöly on varastanut shown. Jos olisin ollut paikalla, siviilirohkeuteni ei olisi välttämättä riittänyt vastalauseisiin, koska tiedän, että minut olisi vain leimattu kommunistiksi.
- EIT totesi Loizidou versus Turkey –tapauksessa vuodelta 1998 että kreikkalainen kiinteistönomistaja edelleen omistaa kiinteistön Kyproksen pohjoisosassa, jonka Turkki miehitti 1974. EIT piti täysin selvänä, ettei rajan siirto ollut vaikuttanut kiinteistön omistussuhteeseen. EIT määräsi Turkin valtion maksamaan aineellisesta vahingosta 300 000 ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 Kyproksen puntaa.
- Loizidoun tapaus muistuttaa paljon karjalaisten kohtaloa. EIT:n päätöksen pohjalta kärsimyskorvaus on mahdollinen. Ne evakot, joilla on henkistä kärsimystä menetyksestään, tulevat sitä varmasti Venäjältä vaatimaan.
- 24.10.2006 aamulla tuli vireille suuri osa asiakkaitteni valituksista. Valittajina on yhteensä 91 omistajaa tai perillistä ja kiinteistöjä on yhteensä 64 kappaletta, noin 3 000 hehtaaria.
- Pariisin rauhansopimus, erityisesti sen Artikla 27 tukee hakemusta: "Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla." Mitä tämä artikla tarkoittaa ja miksi Suomi ei ole siihen vedonnut, on mielenkiintoinen kysymys.
- EIT totesi Loizidou versus Turkey –tapauksessa vuodelta 1998 että kreikkalainen kiinteistönomistaja edelleen omistaa kiinteistön Kyproksen pohjoisosassa, jonka Turkki miehitti 1974. EIT piti täysin selvänä, ettei rajan siirto ollut vaikuttanut kiinteistön omistussuhteeseen. EIT määräsi Turkin valtion maksamaan aineellisesta vahingosta 300 000 ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 Kyproksen puntaa.
- Loizidoun tapaus muistuttaa paljon karjalaisten kohtaloa. EIT:n päätöksen pohjalta kärsimyskorvaus on mahdollinen. Ne evakot, joilla on henkistä kärsimystä menetyksestään, tulevat sitä varmasti Venäjältä vaatimaan.
- 24.10.2006 aamulla tuli vireille suuri osa asiakkaitteni valituksista. Valittajina on yhteensä 91 omistajaa tai perillistä ja kiinteistöjä on yhteensä 64 kappaletta, noin 3 000 hehtaaria.
- Pariisin rauhansopimus, erityisesti sen Artikla 27 tukee hakemusta: "Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla." Mitä tämä artikla tarkoittaa ja miksi Suomi ei ole siihen vedonnut, on mielenkiintoinen kysymys.
Kyproksen tapaus ei muuten muistutaa Karjalan vastaavaa pätkääkään. Kyproksella nimenomaan ei ole tapahtunut mitään sopimukseen perustuvaa ja kansainvälisesti tunnustettua rajansiirtoa, siellä on vain aselepolinja ja sen pohjoispuolella uusi valtio, jota ei tunnusta mikään maa Turkin lisäksi. Suomen
itäraja taas on kiistattomasti sopimukseen perustuva ja kansainvälisesti tunnustettu. Tietenkin minunkaan mielestäni se ei ole oikeudenmukainen, ja sille olisi neuvoteltava uusi linjaus. Kyproksenkin ongelma on tosiasiassa poliittinen ja se olisi ratkaistava neuvottelupöydässä, ei oikeudessa.
Väite, että Pariisin rauhansopimus tukisi hakemusta on täysin absurdi, ja niin Suomen, Neuvostoliiton kuin Britanniankin neuvottelijat nauraisivat sen pellolle, jos olisivat vielä elossa. Artikla 27 tarkoittaa vain sodan takia jäädytetyn suomalaisen omaisuuden vapauttamista, muun väittäminen on kyllä pahimmanlaatuista kusetusta. Ikävä kyllä se on kannattavaa kusetusta, koska jo noilta vajaalta sadalta asiakkaalta perityllä 200 euron muodollisella maksulla ostaa jo kohtuullisen kivasti sipsejä.
itäraja taas on kiistattomasti sopimukseen perustuva ja kansainvälisesti tunnustettu. Tietenkin minunkaan mielestäni se ei ole oikeudenmukainen, ja sille olisi neuvoteltava uusi linjaus. Kyproksenkin ongelma on tosiasiassa poliittinen ja se olisi ratkaistava neuvottelupöydässä, ei oikeudessa.
Väite, että Pariisin rauhansopimus tukisi hakemusta on täysin absurdi, ja niin Suomen, Neuvostoliiton kuin Britanniankin neuvottelijat nauraisivat sen pellolle, jos olisivat vielä elossa. Artikla 27 tarkoittaa vain sodan takia jäädytetyn suomalaisen omaisuuden vapauttamista, muun väittäminen on kyllä pahimmanlaatuista kusetusta. Ikävä kyllä se on kannattavaa kusetusta, koska jo noilta vajaalta sadalta asiakkaalta perityllä 200 euron muodollisella maksulla ostaa jo kohtuullisen kivasti sipsejä.
No comments:
Post a Comment